"Työministeriössä tarvitaan uutta otetta, jotta työllistämisrahoille saadaan enemmän vastinetta. Kunnille jaettavat tukityöllistämisrahat pitäisi ohjata suoraan kuntien kassaan helpottamaan sosiaali- ja terveysalan henkilöstöpulaa. Euroopan sosiaalirahaston miljardit olisi puolestaan suunnattava entistä enemmän yritystoiminnan käynnistämiseen ja oppisopimuskoulutukseen.
Edellisen laman jäljet näkyvät yhä. Olemme saaneet oppia, että sen aiheuttaman rakennetyöttömyyden korjaaminen on hidasta ja vaikeaa. Jotkut kuvittelevat, että tätä laman opetusta pitäisi nyt synkkenevissä taloussuhdanteissa tulkita siten, että niin sanottua aktiivista työllisyyspolitiikkaa, kuten tukityöllistämistä ja koulutusta, tulisi voimakkaasti lisätä. Tulkinta on osin väärä, sillä juuri niin meneteltiin kun työttömyys viimeksi kasvoi. Työttömyyden kasvua ei pysäytetty näillä ns. työllisyystempuilla.
Näitä niin sanottuja aktiivitoimia alkaa vuosittain yhä miltei 200 000. Niillä ei kuitenkaan ole merkittävästi onnistuttua alentaman työttömyyttä pysyväisluonteisesti. Myös viimeaikaiset tutkimustulokset ovat vahvistaneet sen mitä jo aiemminkin on tiedetty: toimenpiteiden aikaiset työsuhteet eivät juuri muutu pysyviksi työpaikoiksi.
Tutkimusten ja tilastojen mukaan keinoissa on kuitenkin eroja. Parhaiten näyttävät toimivan yrityksiin tukityöllistäminen, oppisopimuskoulutus ja starttiyrittäjyys, vaikka niidenkin käyttöön liittyy ongelmia. Heikoiten toimivia taas ovat valtion- ja kuntasektorin tukityöllistämistoimet, josta varsinkin kuntasektorin työllistäminen on edelleen varsin korkealla tasolla. Onkin syytä kysyä, voisiko aktiivisen työvoimapolitiikkaan käytettäviä määrärahoja suunnata työllisyyden kannalta paremmin.
Tukityöllistäminen kuntien kautta on ollut selvitysten mukaan kaikkein heikointa, jopa negatiivista. Kuntasektorin tukityöllistämisessä ongelma on myös se, että tukityöllistämisjaksoa hieman jatkamalla täyttyy henkilön työssäoloehto. Näin kunta siirtää kustannukset ansiosidonnaisen työttömyysturvan muodossa valtion ja työnantajien maksettavaksi. Itse tukityöllistämistemppu kuntien kautta on siis pysyvän työllistymisen kannalta epätarkoituksenmukainen.
Kunnissa tuotetaan suurin osa hyvinvointipalveluista. Tiukentuvan kuntatalouden aikana ei ole varaa temppuiluun, vaan varat on kohdennettava järkevästi. Kunnat voisi palkat pysyvästi tarvitsemansa henkilöstön suoraan omista varoistaan. Esimerkiksi terveydenhuoltoalalla voisi vakinaistaa nyt pätkätöissä olevia ihmisiä. Tästä syystä kuntasektorin tukityöllistämisvarat tulisi suunnata suoraan kunnille esimerkiksi valtionosuusjärjestelmän kautta. Kuntataloutta vahvistettaisiin, työsuhteita vakinaistettaisiin ja tehottomimmasta tukityöllistämistä luovuttaisiin. Tarpeitahan on rajattomasti lastensuojelusta vanhustenhuoltoon.
Vuonna 2000 kuntien tukityöllistämiseen käytettiin 97 miljoonaa euroa (574 mmk). Kunnat itse käyttivät vähintään saman verran, joten kyseessä on miljardiluokan panoksesta. Valtion tukityöllistämisessä siirryttiin jo vuosia sitten huomattavassa määrin valtion henkilöstön vakinaistamiseen. Miksi siis kuntien osalta ei voitaisi toimia vastaavalla tavalla ja vielä paremmin perustein. Yhdistelmätukea ei kuitenkaan tule ajaa alas, koska kohderyhmä ovat kaikkein vaikeimmin työllistyvät.
Kaikkein vaikeimmin työllistyviä varten on jatkossakin oltava omat palvelut, kuten yhdistelmätuki ja kuntouttava työtoiminta. Kokemukset pitkäaikaistyöttömän työllistämisestä yhdistelmätuella ovat olleet myönteisiä. Tämän vuoden alusta yrityksille on annettu mahdollisuus palkata yhdistelmätuelle myös määräaikaisiin työsuhteisiin. Olen varma, että tämä tulee lisäämää yhdistelmätuen käyttöä yrityksissä. Yrityssektorilla tukityöllistetyt löytävät tukijakson jälkeen huomattavasti todennäköisemmin varsinaisen työpaikan kuin julkisella sektorilla tukityöllistetyt.
