Tällainen on esitetty Fideksessä reilu vuosi sitten.
Fides 10/2003
http://www.catholic.fi/fides/wf2003-10.htm
-------
Vetoomus sovinnon puolesta
Me allekirjoittaneet olemme pahoilla mielin seuranneet viimeisen vuoden aikana vallinnutta eripuraisuutta ja jopa vihan pitoa oman kirkkomme sisällä.
Kirkkomme Suomessa on joutunut kokemaan monia muutoksia ja varsin lyhyessä ajassa olemme siirtyneet uuteen vaiheeseen hiippakuntamme elämässä. Martti Voutilainen ja Pentti Laukama ovat siirtyneet ajasta iäisyyteen, Jan Aarts on siirtynyt eläkkeelle pitkän päivätyön jälkeen. On varmasti monille vaikeaa hyväksyä, että mennyttä ei saa takaisin. On hyvin inhimillistä takertua menneeseen, jos tulevaisuus pelottaa tuntemattomuudellaan.
Meillä on nyt uusi paimen, uusi miehitys monissa luottamustehtävissä. Sen sijaan, että nurjin mielin koko ajan etsisimme pahaa näistä lähimmäisistämme ja ihannoisimme menneen ajan muistojen kultaamaa paremmuutta, ehdotamme että itse kukin katsoisi omaan sydämeensä ja kysyisi itseltään, olisiko mahdollista ja oikein repimisen sijasta rakentaa, vihaamisen sijasta etsiä hyvää toisista ihmisistä ja rukoilla niiden puolesta, joille hiippakunnassamme on uskottu enemmän vastuuta. Tie sovintoon alkaa aina jokaisen omasta sydämestä, ei toisten syyttelystä. Vaatimisen sijasta voisimme tulla toisiamme vastaan ja yrittää hyväksyä sen tosiasian, että kaikki tässä maailmassa ei aina mene meidän toiveidemme mukaisesti. Pettymysten hyväksyminen on osa aikuisuutta, myös hengellisessä mielessä. Voisimme myös yrittää miettiä, olisiko mahdollista, että kaikki tapahtunut on ollut Jumalan tahto. Joskus Jumala ottaa jotakin pois voidakseen antaa tilalle sellaista, mikä on tarpeellista Jumalan valtakunnan kasvamisen kannalta.
Elämä menee eteenpäin, tahdoimmepa sitä tai emme. Toivomme, että voisimme kaikki yhdessä olla rakentamassa katolisen kirkon tulevaisuutta Suomessa toisiamme tukien, ei lyöden.
------
Tätä viestiä voivat halukkaat allekirjoittaa nickillään myös tähän ketjuun.
Fides 10/2003
http://www.catholic.fi/fides/wf2003-10.htm
-------
Vetoomus sovinnon puolesta
Me allekirjoittaneet olemme pahoilla mielin seuranneet viimeisen vuoden aikana vallinnutta eripuraisuutta ja jopa vihan pitoa oman kirkkomme sisällä.
Kirkkomme Suomessa on joutunut kokemaan monia muutoksia ja varsin lyhyessä ajassa olemme siirtyneet uuteen vaiheeseen hiippakuntamme elämässä. Martti Voutilainen ja Pentti Laukama ovat siirtyneet ajasta iäisyyteen, Jan Aarts on siirtynyt eläkkeelle pitkän päivätyön jälkeen. On varmasti monille vaikeaa hyväksyä, että mennyttä ei saa takaisin. On hyvin inhimillistä takertua menneeseen, jos tulevaisuus pelottaa tuntemattomuudellaan.
Meillä on nyt uusi paimen, uusi miehitys monissa luottamustehtävissä. Sen sijaan, että nurjin mielin koko ajan etsisimme pahaa näistä lähimmäisistämme ja ihannoisimme menneen ajan muistojen kultaamaa paremmuutta, ehdotamme että itse kukin katsoisi omaan sydämeensä ja kysyisi itseltään, olisiko mahdollista ja oikein repimisen sijasta rakentaa, vihaamisen sijasta etsiä hyvää toisista ihmisistä ja rukoilla niiden puolesta, joille hiippakunnassamme on uskottu enemmän vastuuta. Tie sovintoon alkaa aina jokaisen omasta sydämestä, ei toisten syyttelystä. Vaatimisen sijasta voisimme tulla toisiamme vastaan ja yrittää hyväksyä sen tosiasian, että kaikki tässä maailmassa ei aina mene meidän toiveidemme mukaisesti. Pettymysten hyväksyminen on osa aikuisuutta, myös hengellisessä mielessä. Voisimme myös yrittää miettiä, olisiko mahdollista, että kaikki tapahtunut on ollut Jumalan tahto. Joskus Jumala ottaa jotakin pois voidakseen antaa tilalle sellaista, mikä on tarpeellista Jumalan valtakunnan kasvamisen kannalta.
