Lapsi (2v) käy parinviikon välein isänsä luona 4 päivän ajan ja isä asuu toistaiseksi vanhempiensa luona toisella paikkakunnalla (olemme siis eronneet hiljattain). Ongelmaksi on muodostunut se, että lapsi kun saapuu isän luota kotiin niin mitään ei tottele ja riehuu ja räyhää. Isä ja isovanhemmat eivät kuria pidä ja saa aina siellä ollessaan tahtonsa läpi joten se on sitten kotona täällä äidin luona tämmöistä. Ennen rajat toimi edes jotenkuten, mutta nyt se on aina yhtä taistelua kun saapuu isältä kotiin. Isähän ei suostu myöntämään, että toimii väärin kun ei pidä kuria ja isovanhemmat ovat kanssa samanlaisia etteivät pitäneet kuria pojilleen kun nämä oli lapsia. Miten te joilla toinen vanhempi ei osallistu kunnolla kasvatukseen niin on saatu hoitamaan velvollisuutensa tai miten olette saaneet lapsen taas tottelemaan kotona? Välillä mietin pitäisikö ottaa yhteyttä jonnekkin ja pyytää valvoja isän luo joka huolehtisi siitä, että kurinpito toimii silloinkin kun äiti ei ole lasta vahtimassa.
Isovanhemmat ja isä ei pidä kuria lapselle. Apua?
32
793
Vastaukset
- mekkk
Eu 2v laselle mitään kuria tartte pitää mutta ei saa tehdä niin kuin lapsi haluaa vaan toimitaan vanhemman ehdoilla mutta ei kuin pellossa.
- Hirveänväsynytäiti
Se juuri onkin se ongelma ja sitä tarkoitin kurilla, että ei anneta lapsen tehdä ihan mitä haluaa vaan on ne tietyt rajat nukkumaanmenon, herkkujen ja muun kanssa ja näytetään, että mitä ei saa tehdä. Mutta kun isä ja isovanhemmat sallii lapselle kaiken. Saa mennä nukkumaan milloin mielii ja herätä vaikka keskellä yötä leikkimään, herkkuja saa kunhan vaan pyytää ja tavaroita heitellä.
- mekkk
Olet oikeassaa eli kyllä tuon ikäisellä joku rytmi pitää olla ja miten isä ja hänen vanhempansa jaksavat jos nekään ei saa nukkua säännöllisesti.
- kiukkumaakari
Lapsella on uhmaikä ja valitettavasti se on yleensä äiti jonka pitää sietää kiukunpuuskat,et voi oikein puuttua kurinpitoon jos lapsi on isällään eikä se hyödytä ketään jos joku valvoo kuria.Koittakaa nyt kuitenkin keskustella yhteisistä pelisäännöistä lapsen isän kanssa ihan asiallisesti.Nukkumaanmenoajat ja herkkujen syönti ym voi aina sopia te vanhemmat keskenään.Rajoja ja rakkautta.
- Hirveänväsynytäiti
Ei onnistu tuo kahdenkesken keskustelu mistään sillä se muuttuu vaan huudoksi ja minun syyllistämiseksi. Se oli yksi syy meidän eroomme kun jouduin hoitamaan aina kaiken yksin ja mies kökötti vaan koneella ja jos vähänkin mistään sanoin niin huutoa tuli ja lapset itki siinä missä minäkin. Jos edes kehtasin sanoa olevani väsynyt ja pyysin, että isä keskittyisi edes hetkeksi lapsiin jotta saisin levätä niin olin paska äiti. Erotilanteessakin jouduin pakenemaan omasta kodistani (asunto minun nimissäni) vanhemmilleni lasten kanssa, koska isä oli niin uhkaava ja lapsia pelotti ja itketti.
- Apua.lapselle
Kaksivuotias on lähes vauva yhä. Ei hänelle tarvitse "kuria" pitää, vaan ymmärtää, että lapsi on ihmeissään eikä ymmärrä, miksi joutuu välillä pois kotoa isän ja mummon luo, jossa ollaan eri tavalla kuin kotona.
Ymmärrä lastasi.
Auta häntä kestämään tämä riepottelu.
Erotilanteissa maksajana on aina lapsi, koska ei hän ymmärrä aikuisten toimia. Häneltä ei kysytä mitään, häntä siirretään paikasta toiseen. Hänen pitää sopeutua, hänen pitää olla "kiltti", uskoa isää, uskoa äitiä, totella ja olla nöyrä.
Millaista sätkynukkea kasvatat hänestä?- Hirveänväsynytäiti
Sätkynukkea....Kyllä minun käsittääkseni lapselle pitää olla ne nukkumaanmenoajat, selvää ettei herkkuja voi aina saada vaikka kuinka kiukuttaa, pikkusiskoa ei lyödä yms. Isä ja isovanhemmat sallii lapselle kaiken tavaranheittelystä herkkuihin silloin lasta huvittaa. Menevät täysin lapsen ehdoilla ja se näkyy sitten täällä kotona ihan järkyttävänä riehumisena ja tottelemattomuutena nykyisin.
