Todella hämmästynyt!

reppuriika

Olen uusi palstan seuraaja, mutta todella hämmästynyt. Olen ollut tähän asti siinä käsityksissä, että ikääntyessään ihminen viisastuu ja tulee avarakatseisemmaksi, mutta katin kontit. Ei ne ole keskenkasvuisia teinejä, jotka kiusaavat toisiaan vaan tahti sen kun kiristyy iän ja elämän myötä. Sorry, olen 60-vuotias, mutta nyt alkaa tulla mielikuva siitä, että "onko ympyrä sulkeutumaan päin ja ihminen palaa takaisin lapsuuteen." Ei tätä muuten ymmärrä.
Nämä kirjoittelut ovat kaikki toistensa nokittelua, keljuilua, otetaan herneitä nenään rivien välistä. Missä teidän itsetuntonne on?

35

462

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kauan-seurannut

      Äläpä yleistä, enemmistö on fiksuja ystävällisiä kirjoittajia. Täälläkin pieni äänekäs porukka pitää mekkalaa. Kiinnitä se tarkkailusi positiiviseen äläkä negatiiviseen.

    • noviisille

      reppuriika

      6.7.2016 11:02
      Uusi
      Onneksi en osaa olla kenenkään puolella ja en ketään vastaan, kun olen ollut hyvin satunnainen vierailija tällä palstalla. JOS INTOA RIITTÄÄ, NIIN SITTEN ALKAA NÄKEMÄÄN, KUKA ON KUKA.

      Nytkö se näyttö sitten alkaa?

    • Itseriitelet

      Reppuriika hyökkää itse haukkuessaan itse kaikki riitelijöiksi. Eikö riitä 60 ikäryhmässä riitakumppaneita, kun tulee tänne haastamaan riitaa? Etpä antanut hyvää kuvaa itsestäsi.

      • tervetuloa-kuitenkin

        Missä teidän itsetuntonne on? kyselee aloittaja?

        Jos minä menen uuteen "taloon", niin esittelen ensin itseni, yritän tutustua "talon" tapoihin, vaikka hieman lukemalla entisiä juttuja, mutta en ala arvostelemaan heti "kättelyssä", vaikka olisi kuinka tunkkainen ilma. Ainahan voi tuulettaa tupaa.


      • reppuriika
        26.11.2015 21:05

        Näytä lisää
        Kun katselee mainosten jouluvärejä, kortteja, tonttujuttuja ja jopa kristillisiä juhlaan liittyviä symboleja, niin väkisin nousee mieleen kaikuja lapsuudesta. Joulu on monelle aikuiselle todellakin niin kuin suuri juhla, johon valmistaudutaan ja sitten ollaan jo kuin juhlavaatteet päällä, mutta käy vain niin, että se odotettu vieras, tai kohokohta ei sitten tulekaan. Pian ollaan sitten pitkissä juhlapyhissä ja saattaa olla jopa tylsää ja fiilis lattea ja on tyhjä olo. Niin monet kertovat.
        Uskon että useimmille se joulu ja sen odottaminen on se muisto teitlapsuudesta. Silloin kun lapsuuden perhe oli koossa, vanhemmat, isovanhemmat elivät, saatiin olla lapsia ja kokea lapsen riemua ja kodin lämpöä.
        Minun lapsuudessa elämä maalla oli todella sitä mitä noissa perinteisissä joulukorteissa. Elettiin maalla, oli paljon lunta ja pakkasta. Mökit nukkui lumiset, tintit ja punatulkut pyrähtelivät kauralyhteissä illan hämärtyessä, jänö hyppeli hangella, lumi narskui ja aisakello soi hevosen vetäessä rekeä koulun joulujuhlista tullessa kuun helottaessa taivaalla.
        Oli naavaisia kuusia ja mielikuvitus toi melkein näkyville suuren tonttu-ukon hämmentämässä suurta mustaa puuropataa metsän siimeksessä.
        Jouluna työläs arki hetkeksi pysähtyi ja aikuisilla oli aikaa tempautua lasten leikkeihin.
        Olisi se tietenkin kivaa jos voisi lentää viisikymmentä vuotta ja jopa ylikin ajassa taaksepäin, mutta se ei ole enää mahdollista. Ei sinne enää pääse pukeutumalla tonttuasuun ja koristamalla kuusi, leipomalla pipareita, ei sitä ole enää lapsi, ei ole vanhempia, ukkia ja mummia, tätejä ja setää nuorena rakentamassa sitä tunnelmaa. Ei ole enää edes sitä pientä, mutta rakasta kotimökkiä ja navettaa pihapiirissä ja savuntuoksuista saunaa metsän laidassa. Neppe-koirakin, joka riehui kuin hulvattu tohinan keskellä, on maannut siellä jossain koivun alla ikiuntansa vuosikymmenet ja ei voi tulla juhlaa kruunaamaan.

