...ennen muita Oiva Härköselle, mutta toki muillekin:
Luulin tekeväni vähemmän lukevalle yleisölle palveluksen laittamalla näille saiteille kirjoitukseni Väinö Tannerista, jossa tiivistin sataan sivuun mielestäni varsin hyvin – oleellisimpaan – tuon paljon kehutun Jaakko Paavolaisen yli kaksituhatsivuisen Tanner-elämäkerran, kertomuksen poikkeuksellisen suurmiehen elämästä syntymästä hautaan. Ilmeisesti nuo satakin sivua olivat liian pitkä story useimpien luettavaksi. Ja varmaan on myös niin, että Tanner onnistuttiin Kekkos-kaudella niin hyvin häivyttämään historiastamme, että monet eivät tiedä hänestä tarpeeksi kiinnostuakseen enemmästä. Suuri vahinko. Mikä aukko heidän historiantiedoissaan onkaan!
Palaan vielä muutamaan, lähinnä vain Oiva Härkösen kommenteissaan esittämään asiaan, ja lopuksi nostan vielä linkkinä tämän kirjoitukseni loppuun tuon kirjoitukseni Tannerista muodostaman ketjun, jotta halukkaat voivat vielä siitä katsoa laajemmin vaikkapa niitä, joita nyt hieman referoin.
Oiva Härkönen totesi, että moni suomalainen höyrähti Rytin ja Tannerin perään hakemaan hyvitystä talvisodasta. Kyllä niin ”höyrähtivät” kaikki isänmaalliset suomalaiset, ja heillä oli siihen täysi oikeus, jopa velvollisuus isänmaansa aiheetta kokeman nöyryytyksen vuoksi. Niin höyrähti Kekkonenkin, yhtenä kiivaimmista kuten Oivakin historiaa lukeneena hyvin tietää. Kekkonenkin oli nimittäin tuolloin vielä hyvin isänmaallinen mies, kun hänen ei ollut vielä oman henkikultansa menettämisen pelosta tarvinnut myydä sieluaan ja ruumistaan veli-venäläiselle.
Oiva luetteli taas ties monenneko kerran samat rimpsut Tannerin synneistä sodan jälkeen, mutta ei pyynnöstäni huolimatta osoittanut, mikä niistä sadoista Tannerin tekemisistä, joista kerroin (toistin Paavolaisen kertomaa) itse asiassa oli sitä niin pahaa. Minun ja useimpien muiden historiaan perehtyneiden suomalaisten mielestä Tanner tuolloinkin teki kaikessa juuri niin kuin kunnon suoraselkäisen suomalaisen piti tehdä. Ei Tannerin henkilöhistorialla ja moraalilla olisi voitu taipua käyttäytymään Urho Kekkosen tavoin, onneksi, sillä Tannerilla ja hänen hengenheimolaisillaan oli niissäkin oloissa sittenkin suuri merkitys sille, että Suomi säilyi vapaana.
Yhdessä vastineessaan Oiva syyllistää Mannerheimin ja Rytin jatkosodan synnystä, kun nämä muka omavastuisesti päästivät saksalaisjoukkoja maahan ja sota Oivan mielestä syntyi siksi, että Neuvostoliitto rupesi ajamaan sakemanneja pois Suomesta. Melkoinen kordinaattivirhe reservin upseerilta! Saksalaiset olivat pohjoisessa, kuten tiedetään, ja NL aloitti jatkosodan taas – kuten talvisodankin – eteläisen Suomen siviilikohteiden pommituksilla ja hyökkäyksillään suomalaisjoukkoja vastaan useilla saksalaisia paljon eteläisemmillä rintamalohkoilla.
Oivalle näkyy muuten olevan katkera pettymys, että Kekkonen jäi suuret suomalaiset-kisassa Mannerheimin ja Rytin taakse. Minäkin uskoin, että Kekkonen voittaisi, ja olin vilpittömästi todella myönteisesti yllättynyt siitä, että hän jäi äänissä hyvin kauas Rytinkin taakse, Mannerheimista puhumattakaan. Suomen kansan jo tapahtunut valistuminen rohkaisee uskomaan valistuksen lumipalloilmiöön ja Kekkosen putoamiseen ”arvoiselleen” paikalle historiassamme.
Minusta Oiva Härkönen on viimeisiä aitoja kommunistejamme, nimenomaan niitä vähemmistöläisiä, joissa aikanaan vaikuttanut nuorempi polvi nyt häpeää menneisyyttään. Muuten kuin Oivan kommunismilla ei ole selitettävissä ne neuvostosympatia, joita hän edelleen tuntee. Vaikka ei ole enää olemassa koko Neuvostoliittoa eikä sen nöyrää palvelijaa Urho Kekkosta Oiva yhä viettää hartaita ruumiinvalvojaisia polttaen molemmille kynttilää odottaen tosiuskovaisen lailla niiden ylösnousemista tai ainakin NL:n hengen inkarnoitumista Venäjällä ja Kekkosen hengen meillä jossakin kepupoliitikossa. Turha taitaa olla toivonsa ainakin Matti Vanhasen suhteen.
Siitä, millainen "suuruus" Kekkonen oli neukkujen mielestä, kertonee sekin, että enempää Isaac Deutscherin kuin Edvard Radzinskinkaan kuuluissa Stalin-kirjoissa hänestä ei mainita sanaakaan. Ei liioin Hruštševin muistelmissa. Tarkistin juuri kirjojen lopussa olevasta henkilöhakemistossa. Hruštševin muistelmissa sen sijaan Mannerheim ja Tanner ovat saaneet jonkun maininnan. Sivulla 136 talvisodan alkamisesta Hruštšev kertoo näin:
”Kun levottomuutemme pohjoisesta päin uhkaavasta hyökkäyksestä lisääntyi, heräsi kysymys Suomesta. Meidän oli varmistettava Leningradin turvallisuus, sillä kaupunki sijaitsi tykistön kantomatkan päässä Suomen rajalta. Suomen hallitus harjoitti NL:lle vihamielistä politiikkaa. Se kuherteli mielenosoituksellisesti Hitlerin Saksan kanssa. Suomen ylipäällikkö Carl Mannerheim oli entinen tsaarinarmeijan kenraali ja NL:n vannoutunut vihollinen. Väinö Tanner oli vanha sosialidemokraatti, mutta hänkin pysyi kuolemaansa saakka marxlilais-leniniläisen ideologiamme leppymättömänä vihollisena”.