- Itsekkyys
4yötä äidistä ja tutusta ympäristöstä on iso stressi tuon ikäiselle. Oireilee ihan teidän vanhempien päätöksen vuoksi, ei kannata vaatia liikoja tilanteeseen pieneltä lapselta!
Et voi kuin hoitaa oman osuutes, et voi määrätä miten isä lasta omassa kotonaan kasvattaa. Sentään ottaa lasta - olisit tyytyväinen.
Sun pitää vaan kestää. Joillakin on isompiakin ongelmia..- mummolakin
Niin,lapsi kiukkuaa sinun ikävää ja tietysti purkaa sen sinuun. Kuka on päättänyt,että pitää olla 4 yötä pois luotasi ? Määrätäänhän tukiperhelapsistakin,että iän mukainen määrä öitä kerrallaan voi olla pois kotoa.,elikäs 2vuotias 2yötä vaikka sitten kolmen viikon välein jne....
- Apua.lapselle
Tätä nyt tarkoitan. Lapsi oppii vähitellen, että isän luota palattuaan joutuu kurikoulutukseen. Ei lapsi itse huomaa ja näe, että vaatii väärään kellonaikaan jotain, tai ei saa herätä keskellä yötä, ja mitä mutta valitteletkaan. Ei hänellä ole ajantajua. Hänet viedään pois äidin luota ja siihen ei auta itku eikä parku, mutta isää ja mummoa voi edes hyppyyttää.
Etkö näe, että kyseessä on mielenosoitus. Onko pikkusisko mukana, vai jääkö hän kotiin äidin luokse, kun kaksivuotias viedään pois? Kaksivuotias ei osaa kanavoida turhautumistaan ja hylkäämisen tunnetta muuten kuin raivoamalla vastaan. Ei ihme, että lyö siskoa, jos hän saa jäädä äidin luokse.
Kaksivuotias huomaa, ettei mikään kiltteys auta, isän luo mennään, ja kun siellä on mukavaa, hemmottelua ja leikkiä vaikka keskiyöllä, niin sitten tulee vihainen äiti ja vie taas kotiin määräysten keskelle.
Mistä muuten tiedät nämä keskiyön hurjastelut? Miksi lapsi ei nuku?
Oma lapsenlapseni oli hoivissani viikon, kun äiti oli lomamatkalla. Lapsi osoitti loukkaantumisensa selvästi. Ei mennyt äidin syliin, ei suostunut syömään eikä nukkumaan. Torjui äidin pari päivää. Tytär oli jo ihan onneton, mutta sitten lapsi unohti murjotuksensa ja oli entinen ja valoisa itsensä.
Lapsesi tuntee tulleensa äidin hylkäämäksi. Side äitiin on tiukka vielä tuossa vaiheessa. - lueuudestaan
Isä asuu vanhempiensa luona ei sillä ole omaa kotia.
- Hirveänväsynytäiti
mummolakin kirjoitti:
Niin,lapsi kiukkuaa sinun ikävää ja tietysti purkaa sen sinuun. Kuka on päättänyt,että pitää olla 4 yötä pois luotasi ? Määrätäänhän tukiperhelapsistakin,että iän mukainen määrä öitä kerrallaan voi olla pois kotoa.,elikäs 2vuotias 2yötä vaikka sitten kolmen viikon välein jne....
Sosiaalitoimisto päätti tämän asian huoltajuuden suhteen kun kävimme keskustelemassa asiasta, että lapsen täytyy olla 4 päivää isällä kolmen viikon välein. Välimatkaa on vieläpä 400km minkä lapsi joutuu matkaamaan isälle ja takaisin kotiin.
- Hirveänväsynytäiti
Apua.lapselle kirjoitti:
Tätä nyt tarkoitan. Lapsi oppii vähitellen, että isän luota palattuaan joutuu kurikoulutukseen. Ei lapsi itse huomaa ja näe, että vaatii väärään kellonaikaan jotain, tai ei saa herätä keskellä yötä, ja mitä mutta valitteletkaan. Ei hänellä ole ajantajua. Hänet viedään pois äidin luota ja siihen ei auta itku eikä parku, mutta isää ja mummoa voi edes hyppyyttää.
Etkö näe, että kyseessä on mielenosoitus. Onko pikkusisko mukana, vai jääkö hän kotiin äidin luokse, kun kaksivuotias viedään pois? Kaksivuotias ei osaa kanavoida turhautumistaan ja hylkäämisen tunnetta muuten kuin raivoamalla vastaan. Ei ihme, että lyö siskoa, jos hän saa jäädä äidin luokse.
Kaksivuotias huomaa, ettei mikään kiltteys auta, isän luo mennään, ja kun siellä on mukavaa, hemmottelua ja leikkiä vaikka keskiyöllä, niin sitten tulee vihainen äiti ja vie taas kotiin määräysten keskelle.
