Eilen osui silmääni YLE24:n Hämeen alueuutiset. Niiden mukaan oliko nyt Jokioisissa (?) on päästy hyvään alkuun elintarvikkeiden lähijalostuksen elvyttämisessä.
Paikkakunnalla toimii pieni mylly, joka jauhaa paikallisten viljelijöiden viljan paikallisten pienleipomoiden käyttöön, josta täysin lisäaineettomat leivät saadaan kauppoihin ja kuluttajien ulottuville.
Tämä oli todella hyvä uutinen. Vastaavia pitäisi nyt kuulua ympäri Suomen, mihin keskustapuolue voisi toiminnallaan merkittävästi vaikuttaa.
Esim. kauppa- ja teollisuusministeri voisi ajaa läpi elintarvikkeiden lähijalostukseen suunnatun starttituen alkavia yrityksiä ja niiden koneinvestointeja varten. Ministeri voisi panna viestin myös kaupan keskusliikkeille, etenkin S-ryhmälle, että ketjujen valikoimapolitiikkaa höllennettäisi ja lähiruoka otettaisi lämpimästi vastaan kauppojen paikallisiin valikoimiin.
Kun keskusta saa Jokioisten esimerkin monistautumaan kaikkialle Suomeen, niin maaseudun työttömyydestä häviää iso osa aivan luonnollista tietä, sillä mikä onkaan maaseudulle luontevampaa työllistämistä kuin jalostaa oman pitäjän maataloustuotanto oman pitäjän yrityksissä oman pitäjän kuluttajille - ilman lisä- ja säilöntäaineita ja ilman täysin turhia kuljetuskustannuksia.
Ja vaikka lähiruoan hinta onkin hieman kalliimpi kuin teollisen bulkkituotannon hinta, niin onhan se laadultaan aina hintansa arvoinen. Nyt olisikin kiireesti raivattava kaikki esteet elintarvikkeiden lähituotannon tieltä ja luotava tilanne, jossa kuluttaja saa itse valinnoillaan päättää menestyykö oman pitäjän elintarvikeyrittäjä vai menestyykö teollinen bulkkituotanto.
Lähituotanto on minun mielestäni myös hyvä vastaus ulkomaiseen kilpailuun, sillä uskon valistuneen suomalaisen kuluttajan aika usein mieluummin ottavan ostoskoriinsa omassa pitäjässä tehtyä makkaraa kuin esim. vastaavaa saksalaista tuotetta.
Lähiruoan edistämisessä keskustalla on vain yksi paha este, jonka toivon keskustan voittavan. Nimittäin se osuus, jonka lähituotanto markkinoilta itselleen valtaa, on ensisijassa pois maataloustuottajien omistamien osuustoimintayritysten markkinaosuuksista.
Niinpä lähiruoan edistämisessä mitataankin aika paljon myös keskustalaista aate- ja arvomaailmaa: Onko keskusta pienen ihmisen ja pienyrittäjän puolue vai rikkaiden ökyisäntien edunvalvontapuolue?
Paikkakunnalla toimii pieni mylly, joka jauhaa paikallisten viljelijöiden viljan paikallisten pienleipomoiden käyttöön, josta täysin lisäaineettomat leivät saadaan kauppoihin ja kuluttajien ulottuville.
Tämä oli todella hyvä uutinen. Vastaavia pitäisi nyt kuulua ympäri Suomen, mihin keskustapuolue voisi toiminnallaan merkittävästi vaikuttaa.
Esim. kauppa- ja teollisuusministeri voisi ajaa läpi elintarvikkeiden lähijalostukseen suunnatun starttituen alkavia yrityksiä ja niiden koneinvestointeja varten. Ministeri voisi panna viestin myös kaupan keskusliikkeille, etenkin S-ryhmälle, että ketjujen valikoimapolitiikkaa höllennettäisi ja lähiruoka otettaisi lämpimästi vastaan kauppojen paikallisiin valikoimiin.
Kun keskusta saa Jokioisten esimerkin monistautumaan kaikkialle Suomeen, niin maaseudun työttömyydestä häviää iso osa aivan luonnollista tietä, sillä mikä onkaan maaseudulle luontevampaa työllistämistä kuin jalostaa oman pitäjän maataloustuotanto oman pitäjän yrityksissä oman pitäjän kuluttajille - ilman lisä- ja säilöntäaineita ja ilman täysin turhia kuljetuskustannuksia.
Ja vaikka lähiruoan hinta onkin hieman kalliimpi kuin teollisen bulkkituotannon hinta, niin onhan se laadultaan aina hintansa arvoinen. Nyt olisikin kiireesti raivattava kaikki esteet elintarvikkeiden lähituotannon tieltä ja luotava tilanne, jossa kuluttaja saa itse valinnoillaan päättää menestyykö oman pitäjän elintarvikeyrittäjä vai menestyykö teollinen bulkkituotanto.