Noin härskisti valehtelee Hruštšev ajasta, jolloin heillä itsellään oli liittolaissopimus sen Hitlerin Saksan kanssa ja sen lisäpöytäkirjassa Suomi oli jätetty heidän armoilleen, ja sitä hyväkseen käyttäen NL uskalsi hyökätä Suomeen varmana siitä, että Saksa ei puutu siihen. Tannerista hän kyllä puhuu ihan totta. Tuossa yhteydessä ei toki voida mainitakaan Kekkosta, joka oli tuolloin mitätön tekijä, joskin paljon sotakiihkoisempi kuin nuo mainitut. Myöhemmissäkään yhteyksissä Nikita Sergejevith ei mainitse Urho Ivanovitshiä. Miksi: "A vot, omia on, mitäpä hänestä, meillä on suurempiakin".
Sekin ihmetyttää Oivassa, että hän syntyjään ilomantsilaisena, paljon kärsimään joutuneen ja alueitaan menettäneen rajapitäjän poikana tuntuu olevan vain ihan hyvillään noista synnyinpitäjänsä kuten muunkin Karjalan kovista kohtaloista. Suosittelisin lämpimästi Oivalle ja muillekin hänen laillaan Karjala-kysymyksestä ajattelevalle Markus Lehtipuun ”Karjalan tragedia”-kirjaa. Laitan loppuun linkin senkin esittelystä. Hyvin suositeltavia luettavia olisivat myös Hannu Takapan kirja ”Kun Karjala palautuu” ja Ilmari Susiluodon ”Pieni Karjalakirja”. Kukaan nuo kirjat lukenut ei voi ajatella, että meillä ei olisi oikeutta odottaa Karjalan palauttamista, vaatia sitä, ja etteikö sitä kannattaisi ottaa vastaan!
Huomautan varmuuden vuoksi, että minä en ole mikään Seppo Lehtolainen hurahtanut, vaan hieman sosialidemokraatteihin päin kallellani oleva vapaa-ajattelija ja ennen muuta isänmaalainen suomalainen, ja pyrin myös olemaan rehellinen aina ja kaikessa. Espoon Karajala-seuran kokouksesta kertoneen otsikon mukaisesti minäkin sanon: ”Kaksi asiaa on varmaa: kuolemme kerran ja Karjala palautuu”.
Hieman ilkikurisesti toivoisin, että juuri tämä kepujohtoinen hallitus antaisi Oivan ajatuksille taas uuden kolauksen avaamalla valtioiden välisen keskustelun tai viemällä EU:n agendaan kysymyksen Karjalan palauttamisesta. Veihän kepujohtoinen hallitus meidät EU:iin ja tämä hallitus on tiivistänyt ja syventänyt puolustusyhteistyötä EU:n ja Naton kanssa. Naton täysjäseneksi viemisestämme kepu tuskin saa kunniaa, sillä ei se tapahdu vielä tämän hallituksen aikana ja seuraavassa hallituksessa tuskin kepu on edes apupuolueenakaan.
Luulen, että vähään aikaan minulla ei ole tarvetta tulla tänne uusilla avauksilla, ellei jotain ihan odottamatonta tapahdu joko nykyisessä tylsässä poliittisessa junnaamisessa tai ellei jotain uutta ja raflaavaa paljastu historiasta. Luen nyt loppuun jo kauan kesken olleet Lauri Törnin elämäkerran ”Syntynyt sotilaaksi” ja Jari Tervon ”Myyrän”, joka muuten todella on loistava kirja, joka kekkosfanienkin kannattaisi lukea, sillä ei siinä Kekkosta pahasti käsitellä, pikemmin päinvastoin (eihän kyllä mainitakaan Kekkosta, on vain presidentti). Ostin taas tänään neljä uutta kirjaa, Radzinskin ”Viimeinen tsaari (Nikolai II:n elämäkerta), Marttisen ja Tikkasen ”Olimme päämajan kaukopartiomiehiä”, Tomas Riesin ”Luja tahto” ja Pertti Salmisen ”Puolueettomuuden nimeen, kaksi viimeksi mainitsemaani täällä annettujen vinkkien perusteella. saamieni vihjeiden perusteella. Eiköpähän noissakin joksikin aikaa lueskeltavaa riitä ja monta muuta lukematonta kirjaa on hyllyssäni.
Eversti Pertti Salmisen jo 1995 ilmestyneen kirjansa alaotsikko on ”Sotilasjohto Kekkosen linjalla ja sen sivussa 1961-66” ja kirjan esittely ”Suomen Sotilas”-lehdessä kuului näin: ”Maanpuolustuskorkeakoulun rehtorin tutkimus sotilasjohdon asemasta ja edesottamuksista Kekkosen Suomessa 1960-luvulla. Puolustusvoimat ei saanut rahaa nimeksikään, Kekkonen väheksyi, neuvostokollegat painostivat ja johtoon kiilattiin ”sopiva” kenraali Keinonen. Salminen tarkastelee asioita viileästi, mutta kiertelemättä. Ensimmäisiä puolueettomia kylmän sodan tutkimuksia”.
