Kaksi paikkaa: paratiisi ja väliaikainen helvetti

Tässä on artikkeli kuoleman jälkeisistä oloista:
https://www.lds.org/liahona/2016/06/what-do-we-know-about-life-after-death?lang=fin

Se on kesäkuun 2016 "Liahonasta", joka on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon (mormonien) kuukausijulkaisu suomeksi. Näin se alkaa:

Pelastussuunnitelmaa opetettiin täällä maan päällä ensimmäisen kerran Aadamille ja Eevalle, ensimmäisille vanhemmillemme. He oppivat Jeesuksen Kristuksen evankeliumia ja sitä, kuinka palata taivaallisen Isän luokse – ja he ymmärsivät, että palaaminen tarkoittaa sitä, että me olemme olleet Hänen luonaan aikaisemmin. Niinpä Aadam ja Eeva tiesivät alusta alkaen hyvin selvästi, ettei tämä elämä ole kaikki. He tiesivät – ja opettivat lapsilleen – että Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta he nousisivat kuolleista tämän elämän jälkeen, ja jos he olisivat kuuliaisia, he saisivat iankaikkisen elämän (ks. Moos. 5:10–12).

Maalliset teoriat olettavat, että usko kuolemanjälkeiseen elämään on itsenäinen seuraus jonkinlaisesta yleismaailmallisesta psykologisesta tarpeesta. Mutta laajalle levinnyt ajatus elämästä kuoleman jälkeen muodostuu tavallaan esivanhempien antamasta tai kollektiivisesta muistista (ellei jopa kuolevaisuutta edeltävästä muistista), joka koskee sitä, mikä on ilmoitettu alussa ja sitten siirretty sukupolvelta toiselle. Se, mitä presidentti Joseph F. Smith (1838–1918) sanoi kerran joistakin yleisistä uskonnollisista käytännöistä, pätee myös yleisiin uskonkäsityksiin elämästä kuoleman jälkeen: ”Epäilemättä tieto [siitä] – – kulkeutui Aadamin jälkeläisten mukana kaikkiin maihin ja siirtyi edelleen – – Nooan välityksellä – – niille, jotka tulivat hänen jälkeensä, leviten kaikkiin kansakuntiin ja maihin” (”Discourse”, Deseret News, 19. helmikuuta 1873, s. 36).

Siten ajatus elämästä tämän elämän jälkeen on niin yleismaailmallinen, koska sen alkuperä on samalta ajalta kuin itse ihmissuvun alkuperä.