Elämä menee eteenpäin, tahdoimmepa sitä tai emme. Toivomme, että voisimme kaikki yhdessä olla rakentamassa katolisen kirkon tulevaisuutta Suomessa toisiamme tukien, ei lyöden.
------
Tätä viestiä voivat halukkaat allekirjoittaa nickillään myös tähän ketjuun.
Vastaukset 50
Vanhimmat
nöyrästi rukoillen eteenpäin... :)
niin hurskaasti kirjotellaan sopujuttuja ja rauhankitjeitä ja pari viestiä myöhemmin ollaan jo taas toistensa tukassa kiinni ja möly kuuluu kirkonkylälle asti. Painissa ne on sääntöjä muuttaneet, mutta täällä shoupaini jatkuu vapain säännöin, veri ja räkä roiskuu. Välillä pitää suusta sylkästä jotakin ja sitten kun vilkasee että mitäs se oli niin vastustajan korvahan se siinä meni. Ihan nauruksi pistää, on niin harras tunnelma.
juutalaiskristillisten näemmä vaikeempaa elää sovussa keskenään, kuin pakanoiden tai muiden uskontojen kannattajien omiensa keskuudessa.
Vetoomuksessa sanotaan: "Jan Aarts on siirtynyt eläkkeelle pitkän päivätyön jälkeen."
Siinä on hirveän iso sisällöllinen ero tähän: "Isä Jan Aarts on vasten tahtoaan siirretty hiippakunnan ulkopuolelle, esittäen häntä vastaan epämääräisiä, perustelemattomia ja yksilöimättömiä syytöksiä ja kieltäen häntä palaamasta vierailullekaan hiippakunnan alueelle ilman piispan kutakin vierailua varten erikseen myöntämää lupaa. Päätös on voimassa määrittelemättömän ajan".
Sitten, kun tämä asia on korjattu, voi vetoomuksen esittää täällä uudelleen.
ja kannatan sitä. Tilannetta ei kuitenkaan muuta minunlaisteni ponnistelut. Enhän minä ole riitoja aiheuttanutkaan.
Minusta piispan pitäisi kutsua isä Jan takaisin Suomeen ja tehdä sovinto hänen kanssaan. Hänen pitäisi myös kutsua kaikki katoliset mielenosoittajat piispantaloon aterialle ja rauhassa keskustella kaikista hiippakuntalaistensa ongelmista.
Minua vaivaa todella jatkuvasti se, että minun piispani voi kieltää ehtoollisyhteyden aviopuolisostaan eronneilta mutta itse ei tule toimeen oman veljeskuntansa pappien kanssa. Mitkään näkemyserot eivät voi mennä keskinäisen rakkauden edelle.
tunnistin todellista rauhanrakentamisen henkeä! Kiitos pkt, tuo rakensi minusta siltaa ja vakuuttavasti. Kaunista ja viisasta tekstiä.
"Minusta piispan pitäisi kutsua isä Jan takaisin Suomeen ja tehdä sovinto hänen kanssaan. Hänen pitäisi myös kutsua kaikki katoliset mielenosoittajat piispantaloon aterialle ja rauhassa keskustella kaikista hiippakuntalaistensa ongelmista".
Pitkästä aikaa nämä sanat tällä foorumilla ovat todella hyviä ja rakentavia!!!
Lainaus tekstistäsi pkt:
"Minua vaivaa todella jatkuvasti se, että minun piispani voi kieltää ehtoollisyhteyden aviopuolisostaan eronneilta ...."
Ei eronneilta, vaan sellaisilta eronneilta, jotka ovat menneet uudelleen naimisiin.
