Vuosia odotetturaportti brittien osallistumisesta Irakin sotaan (kauppalehdestä)
vahvisti perusteellisen työn jälkeen monet jo tiedetyt asiat. Britannia teki sotapäätöksen virheellisen tiedustelutiedon perusteella, kun Saddam Husseinista ei ollut välitöntä uhkaa.
Entisen virkamiehen sir John Chilcotin johdolla tehty selvitystyö paljasti sotaan valmistautumisen puutteet ja virheet. Silloinen työväenpuolueen pääministeri Tony Blair piti sodan perusteena joukkotuhoaseiden uhkaa.
Hän esitti parlamentissa väitteitä Irakin valmiudesta käyttää aseita varmuudella, mille ei Chilcotin mukaan ollut perusteita.
Yksi häpeällinen yksityiskohta on eri lähteistä kyhätty muistio, joka esiteltiin julkisuuteen syksyllä 2002. Sen mukaan Saddam pystyisi laukaisemaan joukkotuhoaseen 45 minuutissa.
Hans Blixin johtama YK:n asetarkastajaryhmä ei löytänyt merkkejä joukkotuhoaseista. Myöhemmin vahvistui, että Saddam Hussein oli tuhonnut ne.
Britannia ryhtyi Yhdysvaltain rinnalla sotatoimiin maaliskuussa 2003, vaikka YK ei hyväksynyt asiaa päätöslauselmalla.
Blairin arvostelijat kuvasivat häntä Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin sylikoirana. Vahvistus on nyt saatu sille, että Blair lupasi Bushille kesällä 2002 olla mukana joka tapauksessa.
Tavoitteena oli Saddam Husseinin syökseminen vallasta, mikä saavutettiin nopeasti. Ennakkosuunnittelu puuttui, ja valtatyhjiön jälkeen seurasi kaaos, joka jatkuu yhä.
Kun Blair oli Chilcotin komitean kuultavana, hänen puolustuksensa oli, etteivät miehityksen jälkeen kohdatut vaikeudet olleet ennakoitavissa. Väite oli perusteeton, myös Chilcotin mielestä.
Ulkoministeriön virkailijat ja monet asiantuntijat varoittivat Irakin jännitteistä, jotka voisivat leimahtaa laajemmaksi yhteenotoksi. Siitä varoittivat nekin poliitikot, jotka halusivat julmaa hallintoa harjoittaneen Husseinin pois vallasta.
Blairin päättäväisyyttä ei vähentänyt se, että Lontoossa järjestettiin Britannian historian suurin, yli miljoonan hengen mielenosoitus.
Irakin sota ei lisännyt Britanniassa turvallisuutta, vaan sen sijaan terrorismin uhka kasvoi. Näin arvioi Britannian tiedustelupalvelun entinen johtaja Eliza Manningham-Buller kuulemisessa.
Raportin mukaan Britannian kansalaisia kuoli sodassa noin 200. Irakilaisia, pääasiassa siviilejä menehtyi kesään 2009 mennessä ainakin 150 000 ja miljoona joutui lähtemään kodeistaan.
Ääri-islamististen sunnien Isis-ryhmä sai alkunsa Irakin sodasta. Irakilaiset saivat perinnöksi väkivaltaiset iskut ja valtataistelun. Pelkästään sunnuntaisessa autopommi-iskussa Bagdadissa kuoli yli 200 ihmistä.
Sotapäätös jakoi Britannian mielipiteet ja parlamentin, joka enemmistöllä antoi luvan sotaretkelle.
Raportin julkistamisen jälkeen Tony Blair sanoi ottavansa vastuun virheistä, mutta hän ei kadu päätöstään. Hänen saattamistaan Haagin kansainvälisen oikeuden eteen on vaadittu, mutta hanke ei näytä realistiselta.