Lähituotanto on minun mielestäni myös hyvä vastaus ulkomaiseen kilpailuun, sillä uskon valistuneen suomalaisen kuluttajan aika usein mieluummin ottavan ostoskoriinsa omassa pitäjässä tehtyä makkaraa kuin esim. vastaavaa saksalaista tuotetta.
Lähiruoan edistämisessä keskustalla on vain yksi paha este, jonka toivon keskustan voittavan. Nimittäin se osuus, jonka lähituotanto markkinoilta itselleen valtaa, on ensisijassa pois maataloustuottajien omistamien osuustoimintayritysten markkinaosuuksista.
Niinpä lähiruoan edistämisessä mitataankin aika paljon myös keskustalaista aate- ja arvomaailmaa: Onko keskusta pienen ihmisen ja pienyrittäjän puolue vai rikkaiden ökyisäntien edunvalvontapuolue?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Täyttä asiaa, kuten ennenkin tästä asiasta Jäbä!
Haluaisin vielä tarkentaa, että ketjut kuten S-ryhmä ei ota lähituotteita myymäläänsä, koska tuotteet eivät ole prosessihygieenisia tehdastuotteita ja valmistaja 100% vastuussa siitä, mitä kauppias myy ja joita voidaan myydä keskitetyn logistiikan kuljetuspakkauksista.
Kuluttajatuotteet ja lähiruoka ovat eri asia.
Prismat ja Citymarketit ovat tarkoitettu UUSAVUTTOMILLE KULUTTAJILLE, jotka syövät mitä tahansa paskaa, mitä marketista saavat. Ketjuilla on teollisuuden määrittelmät speksit.
Keskustan, kuten muidenkin puolueiden ongelmana on se, että korruptio/poliittinen hyöty ja lähiruoka eivät kohtaa. ks. esim. HOK-Elanto edustajisto, josta ei taida oikein epäpoliitikkoja löytyä. Olisivatko nuo muka kiinnostuneita lähiruuasta?
Nimi
Aaltonen Margit
Aatela Elli
Akaan-Penttilä Eero
Alander Marja-Liisa
Alen Sini
Alho Arja
Anttila Maija
Asko-Seljavaara Sirpa
Bogomoloff Harry
Bryggare Arto
Erkama Ritva
Finne-Elonen Laura
Gadd Sture
Haatainen Tuula
Hakalehto Ilkka
Hakanen Yrjö
Hakola Juha
Helimäki Ilmari
Hiltunen Rakel
Ingervo Sirkku
Kaikkonen Antti
Kiljunen Kimmo
Kinnunen Marjo
Kokkonen Paula
Kuisma Risto
Kuusisto Merja
Kuuskoski Eeva
Laakso Jaakko
Lahti Jere
Lankia Eero
Leppälä Anna-Kaarina
Linna-Pirinen Tuija
Luhtanen Leena
Moilanen Eeva-Liisa
Molander Sole
Mäkinen Tapani
Näre Sari
Ojala Outi
Paasikivi Annukka
Pietikäinen Margareta
Prusti Riitta
Rahkonen Susanna
Rantala Erkki
Remahl Maj-Len
Rihtniemi Suvi
Saarnio Pekka
Sademies Olli
Saksala Harri
Sarkomaa Sari
Saukkonen Lea
Sauri Pekka
Savolainen Aili
Siimes Suvi-Anne
Siitonen Eva-Riitta
Soininvaara Anna-Maria
Soininvaara Osmo
Tenkula Tarja
Tuomioja Erkki
Uotila Kari
Zyskowicz Ben
Ei ole välttämätä ollenkaan hyvä asia, että kuluttajaosuustoiminta on kovin politisoitunutta. S-ryhmää tunnen vähemmän, mutta E-liikettä tunsin sisältä käsin niihin aikoihin kun OTK-lainen systeemi fuusioitiin E-osuuskunta Ekaksi. Siellä oli tiukat poliittiset mandaatit demareille ja kommunisteille, mistä pidettiin kiinni vain sellaisella raivolla, joka kiihkeimmillä vasemmistolaisilla puoluepolitrukeilla voi olla. Kokoomus tuli touhuun mukaan vasta 90-luvun puolella, kun se oli fuusion yhteydessä kieltänyt piirijärjestöjään asettamasta ehdokkaita Ekan edustajiston vaaleihin.
Helsingissä tämä politisoituminen on näkynyt etenkin Elannossa, mutta näyttää siirtyneen myös HOK-Elantoon.
Lähiruoassahan Elanto oli merkittävä tekijä, kun sillä oli omia peltoja Backaksessa ja leipomo Hämeentiellä. Silloin "proletaarin leipä maistui porvarinkin suussa" niin kuin Airi Hast ja Osmo Pasanen palkitussa sanomalehti-ilmoituksessaan joskus 70-luvulla totesivat.