Linkki Tanner-avaukseeni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000006154515
Linkki "Karjalan tragediaan":
http://www.karjalantragedia.info/kt/
Luulin tekeväni vähemmän lukevalle yleisölle palveluksen laittamalla näille saiteille kirjoitukseni Väinö Tannerista, jossa tiivistin sataan sivuun mielestäni varsin hyvin – oleellisimpaan – tuon paljon kehutun Jaakko Paavolaisen yli kaksituhatsivuisen Tanner-elämäkerran, kertomuksen poikkeuksellisen suurmiehen elämästä syntymästä hautaan. Ilmeisesti nuo satakin sivua olivat liian pitkä story useimpien luettavaksi. Ja varmaan on myös niin, että Tanner onnistuttiin Kekkos-kaudella niin hyvin häivyttämään historiastamme, että monet eivät tiedä hänestä tarpeeksi kiinnostuakseen enemmästä. Suuri vahinko. Mikä aukko heidän historiantiedoissaan onkaan!
Palaan vielä muutamaan, lähinnä vain Oiva Härkösen kommenteissaan esittämään asiaan, ja lopuksi nostan vielä linkkinä tämän kirjoitukseni loppuun tuon kirjoitukseni Tannerista muodostaman ketjun, jotta halukkaat voivat vielä siitä katsoa laajemmin vaikkapa niitä, joita nyt hieman referoin.
Oiva Härkönen totesi, että moni suomalainen höyrähti Rytin ja Tannerin perään hakemaan hyvitystä talvisodasta. Kyllä niin ”höyrähtivät” kaikki isänmaalliset suomalaiset, ja heillä oli siihen täysi oikeus, jopa velvollisuus isänmaansa aiheetta kokeman nöyryytyksen vuoksi. Niin höyrähti Kekkonenkin, yhtenä kiivaimmista kuten Oivakin historiaa lukeneena hyvin tietää. Kekkonenkin oli nimittäin tuolloin vielä hyvin isänmaallinen mies, kun hänen ei ollut vielä oman henkikultansa menettämisen pelosta tarvinnut myydä sieluaan ja ruumistaan veli-venäläiselle.
Oiva luetteli taas ties monenneko kerran samat rimpsut Tannerin synneistä sodan jälkeen, mutta ei pyynnöstäni huolimatta osoittanut, mikä niistä sadoista Tannerin tekemisistä, joista kerroin (toistin Paavolaisen kertomaa) itse asiassa oli sitä niin pahaa. Minun ja useimpien muiden historiaan perehtyneiden suomalaisten mielestä Tanner tuolloinkin teki kaikessa juuri niin kuin kunnon suoraselkäisen suomalaisen piti tehdä. Ei Tannerin henkilöhistorialla ja moraalilla olisi voitu taipua käyttäytymään Urho Kekkosen tavoin, onneksi, sillä Tannerilla ja hänen hengenheimolaisillaan oli niissäkin oloissa sittenkin suuri merkitys sille, että Suomi säilyi vapaana.
Yhdessä vastineessaan Oiva syyllistää Mannerheimin ja Rytin jatkosodan synnystä, kun nämä muka omavastuisesti päästivät saksalaisjoukkoja maahan ja sota Oivan mielestä syntyi siksi, että Neuvostoliitto rupesi ajamaan sakemanneja pois Suomesta. Melkoinen kordinaattivirhe reservin upseerilta! Saksalaiset olivat pohjoisessa, kuten tiedetään, ja NL aloitti jatkosodan taas – kuten talvisodankin – eteläisen Suomen siviilikohteiden pommituksilla ja hyökkäyksillään suomalaisjoukkoja vastaan useilla saksalaisia paljon eteläisemmillä rintamalohkoilla.
Oivalle näkyy muuten olevan katkera pettymys, että Kekkonen jäi suuret suomalaiset-kisassa Mannerheimin ja Rytin taakse. Minäkin uskoin, että Kekkonen voittaisi, ja olin vilpittömästi todella myönteisesti yllättynyt siitä, että hän jäi äänissä hyvin kauas Rytinkin taakse, Mannerheimista puhumattakaan. Suomen kansan jo tapahtunut valistuminen rohkaisee uskomaan valistuksen lumipalloilmiöön ja Kekkosen putoamiseen ”arvoiselleen” paikalle historiassamme.
Minusta Oiva Härkönen on viimeisiä aitoja kommunistejamme, nimenomaan niitä vähemmistöläisiä, joissa aikanaan vaikuttanut nuorempi polvi nyt häpeää menneisyyttään. Muuten kuin Oivan kommunismilla ei ole selitettävissä ne neuvostosympatia, joita hän edelleen tuntee. Vaikka ei ole enää olemassa koko Neuvostoliittoa eikä sen nöyrää palvelijaa Urho Kekkosta Oiva yhä viettää hartaita ruumiinvalvojaisia polttaen molemmille kynttilää odottaen tosiuskovaisen lailla niiden ylösnousemista tai ainakin NL:n hengen inkarnoitumista Venäjällä ja Kekkosen hengen meillä jossakin kepupoliitikossa. Turha taitaa olla toivonsa ainakin Matti Vanhasen suhteen.
Siitä, millainen "suuruus" Kekkonen oli neukkujen mielestä, kertonee sekin, että enempää Isaac Deutscherin kuin Edvard Radzinskinkaan kuuluissa Stalin-kirjoissa hänestä ei mainita sanaakaan. Ei liioin Hruštševin muistelmissa. Tarkistin juuri kirjojen lopussa olevasta henkilöhakemistossa. Hruštševin muistelmissa sen sijaan Mannerheim ja Tanner ovat saaneet jonkun maininnan. Sivulla 136 talvisodan alkamisesta Hruštšev kertoo näin:
”Kun levottomuutemme pohjoisesta päin uhkaavasta hyökkäyksestä lisääntyi, heräsi kysymys Suomesta. Meidän oli varmistettava Leningradin turvallisuus, sillä kaupunki sijaitsi tykistön kantomatkan päässä Suomen rajalta. Suomen hallitus harjoitti NL:lle vihamielistä politiikkaa. Se kuherteli mielenosoituksellisesti Hitlerin Saksan kanssa. Suomen ylipäällikkö Carl Mannerheim oli entinen tsaarinarmeijan kenraali ja NL:n vannoutunut vihollinen. Väinö Tanner oli vanha sosialidemokraatti, mutta hänkin pysyi kuolemaansa saakka marxlilais-leniniläisen ideologiamme leppymättömänä vihollisena”.