Myös EU:n rahat poikimaan
Toinen tehottoman työllistämispolitiikan pesä on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) varojen käyttö. ESR-projektit liittyvät työttömyyden torjuntaan, työntekijöiden ammattitaidon ja osaamisen kehittämiseen uusissa työelämän haasteissa. Tavoitteena on edistää työmarkkinoiden toimivuutta, elinikäistä oppimista ja ehkäistä syrjäytymistä. Rahaston tehtävänä on lisätä valmiuksia tutkimuksen, tieteen ja teknologian alalla. Vuosina 2000-2006 kokonaisrahoitus Suomessa on yhteensä noin kolme miljardia euroa (17,7 mrd mk). Rahoitukseen osallistuvat lisäksi valtion viranomaiset, kunnat, muut julkiset sekä yksityiset tahot, eteenkin pk-yritykset. Onkin syytä huomata, että suomalaiset veronmaksajat vastaavat huomattavassa määrin EU:n osaamisprojektista.
Ei ole osoitettavissa, että EU-rahoituksen turvin tehdyt toimet olisivat työllisyysnäkökulmasta juurikaan kansallisia toimia parempia. Siksi olisi tärkeää, että hallituksessa arvioitaisiin uudelleen EU-rahoituksen työllisyysvaikutuksia jo ennen virallisia ohjelmakauden puolivälissä tapahtuvia välitarkasteluja. Toimia, joita voisi lisätä olisi esimerkiksi oppisopimuskoulutus ja yritysten käynnistämisen tukeminen. Eräs ajatus voisi olla myös korkeakoulujen investointien tukeminen kuten esimerkiksi erilaiset laboratoriot tai kirjastot.
Työllisyysongelman ydin ei kuitenkaan ole nykypolitiikan hienosäädössä, vaikka silläkin voisi parantaa nykyisiä tuloksia. Ongelman ydin on edelleen ankara verokiila, joka heikentää työnteon kannustavuutta erityisesti palveluammateissa. Pidemmän aikavälin keskeinen kysymys on: voimmeko luoda uusia työ-paikkoja tukemalla pienipalkkaisia työtehtäviä ilman, että osoitettu tuki siirtyy suoraan palkkoihin. Vastaus on kyllä, mutta se edellyttää nykyisen järjestelmän alasajoa ja voimavarojen uudelleen suuntaamista. Kokoomus on tähän valmis, sillä uusien työpaikkojen luomiseen on nyt haettava uusia työkaluja.
Ville Itälä, kirjoittaja on kokoomuslainen sisäasiainministeri"
Edellisen laman jäljet näkyvät yhä. Olemme saaneet oppia, että sen aiheuttaman rakennetyöttömyyden korjaaminen on hidasta ja vaikeaa. Jotkut kuvittelevat, että tätä laman opetusta pitäisi nyt synkkenevissä taloussuhdanteissa tulkita siten, että niin sanottua aktiivista työllisyyspolitiikkaa, kuten tukityöllistämistä ja koulutusta, tulisi voimakkaasti lisätä. Tulkinta on osin väärä, sillä juuri niin meneteltiin kun työttömyys viimeksi kasvoi. Työttömyyden kasvua ei pysäytetty näillä ns. työllisyystempuilla.
Näitä niin sanottuja aktiivitoimia alkaa vuosittain yhä miltei 200 000. Niillä ei kuitenkaan ole merkittävästi onnistuttua alentaman työttömyyttä pysyväisluonteisesti. Myös viimeaikaiset tutkimustulokset ovat vahvistaneet sen mitä jo aiemminkin on tiedetty: toimenpiteiden aikaiset työsuhteet eivät juuri muutu pysyviksi työpaikoiksi.
Tutkimusten ja tilastojen mukaan keinoissa on kuitenkin eroja. Parhaiten näyttävät toimivan yrityksiin tukityöllistäminen, oppisopimuskoulutus ja starttiyrittäjyys, vaikka niidenkin käyttöön liittyy ongelmia. Heikoiten toimivia taas ovat valtion- ja kuntasektorin tukityöllistämistoimet, josta varsinkin kuntasektorin työllistäminen on edelleen varsin korkealla tasolla. Onkin syytä kysyä, voisiko aktiivisen työvoimapolitiikkaan käytettäviä määrärahoja suunnata työllisyyden kannalta paremmin.