        Jotenkin kun tämän kaiken tajuaa, niin ei enää alistu vuosi vuodelta odottamaan sitä jotain, jonka tunnelman kyllä tietää, mutta jota ei silti voi enää ikinä saavuttaa. Miksi siis alkaisin huijaamaan itseäni.
        Jokaisella on kai se muistojen ihana lapsuuden aika, joka kulminoitui tunnelmaan nimeltä "joulu". Kyllä sen mainos- ja bisnesmaailma meissä tiedostaa.

        reppuriikka on herkkä kirjoittaja, jonka muistin ja tässä on siitä esimerkki esittelyksi näin aluksi..


      • reppuriika

        Niin, niin, mutta se ensivaikutelma. Se aina pukkaa päälle. Kun menee ekakertaa huusholliin, niin jo ovelta näkee, onko talossa siistiä, näkyy "naisen käden jälki" tai ei näy, myös tuoksut paljastaa jotain .... En minäkään ala muuttamaan yksityiskotien elämää, mutta nämä palstat eivät taida olla ihan kenenkään privaattialueita vaan paremminkin julkisia yleisiä tiloja.
        On vain tullut tuntuma, että nenäkästä, ja kärhäkkää porukkaa palstalla on. Kyllä minä seurailen vielä edellistäkin palstaa. Ja minä en kuulkaa ihan vähästä säikähdä. Ihan hyvä juttu jos on asiallisiakin kirjoittelijoita. Ja en ota herneitä helposti nokkaani.


      • Merilii-ei-kirj
        reppuriika kirjoitti:

        Niin, niin, mutta se ensivaikutelma. Se aina pukkaa päälle. Kun menee ekakertaa huusholliin, niin jo ovelta näkee, onko talossa siistiä, näkyy "naisen käden jälki" tai ei näy, myös tuoksut paljastaa jotain .... En minäkään ala muuttamaan yksityiskotien elämää, mutta nämä palstat eivät taida olla ihan kenenkään privaattialueita vaan paremminkin julkisia yleisiä tiloja.
        On vain tullut tuntuma, että nenäkästä, ja kärhäkkää porukkaa palstalla on. Kyllä minä seurailen vielä edellistäkin palstaa. Ja minä en kuulkaa ihan vähästä säikähdä. Ihan hyvä juttu jos on asiallisiakin kirjoittelijoita. Ja en ota herneitä helposti nokkaani.

        todet sanat sanoit avauksessasi, kiitos, Reppuriika. Oliko tuo Kristiinan esiintuoma kirjoitus on sinun kynästäsi? Jos, niin onnittelen! Sinulla on kirjoittajan lahja! Kristiinakin kuuluu hyviin kirjoittajiin.

        Minäkin vain joskus vilkaisen tänne, olisiko palstalle kiva tulla. Mutta aina menen heti pois.
        Miksi tulisin tänne mieleni pahoittamaan?

        Siitä saisi vain stressiä, joka ei ole hyväksi ihmiselle.


      • kaikellaYstävllisyydellä
        reppuriika kirjoitti:

        Niin, niin, mutta se ensivaikutelma. Se aina pukkaa päälle. Kun menee ekakertaa huusholliin, niin jo ovelta näkee, onko talossa siistiä, näkyy "naisen käden jälki" tai ei näy, myös tuoksut paljastaa jotain .... En minäkään ala muuttamaan yksityiskotien elämää, mutta nämä palstat eivät taida olla ihan kenenkään privaattialueita vaan paremminkin julkisia yleisiä tiloja.
        On vain tullut tuntuma, että nenäkästä, ja kärhäkkää porukkaa palstalla on. Kyllä minä seurailen vielä edellistäkin palstaa. Ja minä en kuulkaa ihan vähästä säikähdä. Ihan hyvä juttu jos on asiallisiakin kirjoittelijoita. Ja en ota herneitä helposti nokkaani.

