Olen uutena äitipuolena yrittänyt

On se haastavaa ja kyllä ärsyttääkin joskus kun ei lapet ymmärrä kuka määrää, meillä käy niin usein. Olen sanonutkin että minä tiedän paremmin joten aisa tehdään niinkuin minä sanon, aikuinen kuitenkin määrää oli kyse omista tai lapsipuolista, heidän on ymmärrettävä että äitipuoli sijaistaa äitiä silloin kun ovat isällä.
Meillä ei ole annettu vaihtoehtoja ja me aikuiet määrätään ei ne exät eikä lapset.
Omat lapseni ovat hyvänä esimerkkinä noille mieheni lapsille, näytävät miten asioissa toimitaan, heistä on suuri apu.
Muttameillä ainakin minä määrään ja on kiva olla pomona lapsikatraalle ja joskus vaan istua itse alas ja jaella kotitöitä. Nautin suunnattomasti äitinä olosta.

Uutena ihmisenä tuleminen perheeseen ja siellä paikkansa hakeminen kestää aikansa, muutosvastarinta voi olla tosi rajuakin ja hermoille käypää molemminpuolin ennenkuin yhteinen linja löytyy. Itse tulin miehenä kahden lapsen yh:n "miesystäväksi". Sivullisena asioita näkee hiukan eritavalla kuin siinä kokoaikaisessa arjessa, jossa elämää pyöritetään. Olen hiukan vanhempi mies ja kasvattanut omat 4 lastani ex-vaimoni kanssa luultavasti nykytyyliin hiukan vanhanaikaisesti. Tarkoitan tälllä sitä että vanhempia kunnioitetaan, totellaan ja kotona opetellaan käytöstavoille ja työntekoon. Alku olikin uudessä perheessä yhtä kaaosta. Äitiä pidettiin täysin orjana ja tiskirättinä, jolle sanottiin tosi rumasti vastaan ja raivokohtaukset lasten taholta äitiä kohtaan oli jokapäiväisiä. Ruoka-ajoista ei ollut tietoakaan ja ruoka oli aina paskaa. Äiti vaan kyseli sitten, että mitä haluatte syödä ja teki molemmille sitten omat ruuat tai haki pizzaa. Ruokapöydässä lapset kilpaili sillä kumpiko pieree ja röyhtäilee kovemmin. Osa oli tietysti myös provosointia minua kohtaan.
Rakastin ja rakastan edelleen lasten äitiä, niin kysyin häneltä miten hän jaksaa tälläistä käytöstä vai turtuuko siihen eli kun tekee kaiken itse ja mieliksi niin pääsee kuitenkin helpommalla. Kerroin miltä tilanne minusta heidän perheessään näytti ja yhdessä sovimme, että alamme muuttamaan asioita pienin askelin. Tiesimme että se ei tule olemaan helppoa ja voi koitella parisuhdettakin aika tavalla. Ajattelimme että yksi muutos kerrallaan ja siihen totuttelu voisi olla meidän juttu. Siirryimme ensin säännöllisiin ruokailuaikoihin ja yhden ruokalajin taktiikkaan, se alkoi toimimaan tosiaan nopeasti, kun oli tarjolla kaikille samaa ruokaa, mikäli se ei kelvannut niin syömään ei pakotettu, niin mentiin askel kerrallaan. Seuraavaksi opeteltiin siihen että kodin pikkuaskareet ja työt kuuluvat kaikille mm liiteristä puiden haku siirtyi kokonaan pois aikuisilta.
Pari vuotta tässä on nyt mennyt ja elämä on rauhallista ja yhteiselo sopuisaa. Jokainen osallistuu nykyään ns talon töihin, eikä ne ole kenellekään enää rasite, koska neljä ihmistä on niitä jakamassa.

Sori vain, et ole äiti vaan isän uusi puoliso. Jos tarkkoja ollaan, sinulla ei ole mitään vastuuta tai oikeuksia. Vain isällä on

Minun paikkani miehen perheessä läytyi samana päivänä kun tulin. Olen tiukka äiti ja käskyttäjä ja jos asiat ei mene mieleni mukaan sitten se on siinä, vaihtoehtoja ei ole asioihin jotka koskevat minua.
Jonkun vaan on pidettävä langat käsissä ja tehtävä säännöt, ei auta antaa periksi kun itse tietää miten asiat pitää mennä. Lpaset sopeutuu ja pikkuhiljaa ovat iloisia kun on säännöt ja määräykset. Meillä ei ainkaan olla mulle sanottu että olisi kurjaa. Kyllä uskon että minusta tykkää hirmusesti.