Tukityöllistäminen kuntien kautta on ollut selvitysten mukaan kaikkein heikointa, jopa negatiivista. Kuntasektorin tukityöllistämisessä ongelma on myös se, että tukityöllistämisjaksoa hieman jatkamalla täyttyy henkilön työssäoloehto. Näin kunta siirtää kustannukset ansiosidonnaisen työttömyysturvan muodossa valtion ja työnantajien maksettavaksi. Itse tukityöllistämistemppu kuntien kautta on siis pysyvän työllistymisen kannalta epätarkoituksenmukainen.
Kunnissa tuotetaan suurin osa hyvinvointipalveluista. Tiukentuvan kuntatalouden aikana ei ole varaa temppuiluun, vaan varat on kohdennettava järkevästi. Kunnat voisi palkat pysyvästi tarvitsemansa henkilöstön suoraan omista varoistaan. Esimerkiksi terveydenhuoltoalalla voisi vakinaistaa nyt pätkätöissä olevia ihmisiä. Tästä syystä kuntasektorin tukityöllistämisvarat tulisi suunnata suoraan kunnille esimerkiksi valtionosuusjärjestelmän kautta. Kuntataloutta vahvistettaisiin, työsuhteita vakinaistettaisiin ja tehottomimmasta tukityöllistämistä luovuttaisiin. Tarpeitahan on rajattomasti lastensuojelusta vanhustenhuoltoon.
Vuonna 2000 kuntien tukityöllistämiseen käytettiin 97 miljoonaa euroa (574 mmk). Kunnat itse käyttivät vähintään saman verran, joten kyseessä on miljardiluokan panoksesta. Valtion tukityöllistämisessä siirryttiin jo vuosia sitten huomattavassa määrin valtion henkilöstön vakinaistamiseen. Miksi siis kuntien osalta ei voitaisi toimia vastaavalla tavalla ja vielä paremmin perustein. Yhdistelmätukea ei kuitenkaan tule ajaa alas, koska kohderyhmä ovat kaikkein vaikeimmin työllistyvät.
Kaikkein vaikeimmin työllistyviä varten on jatkossakin oltava omat palvelut, kuten yhdistelmätuki ja kuntouttava työtoiminta. Kokemukset pitkäaikaistyöttömän työllistämisestä yhdistelmätuella ovat olleet myönteisiä. Tämän vuoden alusta yrityksille on annettu mahdollisuus palkata yhdistelmätuelle myös määräaikaisiin työsuhteisiin. Olen varma, että tämä tulee lisäämää yhdistelmätuen käyttöä yrityksissä. Yrityssektorilla tukityöllistetyt löytävät tukijakson jälkeen huomattavasti todennäköisemmin varsinaisen työpaikan kuin julkisella sektorilla tukityöllistetyt.
Myös EU:n rahat poikimaan
Toinen tehottoman työllistämispolitiikan pesä on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) varojen käyttö. ESR-projektit liittyvät työttömyyden torjuntaan, työntekijöiden ammattitaidon ja osaamisen kehittämiseen uusissa työelämän haasteissa. Tavoitteena on edistää työmarkkinoiden toimivuutta, elinikäistä oppimista ja ehkäistä syrjäytymistä. Rahaston tehtävänä on lisätä valmiuksia tutkimuksen, tieteen ja teknologian alalla. Vuosina 2000-2006 kokonaisrahoitus Suomessa on yhteensä noin kolme miljardia euroa (17,7 mrd mk). Rahoitukseen osallistuvat lisäksi valtion viranomaiset, kunnat, muut julkiset sekä yksityiset tahot, eteenkin pk-yritykset. Onkin syytä huomata, että suomalaiset veronmaksajat vastaavat huomattavassa määrin EU:n osaamisprojektista.
Ei ole osoitettavissa, että EU-rahoituksen turvin tehdyt toimet olisivat työllisyysnäkökulmasta juurikaan kansallisia toimia parempia. Siksi olisi tärkeää, että hallituksessa arvioitaisiin uudelleen EU-rahoituksen työllisyysvaikutuksia jo ennen virallisia ohjelmakauden puolivälissä tapahtuvia välitarkasteluja. Toimia, joita voisi lisätä olisi esimerkiksi oppisopimuskoulutus ja yritysten käynnistämisen tukeminen. Eräs ajatus voisi olla myös korkeakoulujen investointien tukeminen kuten esimerkiksi erilaiset laboratoriot tai kirjastot.