        Ensivaikutelma sinusta " reppuriika" on erittäin ärhäkkä,
        joten samasta puusta ollaan veistetty,


      • Toden sanoit reppuriikka, siis kirjoitit; se ensivaikutelma ratkaisee kyllä paljon yksityis elämässä, mutta ei tällä palstalla.

        Kuinkahan sen muotoilisin sopivaksi sanottavaksi?

        Täällä on (5/10, eri nikeillä, mutta samat) "muutama", jotka sanailevat, kuin riitaisat perilliset (urokset) perinnöstään, mikä kuuluu kenellekin? No, joku "sukulainen" osallistuu myös tuohon "perinnönjakoon", mutta siitähän se riita tunnetusti vain yltyy, joten sitten on jo kaikki toistensa raivelissa, kunnes taas sovitaan, kuten pitääkin. Pyydellän puolin ja toisin anteeksi.

        Kuka on palstan ensimmäinen kirjoittaja joka tuli palstalle, mutta jotenkin vaikuttaa, että yksin on tullut ja itsekseen kirjoitellut kun tuo vuosi ja aika vaihtelee.??

        Entäs kuka omaa parhaan kirjoitustaidon ja hallitsee keskustelun ja kenen heila oli silloin "ammonvuona" ennen vedenpaisumusta, silloin kun tämä "aadam/aatami" ilmestyi itselleen kirjoittelemaan ja en malta olla mainitsematta tuota lukemaani, että nyt riitelee itsensä kanssa!:)))

        Muistaakseni tunnet raamatun. Kumpi kuoli ensin, Adam vai Eva? Lapsia he ilmeisesti saivat, koska ei meitä muutoin olisi.

        Vaan, apropoo! Olihan (Raamattu kertoo) siellä isä, joka vei perheensä johonkin erämaahan. Miehiä ei ollut, joten hän siitti omat lapsensa, siis tytöt! Sieltäkö on homot ja lesbot peräisin?

        Lukekaa vain Raamattua, niin mielisairaala odottaa, jos ei osaa tulkita, mitä siellä tarkoitetaan.


      • reppuriika

        Suomi24-pastoilla, on yleistä että kirjoitellaan eri nimmareilla. Itsekin kyllä harrastan sitä joillain palstoilla. Näillä ikäpalstoilla en kyllä käytä muuta kuin tätä "reppuriika"- nimimerkkiä. Kun kirjoitellaan syvällisiäkin ja henkilökohtaisia asioita, niin saattaa henkilöllisyys paljastua. Olen kaksi kertaa törmännyt totuuden eteen, että minua kasvotusten istuu henkilö, jonka olen tunnistanut Suomi24-palstoilta. Toiselle kyllä paljastin asian, mutta se toinen ei saanut sitä tietoon. Onhan väestömme suhteellisen pieni. Se on kyllä ikävää ja törkeää, että kirjoittelee toisten nimimerkeillä ja sitäkin palstoilla näkee usein.
        Ja mitä Raamattuun tulee, olen lukenut sitä 50 vuotta, ja mielisairaalassa en ole vielä vieraillut potilaan roolissa.
        Minä en ole ollenkaan hyvä kirjoittaja. En edes pyri siihen. Ja ymmärrän senkin, ettei kaikilla 70-vuotiailla ja sitä iäkkäimmillä ole kovin kummallista koulupohjaa. Monet eivät ole kirjoitteet kansakoulusta päästyään muuta kuin "eskonmerkkinsä" erinäisiin dokumentteihin, joten ihan hyvä kun uskaltautuvat kirjoittelemaan.


      • Kristiina23 kirjoitti:

        Toden sanoit reppuriikka, siis kirjoitit; se ensivaikutelma ratkaisee kyllä paljon yksityis elämässä, mutta ei tällä palstalla.

        Kuinkahan sen muotoilisin sopivaksi sanottavaksi?