Onneks mulla ei ole koskaan ollut noita ongelmia, vaan olemme eläneet ja kasvattaneet lapset alkuperäisellä kokoonpanolla. Ei se helppoa ole aina niinkään ollut, mutta yksi huoli vähemmän. Nyt kaksi jo aikuisia ja kolmaskin kohta :)

Eronneita perheitä kuitenkin kuhisee ympärillä ja joskus kuuntelen ihan kauhulla, millaista elämää joissakin perheissä lähinnä juuri äitipuolen komennolla eletään!
Jos järjestys on sitä, että lapsi ei saa omassa kotonaan mennä edes jääkaapille, ei saa kutsua kavereita kylään, ei saa koskaan rahaa käyttöönsä, vanhin lapsista joutuu huolehtimaan pienemmistä ilman omaa aikaa... on äitipuolen syytä katsoa peiliin ja miettiä kenessä syy, kun homma ei toimi. Näillä kurinpitomenetelmillä en minä ainakaan leuhkis Tupperware-kutsuilla! Joissakin perheissä mieskin on niin tossun alla, ettei uskalla kotona käydä ku kääntymässä.

En tällä kirjoituksella tarkoita, että täällä kirjoittaneet toimivat näin, mutta AINA (oli tilanne mikä hyvänsä) kannattaa yrittää asettua myös toisen asemaan ja miettiä omaa käytösmalliaan. Lapsi tarvitsee sääntöjen lisäksi myös PALJON rakkautta!

Ei kannattaisi kirjoitella provosoivia mielipiteitä, koska uusioperheiden tiölanteissa olisi paljonkin asiallista keskusteltavaa. Mutta kun jo aloitus on provosoivasti kirjoitettu, niin ketju ei pysy asiassa.

Ethän sinä pystyisikään olemaan pomona kelleen muulle kuin lapsilaumalle, kun et sinä raukka osaa kirjoittaa. Pellenähän ne tuommoista lukihäiriöistä tietty ainakin minun lapseni pitäisivät. On sinulla käynyt kaikenkaikkiaan huono säkä, kun et lapsetonta miestä ole saanut pauloihisi. Nyt joudut jakamaan miehen kaiken huomion miehen lasten kanssa. Harmi. Kyllä minuakin ottaisi päähän jos olisin sinun tilanteessasi. Mutta kun en ole, lapsettoman laatumiehen kanssa vietämme kahdenkeskistä laatu-aikaa, ja sinä saat paimentaa lapsia. Ja kun lapset tulevat tänne äitinsä luo, kertovat aina miten ovat kurmuuttaneet sinua viikon aikana. Nauramme ihan mahat hellinä.

Mitä teit jatkossa, kun lapsi istui mansikkakakun päälle?
Kykysi kasvattajana ei tunnu olevan kovin korkealla.
Missä oli lapsen isä tämän tapahtuman aikana, ja keitä muita oli paikalla? Oliko lapselta kakku kielletty, vai miksi meni pilaamaan sen, "ettei kukaan saisi sitä".

No voi huhhuh näitä muutamia kommentteja ja ennenkaikkea aloittaja joka on kaikkensa mukamas yrittänyt. Kypsä, aikuinen ihminen, joka kykenee vastuulliseksi vanhemmaksi (iästä riippumatta) ja sellaisena toimimaan ei todellakaan käskytä, rähise, tiuski eikä tee muutakaan myrkyllistä, ei omia eikä lapsipuoliaan kohtaan. Ei ihme, että lapsista kasvaa turvattomia, huomionhakuisia koohottajia, jos kasvatusmenetelmät ovat tällä palstalla kuvaatunlaisia. Hyvällä itsetunnolla varustettu aikuinen osaa ottaa tilanteen hallintaansa omaa asemaansa vailla vippaskonsteja. Lapsiin tepsii parhaiten rauhallisuu, rakkaus, rajat ja runtinit. Olisiko hyv myös muistaa, että kunniotus ansaitaan, sitä ei pakottamalla ansaita.

Nää lissukan jutut alkaa jo kyllästyttämään.