Tanssikeikat kaksoiselämää?

Entä, jos se on työtä.
Olen kaupunginorkesterin jäsen, soitat kaikkea.
Olet sinfoniaorkesteri ja viestit sävelin sitä säveltäjien tarinaa.
Olet kaupan kassalla, myyt olutta juopumukseen.
Olet kaupan työntekijä ja asettelet alkoholiolut- tuotteet kauniiseen houkuttelevaan myyntipaikkaan kun se tehtäviisi kuuluu. jne.

Monessa voi "omatunto" kokea herkkyyttä.

Entä - jos tanssia katsotaan, onko se "terveellä" tavalla katsottuna väärin, jos ei liikuta pettäjäntietä.?
Musiikki - tanssi - liikunta - lähellä olo.

Mennään historianhavinaa hieman taaksepäin, suomalaiseen juhannukseen, 1939- luvulle. Hatusta nykästynä.
Miten maalaismaisemassa pojat ja tytöt kohtasivat - kun arki ja työ oli kovaa. Se harmonikka soi ja viulupelimanni soitti säveliä, "metsäkukkaa jne. " toi nuorelle parille, jotka sunnuntaikirkossa olivat muutoin, mahdollisuuden tuoda toisensa tykö ja tavallaan avata seurustelun ja siihen elämään jossa Jumala on ihmisen luonut olemaan.

Tanssi ei ole synti itsessään, mutta missä hengessä siellä ollaan ,niin se voi olla syntiä.

Sitä se on tänäänkin. Ja voihan se uskova avioparikin ottaa puolisonsa kainaloon ja pyörähtää "taivaallisen" rakkauden ympäröimänä siinä lattialla.
Siis nuoremman kohdalla, ja keski-ikäisen kohdalla on joku paikka, jossa tavallaan voi avata seurustelu- hanan veden virtaamaan.

Siis, jos joku övertää tanssilattialla, ei se soittajan vika ole, vaan sen övertäjän.
Soittajakin voi soittää kristilliseen liittoon ihmisen hyvällä omallatunnolla.

Raamatusta luemme kyllä, että tanssi voi johtaa maailmassa murhaan. Johanneksen pää putosi, mutta se olikin väärän tanssin tulosta.
Raamatusta samoin luemme Getsemanen puutarhasta. Vapahtajan opetuslapset ja pidättäjät.
Pietarin miekka sivalsi palvelijan Malkuksen korvan.
Siitä teosta opetuslasta nuhdeltiin. Miekka on paha, muttei soittopeli, vaan se, missä hengessä mikäkin tehdään.

Tanssiiko "synti" mielessä, vai tanssiko puhtaat jauhot pussissa.

https://www.youtube.com/watch?v=7VDZR36wWuE

Näin sen näkisin. "kukkia metsässä on"

hieman historian havinaa
https://www.youtube.com/watch?v=jS1yz_K64qs

Kauan, kauan sitten on liikkeellä ollut profetia; 'sitten kun te näette, että -seurakunnissa TANSSITAAN, Jeesuksen tulo (Ylöstempaus) on aivan lähellä!'

Tarkkuutta siis, niille jotka Herraa odottavat!
Toiset jääkööt tanssimaan...

Ei pidä mitata muita itsellään. Joillakin tanssikeikkoihin on liittynyt muutakin kuin laulamista ja soittamista. Toiset tekevät työnsä ja lähtevät kotiin. Hassua, että tällaisista vielä keskustellaan. Olin itse 70-luvulla Nykissä seurakunnassa, josta suurin osa oli näyttelijöitä tai muita taiteilijoita. Broadwaylla kun oltiin. Kaikki aitoja uskovia, osa heistä nykyään erittäin menestyneitä työssään. Jumala laittaa ihmisiä kaikkialle valoksi ja suolaksi.

Kieltääkö raamattu karkeloimisen.?
Ei! Terve ja oikea karkeloiminen on tanssimista.

Uskominen on sitä, että ollaan aamusta iltaan naama norsunvitulla ja haukutaan niitä kenellä on hauskaa.

Mikä vimma joillakin kristityillä on puuttua toisten duunijärjestelyihin?

Joku pelokas kristitty kysyi minulta kerran: kuinka voit käydä kristittynä duunisi vuoksi cocktailkutsuilla. No oikein mainiosti, koska se kuuluu toimenkuvaani. Viinaa ei kukaan ole vielä käynyt kaatamassa kurkustani alas. Ja työtilaisuuksissa puhutaan yksinomaan työstä, ei siellä biletetä.

Onko niin, että pelokkaat kristityt yrittävät siirtää oman pelkonsa toisiin ihmisiin? Jotkut rakentavat itselleen peloissaan ahtaan kotelon ja haluavat tunkea muutkin samanlaiseen koteloon. Eli tekevät omasta pelostaan teologiaa.

Eivätkö he luota Jumalaan tarpeeksi siinä, että Hän pystyy kyllä pitämään kristityn oikealla tiellä muuallakin kuin kotona ja kirkon penkissä. Minut Jumala on pitänyt tiellä ja avarammalle uskaltautuminen on vain lisännyt luottamustani Jumalaan.

Kristillinen etiikkani ja omatuntoni antaisi minun toimia vaikka Alkon myyjänä, mutta tiedän olevani liian juoppo siihen ammattiin. Järkeäkin saa käyttää!

https://www.youtube.com/watch?v=4idh6PEyWqI&feature=youtu.be&t=23m6s

jepjep