        Täällä on (5/10, eri nikeillä, mutta samat) "muutama", jotka sanailevat, kuin riitaisat perilliset (urokset) perinnöstään, mikä kuuluu kenellekin? No, joku "sukulainen" osallistuu myös tuohon "perinnönjakoon", mutta siitähän se riita tunnetusti vain yltyy, joten sitten on jo kaikki toistensa raivelissa, kunnes taas sovitaan, kuten pitääkin. Pyydellän puolin ja toisin anteeksi.

        Kuka on palstan ensimmäinen kirjoittaja joka tuli palstalle, mutta jotenkin vaikuttaa, että yksin on tullut ja itsekseen kirjoitellut kun tuo vuosi ja aika vaihtelee.??

        Entäs kuka omaa parhaan kirjoitustaidon ja hallitsee keskustelun ja kenen heila oli silloin "ammonvuona" ennen vedenpaisumusta, silloin kun tämä "aadam/aatami" ilmestyi itselleen kirjoittelemaan ja en malta olla mainitsematta tuota lukemaani, että nyt riitelee itsensä kanssa!:)))

        Muistaakseni tunnet raamatun. Kumpi kuoli ensin, Adam vai Eva? Lapsia he ilmeisesti saivat, koska ei meitä muutoin olisi.

        Vaan, apropoo! Olihan (Raamattu kertoo) siellä isä, joka vei perheensä johonkin erämaahan. Miehiä ei ollut, joten hän siitti omat lapsensa, siis tytöt! Sieltäkö on homot ja lesbot peräisin?

        Lukekaa vain Raamattua, niin mielisairaala odottaa, jos ei osaa tulkita, mitä siellä tarkoitetaan.

        Älkää perättömiä höpötelkö te myöhäissyntyneet. Olin itse jo maailmssa odottamassa seuraajiani. Jumalan käyttämää tekotapaa, en tiedä, mutta sinne se Aatamikin ilmesty. Tepasteli siinä karva-asuineen ja oli kaiketi hiukan äimistynyt yksinäisyydestään. Piilossa ihmettelin Aatamin toikkarointia yksinäisyydessään.
        Mikä ny ette, Pinneperi, sanos Jumala turu murtellas. Ai juu nyt mää sen huomasi, Aatami tarvitte ittelles ämmän. Maailman väestön kasvu ei toteudu ilman ilman vastakkaista sukupuolta, sanoi Jumala kirjakieltä tavoitellen. Ei muuta ku hommi vaa. Yhren kylkiluun mää kyl tarvitten ku simmot on kerran kirjotettu ja sen mää ota Aatamilt. Hiukan kipeää teki Aatamille ja vertakin roiskui. Ei ny sit muuta ku taikoma vaa.
        Pimssalasim, koitti Jumala, mut mittä ei tapahtunu! Mikä ny mahta olla vikana, sanos Jumala ja kraappis päätäs nii et särekehä heilus. Ai juu, suala puuttus. Nys se myrky lykkäs ku sualaki puuttu. Mää ota santa maasta ja siuna sen, rippolen luun pääl ja koita uurestas:

        PimssalaSim, kiljus Jumala ninku tuamiopasuuna ja niin puhkes ku Shaaronin kukka siit kylkiluusta ja räpytteli heti alkuunsa silmiään Aatamille, sillä silmällä. Kokematon Aatami peljästys ja juoksi puutarha omeni syämä. Omena syämisest ja ymmärtämättömyyrest se synti meil tuli ja o vieläki.
        Nee oliva avaruure miähet ku tuliva ja ihastusiva sihe Eeva ja mee olla niit. Turkulaisek kumminki!


      • Merilii-ei-kirj kirjoitti:

        todet sanat sanoit avauksessasi, kiitos, Reppuriika. Oliko tuo Kristiinan esiintuoma kirjoitus on sinun kynästäsi? Jos, niin onnittelen! Sinulla on kirjoittajan lahja! Kristiinakin kuuluu hyviin kirjoittajiin.

        Minäkin vain joskus vilkaisen tänne, olisiko palstalle kiva tulla. Mutta aina menen heti pois.
        Miksi tulisin tänne mieleni pahoittamaan?

        Siitä saisi vain stressiä, joka ei ole hyväksi ihmiselle.

        Meriliille. Olet sinäkin muuttunut ihmisenä, ihan paljon tuntuisesti. Kahvipirtissä esittelit mittojasikin. Noin saa tai voi tehdä Kahvipirtissä, miksei täälläkin. Minä en tunnetuista syistä voi kuvailla itseäni. Rampuus on kova raja!