Mitä juttuuni muuten tulee, niin en mahda sille mitään, että mitä enemmän asiaa pohdin, sitä selkeämmin näen, että lähituotanto on suomalaisen elintarviketuotannon ja -teollisuuden selviytymisstrategia. HK:t, Valiot, Raisiot, Atriat, Fazerit, Oululaiset, jne... ovat nimittäin aivan liian pieniä pärjätäkseen EU:n elintarvikejäteille sitten kun ne alkavat todella rynniä Suomeen.
Näen siis parhaana strategiana sen, että meillä on pitäjäkohtainen lähituotanto ja täysin kansainvälinen kilpailu, jolloin pieni ja alueellinen voi pärjätä, mutta eurooppalaisittain vain keskisuuri (nykyinen kotimainen suurteollisuus) ei kykene pärjäämään.
Vientimahdollisuuksiakin näkisin syntyvän, sillä mm. Italiassa myydään nyt aivan poskettomaan hintaan sakasalaista kokojyväruisleipää, joka on täynnä säilöntäaineita. Mitäs, jos sen rinnalla tarjottaisi suomalaista luomuruisleipää pakasteena? Minkähänlainen myyntimenestys siitä syntyisikään, vaikka vain 5% italialaisista ostaisi suomalaista ruisleipää kerran viikossa.
Nyt pitäisi käyttää kaikki luovuus uusien mahdollisuuksien löytämiseen ja niiden arviointiin, sillä muuten Suomesta loppuu maataloustuoitanto kokonaan ennen pitkää.
Hesan Prisman valikoimia. Voit yllättyä. Siellä on ihan oma osasto näille tuotteille.
Cittarista en tiedä.
Helsingin Prismojen valikoimilla ei työllistetä maaseutua. Kyse on koko elintarvikeketjusta: siitä, että raaka-aineen tuotanto, elintarvikejalostus ja kauppa sijaitsevat sillä alueella, jossa elintarvikkeet myös kulutetaan.
Kun tämä toimintamalli - johon Jokioisissa on nyt leivän osalta päästy - saadaan kloonattua valtakunnalliseksi, jokaiseen pitäjään ja leivän lisäksi muihinkin elintarvikkeisiin, niin silloin puhutaan lähituotannosta.
Lähituotannosta tulisi saada rinnakkainen vaihtoehto kaikkien kauppojen valikoimiin, ei vain suurimpiin hypermarketeihin.
Jos lähtuotanto saavuttaisi valtakunnallisena keskiarvona vaikkapa vain 20-30% markkinaosuuden eri tuoteryhmissään, niin maaseudulla olisi kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja ja nykyisissä tuottajaosuuskuntien omistamissa suuryrityksissä toki vastaavasti muutama tuhat vähemmän, mutta sen jälkeen olisi maaseutu paremmin ja tasapuolisemmin työllistetty.
Kehitys on oikean suuntaista, jos lähileipomotoiminta saadaan uudellen elpymään.
Leipähän on tuoretuote, joka on parhaimmillaan lämpimänä ja tarkoitettu nautittavaksi mielellään samana päivänä kuin se on leivottu.
Teollinen leipähän sisältää hyvin runsaasti erilaisia säilöntäaineita, jotta se saadaan säilymään läpi pitkän markkinointikanavan ja viikkoja kestävän myyntiajan ennen kuin "parasta ennen" päivämäärä pakottaa heittämään ne köyhille jaettavaksi.
Toisaalta olisi myös paikallaan, että joku käynnistäisi mittavat tutkimukset viime vuosikymmeninä lisääntyneiden allergioiden ja elintarvikkeiden säilöntäaineiden yhteydestä.
Säilöntäaineet ovat tulleet leipään nimenomaan suurleipomoiden myötä, koska kuljetukset ja varastoinnit jo vievät aikaa ja hävikin pienentämiseksi on myyntiaika saatava tarpeeksi pitkäksi.
Paahtoleipä on hyvä esimerkki. Jätä viipale keittiön pöydälle, niin näet, ettei se homehdu ikinä niin kuin tuore leipätekisi. Kun säilyvyyttä pidentäviä lisäaineita laitetaan jo jauhoihinkin, niin siinä saattaisi olla aihe tutkia mikä on lisännyt erilaisia elintarvikeallergioita viime vuosikymmeninä etenkin keski-ikäisten keskuudessa, jotka lapsina olivat oireettomia.
Hyvä ajatus, mutta särähti seuraava lause:
"Esim. kauppa- ja teollisuusministeri voisi ajaa läpi elintarvikkeiden lähijalostukseen suunnatun starttituen alkavia yrityksiä ja niiden koneinvestointeja varten"
Miksi veronmaksajien rahoja pitää laittaa tukiin jonkin pikkumyllyn pyörittämiseen. Sehän on niin perikepulaista että hirvittää.
