Ateismi on yhtä väistämätön asia evoluutiossa kuin teismikin. On inhimillistä, että tiedon puutteen vuoksi syntyy erilaisia "selityksiä", miksi ollaan olemassa, mistä kaikki on tullut jne. Ajan kuluessa, ihmisen kehittyessä, ihminen oppii erottamaan realismin epärealismista, sekä oppii ymmärtämään tieteellisen tiedon merkityksen, josta syntyy kyky ymmärtää miten ja miksi uskonnot syntyi ja miksi niihin edelleenkin uskotaan, ja miksi näkymättömät olennot ja maailmat on epätodellisuutta. Jo sana "uskonto" kuvaa tarkasti, mistä on kyse. Uskomisesta, joka on tiedon puutteesta muodostunut.
Uskonnoissa on selviä hölmöläisen piirteitä... ihminen valitsee mytologioista ne asiat, joihin haluaa uskoa ja loput leimataan taruiksi. Tähän tietysti vaikuttaa ne kaikki vaikuttimet, joiden piirissä ihminen kasvaa ja elää. Ihminen on syntyessään ateisti ja myös kuollessaankin, jos hän elää ympäristössä, jossa ei ole uskonnollisia asioita.
Uskovaisuus on mielenjohdattelun tulos. Ihmiselle kerrotaan, että on olemassa Jumala, jolla oli poika nimeltä Jeesus, joka kuoli ja nousi Taivaaseen jne. Uskonnollisilla symboleilla, esineillä, rituaaleilla yms. ihminen johdatellaan yhä syvemmälle mytologiaan, irti todellisuudesta. On varsin ymmärrettävää, että uskovainen kavahtaa ateismia, eikä voi ymmärtää, miten joku edes uskaltaa olla uskomatta.
Elämme aikaa, kun kaksi erilaista todellisuuskäsitystä elää ihmisissä yhtä aikaa luoden ristiriitoja... uskomuksiin perustuva sekä tieteelliseen tietoon perustuva. Ateismi, eli kehittyminen viisaammaksi, voimistuu jatkuvasti ja tulevaisuudessa ihminen on realisti ja puistelee päätään museoissa, joissa on näyttelyitä muinaisten ihmisten uskontohulluudesta.
Jokainen meistä tulee kuollessaan "näkemään", että elämä on ainutlaatuinen tapahtuma, joka päättyy joskus. Tietoisuus sammuu, lakkaa olemasta. Ja teisteille tiedoksi, että ateismi ei edelleenkään ole uskonto. Se on realismia, tulevaisuutta, kehittymistä, kasvamista irti menneestä.
Uskonnoissa on selviä hölmöläisen piirteitä... ihminen valitsee mytologioista ne asiat, joihin haluaa uskoa ja loput leimataan taruiksi. Tähän tietysti vaikuttaa ne kaikki vaikuttimet, joiden piirissä ihminen kasvaa ja elää. Ihminen on syntyessään ateisti ja myös kuollessaankin, jos hän elää ympäristössä, jossa ei ole uskonnollisia asioita.
Uskovaisuus on mielenjohdattelun tulos. Ihmiselle kerrotaan, että on olemassa Jumala, jolla oli poika nimeltä Jeesus, joka kuoli ja nousi Taivaaseen jne. Uskonnollisilla symboleilla, esineillä, rituaaleilla yms. ihminen johdatellaan yhä syvemmälle mytologiaan, irti todellisuudesta. On varsin ymmärrettävää, että uskovainen kavahtaa ateismia, eikä voi ymmärtää, miten joku edes uskaltaa olla uskomatta.
Elämme aikaa, kun kaksi erilaista todellisuuskäsitystä elää ihmisissä yhtä aikaa luoden ristiriitoja... uskomuksiin perustuva sekä tieteelliseen tietoon perustuva. Ateismi, eli kehittyminen viisaammaksi, voimistuu jatkuvasti ja tulevaisuudessa ihminen on realisti ja puistelee päätään museoissa, joissa on näyttelyitä muinaisten ihmisten uskontohulluudesta.
Jokainen meistä tulee kuollessaan "näkemään", että elämä on ainutlaatuinen tapahtuma, joka päättyy joskus. Tietoisuus sammuu, lakkaa olemasta. Ja teisteille tiedoksi, että ateismi ei edelleenkään ole uskonto. Se on realismia, tulevaisuutta, kehittymistä, kasvamista irti menneestä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.