        Ajatuksissaan, ruune


      • reppuriika
        Ruuneman kirjoitti:

        Älkää perättömiä höpötelkö te myöhäissyntyneet. Olin itse jo maailmssa odottamassa seuraajiani. Jumalan käyttämää tekotapaa, en tiedä, mutta sinne se Aatamikin ilmesty. Tepasteli siinä karva-asuineen ja oli kaiketi hiukan äimistynyt yksinäisyydestään. Piilossa ihmettelin Aatamin toikkarointia yksinäisyydessään.
        Mikä ny ette, Pinneperi, sanos Jumala turu murtellas. Ai juu nyt mää sen huomasi, Aatami tarvitte ittelles ämmän. Maailman väestön kasvu ei toteudu ilman ilman vastakkaista sukupuolta, sanoi Jumala kirjakieltä tavoitellen. Ei muuta ku hommi vaa. Yhren kylkiluun mää kyl tarvitten ku simmot on kerran kirjotettu ja sen mää ota Aatamilt. Hiukan kipeää teki Aatamille ja vertakin roiskui. Ei ny sit muuta ku taikoma vaa.
        Pimssalasim, koitti Jumala, mut mittä ei tapahtunu! Mikä ny mahta olla vikana, sanos Jumala ja kraappis päätäs nii et särekehä heilus. Ai juu, suala puuttus. Nys se myrky lykkäs ku sualaki puuttu. Mää ota santa maasta ja siuna sen, rippolen luun pääl ja koita uurestas:

        PimssalaSim, kiljus Jumala ninku tuamiopasuuna ja niin puhkes ku Shaaronin kukka siit kylkiluusta ja räpytteli heti alkuunsa silmiään Aatamille, sillä silmällä. Kokematon Aatami peljästys ja juoksi puutarha omeni syämä. Omena syämisest ja ymmärtämättömyyrest se synti meil tuli ja o vieläki.
        Nee oliva avaruure miähet ku tuliva ja ihastusiva sihe Eeva ja mee olla niit. Turkulaisek kumminki!

        Kyllä Yläkerran isäntä huumoria ymmärtää ja vieläpä vallattoman hyvin!


    • palstan_pöljä

      Aloittaja haluaa yksinkertaisesti vain hattuilla. Pelkkää ilmaa tuollainen on.

      • reppuriika

        Kiitos suorasta palautteesta. Kyllä mikä aika ronski ja suorapuheinen olen, mutta en mitenkään ilkeä ihminen. Näin livenä minua pidetään lupsakkana ja mukava ihmisenä. Olen sosiaalinen ja minuun on aika helppo tutustua. En ole ainakaan pitkävihainen. Ja en tunnista tällä hetkellä ketään, jota vihaisin, mutta minua saattaa kyllä joku vihata. Sitä en tiedä.


      • 3xyz

        Kyllä reppuriika tarvitsee puolustajan. Hän näkee uutena palstatotuuden, joka on todenmukainen.


      • Ihan hyvä onkin ilmaista miten näkee ja kokee. Tosin reppuriikka tuli mukaan palstan ollessa omituisessa ruunemanni vaiheessaan taas!

        Tuli mieleeni eräs voimakas unikokemus muutama vuosi sitten. Oli kaareva hiekkaranta ja meren huuhtelemana oli silminkantamattomiin simpukoita ranalla. Ruunemanni kulki siellä yksin, ketään muuta ei unessa ollut. Ihmettelin herätessäni, miten simpukat kiilsi märkinä, se oli hyvin todellinen näky.
        En analysoinnut untani silloin, tajusin vain sen kuvaavan meitä kirjoittajien runsautta vuosien saatossa kok suomi24:llä.

        Nyt tajuan syvemmän merkityksen ruunemannin läsnäolosta unessani.
        Hän etsii niitä helmiä simpukoista! Hyvältä tuntui hänen eilen kirjoittaessaan miten palsta on antanut hänelle paljon.

        Tuohon helmien etsintään liittyy r.mannilla ehkä pettymyskin. Silloin moite purkautuu herkästi, ja vastareaktiohan moitituissa nousee.