Muuten kirkko sen kieltää ja piispa noudattaa kirkon oppeja. Kirkon oppeja noudatti myös piispat Paul, Gobben ym., jos et sitä satu tietämään.
Näin menetellen KP piispa Joosef osoittaisi todellista kristillistä lähimmäisenrakkautta!
Vaan riittääpikö episkopuksen kantti?!? Oremus...
Miksi pitäisi kutsua takaisin?
No, hyvä ystävä, herätys!
Hiippakunta on jakautunut kahteen alkaen siitä, että piispa Wróbel on karkottanut isä Janin pois Suomesta. Monen katolilaisten mielestä, piispa on ollut epäoikeudenmukainen ja on valehdellut. Toisin sanoen, piispa halusi päästä eroon mahdollisesta kilpailijastaan.
Nyt on aivan kohtullista odottaa vähintään, että piispa käyttäytyisi kristillisesti...
Mielestäni, piispa on huonompi kuin pakana... No, katsotaan.
Eivät häntä kaikki takaisin odota.
Ei häntä Suomesta ole "karkotettu". Hän ei tietääkseni voi toimia pappina Suomessa ja toiseksi hänhän on eläkeiässä.
Mistä ihmeen kilpailijasta?? Lapsellista puhetta.
Lopettakaa jo tuo turha höpötyksenne.
sinä kloklo tässä asiassa olet? Kunhan piruilet ja häiritset rakentavampaa keskustelua, eikö niin.
ei ole ollut piispaa Gobben, Goebben tai Goebbels, Cobben sen sijaan on ollut. Piispa Paulin aikana, vaikka kiron virallinen kanta on se mikä on, eronneilla uudelleen avioituneilla oli oikeus kuunnella omaatuntoaan. Papit jakoivat tämän kannan, ainakin suuremmilta osin. Näin ovat vanhemmat ja asioista peillä olevat raportoineet.
Olen sataprosenttisesti samaa mieltä! Rukoillaan että hiippakuntaamme tulee viimein rauhan ja sovinnon henki! Jumalalle on kaikki mahdollista.
... ja teet paremman vaikutuksen.
Kysymyksessä on (väitetystä) epäoikeudenmukaisuudesta ja valehtelusta piispan puolesta. Se on rikos myös (jopa) katolisessa kirkossa, tiesitkö? Tästä syystä monet katolilaiset eivät voi hyväksyä piispaksi ihmistä, joka on esimerkkinä kaikesta muusta kuin Jumalan Rakkaudesta. Sen lisäksi piispa kieltäytyy mielivaltaisesti antamasta selityksiä omista teoistaan.
Jos kuitenkin mielestäsi piispalla on oikeus myös käyttäytyä moraalittomasti, sen kun perustat uuden kirkon. Kiitos.
Olen myös vanhempi ja asioista perillä oleva.
Minusta olisi kivaa, jos isä Janin palatessa Suomeen oikaistaisiin myös isä Janin ja hänen kumppaneiden tekemät vääryydet. Kirjallinen anteeksipyyntö hänen taholtaan voisi olla hyvä alku.
Eiköhän viestini ole totuudellisempi ja asianmukaisempi kuin eräiden muiden. Ei minulla ole tarvetta perustaa uutta kirkkoa, miksi olisikaan. Opetelkaa tapoja.
eronneet uudelleen avioituneet ovat olleet ainakin edellisen piispan aikana ehtoollisyhteyden piirissä ja hyvä niin. He ratkaisivat asian omatuntonsa mukaan. Tätä kantaa Pohjoismaissa suosittiin.
Jos edellinen piispa sen salli, se oli katolisen opin vastaista. Ei se ole piispan päätettävissä. Mutta asiaan saattaa liittyä paljon ei-julkisiakin tekijöitä, joten eipä tuohon voi sanoa mitään varmaa.
yhä niin, että katolisen kirkon opetuksen mukaan korkein auktoriteetti on omatunto, jossa Jumala meille puhuu. Tämän internal forumin kuunteleminen jättää ratkaisun kyseiselle eronneelle uudelleen avioituneelle, ja näin on toimittu vielä 1990-lopulla ymmärtääkseni useimmissa Pohjoismaissa. Korkein ja loukkaamaton uskomme auktoriteetti on siis omatunto, vaikka tätä opetusta onkin johdonmukaisesti vääristelty ja kavahdettu nykyisen paavin ja hänen kannattajiensa valtakaudella.