Mistä muuten tiedät nämä keskiyön hurjastelut? Miksi lapsi ei nuku?
Oma lapsenlapseni oli hoivissani viikon, kun äiti oli lomamatkalla. Lapsi osoitti loukkaantumisensa selvästi. Ei mennyt äidin syliin, ei suostunut syömään eikä nukkumaan. Torjui äidin pari päivää. Tytär oli jo ihan onneton, mutta sitten lapsi unohti murjotuksensa ja oli entinen ja valoisa itsensä.
Lapsesi tuntee tulleensa äidin hylkäämäksi. Side äitiin on tiukka vielä tuossa vaiheessa.Pikkusisko jää tänne kotiin, koska on vasta 4kk vanha. Isää ei tunnu kiinnostavan koko vauva. Kun käy hakemassa kaksivuotiaan luokseen niin ei edes vilkaise enää vauvaa. Kakkasi kerran ollessaan isän sylissä eromme jälkeen niin ei ole isä sen jälkeen koskenutkaan koko vauvaan saati tullut edes katsomaan sitä eikä kysy vauvaan liittyviä kuulumisiakaan.
Tiedän siitä kun isä on tästä kertonut ja kyselee välillä miten lapsen saisi yöllä nukkumaan. Yleensä käy niin, että antaa lapsen mummin nukutettavaksi, mutta mummi antaa yhtälailla isän tapaan lapselle periksi. Monta kertaa sanonut miten lapsi saatu kotona nukkumaan niin eivät kuuntele. Isä heittäytyy tahalleen hankalaksi. Isä ei suostunut alkuun edes laittamaan nimeään paperiin jossa ilmoitti muuttaneensa pois tältä paikkakunnalta toiselle. En meinannut saada tukia lainkaan, koska isä näkyi edelleen tämän paikkakunnan kirjoilla vaikka oli jo muuttanut pois. Sossu eikä Kelakaan alkuun uskonut, että isä oli muuttanut eikä isäkään suostunut ilmoitusta tekemään muutostaan vaikka tiesi, että jos en saa tukia en saa lapsille ruokaa, vaippoja yms. Sossu lopulta suostui soittamaan paikkakunnalle jonne isä oli muuttanut ja siellä oleva sossun täti kertoi, että isä näkyi heillä kirjoilla. Sain sitten tuet lopulta, mutta isän kanssa sai tapella ihan kaikesta. Elatuksiakaan hän ei suostunut maksamaan alkuun ennen, kuin Kelan virkailija sanoi, että hänen on pakko. Minua kun ei suostunut kuuntelemaan missään. Silloinkin kun isän oli tarkoitus hakea tavaransa niin tuli riitaa siitä missä hän yöpyisi. En halunnut häntä kotiini, koska pelkäsin, että hän lyö minua (isä pahoinpidellyt minua muutamia kertoja suhteen aikana) ja huutaa taas lasten nähden kuten aina. Isä uhkasi laittaa hotellilaskun minulle jos hän sinne joutuu menemään. Sanoin, että pyydän oman isäni yöksi jos hän aikoo tulla myös. Sen jälkeen suostui menemään hotelliin, koska pelkäsi isääni.
Isän kanssa puhuminen on aina yhtä tappelua oli asia mikä tahansa ja se on stressaavaa. Eron jälkeen piinasi yhteisiä kavereitammekin kyselemällä jatkuvasti kaikilta "kumman puolella olet?". Pyysin isää lopettamaan tuon niin suuttui siitäkin ja käski minua pitämään huolta omista asioistani. Lopulta kukaan meidän kavereista ei jaksanut kuunnella häntä niin sain siitäkin syyt niskoilleni, että vein muka hänen kaverinsa. - Aikashullua
Hirveänväsynytäiti kirjoitti:
Pikkusisko jää tänne kotiin, koska on vasta 4kk vanha. Isää ei tunnu kiinnostavan koko vauva. Kun käy hakemassa kaksivuotiaan luokseen niin ei edes vilkaise enää vauvaa. Kakkasi kerran ollessaan isän sylissä eromme jälkeen niin ei ole isä sen jälkeen koskenutkaan koko vauvaan saati tullut edes katsomaan sitä eikä kysy vauvaan liittyviä kuulumisiakaan.