        Ihan naurattaa nuo unet, miten ne kuvina kertovat ja auttavat tajuamaan.
        Ihanaa, iloitsen että ruunemanni on löytänyt vastakaikua etsiessään ja huhuillessaan symbolisella palstarannalla, tähtien tuikkiessa.

        PS. Itse kuulun palstalla myös niihin, joka on saanut antamastani tuesta huolimatta ruunemannilta aika syvälle sattuneita moitteita, hellyyttä en hänessä ole koskaan havainnut.
        Mutta elämä itse on minua hellinyt, kehittänyt voimakkaan itsetunnon, ja antanut kyvyn rakastaa.


      • reppuriika

        Toisilla unet toimivat sieluntulkkeina. Minäkin näen joskus hyvinkin hassuja unia. Edellisen päivän tapahtumat kuvautuvat omanlaatuisina puurona muodostaen kuin palapelin. Asia sieltä ja toinen täältä....


    • jakolasku

      Silloinhan joku on pielessä jos ei kykene hellyyttä antamaan. Yks hellyys per päivä pitää fiilikset hyvinä lisähellyydet piristää suhdetta. Hellyyttä/huomioon ottamista on monenlaista ainakin meillä.

      • Hellitelty

        Hellyys ja hellittely on yhtä tärkeää kuin leipä. Ihmisen perustarve kehdosta hautaan. Puolisoilla rajattomia muotoja ja mahdollisuuksia , mielikuvitus peliin , onnellisia ollaan joka päivä . Se pitää terveenäkin, sellaista mieluisaa kimppajumppaa 💋❤️😊


      • Hellyyttähän on niin monta muotoa, eihän sitä tarvitse kuvata edes🌟
        Mutta niinkuin sanoit, hellyyttä on rakastavaisten välille 🍀🌺🏡 heippa🖐


    • Hellyydelläkin

      Hellyyttä on sekin kun 45 kilonen koira laittaa kuonon polvelle ja katsoo silmiin, kun kuono lähtee polvelta tulee tassut yksi kerrallaan, hän kaipaa tuolla eleellä kosketusta, ei kerjää herkkupaloja.
      Sen kanssa opetellaan kävelemään vierekkäin ja pysähtymään kun vastaan tulee auto tai ihminen!

      • captcöpenick

        Muistan kun meillä oli vielä monirotuinen pystykorva. Emäntä ja koira mukana kun pikkukaupunkiin asioille menimme.
        Koira oli kova ystävystymään kadulla kulkjoiden kanssa vaikka sitä hyvänä kotonakin pidettiin.
        Koiramme nuuski kerran kairankulkijan näköistä miestä, hän heltyi kyyneliin. Toi varmaan hyviä muistoja niistä ihmisistä parhaimmista elämänsä varrella.

        Mielestäni hevoset ja koirat ovat niitä ihmisistä vilpittömimpiä.


    • Aloittaja-osuu-oikeaan

      syyhyn. Puuttuva itsetunto saa ihmiset loukkaamaan toista.

      • Minulla.on.varaa

        olla ystävällinen.


    • jakolasku

      Sinäpä sen sanoit. Jotkut "viisaat" väittää ettei koiralla ole tunteita. Kai sillä jonkinlaiset tunteet on kun kerjää hellyyttä ja rapsutuksia.
      Koirapuiston ovella nyt jo yksi vuotias koiramme odottaa tuttuja kavereitansa ja ratkee ilosta kun tuttuja kavereita tulee. Lujaa juokseminen on maailman mukavinta. Paljon muutakin kivaa me puuhastellaan tietenkin.

    • Minä jos kuka kaiken tiedän. Olen moneen kertaan pyrkinyt pääsemään irti moisesta. Muuta keinoa ei liene kuin oma kuolema, joka kyllä häämöttää.

    • Minä olen sitä mieltä että jos ei olisi hellyyttä --jota kaipaa jokainen elävä olento -- olisi tämä maailma kylmä paikka .
      Ilman Jerrycottonia on minun elämästäni puuttunut paljon pyyteetöntä hellyyttä. Me vanhukset saamme huomata aikanamme ,kuinka olemme jakaneet toisillemme hellyyttä ,omassa suvussamme.