Ylin auktoriteetti on tietenkin oikein muodostunut auktoriteetti, joka Jumalan Sanan ja pyhan aitimme Kirkon opetuksen avulla on sitoutunut elamaan, joka uhrauksin ja ajoittain marttyyriudenkin kautta todistaa rakastavan Jumalan tahdosta ottaa puoleensa syntisimmankin ihmisen. Kun me tunnistamme Jumalassa sen armahtavaisuuden joka on ylitsevuotava, on meidan elamassamme myos vastaus tahan armoon rakkaus, joka ensisijaisesti tahtoo tehda Jumalan tahdon, eika omaa, itsekeskeista ja itselle mieluista halua, joka on usein vastoin Jumalan rakkauden ja oikeudenmukaisuuden lakia.
Ignatius
Ylin auktoriteetti on tietenkin oikein muodostunut auktoriteetti...
pitaisi olla:
Ylin auktoriteetti on tietenkin oikein muodostunut omatunto...
Juuri näin, julkinen anteeksipyyntö olisi paikallaan.
tuo on kai just sitä omaantuntoon liittyvän opetuksen vääristelyä: et voi ulkoa päin sanella että omatunto voi ja saa sanoa vain kuten kirkon nykyinen johto. Omatunto ei puhu kirkon tai ratzingerin äänellä vaan siinä puhuu Jumala, siksi omaatuntoa on kuunneltava, jos se on ristiriidassa kirkon ihmistekoisten normien kanssa, juuri Jumala puhaltaa raikkaana tuulena ihmisen sielussa kertoen mikä on oikein. Omatunto on siis kirkonmiesten pykäliä korkeampi ja niistä riippumaton auktoriteetti.
tähän todeta, että tässä tulkintojen kiistassa kannatan kyllä nimimerkki sammakon tulkintaa omantunnon kuuntelemisesta.
Minua on aina mietityttanyt tama vastaus omantunnon kysymykseen - olen ehdottomasti samaa mielta, etta lopullisesti ihmisen tekojen tulee seurata omaatuntoa, eika ole olemassa auktoriteettia joka pystyy kumoamaan sen tuomion. Kuitenkin on todettava etta objektiivisesti on olemassa omatuntoja jotka ovat huonosti muotoutuneet - niiden aikaansaadut arvotukset ovat vaaranlaisia objektiivisessa mielessa. Ilman tata toteamusta vajoamme moraaliseen relativismiin; tassa tilanteessahan Piispakin saattaisi toimia 'oikein', kuunnellen omaatuntoa, samalla rikkoen vastoin suomalaisten oikeudentajua... Vai mita?
Ignatius
ehkä Jumalakin ajattelee tilannesidonnaisesti
on enää siihen, että elämä on kärsimystä ainoastaan meidän turhien halujemme takia. Lopetetaan haluaminen ja haaveileminen ja eletään päivät päälletysten ei surren ei iloiten, loppuun asti.
Entäs jos elämä onkin tehty halujen ja kärsimysten takia, ei nitä paetaksemme jonnekin vaan ottaen ne avosylin vastaan Jumalalta, joka meille tämän taakan toi, kullekin kantokyvyn mukaan.
koska ylitsevuotavaisen armahtavaisuuden voi ihan helposti tunnistaa maailmasta luopumiseksi ja kärsimyksen noidankehästä ulos loikkaamiseksi.
1) Olettaen, että julkisuuteen on isä Janin kirjoittamaksi oletetun kirjeen myötä tullut kaikki oleellinen, ja piispan muinoin mainitsemat "vakavat syyt" ovat niin triviaaleja kuin siinä sanotaan, tuomio isä Janin toiminnan kieltämisestä Helsingin hiippakunnassa on epäoikeudenmukainen.
2) Piispa ei ole ottanut kantaa kirjeeseen. Jos hän kuitenkin tulevaisuudessa kiistää kohdan 1), ei ristiriitaisesti puhuvista henkilöistä kumpaakaan voi ilman parempaa tietoa syyttää valehtelijaksi. Piispan päätöstä ei tässä tapauksessa voi tuomita (vahvistettiinhan se Roomasta käsin), surra kyllä.