Tiedän siitä kun isä on tästä kertonut ja kyselee välillä miten lapsen saisi yöllä nukkumaan. Yleensä käy niin, että antaa lapsen mummin nukutettavaksi, mutta mummi antaa yhtälailla isän tapaan lapselle periksi. Monta kertaa sanonut miten lapsi saatu kotona nukkumaan niin eivät kuuntele. Isä heittäytyy tahalleen hankalaksi. Isä ei suostunut alkuun edes laittamaan nimeään paperiin jossa ilmoitti muuttaneensa pois tältä paikkakunnalta toiselle. En meinannut saada tukia lainkaan, koska isä näkyi edelleen tämän paikkakunnan kirjoilla vaikka oli jo muuttanut pois. Sossu eikä Kelakaan alkuun uskonut, että isä oli muuttanut eikä isäkään suostunut ilmoitusta tekemään muutostaan vaikka tiesi, että jos en saa tukia en saa lapsille ruokaa, vaippoja yms. Sossu lopulta suostui soittamaan paikkakunnalle jonne isä oli muuttanut ja siellä oleva sossun täti kertoi, että isä näkyi heillä kirjoilla. Sain sitten tuet lopulta, mutta isän kanssa sai tapella ihan kaikesta. Elatuksiakaan hän ei suostunut maksamaan alkuun ennen, kuin Kelan virkailija sanoi, että hänen on pakko. Minua kun ei suostunut kuuntelemaan missään. Silloinkin kun isän oli tarkoitus hakea tavaransa niin tuli riitaa siitä missä hän yöpyisi. En halunnut häntä kotiini, koska pelkäsin, että hän lyö minua (isä pahoinpidellyt minua muutamia kertoja suhteen aikana) ja huutaa taas lasten nähden kuten aina. Isä uhkasi laittaa hotellilaskun minulle jos hän sinne joutuu menemään. Sanoin, että pyydän oman isäni yöksi jos hän aikoo tulla myös. Sen jälkeen suostui menemään hotelliin, koska pelkäsi isääni.
Isän kanssa puhuminen on aina yhtä tappelua oli asia mikä tahansa ja se on stressaavaa. Eron jälkeen piinasi yhteisiä kavereitammekin kyselemällä jatkuvasti kaikilta "kumman puolella olet?". Pyysin isää lopettamaan tuon niin suuttui siitäkin ja käski minua pitämään huolta omista asioistani. Lopulta kukaan meidän kavereista ei jaksanut kuunnella häntä niin sain siitäkin syyt niskoilleni, että vein muka hänen kaverinsa.Kyllä sitä vois vähän katsoa kenen kaa niitä lapsia pykää.
- Hirveänväsynytäiti
Aikashullua kirjoitti:
Kyllä sitä vois vähän katsoa kenen kaa niitä lapsia pykää.
Voi kun se olisikin aina noin helppoa. Alkuun mies olikin kiva ja ihana, mutta sitten alkoi väkivaltaisuudet kun eka laps tuli. Tyhmä kun olin niin toivoin, että mies muuttuisi ajan myötä ja tehtiin toinen, koska rakastan lapsia. Mikään ei muuttunut joten otin eron puheeksi ja siitä tuli yhtä tappelua. Sitten mies lupasi, että muuttuu ja jaksoikin viikon esittää muuttuneensa ja palasi taas samoihin tapohinsa eli istumaan koneelle ja huutamaan minulle ja käyttämään minun rahoja omiin juttuihinsa kuten tupakkaan, peleihin jne. Töitä kun ei viittinyt etsiä niin talous pyöri minun tuillani pääsääntöisesti. Ruokakin piti tehdä miehen mieleiseksi (nakkia, ranskalaisia, tortilloja ja muuta rasvaista) tai muuten meni ulos syömään vaikka meillä ennestään oli tiukka budjetti. Tuli kalliiksi tehdä miehelle erillinen ruoka verrattuna muuhun perheeseen.
- voimikämieslapsi
Hirveänväsynytäiti kirjoitti:
Voi kun se olisikin aina noin helppoa. Alkuun mies olikin kiva ja ihana, mutta sitten alkoi väkivaltaisuudet kun eka laps tuli. Tyhmä kun olin niin toivoin, että mies muuttuisi ajan myötä ja tehtiin toinen, koska rakastan lapsia. Mikään ei muuttunut joten otin eron puheeksi ja siitä tuli yhtä tappelua. Sitten mies lupasi, että muuttuu ja jaksoikin viikon esittää muuttuneensa ja palasi taas samoihin tapohinsa eli istumaan koneelle ja huutamaan minulle ja käyttämään minun rahoja omiin juttuihinsa kuten tupakkaan, peleihin jne. Töitä kun ei viittinyt etsiä niin talous pyöri minun tuillani pääsääntöisesti. Ruokakin piti tehdä miehen mieleiseksi (nakkia, ranskalaisia, tortilloja ja muuta rasvaista) tai muuten meni ulos syömään vaikka meillä ennestään oli tiukka budjetti. Tuli kalliiksi tehdä miehelle erillinen ruoka verrattuna muuhun perheeseen.
Ekat väkivaltaisuudet pitäis avata silmät , yleensä väkivaltaan taipuva ihminen ei muutu.
Jos töissä ei käy, eikä hae töitä niin sillonkin pitäs hälytyskellojen jo soida.
Sinä olit sille ukolle pelkkä kynnysmatto, ukkosi oli omahyväinen itsekäs paska , joka käytti sun hyvyyttäsi hyväkseen ja suuttui , kun palvelu ei pelannut.