Noin härskisti valehtelee Hruštšev ajasta, jolloin heillä itsellään oli liittolaissopimus sen Hitlerin Saksan kanssa ja sen lisäpöytäkirjassa Suomi oli jätetty heidän armoilleen, ja sitä hyväkseen käyttäen NL uskalsi hyökätä Suomeen varmana siitä, että Saksa ei puutu siihen. Tannerista hän kyllä puhuu ihan totta. Tuossa yhteydessä ei toki voida mainitakaan Kekkosta, joka oli tuolloin mitätön tekijä, joskin paljon sotakiihkoisempi kuin nuo mainitut. Myöhemmissäkään yhteyksissä Nikita Sergejevith ei mainitse Urho Ivanovitshiä. Miksi: "A vot, omia on, mitäpä hänestä, meillä on suurempiakin".
Sekin ihmetyttää Oivassa, että hän syntyjään ilomantsilaisena, paljon kärsimään joutuneen ja alueitaan menettäneen rajapitäjän poikana tuntuu olevan vain ihan hyvillään noista synnyinpitäjänsä kuten muunkin Karjalan kovista kohtaloista. Suosittelisin lämpimästi Oivalle ja muillekin hänen laillaan Karjala-kysymyksestä ajattelevalle Markus Lehtipuun ”Karjalan tragedia”-kirjaa. Laitan loppuun linkin senkin esittelystä. Hyvin suositeltavia luettavia olisivat myös Hannu Takapan kirja ”Kun Karjala palautuu” ja Ilmari Susiluodon ”Pieni Karjalakirja”. Kukaan nuo kirjat lukenut ei voi ajatella, että meillä ei olisi oikeutta odottaa Karjalan palauttamista, vaatia sitä, ja etteikö sitä kannattaisi ottaa vastaan!
Huomautan varmuuden vuoksi, että minä en ole mikään Seppo Lehtolainen hurahtanut, vaan hieman sosialidemokraatteihin päin kallellani oleva vapaa-ajattelija ja ennen muuta isänmaalainen suomalainen, ja pyrin myös olemaan rehellinen aina ja kaikessa. Espoon Karajala-seuran kokouksesta kertoneen otsikon mukaisesti minäkin sanon: ”Kaksi asiaa on varmaa: kuolemme kerran ja Karjala palautuu”.
Hieman ilkikurisesti toivoisin, että juuri tämä kepujohtoinen hallitus antaisi Oivan ajatuksille taas uuden kolauksen avaamalla valtioiden välisen keskustelun tai viemällä EU:n agendaan kysymyksen Karjalan palauttamisesta. Veihän kepujohtoinen hallitus meidät EU:iin ja tämä hallitus on tiivistänyt ja syventänyt puolustusyhteistyötä EU:n ja Naton kanssa. Naton täysjäseneksi viemisestämme kepu tuskin saa kunniaa, sillä ei se tapahdu vielä tämän hallituksen aikana ja seuraavassa hallituksessa tuskin kepu on edes apupuolueenakaan.
Luulen, että vähään aikaan minulla ei ole tarvetta tulla tänne uusilla avauksilla, ellei jotain ihan odottamatonta tapahdu joko nykyisessä tylsässä poliittisessa junnaamisessa tai ellei jotain uutta ja raflaavaa paljastu historiasta. Luen nyt loppuun jo kauan kesken olleet Lauri Törnin elämäkerran ”Syntynyt sotilaaksi” ja Jari Tervon ”Myyrän”, joka muuten todella on loistava kirja, joka kekkosfanienkin kannattaisi lukea, sillä ei siinä Kekkosta pahasti käsitellä, pikemmin päinvastoin (eihän kyllä mainitakaan Kekkosta, on vain presidentti). Ostin taas tänään neljä uutta kirjaa, Radzinskin ”Viimeinen tsaari (Nikolai II:n elämäkerta), Marttisen ja Tikkasen ”Olimme päämajan kaukopartiomiehiä”, Tomas Riesin ”Luja tahto” ja Pertti Salmisen ”Puolueettomuuden nimeen, kaksi viimeksi mainitsemaani täällä annettujen vinkkien perusteella. saamieni vihjeiden perusteella. Eiköpähän noissakin joksikin aikaa lueskeltavaa riitä ja monta muuta lukematonta kirjaa on hyllyssäni.
Eversti Pertti Salmisen jo 1995 ilmestyneen kirjansa alaotsikko on ”Sotilasjohto Kekkosen linjalla ja sen sivussa 1961-66” ja kirjan esittely ”Suomen Sotilas”-lehdessä kuului näin: ”Maanpuolustuskorkeakoulun rehtorin tutkimus sotilasjohdon asemasta ja edesottamuksista Kekkosen Suomessa 1960-luvulla. Puolustusvoimat ei saanut rahaa nimeksikään, Kekkonen väheksyi, neuvostokollegat painostivat ja johtoon kiilattiin ”sopiva” kenraali Keinonen. Salminen tarkastelee asioita viileästi, mutta kiertelemättä. Ensimmäisiä puolueettomia kylmän sodan tutkimuksia”.