      Vaistot oli ennen ihmiselläkin yhtä voimakkaat , koira vaistoo jo kaukaa ihmisestä kuka on ystävä.
      Nyt on ne aistitkin jotka vielä ovat ihmisellä, heikentyneet --
      Kun ei anneta hyvälle enemmän aikaa hukkuu sekin julmuuteen .

      Lapselle olisi anettava paljon hellyyttä , näin hänkin osaisi jakaa sitä muille ihmisille --sitten kun hänen aikansa tulee.
      U.M

    • Minä olen sitä mieltä että jos ei olisi hellyyttä --jota kaipaa jokainen elävä olento -- olisi tämä maailma kylmä paikka .
      Ilman Jerrycottonia on minun elämästäni puuttunut paljon pyyteetöntä hellyyttä. Me vanhukset saamme huomata aikanamme ,kuinka olemme jakaneet toisillemme hellyyttä ,omassa suvussamme.

      Vaistot oli ennen ihmiselläkin yhtä voimakkaat , koira vaistoo jo kaukaa ihmisestä kuka on ystävä.
      Nyt on ne aistitkin jotka vielä ovat ihmisellä, heikentyneet --
      Kun ei anneta hyvälle enemmän aikaa hukkuu sekin julmuuteen .

      Lapselle olisi anettava paljon hellyyttä , näin hänkin osaisi jakaa sitä muille ihmisille --sitten kun hänen aikansa tulee.
      U.M

    • reppuriika

      Olen kirjoitellut ja seuraillut Suomi24-palstoja jo reilut kymmenen vuotta. Silloin alussa, kun ei ollut Facebookia ja twittereitä. ym, sosiaalisen median muotoja, niin näillä palstoilla oli satoja jopa tuhansia käyttäjiä. Oli aika jolloin näkyi, kuinka monesti aloitus oli luettu, niin joskus pääsi heti jopa kahteen tuhanteen avaukseen. Nyt näillä vain pienet porukat kirjoittelevat.
      Olen siis tottunut kaikenlaiseen palautteeseen ja kirjoitteluun ja kyllähän tässä "oma rotunsa" täytyy olla jos jaksaa tehdä. Aika paljon seurailen myös mielenterveyspalstoja ja yritän vastailla ahdingossa oleville. Koskettaa, kun on paljon nuoria jopa lapsia, joilla on paha olla, ovat koulukiusattuja ja elämässä ei ole tarkoitusta. On helppoa kirjoitella anonyyminä kipeistäkin asioista.
      En ei näitä kaikkia leukailuja kannata vakavasti ottaa. Auttaa se jotain kiusattua, yksinäistä, jos saa purkaa ja sättiäkkin. En ole kyllä vielä yöuniani menettänyt kirjoitusten vuoksi. Pyrin kyllä siihen, ette tahdo tietoisesti itse loukata ketään.
      Ja kyllä näillä palstoilla saa jopa höpöttääkin. Yksinäisellä kun ei ole aina sitä höpötyskaveria ja jos on, niin jaksaako se välttämättä edes kuunnella. Kirjoittaminen jotenkin selkeyttää ajatuksia.

      • pitkänlinjan_yötyöläinen

        "Kirjoittaminen jotenkin selkeyttää ajatuksia" kirjoittaa Reppuriika.

        Se on ihan tieteellisesti todistettu fakta että kirjoittaminen aktivoi tiettyjä aivonosia. Aktivoituneet osat näkyvät aivokuvauksessa väreinä.

        Olen yksi näistä elämän varjopuolella eläjistä. Työelämän aikoina sateiset lomapäivät saattoivat olla aamusta ahdistavia.
        Ei ollut olemassakaan tietokoneita. Olisi ollut jopa sähkökäyttöinen kirjoituskone. Pyysin kaupasta tiskipaperia. Kirjoitin kuivamustekynällä.
        Kirjoitin itseni kuiville ahdistuksen suosta useana päivänä viikossa.

        Aivojen välittäjäaineet ikäänkuin vapautuivat. Tuli hyvä olo siinä vaatimattoman kesämökin seinien sisällä. Maailma ikäänkuin avautui.
        Saattoi ajaa meren rantaan ja lähteä jopa saaristoon kalanpyyntiin omalla pikku meriläisellä. Siinä oli 1-pytty Wikström. Aina luotettava.