Tuskin se lapsistaankaan paljon välittää ottaa lasen, kun ja jos huvittaa, ja outoa aikuinen elatusvelvollinen asuu vanhempien luona, siis kun sinä lakkasit passaamasta niin äiti passaa. - Hirveänväsynytäiti
Kuten sanoin niin olin tyhmä ja naiivi rakkaudessani. Lopussa en uskaltanut lähteä lasten takia, koska mies oli uhannut viedä vanhemman lapsen pois vaikka väkisin jos edes harkitsen eroa ja pelkäsin väkivaltaa. Pelkäsin varsinkin sitä, että mies siirtäisi väkivaltaisuudet lapsiin jos vastustelisin. Lopulta kasasin kuitenkin rohkeuteni ja otin eron. Eron jälkeen kuitenkin alkoi tämä hirveä show. Nettikiusaamisen lopetti kuitenkin ja paskan puhumisen seläntakana kun yksi miespuolinen ystäväni joka on/oli meidän molempien yhteinen ystävä meni sanomaan hänelle suoraan, että jos hän ei lopeta niin asia voidaan hoitaa vähemmän miellyttävällä tavalla hänen kannaltaan eli tehdä esim. kunnianloukkaus syyte. Yhteinen ystävämme on sen verran "uhkaavan" oloinen ulkoisesti vaikka on lempeä, kuin mikä niin, että isä säikähti ja lopetti touhunsa. Ollut nyt muuten ihmisiksi paitsi, että hankaa edelleen vastaan joka asiassa eikä usko mitään mitä sanon huoltajuuteen tai lapsiin liittyen vaan aina kaikki pitää kuulla sossun, Kelan tai jonkun muun tahon suusta. Eikä edelleenkään suostu koskemaan nuorimpaan lapseen. Nykyisin tappelu alkaa siten, että isä syyttää, että vein häneltä hänen ystävänsä joka on siis tämä mies joka puolusti minua.
- jokamellastaa
Hirveänväsynytäiti kirjoitti:
Kuten sanoin niin olin tyhmä ja naiivi rakkaudessani. Lopussa en uskaltanut lähteä lasten takia, koska mies oli uhannut viedä vanhemman lapsen pois vaikka väkisin jos edes harkitsen eroa ja pelkäsin väkivaltaa. Pelkäsin varsinkin sitä, että mies siirtäisi väkivaltaisuudet lapsiin jos vastustelisin. Lopulta kasasin kuitenkin rohkeuteni ja otin eron. Eron jälkeen kuitenkin alkoi tämä hirveä show. Nettikiusaamisen lopetti kuitenkin ja paskan puhumisen seläntakana kun yksi miespuolinen ystäväni joka on/oli meidän molempien yhteinen ystävä meni sanomaan hänelle suoraan, että jos hän ei lopeta niin asia voidaan hoitaa vähemmän miellyttävällä tavalla hänen kannaltaan eli tehdä esim. kunnianloukkaus syyte. Yhteinen ystävämme on sen verran "uhkaavan" oloinen ulkoisesti vaikka on lempeä, kuin mikä niin, että isä säikähti ja lopetti touhunsa. Ollut nyt muuten ihmisiksi paitsi, että hankaa edelleen vastaan joka asiassa eikä usko mitään mitä sanon huoltajuuteen tai lapsiin liittyen vaan aina kaikki pitää kuulla sossun, Kelan tai jonkun muun tahon suusta. Eikä edelleenkään suostu koskemaan nuorimpaan lapseen. Nykyisin tappelu alkaa siten, että isä syyttää, että vein häneltä hänen ystävänsä joka on siis tämä mies joka puolusti minua.
Sun isäsikö siis en nyt ymmärrä ,onko kyseessä ex miehesi vai sun isäsi????????????????????
- Hirveänväsynytäiti
Kun puhun lasten kohdalla isästä niin tarkoitan ex miestäni. Pahoitteluni sekavasta tekstistä. Kirjoitan tänne vain silloin kun ehdin ja se on yleensä näin yöstä kun olen jo väsynyt. Jouduin pyytämään siskoni apuun jotta sain tänä yönä tuon 2v nukkumaan ja jotta saisin itse vähän hengähtää. Oli tavallista hankalampi päivä ja kun ei yksin meinaa kädet riittää kaikkeen niin väkisinkin alkaa väsyttää. Pitää olla silmät selässä tuon kaksivuotiaan kanssa. Hetkeksikin kun katseen käännät muualle niin on piirtämässä tapettiin, vääntämässä puhelimen laturin liitintä, sylkemässä lattioille, heittelemässä tavaroita yms.