Linkki Tanner-avaukseeni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000006154515
Linkki "Karjalan tragediaan":
http://www.karjalantragedia.info/kt/
Vastaukset 26
Vanhimmat
"historian uudelleenkirjoitus kuuluu myös rahavallan salaiseen juonitteluun".
hakusana = Bilderberg
Tämänkertainen vuodatuksesi en ansaitse minunkaan asteikollani kovin korkeaa arvosanaa. Sanot nyt Oivasta ihan väärän todistuksen. Eivät Oivan kannanotot mitään neuvostomyönteisiä ole, vaan yksi näkökulma asiaan, jota pitää kunnioittaa siinä kuin muitakin mielipiteitä.
Jatkosota ei muuten alkanut siitä, että NL pommitti Suomea. Kolme päivää aiemmin eli 22.6.41 Saksa oli hyökännyt Suomesta käsin lentokoneillaan NL:oon. Eikö sinusta sellainen valtio, joka omalta maaperältään vastaanpanematta sallii tällaisen sotatoimen, ole sodan aloittaja ja hyökkääjä?
...vastine minultakin:
>> Jatkosota ei muuten alkanut siitä, että NL pommitti Suomea. Kolme päivää aiemmin eli 22.6.41 Saksa oli hyökännyt Suomesta käsin lentokoneillaan NL:oon. Eikö sinusta sellainen valtio, joka omalta maaperältään vastaanpanematta sallii tällaisen sotatoimen, ole sodan aloittaja ja hyökkääjä?
Olet ilmeisesti noussut tänään takapuoli edellä sängystä, joten ärsytetään lisää.
Ensin se so what -kysymys. Suomen puolustusvoimien toimesta kerrotaan seuraavaa: "Kun operaatio Barbarossa alkoi 22. kesäkuuta 1941, saksalaiset joukot hyökkäsivät Neuvostoliittoon myös Suomen alueelta. Puna-armeija vastasi 25. kesäkuuta pommittamalla suomalaisia lentokenttiä ja asutuskeskuksia. Illalla pääministeri Rangell totesi radiossa, että Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa."
Ei tästä tällä erää enempää, koska sillä ei sinusta ole mitään arvoa. Jatkosota siis syttyi jo 30.11.1939 sinun syyn ja seuraussuhteesi mukaan. Tämän saman logiikan mukaan koko toinen maailmansota syttyi varmaankin sitten 28.6.1919 Versaillesissa ja tarkemmin sanottuna junavaunussa. Saksahan lähti sitten vaan "oikeutetusti" palauttamaan alueitaan ja korjaamaan häpeärauhaa.
Minusta taas pienten valtioiden kuten Suomen kannalta olisi elintärkeää, että periaatteesta pacta sunt servanda pidettäisiin aina kiinni. Pienellä maalla kuin ei ole yleensä muuta turvaa kuin laki ja oikeus. Jos niistä pidetään kiinni, vaatimukset ovat oikeutettuja, muuten eivät.
Kun jatkosotaa tarkasteltiin aidan toisella puolella eli NL:ssa, minusta olisi kovin yllätyksetöntä, jos tulkinta olisi seuraava: Suomi osoitti oikeiksi NL:n pelot siitä, että Suomi on sille vihamielinen ja vaarallinen valtio liittoutuessaan toisen vielä vihamielisemmän kanssa sitä vastaan. Siitä näkökulmasta Suomi todisti itseään ja puheitaan vastaan. Tällainen näkökulma on yhtä yksipuolinen ja yhtä oikeutettu kuin sinut esittämäsi nurkkakuntainen näkökulma. Minä olen entisenä juristina tottunut punnitsemaan asioita monista näkökulmista ja niin täytyy tehdä tässäkin asiassa.
Karjalan osalta en jaksa ymmärtää, miksi yhdestä maatilkusta jaksetaan vouhottaa. Suomessa on aivan liikaa maa-aluetta jo nykyisinkin näin pienelle kansalle ja se tuo jatkuvasti ongelmia. Lisäksi Karjalan mukana Suomeen tulisi myös iso läjä venäläisiä, sillä ei Karjalaa tyhjänä palautettaisi varsinkin siellä asuvat venäläiset tulisivat ihan mielelläänkin suomalaisiksi. Siitä taas syntyisi uusi vähemmistö, jonka kohtelusta Venäjä olisi jatkuvasti huolissaan samaan tapaan kuin se on Baltian maissa. Miksi tällaista riesaa ehdoin tahdoin otettaisiin kannettavaksi?
Tuolla aiemmalla otsikollani en tarkoittanut loukata. Se nyt tuli vaan mieleeni, kun se vilahti omassa kirjoituksessasi ja kirjoituksesi sävy oli yllättävän subjektiivinen, kun historiaa ja yhteiskuntaa pitäisi tutkijanäkökulmasta edes pyrkiä lähestymään vähän objektiivisemmin. Pyydän siis nöyrimmin anteeksi, jos koit otsikon loukkaukseksi itseäsi vastaan.
Puoluepölinääsi en ymmärrä yhtään, joten en siihen kykene vastaamaan.
" Minulle ja jokaiselle syyn ja seurauksen lain tuntevalle ja siitä johdonmukaiset päätelmät tekevälle jatkosota alkoi 30.10.1939, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Se on se syy ja jatkosota sen johdonmukainen seuraus. Joka ei tätä ymmärrä, hän ei ole oikein viisas, ja joka ei tätä syyksi myönnä, hänellä on omat tarkoitusperänsä olla sitä myöntämättä.
Nuo saksalaisten pommitukset joihin viittaat, ovat hyvin kyseenalaiset; mihin ne suuntautivat ja mistä koneet lähtivät, oliko niitä pommituksia edes, vai olivatko ne jatkosodan "Mainila"? Ja jos ne olisivat tottakin, niin so what edellä esittämäni valossa. Tottahan se on, että lähdimme hakemaan takaisin meiltä ryöstettyä Karjalaamme, ja siihen meillä oli oikeus, jopa velvollisuus. Se oikeus ja velvollisuus meillä on edelleen jälkipolviamme ja historiaamme varten, mutta sen saamiseksi ei pidä ruveta sotimaan, ekä tarvitsekaan, sillä se on tahdon ja taitavan diplomatian asia. Ja se vielä joskus toteutuu, siitä saat Sinäkin olla varma."
