Seurakunnan verivelkaiset

Älä tee niin.
Olet masentunut jos ajattelet noin ja tarvitset kriisiapua.
Jehovan todistajilta et sitä saa. Soita hätänumeroon, ennen kuin teet mitään peruttamatonta.
Valmistaudu pitkään sairaalahoitoon ja sen jälkeen kun olet toipunut älä koskaan, sanon: ÄLÄ KOSKAAN palaa Jehovan todistajien joukkoon.
Jumala ja hänen poikansa Jeesus ei ole sinua hylänneet ja He toivovat että toipuisit.
Rukoilen puolestasi.

Yhdenkään uskonnon takia ei kannata kuolla. Valitse elämä

Lähdetään ajatuksesta että avaus on todellinen, sillä Vartiotorniseuran politiikka karttamisineen ja leimaamisineen todellakin johtaa osan henkisesti hyvin vaikeasti jaksettavaan tilanteeseen, elämän jaksoon.

Meillä jokaisella on vain yksi elämä ja meille kaikille finaali on vääjäämätön enemmin tai myöhemmin. Miksi et katsoisi "filmiä" loppuun saakka, mitä menetettävää sinulla on? Sinulla on tie auki ja kädet vapaana vain paremmille mahdollisuuksille. Idiana Joneskin selviytyi vaikeista haasteista, sinä myös ;-)

Joskus voi paradoksaalia kyllä olla niin, että kun joku harkitsee omaa finaaliaan ja tavallaan katsoo kuolemaansa kasvokkain, niin se antaakin aivan uutta elämän voimaa sillä sisäistää oman vaikutusvaltansa elämäänsä. Yhtä hyvin voi vaikuttaa onnensa puolesta loppuun saakka, ei ole mitään hävittää, vain moninaisia mahdollisuuksia.

Ei elämänsä ja onnellisuutensa avaimia tule ulkopuolisille ihmisille antaa ja juuri siksihän on hyvä olla enää antamatta hallintoelimelle ja sen sanellen ohjeistamalle srk:lle valtaa sanella elämässään.

Miksi pois lähdettyään heille vielä edelleen antasi valtaa ja merkitystä elämäänsä?

Sateen, synkkien pilvien, myrskyn ja pitkän haastavan talven jälkeen se aurinkoin taas alkaa paistaa jossakin vaiheessa.

Välivaihe on haastava, mutta kun VT-Seuran kahleet irtoavat ja saa ajan kanssa siihen henkisesti välimatkaa, niin elämänsä voi rakentaa itsensä näköiseksi juurikin sen ansiosta, ettei Vartiotorniseuran valta enää ole esteenä sille. Miksi sille vapaaehtoisesti edelleen antaisi valtaa onnellisutensa yli?

Tai miksi valita todellisuudessa itselleen merkityksettömien ikävien ihmisten etä-vaikutusvalta onnellisuutensa yli, kun voi myös valita terveitä ihmissuhteita onnellisuutensa puolesta.

Karttaminen on valitettavasti aina mukana, mutta sen vastapainoksi kannattaa pikku hiljaa rakentaa uusia hyviä ei-ehdollisia ystävyyssuhteita.

Jos tilanne on todella paha, niin kannustan hakeutumaan kriisiapuun liikkaa odottamatta, niin pääsee hyvin tuettuna pahimman periodin ylitse, sillä ei se vaikein vaihe loputtomasti kestä. Sitten kannattaa hakea vertaistukea jossa saman läpikäyneet ymmärtävät jo sanasta parista.

Positiivistä on se, että vaikeatkin ajat ovat vain väliaikaisia ja kannattaa koettaa yrittää jo visioida niiden yli seuraavaa uutta ja hyvää periodia. Elämä on täynnä uusia mahdollisuuksia, varsinkin kun epäterveistä kahleista saa irrottauduttua.

Tsemppiä matkaan, kyllä sinäkin siitä voittajana selviät, vaikka juuri nyt et ehkä sitä vielä uskoisikaan ;-)

Mulla oli samankaltainen tilanne, mutta ajattelin jäädä silti tänne ihan piruuttain ja etenkin katsomaan kuinka aika kuluu ja huomaan useamman jos toisenkin jt:n vanhenevan ja pettyvän mitä enmmän aikaa kuluu eikä mitään silti tapahdu kunnes he huomaavat viimeistään kuolinvuoteellaan tulleensä petetyiksi ja tuhlanneensa koko elämänsä turhaan, voiko parempaa kostoa olla kuin nähnä juuri nämä pettyneet vanhenevat niin varmoja uskostaan olleet lopulta todella pettyneitä. Siinä syy jäädä tänne katsomaan heidän paskaiststa loppuaan.