3) Koko homman ydin lienee, että isä Janin "karkotus" määrättiin Roomasta käsin nimenomaan väliaikaiseksi. Jos se tuntuu pysyväksi jäävän, on silloin syytä valittaa, että Roomasta annettuja ohjeita ei noudateta.
ei ole pyytänyt sinulta lausuntoa aiheesta. Mikä instituutio tämä rousku omassa mielessään on???
Kapuapa alas jalustalta ennen kuin kupsahdat, käy vielä kuin Humpty Dumptylle, suomeksi Lilleri Lallerille.
Ilmeisesti vain tietyillä ihmisillä on enää oikeus sanoa mielipiteensä. Liberaali inkvisitio on alkanut.
sä oot niin rasittava ja itsees täynnä. Kun annoit oikein tolleen tiedotteen. Ei oo ihmekään että tuli heti noottia.
...voinut ilmaista eri tavalla? Mikä osuus oli "rasittava" ja "itseäni täynnä"? Ilman että olisin jättänyt koko mielipiteen ilmaisematta. Minusta antamaasi kuvaukseen olisi sopinut paremmin jos olisin vaikkapa otsikoinut viestin sanojen "Kantani lyhyesti" sijasta sanoilla "ABSOLUUTTINEN TOTUUS".
Miten voi ajatella sovinnosta ihmisen kanssa (piispa) joka kieltäytyy kaikenlaisiin kompromissioihin???
Lukekaa ja miettikää:
Tyrmistyimme lukiessamme isä Jan Aartsin "vapauttamisesta tehtävistään". Kun piispa Józef Wróbeliltä saamamme tiedon valossa meillä ei sen perusteella ole mahdollisuutta muodostaa omaa mielipidettämme asiasta, joudumme sen mielessämme käsittelemään omiin havaintoihimme perustuen. Isä Jan Aartsin 36 vuoden kestäneen toiminta Suomessa on monien kokemuksen mukaan ollut täysin asiallista. Psykiatri, psykoanalyytikko Mikael Enckell on juutalaisuutta koskevien tutkimustensa yhteydessä radiohaastattelussa todennut miten "yleisen maallistumisen myötä yhteiskunta on köyhtynyt ja ihmiset kaipaavat menetettyjä hengellisiä lähtökohtiaan!" Isä Jan Aartsin "tehtävistään vapauttaminen" ja "siirtäminen" (mihin?) sekä ennenkaikkea tämän intervention perusteiden täydellinen käsittämättömyys merkitsee kaikille uutta kaipauksen aikaa, exodusta ja katolisen kirkon uskottavuuden vakavaa heikkenemistä.
Isä Jan Aartsin toimittua, kuten piispa Józef Wróbel kirjoituksessaan antaa ymmärtää, moitittavalla tavalla tehtävässään katolisessa kirkossa, haluaisimme piispa Józef Wróbelin selvityksessään suovan meille mahdollisuuden ymmärtää vähintäin minkä suuntaisesta tuomittavasta, seurakuntalaisia koskevasta julkisesta(?) virkarikkeestä (?) on kysymys ja mahdollisuuden luoda asiaan kukin oma kantamme. Piispa Józef Wróbel toteaa selvityksessään ettei isä Jan Aartsin "tehtävistä vapauttaminen" perustunut kulttuuriin, kansallisuuteen, teologiaan, ymmärtämättömyyteen, luottamukseen eikä luonne-eroihin. Mihin sitten? Mikäli kyse on isä Jan Aartsin henkilökontaiseen elämään liittyvästä asiasta, kuuluuko asia lainkaan Fides-lehden palstalle? Mikäli kyseessä on virkarike, sen riittävän avointa käsittelyä on pidettävä seurakunnan edun mukaisena.