Et sinä taida ihan paatunut ollakaan.
Edellinen mielipidepankin kirjoitus oli Tannerilainen käsitys sodan alkamisesta. Myönnä sekin niin olet mies.
... KKK:n surulliseen vuodatukseen hänen Tanneria koskevan kiihkoiseen kirjoitukseensa saamasta kohtelusta:
En väittänyt, että moni suomalainen höyrähti jatkosotaan Rytin ja Tannerin perästä hakemaan hyvitystä talvisodasta. Sanoin niin tapahtuneen Rytin ja Mannerheimin mukana. Tanner oli sentään sen verran fiksu, ettei sekaantunut moiseen.
Minun "vuodatukseni" ei ole surullinen, vaan toivorikas, sillä viimeaikaiset merkit, joihin viittailinkin, antavat siihen aihetta.
Okei, olkoot sitten Ryti ja Mannerheim höyrähtäneitä ja Tanner viisas. Puoliksi oletkin oikeassa. Tanner ei todellakaan ollut sodan kannalla nyt enempää kuin talvisodan allakaan, jolloin myös Mannerhein oli kovasti sotaa vastaan. Mutta Urho Kekkonen oli sodan kannalla 1939 ja oli suorastaan innoissaan jatkosodan alettua, kuten kai historiaa lukeneena tiedät. Lainailinhan minäkin Kekkos-tutkielmassani eräitä noista tapahtumista kertoneita historioitsijoita. Haluatko nähdä ne uudestaan ja haluatko lisääkin näyttöjä tästä. Jo, niin därifrån tvättas!
Ja Sinun poliittisesta kannastani en voi tehdä muuta kuin sen johtopäätöksen, minkä avauksessani tein. Mielipidepankin puhe puolestasi ei muuta muuksi sitä, mitä olet esittänyt, ja "sydämen kyllyydestä suu puhuu". Ja noin puhuu vain aidon kommunistin, neukkujen ja neukkulan sekä niiden palvelijan UKK:n ihailija.
Pistä voinokare siihen vedenpintaan, niin loisku noin pahasti. Öljy laineilla tunnetusti vähän loiventaa laineita.
Jos Tannerpropakandasi ei uppoa, niin ei se niin vakava asia ole että siitä pitää kiihtyä. Sinullekaan ei uppoa edes totuus. Etkä sitä totuutta halua edes tunnustaa.
Näyttää siltä että sinusta tulee aina vain äksympi akitaattori tällä saitilla.
Niin meni jälleen kaunaisella kepulikorhosella ("monenlaiset asiat monille"), niin ummet kuin lammetkin sekaisin.
Se oli dementoituneen kääkän itsepintaista jankutusta ja halua sanoa kuin uhmaikäinen lapsukainen se viimeinen sana.
Tämä Tannerina"pörisevä" pakonomainen aivokärpänen ei hellitä, eikä anna rauhaa sairaalle mielelle.
Tätähän on jatkunut jo kuukaudesta toiseen. Koitahan pitää yhteyttä omaisiin, että pysyisit kiinni realiteeteissa, sillä vakavaa taantuma kohdallasi siinä(realiteetit) suhteessa on valitettavan selvää.
..kun omalla kohdallasi tuntuisi olevan enemmän korjattavaa.
Toissapäivänä kävin Edelfet-näyttelyssä Ateneumissa (on muuten viimeistä viikkoa), eilen olin reserviläisillassa, jossa pidin pienen esitelmän eräistä talvisotamme tapahtumista ja seuraavaksi pyydettiin pitämään vastaava eräistä jatkosotaamme liittyvistä asioista, tänään olin kaupungilla ja kävin mm. kirjakaupoissa tekemässä hankintoja, joista kerroin, tunnin kuluttua alkaa kotonani perukirjoitus (vaimoni kuoli vajaa kolme kk sitten), johon tulevat molemmat poikani, poikapuoleni ja uskotut miehet, huomenna olen aamupäivällä kahdessakin autoliikkeessä hakemassa tarjousta uudesta autosta ja iltapäivällä on vuorossa viikottainen johdettu jumppa jne... joten vireyttä ylläpitävää tekemistä, muutakin kuin lukemista ja ulkoilua riittää.
Minä kyllä hyvin pystyn tekemään päätelmäni Sinun tilastasi, mutta kun en ole psykiatri, en ole oikeutettu sitä julkistamaan. Taitaisinpa pystyä sanomaan syynkin tilaasi, mutta olkoon... itsepähän kestät vaikean tilasi, johon myös itse olet syypää.
tuon avauksesi (pitkästä aikaa tällä palstalla), löin itseni kanssa veikkaa, montako "höyrähtänyt" tai "kapi-ukko" vastinetta ehtii tulla tunnissa. Tuli vähemmän kuin luulin, sillä nimesi tällä palstalla antaa suurelle osalle saman vaikutuksen kuin punainen vaate härälle. Siis päälle vain asiasta riippumatta.
Vaikka olisit kirjoittanut Kekkosta ja/tai kepua kehuvan kirjoituksen, olisi samat naamat olleet kirjoitustasi vastaan.
Mutta omasta puolestani toivotan Sinut taas tervetulleeksi hieman tuikkasemaan kusiaispesään, saadaan taas me sivustaseuraajat hauskuutta kylmään maailmaan. Kun on tuo CITY-kerimäkikin hiljennetty. Olisiko päässyt hoitoon, vai onko Lasol syövyttänyt näppäimistön?