- tuttuajuttua
Hirveänväsynytäiti kirjoitti:
Kun puhun lasten kohdalla isästä niin tarkoitan ex miestäni. Pahoitteluni sekavasta tekstistä. Kirjoitan tänne vain silloin kun ehdin ja se on yleensä näin yöstä kun olen jo väsynyt. Jouduin pyytämään siskoni apuun jotta sain tänä yönä tuon 2v nukkumaan ja jotta saisin itse vähän hengähtää. Oli tavallista hankalampi päivä ja kun ei yksin meinaa kädet riittää kaikkeen niin väkisinkin alkaa väsyttää. Pitää olla silmät selässä tuon kaksivuotiaan kanssa. Hetkeksikin kun katseen käännät muualle niin on piirtämässä tapettiin, vääntämässä puhelimen laturin liitintä, sylkemässä lattioille, heittelemässä tavaroita yms.
Lapsellasi on ehkä ADHD.
- Väsymys.iskee
Hirveänväsynytäiti kirjoitti:
Kun puhun lasten kohdalla isästä niin tarkoitan ex miestäni. Pahoitteluni sekavasta tekstistä. Kirjoitan tänne vain silloin kun ehdin ja se on yleensä näin yöstä kun olen jo väsynyt. Jouduin pyytämään siskoni apuun jotta sain tänä yönä tuon 2v nukkumaan ja jotta saisin itse vähän hengähtää. Oli tavallista hankalampi päivä ja kun ei yksin meinaa kädet riittää kaikkeen niin väkisinkin alkaa väsyttää. Pitää olla silmät selässä tuon kaksivuotiaan kanssa. Hetkeksikin kun katseen käännät muualle niin on piirtämässä tapettiin, vääntämässä puhelimen laturin liitintä, sylkemässä lattioille, heittelemässä tavaroita yms.
Jos lapsesi on noin vaativa hoidettava, eikö ole helpotus, että ex-miehesi ottaa hänet muutamaksi päiväksi huomaansa? Saat levätä ja tehdä pois rästihommat.
Minä olisin ollut kovin kiitollinen aikanaan, kun vauvani unirytmi oli hukassa, ja lapset nukkuivat vain pari-kolme tuntia samaan aikaan yössä. Esikoinen oli täydessä touhussa jo klo 7, ja minä sain vauvan uneen ehkä neljän maissa. Itselle ei jäänyt juuri uniaikaa. Muistan, että pidin ruhtinaallisena kun olin saanut nukkua 4 h putkeen. Yhtäkään yötä eivät mummut tai kummit avustaneet. Mies nukkui toisessa huoneessa, hänenhän piti mennä työhön aamulla. Hän ei edes opetellut lasten hoitamista. Se ei ollut miehistä meininkiä muutama vuosikymmen sitten.
Minulla ei ollut mitään apua. Olin lasteni kanssa 24/7 vuosikausia, kunnes pääsin takaisin työelämään ja lapset tarhaan ja kouluun.
Eihän se lohduta, että kuulee muidenkin väsyvän, mutta vakuutan, että ne paremmat ajat ovat kuitenkin edessä. Tämä aika menee ohi.
Tsemppiä.
- Eevantyär
Kotona ollessa rytmität päivän. Aamulla houkuttelet lapsen aina samaan aikaan ylös, päikkärit ovat aina samaan aikaa ja hammaspesut yms. tulevat täsmälleen samaan aikaan. Ennen nukkumaan menoa 10 min aiemmin sanot lapselle, että kun kello näyttää tätä, nukkumatti tulee, Ihmiset ovat rytmille persoja, vatsa kurnii ruokaa aina samaan aikaan, jos on tottunut uutisten jälkeen nukahtamaan, silmät loppasevat jo varttia ennen. Rutiineissa voi olla lapsen käden jälki, tarkoitan, että sanot esim. voit valita iltasadun tai laululeikin (jotain mistä lapsi pitää) Kun lapsi on sängyssään, istut hänen vieressään kunnes hän nukahtaa, alussa voi mennä kauankin aikaa, mutta lopulta lapsi tajuaa, että nukahtaa voi rauhassa. Älä puuhaile mitään, vaan tylsästi istut paikallasi. Kun saat rytmin lapselle, elämäsi muuntuu ainakin jonkin verran helpommaksi. Toivon sinulle jaksamista ja ilon pilkahduksia kesääsi.
- Hirveänväsynytäiti
Rytmiä yritän pitää. Herätään aina samoihin aikoihin aamusta, päiväunet ovat siinä 12-15 aikoihin riippuen kauan lapsen kanssa menee jotta saa päiväunille ja nukkumaanmeno on kyllä aina yhtä haastavaa. Vauvan saa aina nukutettua, mutta tuo 2v on semmoinen, että osaa teeskennellä nukkuvaa. Kun poistun huoneesta niin joskus kuulen kun lapsi yrittää kömpiä salaa ylös sängystä leikkimään. Jos yllätän lapsen leikkimästä niin alkaa huuto ja itku ja ei suostu menemään uudelleen sänkyyn. Siinä vierähtää helposti parikin tuntia, että saa lapsen nukkumaan ja yleensä tässä välissä vauvakin saattaa herätä siihen huutoon. Yöunet jää monesti 5 tai 6 tunnin mittaisiksi.