Työllisyysongelman ydin ei kuitenkaan ole nykypolitiikan hienosäädössä, vaikka silläkin voisi parantaa nykyisiä tuloksia. Ongelman ydin on edelleen ankara verokiila, joka heikentää työnteon kannustavuutta erityisesti palveluammateissa. Pidemmän aikavälin keskeinen kysymys on: voimmeko luoda uusia työ-paikkoja tukemalla pienipalkkaisia työtehtäviä ilman, että osoitettu tuki siirtyy suoraan palkkoihin. Vastaus on kyllä, mutta se edellyttää nykyisen järjestelmän alasajoa ja voimavarojen uudelleen suuntaamista. Kokoomus on tähän valmis, sillä uusien työpaikkojen luomiseen on nyt haettava uusia työkaluja.
Ville Itälä, kirjoittaja on kokoomuslainen sisäasiainministeri"
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt on Itälä herännyt huomaamaan saman minkä työtön on tiennyt jo kauan sitten.
Työministeriö on tunnetusti ollut tehoton.
Siltä puuttuu luovuus..ja näynpuute..puhumattakaan uskonpuutteesta.
Sen sijaan paineita on luotu niille jotka ovat umpikujassa ja kykenettömiä luomaan työpaikkoja.
"Verille ruoskittuja"ja syyllistettyjä yritetään saada tekemään ihmeitä,suurempia kuin Jeesus teki,nimittäin ilman sitä kahta kalaa ja viittä leipää.
Kuntien kautta työllistäminen ei ole todellinen vaihtoehto.
Siellä pannaan työllistetty puhdistamaan jääkiekkokaukaloita lumesta,joka voidaan tehdä koneellisesti.
Elikkälapioimaanlunta...alipalkattuna..lyhennetyllä työajalla,kun ikkunasta katselee konemies tai se vakituinen jonka homman pitäisi hoitaa ja ihmettelee ja naureskelee suuren maailman viisautta.
Tälläinen on nöyryyttävää ja lisäksi tälläisistä paskahommista saa vielä laiskan maineenkin.
Ihmisille todellisia vaihtoehtoja,mahdollisuuksia olla tekemässä todella tuottavaa työtä.
Ei rahaa kuntien kautta työllistämiseen.
Rahat tulisi todellakin suunnata uudelleen niin,että hyväksi havaittu oppisopimuskoulutus lisääntyy.
Rahaa myös yrityksille jotka eivät käytä hyväksi järjestelmää,vaan ovat valmiita työllistämään kunnon palkalla.
Starttirahan määrää ja maksuaikaa tulisi pidentää.Varsinkin itsensä työllistävät käsityöalan yrittäjät jotka toimivat alueilla, joissa väestöpohja on pieni tarvitsisivat tukea jatkuvasti.
Nykyisessä systeemissä toimitaan näin:kun määräraha on myönnetty johonkin projektiin,kerman ryystävät päältä ne jotka toimvat, suunnittelupuolella tai työnjohdossa.
Työllistetty on vain hyväksikäytön kohteena jota kaikki kuppaavat.
Esimerkiksi yksityisten metsänomistajien metsien raivauksessa olisi työtä vaikka kuinka paljon,mutta maksaja puuttuu.
Tulisi lisätä tukea metsien kunnostustyöhön niiden metsänomistajien osalta jotka tettävät työn ulkopuolisella...eli työllistävät.
Puujaloilla seisova saisi eräänä päivänä korjata sadon.Tässä vain yksi esimerkki.
Tämän hevosen suitset ovat poliitikkojen käsissä,
Valtakirja on annettu..nyt vain kyselemään ensin ohjausta polvillaan Jumalalta,sitten kunnella neuvonantajia,sen jälkeen visioimaan ja toteuttamaan.
Uutta perspektiiviä,tarkastella asioita ikäänkuin ulkoa käsin tarvitaan.
Poliitikoilla on hommat hoitamatta...ratkaisuja on miten paljon tahansa,tarvitaan vain uskoa siihen..ja uskon synnyttämiä tekoja.
Ongelma olla siinä, että Itälä ei tiennyt mistä puhuu. Näiden tukirahojen käytölle on EU:ssa. laadittu säännöt, joissa poissuljetaan Itälän tapa käyttää näitä rahoja. Ainoa mitä "viisaan" miehen kirjoituksista kävi ilmi oli, että pienituloisilla on liian isot palkat hänen mielestään. Että näin viisas mies Kokoomuksesesta;)
Kyllä se Lapinharakka on huomattavasti Itälää viisaampi kokoomuslainen,se Villeeni.
Mitä tulee kenenkään omaan viisauteen.
Jostakin olen ollut lukevinani,että älköön kukaan olko itse mielestään viisas.
Suurinta viisautta on tunnustaa tyhmyytensä ja haeskella Jaakobin kirjeen neuvojen mukaa,sitä viisautta joka ylhäältä tulee.
Vielä sekin,että Jumala on ylpeitä vastaan mutta nöyrille Hän antaa armon.
et muuta voi kuin tunnustaa.