"Toissapäivänä kävin Edelfet-näyttelyssä Ateneumissa (on muuten viimeistä viikkoa)"
--------------------------------
...aina kun jäät argumentoinnissa häviölle, alat vetelemään asiaan kuulumattomia juttuja keskusteluun ikäänkuin tueksesi omille tarinoillesi.
Pahimmillaan tämä tuli ilmi, kun panit peliin vaimosi vakavan sairauden ja hänen kuolemansa.
Voiko ihmisen arvomaailma enempää häiriytyä.
Koita ymmärtää, että totuutesi Tannerista ei välttämättä ole yleinen totuus.
ps. Toivottavasti näyttely ei ole viimeistä viikkoa auki, olen nimittäin tulossa sinne ensi viikolla.
Ensiksi: Edelfeltin näyttely Ateneumissa kyllä päättyy tähän viikkoon, ellei päätöstä muuteta. Ainakin maanantaina oli vielä aulassa tiedote näyttelyn päättymisestä 16.1.2005. Tapanani ei ole puhua muunnettua totuutta missään asiassa.
Toiseksi: Minä en koe jääneeni argumentoinnissa häviölle nyt enkä aiemminkaan. Siihen ei ole ollut koskaan aihetta. Kerran hetken luulin olleeni väärässä, mutta pian huomasin erehtyneeni.
Ja kolmanneksi: Jos Sinä suret täällä julkisesti moneen kertaan Aasian katastrofin uhrien puolesta, niin kai minä voin surra samoin minulle läheisimmän ihmisen raskasta sairautta, jota kauan elin mukana, ja myös hänen kuolemaansa, mikä oli minulle ja monelle muulle suuri menetys. En tarkoita, että surusi Aasian onnettumuuden uhrien puolesta ei olisi ollut aitoa, sitä se varmaan oli, kuten oli minunkin suruni myös kaikkien niiden vuoksi, joita se kosketti. Mutta Sinun ymmärryksesi ei näköjään riitä käsittämään, että joku voi surra raskaasti myös läheisensä vuoksi.
Yhtälailla oikeutettu minä olin puhumaan tuosta surustani täällä kuin Sinä omastasi, yhtä vähän ne kuuluvat saitin aihepiiriin, mutta minä olen ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että myös täällä saadaan ja pitäisikin keskustella myös TÄRKEÄMMISTÄ asioista kuin typerästä puoluepolitiikasta, ja että ihmisen ei tarvitse hävetä IHMISYYTTÄÄN missään, ei edes tällä kepun pyhällä paikalla.
Luvatta sanoen: Sinä olet joskus ihmeteltävän tyhmä ja törkeä, kun joskus vaikutat lähes fiksulta ja inhimilliseltäkin. Kummallahan meillä onkaan syytä sääliä toista?
Päivät menevät niin nopeásti tässä tohinassa, että menevät sekaisinkin. Eilen minä siellä Ateneumissakin olin klo 10.30-12.00 ja sitten illemmalla tuolla reserviläistilaisuudessa. Väliäpä hällä, mutta oikaistaan nyt kuitenkin siksi, että vielä eilen tuo tieto näyttelyn päättymisestä oli siellä aulan ilmoitustaululla.
>> Koita ymmärtää, että totuutesi Tannerista ei välttämättä ole yleinen totuus.
on hauska verrata. Mitä paremmin sinä kirjoitat, sen tökerömmin siihen puuttuu Laitinen.
Tuli mieleen näin vaalien jälkeen, että oletko aikonut mennä mukaan politiikkaan aktiivisemmin? Olen nimittäin varma, että saisit jopa vastustajiltasi enemmän ääniä kuin Laitinen kannatajiltaan.
itseäsi "rahvaanomaisemmassa" seurassa, täällä Keskustan palstalla, eikö fiksu ihminen haluaisi hakeutua (itseään kehittääkseen) mieluimmin viisaampaan seuraan.
Vai onko upseerin ura niin "verissä", että pitää yrittää etsiä "simputettavia" vieläkin?
Korhonen on tainnut mainita olleensa joskus ehdokkaana kunnallisvaaleissa.
Tämän hän taisi mainita jossain sellaisessa yhteydessä, jossa ihmeteltiin CITY-Keskustan huimaa äänisaalista (20kpl).
Silloin Korhonen taisi mainita saaneensa joskus noin kymmenkertaisen äänimäärän CITY-Keskustaan (kepun häpeätahraan paikallistasolla) verrattuna
Kyllä minä todella olen kerran ollut kunnallisvaaliehdokkaana. Vuoden 1972 vaaleissa olin "toisena varuskunnallisena" ehdokkaana Helsingissä sitoutumattomana SDP:n listoilla. Sain kyllä yli 200 ääntä (olisko ollut 240), mutta en ollut lähelläkään läpimenoa, kun olisi tarvittu toinen mokoma lisää. Se "ensimmäinen varuskunnallinen ehdokas" eversti Jorma Korvenheimo sitoutumattomana kokoomuksen listoilla sai muistaakseni lähes 800 ääntä ja meni kirkkaasti läpi.
En minä silloinkaan ollut kovin poliittinen, ei olisi ollut sotilaalle sallittuakaan olla minkään puolueen jäsen, mutta kun olin ollut tuolloin jo runsaan vuosikymmenen ammattikuntani järjestötouhuissa mukana ja olin mm. oman kerhoni puheenjohtaja, niin "arpa lankesi Saulille". En ole koskaan yhtään haikaillut, että voi, voi, kun en päässyyt valtuustoon ta politiikkaan yleensäkään. Elämässä on riittänyt muuta mielenkiintoisempaakin, ja varmaan minä olisin aivan liian itsenäisen puoluepoliittisiin kuvioihin; tuskin sopeutuisin mihinkään puoluekuriin, vaikka sotilaskuriin hyvin sopeuduinkin.