- Lapsen.oma.rytmi
Siis lasta ei nukuta. Yöuni lyhenee. Hiljainen omissa oloissa leikkiminen voi rauhoittaa ihan yhtä lailla kuin päiväuni. Uni voi sitä paitsi yllättää kesken leikin lattialle. Oma lapseni otti tyynyn leikkeihinsä. Kun väsy iski pani pään tyynylle ja nukkui lelujensa keskeen. Eihän siitä mitää huonoa seuraa.
- Mummi.84.vee
Lapsi kasvaa joka päivä, on sitten rytmit kunnossa tai ei. Hänellä ei ole kellonaika tiedossa, hän ei kärsi aikataulujen heitoista.
Lapsi on pieni ja suloinen niin lyhyen ajan. Ymmärtäkää nuoret äidit, että se aika menee hyvin pian ohi. Kiinnittäkää huomio lapseen, hänen kehitykseensä ja oppimiseensa, huomatkaa, kuinka hän kiinnostuu uusista asioista. Nukkuminen on haaskausta, kun pitää olla kaikesta kiinnostunut. Uudet leikit ovat mielessä, ei päiväunet.
Olin aluksi itsekin kellontarkka aikoinani oman esikoiseni kanssa. Se oli sitä aikaa, jolloin lapsen syöttäminen 4 tunnin välein oli aivan ehdotonta, vaikka lapsi olisi kuinka vaatinut ruokaa siinä välissä. Yösyöttäminen oli ehdottomasti kielletty. Kuinka huonolla omallatunnolla syötinkään vauvaani useammin kuin oli lupa. Tunsin itseni huonoksi äidiksi, kun panin lapsen vaatimukset ohjeiden edelle.
Stressi oli kova, ja varmasti monet itkut ja huudot olisi voitu välttää, jos olisin ymmärtänyt unohtaa kaikki hyvää tarkoittavat neuvot.
Vähitellen ne unohdinkin. Anoppini sanoi minulle, että "kuuntele neuvojia ja tee sitten kuin parhaaksi näet. Sinä olet äiti, vauva on sinun vauvasi. Unohda kello." Minulla oli viisas anoppi. Toisen vauvani hoidin huolettomammin, mutta enhän hirvannut neuvolassa sitä myöntää!
Äidin ja lapsen suhde on niin erityinen, että on tehty hirveä karhunpalvelus antamalla kasapäin hoito-ohjeita ja velvotteita, joiden laiminlyöminen muka saattaa lapsen kehityksen vaaraan ja aiheuttaa ties mitä onnettomuutta.
Tärkein ohje olisi läheisyys, syli, rakkaus, ilo lapsesta, oma onnen tunne, kun lapsi suurin silmin ja luottavaisena tulee luokse. Ei ole väliä, onko päiväunet nukuttu, onko puuro syöty, kaiken ehtii myöhemminkin!
Isä, joka ei jaksa tätä aikaa, menettää jotain sellaista ainutlaatuista, mitä hän ei koskaan enää tule saavuttamaan.
Äidinkin pitäisi hellittää hetkeksi, tiskit voivat odottaa, pyykit ja siivoukset huomiseksi, nyt lapset syliin ja viettämään onnellista tuokiota vain heidän kanssaan.
Lapsiperheen elämä on kaaosta joka tapauksessa. Se on sen hetkistä elämää. Kun sen ymmärtää, ei enää väsy tekemättömistä töistä. Joskus ne tulevat tehdyksi, nyt on lasten aika. - erinäkökulma
Isovanhemmat voi kieltäytyä lastenhoidosta ja s olisi ihan hyvä jos valitetaan kaikesta. Vanhana ei vaan jaksa koko aikaa lapsille keksiä virikkeitä, kun he pitkästyy alkaa riehuminen.
Usein joku herkku rauhoittaa ja isovanhempi saa edes hetken hengähtää ja voi jopa olla helpottunut kun viimeinkin laps lähtee kotiinsa.
Kasvattakaa itse omat lapset ja lopettakaa valitus.- ettällastatouhuu
Aapeen tapauksessa lapsen isä asuu vanhemmillaan, siis lapsen isovanhemmilla, ja siirtää lastenhoitovastuun mummille ja papalle.
- Hirveänväsynytäiti
Tuon lisäksi isän puoleiset isovanhemmat vaativat saada vanhempi lapsi kylään vaikka asuvat 400km päässä. Mummi on samanlainen vastuuton ihminen, kuin isäkin. Eivät tule itse lasta katsomaan ja mummi ei tahdo edes nähdä nuorempaa lasta. Syytä en ole tähän kuullut isältä enkä mummilta sillä mummi ei edes tule sisälle taloon jos hakee isän kanssa vanhemman lapsen vaan istuu autossa odottamassa. Isä vaan tokaisee aina "tän sait äidilleni aikaan kun otit eron" hakiessaan lapsen. Oma äitini matkustaa 140km ensiviikolla jotta pääsee näkemään MOLEMMAT lapsenlapset ja viettää täällä vain muutaman tunnin työkiireiden takia ja ajaa saman matkan kotiin. Äitini työ on vielä sellaista, että hänellä harvoin on vapaa-aikaa ja aina kun sitä on niin tulee katsomaan lapsenlapsiaan.