        Jos on mitä elämän kriisejä tai paineita, hyötyliikunnalla ja kirjoittamalla se kyllä kaikkoavat.


    • missäluuraatte

      Jättikö reppuriika tämän riitaisan palstan ? Ei ole pitkiin näkynyt, kuten ei tuota jakolaskua eikä kukkahametta eikä capteenia. Missäs ruune luuraa ?

    • että.saisi.kirjoitella.e

      Kirjoittaja reppu-riikka on yleensä palstan parhainta aineistoa. Ei edes ota pienistä asioista nokkiinsa, kuin eräät vähän tunnetummat ovat tehneet jättäen palstan. Joutivat kyllä menemään.

    • niinonkin

      Minustakin reppuriika on mukava poikkeus palstalla, hyvin ymmärtäväinen. Nuo lhtijät kuten ss aina palaa takasin, kunhan tärkeilevät.

    • hakkaapäälle

      Niinhän sitä sanotaan, että luulo ei ole tiedon väärti. Kokemuksista kertyy tietoa ja osaamista, mutta jollei niitä osaa käyttää, tulos on se, mitä tällä palstalla saa lukea ja jokapäiväisessä elämässä nähdä ja kuulla. Tässä pitänee ottaa lisäksi huomioon se, että sairaudet eivät kaikki ulospäin näy paitsi tällaisessa kirjoittelussa. Kun on paha olla, on kai helpompaa syyttää siitä muita olemalla mahdollisimman kelju. En muista tiedä, mutta piikittely ja keljuilu ei minua saa syttymään en niistä nauti vaan ihmisiä on monenlaisia. Kymmeneen laskeminen on edelleen hyvä ohje.

      Haukkuminen tuskin parantaa tätä tapaa eli henkistä oksentamista muiden niskaan, ei kai mikään - kuolema sitten vissiin lopuksi. Silloin kaikki vaikenee. Ikävät kommentit pitää sivuuttaa eikä jatkaa siitä enää edemmäksi. Muita harrastuksia ja kontakteja pitää myös olla, jotta elämä ja ikävät kommentit eivät saa liikaa painoa. Kun käväisee vain joskus, säästyy paljolta. Tietenkään silloin keskustelusta tuskin tulee mitään, mutta vähän täällä oikeaa keskustelua onkaan. Itseään on myös turha ottaa liian vakavasti. Tuulet ja luulot menevät ja tulevat, kuten elämäkin.

      Muistan kun joskus vuosia sitten tulin palstoille lukemaan näitä juttuja ja lapsellisena henkilönä olin hämmästynyt. Omat vanhat sukulaiseni ja muut kohtaamani iäkkäät ihmiset olivat mitä ystävällisempiä ja ihania ihmisiä ikääntyessään, vaikka sairauksia oli. Täällä kohtasin muun ohella känkkäränkkä-joukon, jota on vaikea arvostaa. Kysymyksessä oli tällöin 60 -ryhmä.

      Nyt, kun itse edustan ikääntynyttä polvea ja kohtaan vertaisiani, todellisuus on erilainen eli näitä känkkäränkköjä on tosi paljon myös jokapäiväisessä elämässä. Olemme ilmeisesti paljon itsekkäämpiä ja siedämme huonosti itsestä poikkeavia ihmisiä ja mielipiteitä. Ehkä se on pelkoa, joka saa oudon muodon. Varoa saa ikäistensäkin joukossa, jotta ei joudu henkisesti rusikoiduksi. Paras neuvo, jonka olen ikätoverilta saanut, on se, että tässä iässä voi jo valita seuransa. Mitä itsensä arvostamiseen tulee, se pitää opetella. Ellei sitä osaa, masentuu pahanpäiväisesti, sillä ympäristö ei minua hyysää eikä arvosta. Sille olen jätettä. Pintaa pitää siis karaista koko ajan, jotta tässä yhteiskunnassa jaksaisi olla. Sitä en ole vielä oppinut riittävästi.

      Tähänkin kirjoitukseen saan varmasti ainakin muutaman halventavan huomautuksen. Kiitos jo etukäteen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      66
      3255
    2. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      27
      2313
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      68
      1869
    4. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      28
      1795
    5. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      16
      1421
    6. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1381
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      6
      1276
    8. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      28
      1271
    9. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      63
      1187
    10. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1187
    Aihe