Paimenkirjeessään ja näennäisessä selvityksessään Fides-lehdessä piispa Józef Wróbel kertoo" ilmoittaneensa isä Jan Aartsin tehtävistään vapauttamisesta henkilöille, joiden juridisesti tulisi tietää asiasta". Näin toimien piispa Józef Wróbel infantilisoi seurakuntalaisensa odottaen näiden jättävän "aikuisten asiat" niille jotka "tietävät paremmin". Lukiessamme paimenkirjettä tunnemme olleemme pilanteon ja mielivallan kohteina. Koettaessamme tavoittaa isä Jan Aartsia/saada hänen yhteystietojaan Pyhän Henrikin kirkon kautta 4.9.02 tiedusteluihimme annettu lyhyt vastaus kuului: "Hän ei ole enää täällä. Hän on -kai- mennyt Hollantiin". Mielestämme tämä osoittaa outoa tietämättömyyttä katolisen kirkon pitkäaikaisen palvelijan nykyisestä kohtalosta.
Vaitiolonsa perusteeksi piispa Józef Wróbel mainitsee "luonnollisen salaisuuden, jota noudattavat mm. lääkärit". Luonnollinen puolisalaisuus tuntuu kovin oudolta käsitteeltä eikä edes lääkärin työssä voi nähdä minkäänlaisia yhtymäkohtia piispa Józef Wróbelin toimintatapoihin. Lääkärit eivät kerro eivätkä vihjaile potilaidensa asioista eivätkä myöskään toisaalta itsepäisesti kiellä keskuudessaan tehtyjä vakavia rikkomuksia, joista esimerkkinä voidaan tietenkin nyt mainita neurologian erikoislääkäri Urpo Rinteen epähumaani tutkimustoiminta. Vaitiolonsa perusteeksi Piispa Józef Wróbel toteaa edelleen, että "myös isä Janilla on oikeus hyvään maineeseen." Meidän on vaikea ymmärtää miten tämä harkittu vaikeneminen voisi ylläpitää isä Jan Aartsin hyvää mainetta etenkin kun piispa Józef Wróbel muistuttaa lukijaansa "asiaan (?)johtaneiden syiden olleen hyvin vakavia". Omat fantasiamme isä Jan Aartsin toimia koskien päinvastoin pullistuvat piispa Józef Wróbelin selvityksen viestiä arvaillessamme aivan äärettömiin pahuuden mittasuhteisiin, joita meidän sitten on hillittävä terveen järkemme ja asioiden hyvään kriittiseen tarkasteluun opettaneen koulutuksemme suomin voimin. Toisaalta isä Jan Aartsin ilmeisen johdonmukainen epäadekvaatti(?) toiminta herättää toiset fantasiamme rohkeasta miehestä, joka maksaa vakaumuksensa kalliisti kuten niin monet muutkin viisaat ovat saaneet tehdä. Isä Jan Aartsia kohtaan tuntemamme suuri arvostus ei ole vähentynyt -eikä siihen liene syytä piispa Józef Wróbelin selvityksenkään perusteella(?). Kyseessähän ei ole kulttuuriin, kansallisuuteen, teologiaan, ymmärtämättömyyteen, luottamuksen puuttumiseen tai luonne-eroihin perustuvasta konfliktista.
"Ikävälle päätökselleen" " vapauttaa isä Jan Aarts tehtävistään" piispa Józef Wróbel antaa paimenkirjeessään hyvin karismaattisen perusteen todetessaan sen nojaavan " luonnolliseen moraalilakiin, jonka säännöksen velvoittama hän on". Haluaisimme kaltaisillemme maallikoille ymmärrettävällä tavalla kerrottavan tämän lain (joka ei ole teologinen, koska kyse ei ole teologisesta konfliktista) ja sen säännöksen sisällön. Olemme vilpittömän kiinnostuneita laista, jolla voi olla merkittävä vaikutus omaan eettiseen ajatteluumme ja mielipiteisiimme isinä, äiteinä, ja lääkäreinä. Olemme ihmiskunnan moraalisen ja eettisen kehityksen suhteen optimisteja. Luotamme siihen,että ihmismieltä myönteisellä tavalla rakentavat voimat viime kädessä, ja tarvittaessa oppositiosta käsin, ohjaavat kehitystä, jota vastustavat asiat puolestaan ovat siinä määrin absurdeja, että ne ennenpitkää kuihtuvat omaan patologiaansa.
Make love not war.
En minä ainakaan jaksa enää tätä eipäs juupas väittelyä.