Irakin kokemus opettaa, ettei sotatoimiin pitäisi koskaan enää ryhtyä ilman pitäviä perusteita ja tutkimatta seurauksia. Erityisen tarkkaan on kuunneltava niitä, jotka esittävät varoituksia.
vahvisti perusteellisen työn jälkeen monet jo tiedetyt asiat. Britannia teki sotapäätöksen virheellisen tiedustelutiedon perusteella, kun Saddam Husseinista ei ollut välitöntä uhkaa.
Entisen virkamiehen sir John Chilcotin johdolla tehty selvitystyö paljasti sotaan valmistautumisen puutteet ja virheet. Silloinen työväenpuolueen pääministeri Tony Blair piti sodan perusteena joukkotuhoaseiden uhkaa.
Hän esitti parlamentissa väitteitä Irakin valmiudesta käyttää aseita varmuudella, mille ei Chilcotin mukaan ollut perusteita.
Yksi häpeällinen yksityiskohta on eri lähteistä kyhätty muistio, joka esiteltiin julkisuuteen syksyllä 2002. Sen mukaan Saddam pystyisi laukaisemaan joukkotuhoaseen 45 minuutissa.
Hans Blixin johtama YK:n asetarkastajaryhmä ei löytänyt merkkejä joukkotuhoaseista. Myöhemmin vahvistui, että Saddam Hussein oli tuhonnut ne.
Britannia ryhtyi Yhdysvaltain rinnalla sotatoimiin maaliskuussa 2003, vaikka YK ei hyväksynyt asiaa päätöslauselmalla.
Blairin arvostelijat kuvasivat häntä Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin sylikoirana. Vahvistus on nyt saatu sille, että Blair lupasi Bushille kesällä 2002 olla mukana joka tapauksessa.
Tavoitteena oli Saddam Husseinin syökseminen vallasta, mikä saavutettiin nopeasti. Ennakkosuunnittelu puuttui, ja valtatyhjiön jälkeen seurasi kaaos, joka jatkuu yhä.
Kun Blair oli Chilcotin komitean kuultavana, hänen puolustuksensa oli, etteivät miehityksen jälkeen kohdatut vaikeudet olleet ennakoitavissa. Väite oli perusteeton, myös Chilcotin mielestä.
Ulkoministeriön virkailijat ja monet asiantuntijat varoittivat Irakin jännitteistä, jotka voisivat leimahtaa laajemmaksi yhteenotoksi. Siitä varoittivat nekin poliitikot, jotka halusivat julmaa hallintoa harjoittaneen Husseinin pois vallasta.
Blairin päättäväisyyttä ei vähentänyt se, että Lontoossa järjestettiin Britannian historian suurin, yli miljoonan hengen mielenosoitus.
Irakin sota ei lisännyt Britanniassa turvallisuutta, vaan sen sijaan terrorismin uhka kasvoi. Näin arvioi Britannian tiedustelupalvelun entinen johtaja Eliza Manningham-Buller kuulemisessa.
Raportin mukaan Britannian kansalaisia kuoli sodassa noin 200. Irakilaisia, pääasiassa siviilejä menehtyi kesään 2009 mennessä ainakin 150 000 ja miljoona joutui lähtemään kodeistaan.
Ääri-islamististen sunnien Isis-ryhmä sai alkunsa Irakin sodasta. Irakilaiset saivat perinnöksi väkivaltaiset iskut ja valtataistelun. Pelkästään sunnuntaisessa autopommi-iskussa Bagdadissa kuoli yli 200 ihmistä.
Sotapäätös jakoi Britannian mielipiteet ja parlamentin, joka enemmistöllä antoi luvan sotaretkelle.
Raportin julkistamisen jälkeen Tony Blair sanoi ottavansa vastuun virheistä, mutta hän ei kadu päätöstään. Hänen saattamistaan Haagin kansainvälisen oikeuden eteen on vaadittu, mutta hanke ei näytä realistiselta.
Irakin kokemus opettaa, ettei sotatoimiin pitäisi koskaan enää ryhtyä ilman pitäviä perusteita ja tutkimatta seurauksia. Erityisen tarkkaan on kuunneltava niitä, jotka esittävät varoituksia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.