>> nimesi tällä palstalla antaa suurelle osalle saman vaikutuksen kuin punainen vaate härälle. Siis päälle vain asiasta riippumatta.
Vaikka olisit kirjoittanut Kekkosta ja/tai kepua kehuvan kirjoituksen, olisi samat naamat olleet kirjoitustasi vastaan.
"Luulin tekeväni vähemmän lukevalle yleisölle palveluksen laittamalla näille saiteille kirjoitukseni Väinö Tannerista, jossa tiivistin sataan sivuun mielestäni varsin hyvin – oleellisimpaan – tuon paljon kehutun Jaakko Paavolaisen yli kaksituhatsivuisen Tanner-elämäkerran, kertomuksen poikkeuksellisen suurmiehen elämästä syntymästä hautaan."
--------------------------------
...mutta hyvin harvat jaksavat olla kiinnostuneita sinun demariylistyksistäsi. Tanneri oli pelkkä linnakundi, tosin neuvostoliiton vaatimuksesta, mutta olihan häntä' tuomitsemassa myös Englanti, Ranska ja yhdysvallat!
Tannerin ja Rydin ansioksi on vain laskettava se, että he ikäänkuin istuvat Suomen puolesta kakkunsa. Jos heillä olisi ollut enemmän älliä kuin kiihkoa, olisi Suomi selvinnyt paljon vähemmällä. Mutta turha näitä menneitä on muistella, se ei auta ketään.
Kirjoittelisit sinäkin vain niitä omaelämäkertojasi, niin minäkin jaksaisin niitä lukea.
Harmittaa vietävästi, että edellä totesin Sinun joskus vaikuttavan jopa fiksulta. Tuo möläytyksesi Väinö Tannerista osoittaa, että Sinulla ei ole vähäisintäkään historiantuntemusta, eikä näin ollen varmaan muutakaan sivistystä, mikä olisi välttämätön edellytys edes jonkinlaiselle fiksuudelle.
Kyllä Sinä olet vain sitä, mitä useimmin esität: täysi tolvana ja törkimys, vailla niin tietopuolista kuin käytöksellistäkin sivistystä ja ihmisyyttä. Inhotus olet.
"Kyllä Sinä olet vain sitä, mitä useimmin esität: täysi tolvana ja törkimys, vailla niin tietopuolista kuin käytöksellistäkin sivistystä ja ihmisyyttä. Inhotus olet."
-----------------------------
...kirjoittajaa, joka rohkenee olla eri mieltä hänen jutuistaan.
Tyypillistä "Korkeimman totuuden" lahkon saarnamiehen tekstiä.
ei oikein ala ottamaan "tulta"!
http://www.suomalaisuudenliitto.fi/sala.htm
Henkilö, joka ei tiedä Väinö Tannerista muuta, kuin että hän oli linnan kundi, on todella tolvana. Ihmisen pitää olla todella tomppeli, jos sitä ei yhtään kiinniosta tietää mitään historiastamme. Sinua se ei näköjään kiinnosta, etkä siis siitä mitään tiedäkään. Ja joka ei tiedä mitään historiasta, ei hän kyllä tiedä paljon muustakaan.
Jos historia jotakuta vähänkään kiinnostaa, hän ei voi olla tietämättä Väinö Tannerista mm. sitä, että tämä aloitti poliitikon uransa jo 27 vuotiaana 1906, ja että hänen uransa poliitikkona ja valtiomiehenä jatkui 60 vuotta. Koko ajan hän oli myös yksi kaikkein merkittävimpiä talousmiehiämme ja osuustoimintamiehiämme. Hän oli myös aikansa kansainvälisimpiä suomalaisia mm. osuustoimintaliikkeessä ja sosialidemokraattisessa liikkeessä sekä merkittävimpiä kulttuuripersooniamme, mm. kuutta kieltä taitavana ja niiltä kaikiolta kirjallisuutta suomentaneena, ym... ym... Väinö Tanner todella oli yksi 1900-luvun suurimpia suomalaisia, monessa mielessä kaikkein suurin.
Kun Sinun "lukeneisuutesi" ei näy ulottuvan edes Urho Kekkoseen (olet osoittanut olevasi hänenkin suhteensa vain luulojesi varassa) niin en toki voi olettaa, että jaksaisit enää tuolla iällä perehtyä kirjallisuuden kautta laajemmasti historiaan enempää kuin muuhunkaan sivistävään. Lähinnä sinunlaisillesi minä tarkoitin tuon Tanner-elämäkerran lyhennöksen. Jos olisit jaksanut lukea nuo vain 100 sivua, niin olisit voinut vastineessasi esittää jopa viisasta jollakin repliikillä. Nyt vain tyhmyys tulvii aina suusi avatessasi.
Asiasta toiseen: Kuinka Sinä sallit itsellesi surra täällä Aasian katastrofin uhreja ja tunnelmoida saunan lämmittämisellä ja pullon korkkaamisella, mutta kun minä olen kertonut surustani vaimoni raskaan sairauden ja kuoleman johdosta tai puhunut harrastuksistani (esim. lukemisestani) kyseessä on säälin kerjääminen, arvomaailman sekaisuus, leuhkiminen tms. tyystin asiaton!
Ps. Voit vapaasti leikata mitä tahansa edellä sanomastani ja käyttää missä tahansa yhteydessä, kunhan yhteys on vain asiaan kuulumaton ja tarkoituksesi paha, kuten aina ennenkin. Siis pysy vain kunnon kepulaisena.
Kiitos pellerosvolainen osuuskauppa, kun hävitit punakynällä tuon Tannerin Elanto-kaupan. Toivottavasti nirhasit hengiltä Valvontakomission vanhojen suositusten mukaisesti sen työntekijät, siististi ja äänettömästi. Hotelli Torni on se uljas valvontatorni, jonka ikkunoista on viljakas näköala alhaisten joukkoon. -UUDESTISYNTYNYT-