Mitenhän määräytyvät ateistisen henkilön ihmisarvot.
Mistä tulee oikena ja väärän käsitteet,
muodostuuko ja perustuuko ne vain todistettuihin faktoihin.
miten siis tietoon elämänsä perustava ihminen valitsee kumppanisna,,auttaa lähimäisiään tai perustelee niitä elämän ilmiöitä joita humanistit ja uskikset " fiifistelee" mutu tuntumalla.
Auttaako ateisti ihmistä jolle ei ole hänen totuutensa suhteen juurikaan merkitystä.
komentteija ateistin sielunmaisemasta kaivataan???
Mistä tulee oikena ja väärän käsitteet,
muodostuuko ja perustuuko ne vain todistettuihin faktoihin.
miten siis tietoon elämänsä perustava ihminen valitsee kumppanisna,,auttaa lähimäisiään tai perustelee niitä elämän ilmiöitä joita humanistit ja uskikset " fiifistelee" mutu tuntumalla.
Auttaako ateisti ihmistä jolle ei ole hänen totuutensa suhteen juurikaan merkitystä.
komentteija ateistin sielunmaisemasta kaivataan???
Vastaukset 4
Vanhimmat
mitähän sana lähimäisenrakkaus pitää sisälään....
Onkohan se kristillien vai humaani käsite..??
Kyky rakastaa, kaivata kaltaistensa seuraa ja tuntea myötätuntoa ei ole sidoksissa ihmisen elämänkatsomukseen. Ne ovat ihmiselle tyypillisiä ominaisuuksia, joiden puuttuminen luetaan psyykkiseksi sairaudeksi. Ateistilta löytyy myös kaikki nämä tunteet, ja niiden henkilökohtaisten näkemystensä mukaan hän muodostaa itselleen mm. moraalikäsitykset (hyvä/paha, oikea/väärä...).
Oma näkemykseni on, että koska ihminen luonnostaan kaipaa seuraa ja rakkautta, on hän taipuvainen muodostamaan moraalikäsityksiä, jotka tukevat mm. näitä pyrkimyksiä. Tällöin useimmat päätyvät mm. noudattamaan lakeja, olemaan ystävällisiä muille kohtaan, hankkimaan ystäviä ja puolison ja olemaan näille ihmisille niin hyvä, että suhde on heillekin mieleinen. Empaattisena eläimenä ihmiset usein kokevat myös lajirajat ylittävää myötätuntoa, jonka vuoksi he pyrkivät kohtelemaan muitakin lajeja hyvin.
Se, että lähes kaikki uskonnot omalla tavallaan painottavat ainakin joitain em. asioista, johtuu mielestäni juuri ihmisen sosiaalisesta ja empaattisesta perusluonteesta. Uskonnot, jotka tukevat ihmisen luontaisia pyrkimyksiä, on helpompi ottaa omaksi. Tämä oli tietty vähän kärjistettyä, mutta asian yksinkeratistamisen nimissä annettakoon anteeksi.
Ja vielä pariin kysymykseesi: eiköhän jokainen, joka saa valita, pyri valitsemaan kumppanin, jonka kanssa tuntee olonsa mahdollisimman hyväksi. Kyllä ateistilla on lupa tunteitaa kuunnella, vaikka maailmankatsomus olisikin tieteellinen: ne eivät sulje toisiaan pois. Ja noista perusteluista, ateistit eivät läheskään aina pyri löytämään merkityksiä ilmiöille, monien mielestä niillä ei aina sitä ole. Jos perusteluja kaipaa, ateisti useimmiten käyttää omia moraalikäsityksiään ja tieteen näkemyksiä asiasta. Yhtä päteviä kuin mikä tahansa uskonto.
Ja auttamiskysymykseen: ei ateisti ajattele koko ajan että olenpa ateisti, enpä auta tuota kuin ei maailmankuvani sitä vaadi. Kuten edellä sanoin, ateistitkin ovat empaattisia ja rakkauteen kykeneviä, ja siksi auttavat siinä kuin uskovaisetkin.
Jotkut uskovaiset tuntuvat ajattelevan, että koska ateisti perustelee asioita "kylmän rationaalisesti", on hän kylmä ja onneton ihminen. Näin voi joidenkin kohdalla olla, mutta itse en ainakaan koe näin. Vaikka uskon että kyky rakkauteen on kehittynyt ihmiselle koska siitä on ollut hyötyä, ei se tee rakkaudestani yhtään vähemmän kaunista, tärkeää ja lämmintä. Ihmisiä me kaikki olemme.
Kirjoituksesi on hyvä,,,,
Valitettavasti näin elämän makuisia kirjoituksia ateismin kannattaja kirjoittava täällä harvoin.
Useimmiten he yden tai kahden hihulin takia haukkuvat kokonaiksia elämänkatsomuksia.
Siksi heistä onkin muodostunut monille käsitys, että heidän pääasiallinen tavoiteensa on todistaa uskonnot mielisairaudeksi. (näen itse uskonnon ja Jumala olemassa oln eriasiaksi)
Olenkin sitä mieltä että jos atistit haluaisvat tuoda näkemystään esille niin että, se rakentasi ihmislle toivoa ja elämänuskoa niin heidän pitäisi enemmän kertoa siitä miltä heistä tuntuu elää, kuin siitä että mitä he ovat suuressa viisaudesaan pystyneet todistamaan.
No minulle on pitkälti sama millainen maailman kuva ihmisellä on kunhan hänellä on vilpitön tahto etsiä totuutta ja kohdella ihmisä hyvin.
kiusija: "No minulle on pitkälti sama millainen maailman kuva ihmisellä on kunhan hänellä on vilpitön tahto etsiä totuutta ja kohdella ihmisä hyvin."
Niinpä. Kun vain mahdollisimman moni jaksaisi ajatella noin. Henkilöm motiivit ovat oikeastaan toisarvoisia muiden ihmisten kannalta, teot ja sanat näkyvät ulos päin.
Olet oikeassa siinä, että monet ateistit tuppaavat morkkaaman etenkin kristittyjä ja haluavat todistaa heidän olevan väärässä, mikä on minusta täysin tarpeetonta ja typerää. Samaa esiintyy kuitenkin toisinkin päin, olemme vain taipuvaisempia huomaamaan itseemme kohdistuvan kritiikin.
Minusta myös tuntuu, että näiden keskustelupalstojen perusteella voi muodostua vähän vääristynyt kuva. Tänne tuntuu eksyvän hieman keskimääräistä enemmän riidanhaluisia ja suurella pätemisentarpeella varustettuja ihmisiä jokaisesta ryhmästä.
"Tosielämässäni" tuntemani ihmiset, sekä ateistit että uskovaiset, ovat keskimäärin hillitympiä ja suvaitsevaisempia...tai ehkä he eivät vain kehtaa kaikkea sanoa päin naamaa :)