Sen myllyn pitää pystyä toimimaan kannattavasti ilman yhteiskunnan tukea. Aloitukseen voidaan antaa lainantakaus, ei muuta.
Kiva on tietysti syödä pikkumyllyn jauhoista pienen kotileipomon tekemää leipää, mutta ostohalu menee kun ajattelee että ensin vilja tuotetaan verovaroin, sitten se jauhetaan verovaroilla tuetussa myllyssä jne.
Mieluummin sitä ostaa leipänsä omalla työllään koko toimeentulonsa hankkivalta yritysketjulta.
Minusta se riittää, että yritysten perustamiskynnystä alennetaan. Ei yrityksiä muuten pidä tukea, sillä starttivaiheen jälkeen niiden tulee pystyä toimimaan kannattavasti omillaan.
Elintarvikealan pienyrityksenkin perustamiseen tarvitaan melkoisesti alkupääomaa, joten starttivaiheen tuki - on se lainaa, verohelpotuksia tai muuta tukea - on minusta tarpeen, että saisimme ruoan lähituotannon nopeammin laajamittaisesti käyntiin.
Kuten muualla perustelin, lähituotanto on minusta ainoa keino, jolla Suomi pärjää kansainvälisessä kilpailussa eurooppalaisille elintarvikejäteille. Tämä on myös minusta ainoa keino säilyttää suomalainen elintarvike kauppojen valikoimissa, millä ei tietysti ole mitään merkitystä, jos katsomme, että tuontiruoka on yhtä hyvää.
Eikö se kannata itsekseen ilman tukia?
Starttiraha on yrittäjän oman palkan turvaava rahamäärä silloin kun yritystä käynnistetään ja se ei tuota vielä leipää yrittäjälle.
No onhan se vaihtoehto työmarkkinatuki tai työtömyyskorvaus. Nämä taitaa olla turvallisempia vaihtoehtoja eikä missään nimessä vastustettavia niin kuin yritystuet (starttiraha).
Starttiraha turvaa yrittäjän selkänahan vain siihen saakka, kun yritys pyörii normaalilla tavalla.
Nokian tukeminen taas liittyy tuotekehitystoiminnan tukemiseen. Sellaista valtion kannattaisi harrastaa myös elintarvikkeiden lähituotannossa, eli tarjota keskitettyjä alueellisia laboratorio- ja tutkimuspalveluja tuotekehittelyn ja laadunparantamisen tueksi.
Keskusta on yritystoiminnan yleispuolue, jolla ei ole mitään tekemistä minkään yrtysmuodon kanssa. Pienyritykset ovat se pohja jolta Suomi ponnistaa, kuten lähivuodet ovat osoittaneet. Suuret rahastaa ensin Suomen valtion ja sitten lähtevät muualle hakemaan uusia rahastettavia valtioita.
Kun tämä suunta on olemassa on panostetava uusyritystoimintaan ja luoda sitä kautta uusia kasvuyrityksiä ja sen kautta uusia työpaikkoja menetettyjen tilalle.
Lähiruoka on yksi tapa luoda näitä uusia yrityksiä. Niistä voi ajantullen kasvaa niitä uusia "Valioita ja Igmanneja". Nyt on taas mahdollista tämäkin kun yritysrahoituksen suunta on muutettu. Tämäkään uutinen ei ollut mahdollista Lipposen hallituksien aikana. Lipponen hallituksineen hidasti tätä kehitystä ainakin viisi vuotta. Rahoitusta ei riittänyt maaseudfun pienyritystoiminnnan käynnistämiseen ja kehittämiseen kun ne kasvukeskuksissa olevat Nokian kokoiset IT-buumiyritykset vei kaikki rahat Liposen ja Niinistön ohjauksella.
Nyt suunta on hyvä.
Sulka Keskustan hattuun.
Lipposen kumpikaan hallitus ei tehnyt mitään pk-sektorin hyväksi. Kaikki panostettiin vain siihen, että "vienti vetää". Niinistö suhtautui hyvin penseästi kaikkiin aloitteisiin, jotka liittyivät pk-sektorin toimintaedellytysten parantamisen.
Mutta keskusta oli täysin samanlainen. Ei keskustalla ollut oppositiossa ollessaan mitään kiinnostusta pk-yritysten asioihin, vaikka niitä sille tarjottiin aivan valmiina aloitteina.
Uusyritystoimintaan olisi nimenomaan panostettava, sillä jos verrataan Suomea vastaaviin länsimaihin, niin Suomessa on selvästi vähemmän pieniä perheyrityksiä mutta enemmän työttömiä kuin vastaavissa muissa markkinatalousmaissa.