- yli100vuotiaitako
Hirveänväsynytäiti kirjoitti:
Tuon lisäksi isän puoleiset isovanhemmat vaativat saada vanhempi lapsi kylään vaikka asuvat 400km päässä. Mummi on samanlainen vastuuton ihminen, kuin isäkin. Eivät tule itse lasta katsomaan ja mummi ei tahdo edes nähdä nuorempaa lasta. Syytä en ole tähän kuullut isältä enkä mummilta sillä mummi ei edes tule sisälle taloon jos hakee isän kanssa vanhemman lapsen vaan istuu autossa odottamassa. Isä vaan tokaisee aina "tän sait äidilleni aikaan kun otit eron" hakiessaan lapsen. Oma äitini matkustaa 140km ensiviikolla jotta pääsee näkemään MOLEMMAT lapsenlapset ja viettää täällä vain muutaman tunnin työkiireiden takia ja ajaa saman matkan kotiin. Äitini työ on vielä sellaista, että hänellä harvoin on vapaa-aikaa ja aina kun sitä on niin tulee katsomaan lapsenlapsiaan.
ÖÖöö ,sun isän puoleiset isovanhemmat ???Sun isä ja mummi samanlaiset?
- Hirveänväsynytäiti
Tarkoitin ex miehen vanhempia eli lasten isän puolelta olevia isovanhempia. Pahoitteluni sekavasta selityksestä.
Oma isä ei pahemmin ehdi lapsenlapsia näkemään kun joutuu nykyisin remontoimaan taloa töiden lisäksi mikä on sääli kun tykkää niin paljon lapsista ja haluaisi viettää aikaa enemmän niiden kanssa. Äiti sitten käy vähän useammin kylässä kun töiltä ehtii. Harvoin pääsen itsekkään vanhemmilla käymään kun ei tuota ajokorttia ole eikä autoa ja vauvan kanssa ei viitsi pitkiä matkoja matkustaa ja vanhempien talo on vielä aika korvessa joten sinne ei kulje edes julkisia. Isosisko vie sitten usein vanhempien luokse kun on sinne itsekkin menossa.
- tyhmyyskötaaskyseessä
Tuntuu että et haluaisi ex miehesi tapaavan vanhempaa lastaan ensinkään mikä on tisi outoa.Nuorempaahan hän ei saa edes viedä eroon äidistään senhän sanelee jo lastensuojelu.Kyllä saa ihmetellä että 2016 luvulla on noin naivisti ajattelevia äitejä että odotteleevat että jos mies vaihka muuttuisi että tekaistaanhan lisää lapsia,vastuutonta.Kyllä se niin on jos lapsi on isällä hoidossa niin isä hoitaa kykyjensä mukaan ja onhan hänellä omat vanhempansa mukana hoitamassa.Jos sinä jo näit että he ovat hoitataneet ja kasvattaneet oman poikansa huonosti niin olisit nostanut kytkintä jo silloin kun huomasit?Nyt lusikka vaan kauniiseen käteen ja ala lusikoida keitoksesi äläkä vaan missäännimessä tee lisää lapsia hyvä kun selviät tästäkin sopasta.Et taida kuitenkaan olla mikään teiniäiti?
- Mummi.84.vee
Ei tietenkään ole ihanteellinen tilanne, että lasten vanhemmat eroavat. Eroaminen on nykyisin melko yksinkertainen toimitus.
Lapset siinä joutuvat maksumiehiksi, ja kuten jo aikaisemminkin sanoin, lapsi on puun ja kuoren välissä. Hänen henkisen kasvunsa ja itseluottamuksemsa vuoksi aikuisten tulisi tarkkaan harkita käytöksensä ja lapsen tukemisen näissä riepotuksissa. Kaksivuotiasta pitää ymmärtää. Hän on oma persoonansa ensi hetkestä alkaen. ja on seurattava miten hän selviytyy isän ja äidin erilaisista kasvatusmetoodeista. Erilaiset säännöt ja rutiinit eivät ole lapsen syytä, niin että häneltä ei pidä liikaa vaatia.
On myös aivan varmaa, että hän isän luona heittäytyy hankalaksi. Ja mitä enemmän tottumusta ja ikää tulee, sitä vaikeammaksi hän saattaa heittäytyä. Se on hänen tapansa selviytyä.
Keskustele tilanteesta äitisi kanssa nyt kun hän tulee käymään. Hän tuntee teidät ja näkee asiat tarkemmin kuin me palstalaiset.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta802015Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181763- 161634
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211430Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu601337hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo181298Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61282En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121264Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101221- 691216