Kaikki rauhaarakentava, sovintoon pyrkivä toiminta, oli se sitten vetoamista, rukoilua tai jotain muuta, on hyvää. Nimimerkin pkt ehdotukset isä Janin takaisinkutsumisesta ja erimielisten illalliskeskusteluista ovat hyviä, ja eikös ensinmainittu Roomasta asti määrätty tapahtuvaksi ennen pitkää? Puhe hiippakunnan kahtiajakautumisesta on liioiteltua, mutta yhdenkin (tässä tapauksessa useamman) ihmisen epäsopu on vakava asia, jota tulee yrittää hoitaa yhteistyöhaluisesti rakkaudella.
Asiassa voi siis tapahtua vielä vaikka mitä. Toivon vain, että paimentamme ei tämän takia parjattaisi kaikessa mitä hän tekee. Vastaavasti toivon, ettei isä Janista tai kenestäkään papista puhuttaisi epäkunnioittavaan sävyyn.
Olen ilahtunut pkt:n ja sinun osoittamasta hyvästä hengestä ja halusta aitoon, oikeudenmukaiseen rauhaan.
Omassa julkisessa artikuloinnissani piispaa vastaan on keskeisenä vaatimuksena ollut keskustelevuuden ja avoimuuden lisääminen hiippakunnassa. Merkittävin yksittäinen piispan teko, jota olen kritisoinut, on ollut isä Janin erottaminen ja siihen liittyvä kielto toimia pappina Suomessa. Jos pkt:n ehdotus toteutuisi, voisin katsoa tavoitteeni riittävässä määrin saavutetuiksi. Kutsu aterialle piispantaloon osoittaisi piispalta tahtoa molemmin puolin kunnioittavaan sovintoon, ja se taas olisi hyvä pohja entistä paljon kuuntelevammalle keskusteluyhteydelle piispan ja hänen hiippakuntalaistensa välillä.
Omasta puolestani voin siis sanoa, että jos piispa toteuttaisi pkt:n ehdottamat toimet, lopettaisin ns. riehumiseni.
vai tuliko tuo ihan luonnostaan. Tai missäs seuraava kurssi järjestetään?
siunatkoon sinua, Markus! Jopa jotakin! Enimmäkseen minulla on kyllä ollut taipumusta ärsyttää täällä monia ihmisiä :)
vähän vaikea kuvitella, että olisit kunnostautunut nettikeskustelutrollarina.
tälläkin palstalla. Täällä on paljon älykästä ja hyvin kirjoittavaa porukkaa, siksipä täällä viihtyykin enämpi tosin lueskelemassa. Turha vinoilu ja nälviminen pois.
Näin on. Rauha, please. Ollan vaan eri mieltä, mutta asiallisesti.
tungetaan jäitä hattuun, vaikka kuinka kävis. Ihmisiä me täällä vaan kaikki ollaan, vai mitä.
Niin kauan kuin Suomen kansalainen isä Jan on häpäistynä ja pakotettuna maanpakoon Hollantiin piispa Wróbelin on turha uneksia kissan päivistä Suomessa. Protesti jatkuu - ja saatte nähdä, että se vielä leviää tästä.
uskotko ihan oikeasti, että isä Jan on ylpeä tai iloinen sanoistasi ja asenteestasi? Tätäkö uskot hänen haluavan - ei sovintoa, vaan riidankylvämistä ja solvaamista isä Janin nimissä?
Jos isä Jan palaa, mitä ajattelet hänestä tuntuvan, kun vastassa on kädet ojossa lauma protestoijia, jotka eivät erehtyneet sovinnon tielle - ja ne, jotka isä Janin nimissä solvattuina kääntävät selkänsä.
"Tätäkö uskot hänen haluavan - ei sovintoa, vaan riidankylvämistä ja solvaamista isä Janin nimissä?"
Missä kohdassa viestiä nimimerkki Vapaa kylvi riitaa? Missä kohdassa viestiä hän solvasi?
Viesti kuului: "Niin kauan kuin Suomen kansalainen isä Jan on häpäistynä ja pakotettuna maanpakoon Hollantiin piispa Wróbelin on turha uneksia kissan päivistä Suomessa. Protesti jatkuu - ja saatte nähdä, että se vielä leviää tästä."
Tästä kyllä voi lukea uhkauksen, jonka mukaan isä Janin kohtelua ei tulla koskaan hyväksymään ja jonka mukaan protesti tulee vielä leviämään. Mutta eihän se ole riidan kylvämistä tai solvaamista. Riitaa kylvää se, joka toimii epäoikeudenmukaisesti, tässä tapauksessa se joka on tehnyt vääryyttä isä Jania kohtaan. Solvaukseen syyllistyy se, joka häpäisee toisen, tässä tapauksessa se joka on häpäissyt isä Janin maineen.
"Jos isä Jan palaa, mitä ajattelet hänestä tuntuvan, kun vastassa on kädet ojossa lauma protestoijia, jotka eivät erehtyneet sovinnon tielle - ja ne, jotka isä Janin nimissä solvattuina kääntävät selkänsä."
Ei todellinen sovinto voi syntyä siitä, että väärinkäytökset hyväksytään. Se voi syntyä vain siitä, että ne korjataan. Jos piispa pyytää anteeksi ja korjaa mitä korjattavissa on, voidaan päästä sovintoon.
"isä Janin nimissä solvattuina" - VOI HYVÄNEN AIKA:
Tilannetta voidaan jossakin määrin selvittää vertaamalla sitä vaikka työnantajan ja työntekijän suhteeseen. Jos työnantaja irtisanoo työntekijän perustelematta tekoa avoimesti, mutta vihjailee hyvin vakavista rikkomuksista, niin eikö työnantaja ole mustannut työntekijän mainetta? Suomen lain mukaan tuollainen vihjailu on laitonta ja irtisanomisen perusteet on aina ilmaistava. Suomen lain mukaan työnantaja on syyllistynyt laittomuuteen.
Jos joku henkilö, työntekijä itse tai luottamusmies, tai vakavassa tapauksessa (kuten esimerkiksi maastakarkoituksessa) vaikka virallinen syyttäjä puuttuu asiaan ja sanoo ääneen, mitä työnantaja on näköjään tullut tehneeksi, ja haluaa selvitystä asiaan, niin hänen ei voida katsoa syyllistyneen solvaamiseen tai muuhun laittomuuteen.
Tosiasia on, että piispa on menetellyt väärin, koska ei ole ilmaissut toimiensa syitä avoimesti. Se ei ole mikään solvaus, vaan fakta.
Toinen asia on, että jos protestoinnissa ei pitäydytä asiassa, niin sillä ei ole mitään vaikutusta. Päinvastoin, eräässä saarnassaan (huomaa: saarnassaan) piispa kertoi asenteestaan mielenosoituksiin. Hän sanoi jotakuinkin tähän tapaan: Ensin kaikki alkoi isä Janista, mutta nyt protestoijat menevät aina vain pitemmälle ja pitemmälle, mikä osoittaa, että heillä ei ole puhtaat jauhot pussissa, ja niin onkin aivan turhaa antaa periksi, koska mitään loppua ei ole näkyvissä ja protestit ovat olleet usein myös tosi rumia ja henkilökohtaisuuksiin meneviä.
Toisin sanoen, syntyy vaikutelma, jonka mukaan piispa ajattelee, että isä Janin tapaus ei ole enää ajankohtainen. Ensin tosin oli kysymys siitä, mutta nyt onkin kaikenlaisesta muusta kuten abortista ja ehkäisystä ja homoliitoista sekä piispan mielenterveydestä.
Jos tästä hiippakunnasta löytyy ihmisiä, jotka haluavat oikeutta isä Janille, niin esitän heille toivomuksen: Ei sotketa kaikkia mahdollisia ikäviä asioita toisiinsa.
Jos tästä hiippakunnasta löytyy ihmisiä, jotka aivan oikeasti haluavat sovintoa, niin heille esitän myös toivomuksen: älkää yrittäkö estää oikeuden toteutumista älkääkä paheksuko niitä, jotka haluavat oikeutta.
Kiitos viestistäsi, joka oli ytimekäs ja antoisa. Toivon samanaikaisesti, että ymmärrät syitä, joiden takia kriittisyys on voimissaan, esim. Katkirkon sivuilla. Isä Janin tapaus ei unohdu ja valitettavasti ekumeniakin näyttää kärsineen melkein haaksirikkoa. ( vatikaanin vierailu on näyttävä protokolla mutta Turussa ekumeeniset tapaamiset on kirkkoherran toimesta - peruutettu )