Nyt on pakko purkaa itseään.Eli kirjoitin tänne eka kertaa keskusteluun ,tätä olen pelännyt,koska ajattelin sen tarkoittavan islamia.No ei se niin ollutkaan!En edes ymmärtänyt,mistä on kysymys pelkäämisessä,korostan,en ole ns.uskis,siskoni on,josta kirjoitin.Nyt hän jauhaa tästä Patrickista,parjaa ja haukkuu,varoittaa,ok ,pakko oli googlata ja kattoo,mikä hirvee terroristi hän on.Tuollainen pikkupoika!Innokas ,varmasti julistamaan,pelottavampia olen nähnyt.Siskoni on täysin tunteeton kärsiviä kohtaan,ja niin on hänen uskisystävänsä.Miksi pitää olla niin paljon kirkkoja,kustannukset kalliita ja rahaa kerjätään?Kokouksissa olen siskoni mieliksi käynyt,en kestä.Ja älkää yrittäkö tätä,"mikähän henki sinussa on,kun et kestä".Olen aivan normaali mies,käyn duunissa,tykkään kattoa urheilua,olen kiinnostunut elämästä ja ihmisistä.Uskisten kanssa en vain voi puhua normaaleista asioista,hokeman taakse "Jeesus tulee pian,on lopun aika"mennään piiloon välinpitämättömyyttä.Tässä vähän mietittävää ei uskikselta.Tulipahan purkaus,mut helpotti.
Täysin pihalla
murheenmurtama
7166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jotakin on vinksahtanut, jos usko menee toisten uskovien haukkumiseksi ja kontrolloimiseksi. Kontrollistahan siinä on kysymys jos pyrkii kertomaan muille mihin ei pidä mennä ja mitä pitää kenestäkin ihmisestä ajatella. Epäuskosta myös, sillä silloin ei usko siihen, että Jumala varjelee ja ohjaa oikealle tielle.
Omat rahat saa käyttää mihin haluaa. En minäkään ihmettele miksi joku käyttää rahojaan esim. kaljaan tms. minun mielestäni turhuuteen. Vapaat seurakunnat eivät saa tukea verorahoista. Ne toimivat vapaaehtoisella rahoituksella. Jotenkin ne vuokrat yms. on maksettava. Ketään ei pakoteta antamaan penniäkään, eikä kysellä oletko antanut vai et.
Eivät kaikki uskovaiset ole samanlaisia kuin siskosi lähipiiri. Väkisin käännyttäminen ei toimi. On jopa luonnollista, että ei-uskovainen ei viihdy uskovaisten tilaisuuksissa. Sen perusteella ei kannata leimata ketäään. En minäkään viihdy kapakoissa.
Minusta on uskovaisenakin tylsää, jos ihminen ei osaa puhua mistään muusta kuin uskostaan. Jumala on tarkoittanut, että täällä eletään myös ihan tavallista elämää ja puhutaan tähän elämään liittyvistä asioista. Usko kulkee mukana työssä ja harrastuksissa, vaikka siitä ei puhuisi koko ajan.
Muuten olen aika lailla samaa mieltä kanssasi mutta osa täällä olevista kokee mitä kokee vaikka tätä kontrollia myös silloin kun siihen ei ole aihetta. Kokemus on aina subjektiivinen ja moni on tehnyt näiden kommenttien perusteella todella vikaan meneviä johtopäätöksiä tietämättä taustatekijöitä tai mielipiteiden takana olevia faktoja ja silminnäkijä havaintoja. Joskus jaettu ajatus ei liity edes kyseiseen ketjuun vaan toiseen keskusteluketjuun toisesta asiasta. Joskus taas kommentti voi olla vain taitamattomasti ilmaistu ja joku vetää herneen nenään. Kasvokkain keskustelemalla moni asia selkenisi paremmin mutta ymmärrän hyvin etteivät kaikki halua jakaa tietojaan täällä koska joskus nimetön palaute on eri mieltä olevien mustamaalaamisen, savustamisen tmv. vuoksi ainoa mitä voidaan antaa kun jokin seurakunta tmv. on hukassa hengellisyytensä kanssa. Suomi on onneksi vapaa maa, jossa myös kristityt saavat melko vapaasti jakaa ajatuksiaan. Onhan täällä toki kaikenlaista roskaakin, mutta väärinkäsitysten riski on täällä iso kun ei tiedä tausta-ajatuksia ja -tekijöitä ja näkee vain tekstin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että kehottamiseen ja arviointiin on yhtäläinen lupa kaikilla. Samoin eri mieltä olemiseen. Mutta mielestäni oikeutta täältä ei kenenkään tule lähteä hakemaan eikä kostamaan pahaa pahalla. Se lopullinen oikeus taitaapi toteutua vain ristin luona ja siellä kaikki on täytetty.
Edellinen viestini ei liity murheenmurtamaan vaan pitkään mielessä olleita ajatuksia palstan toiminnasta jotka tulivat tässä pinnalle. Kiitos ja anteeksi että sain lainata aihettasi.
Oisko sisko tullut hiljattain uskoon, kun käyttäytyy noin hurahtaneesti. Onhan se kiva, että olet pyrkinyt ymmärtämään siskoasi ja käynyt hengellisissä tilaisuuksissa. Turha siellä on kuitenkin väkisin istua, jos olo ei tunnut mukavalta. Sanon tämän vaikka olen itsekin uskovainen. Ihminen on rakennettu siten, että väkisin tekeminen herättää vain vastenmielisyyttä asiaa kohtaan.
Uskovaiseksi ei voi tulla toista miellyttääkseen. Raamattu opettaa, että kukaan ei voi tulla Jumalan luo, ellei Jumala häntä vedä. Jumala yksin saa aikaan kiinnostuksen asioihin. Raamatussa sanotaan myös, että Jumala kutsuu ihmistä elämän aikana kaksi tai kolme kertaa. Monet uskovat tekevät karhunpalveluksen asialle tyrkyttäessään uskoaan henkilölle, joka ei vielä ole sille avoin.
Siskoni on ollut kauan uskossa ja on tullut ylpeäksi ja kaikkitietäväksi. Vetoaa siihen,olen ollut 15 vuotta uskossa,minä tiedän.Ja kun kysyin ,miksi pitää olla niin paljon eri kirkkoja,pointtini oli se,et jos yhdessä kirkossa on 5 ja toisessa 10 kuulijaa,miksei voisi kokoontua yhteen kirkkoon!Eikö kristittyjen pitäisi rakastaa toisiaan!Kyllä jokainen saa uhrata,mutta jos ei omaa sukulaistaan auta hädässä,vaan kirkkoa,en koe sitä oikeana.
En minäkään tiedä miksi pitää olla eri kirkkoja. Mutta ei kai siitä haittaakan ole. Sanoma kirkoissa on periaatteessa sama, mutta tyyli vaihtelee. Itse olen käynyt monissa eri seurakunnissa elämäni aikana.
Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut tykkäävät hartaammasta menosta ja seurakunnasta, jossa saa rauhassa tutkia omaa sisintään. Toiset haluavat räväkämpää menoa ja odottavat, että joku kertoo heille miten asiat ovat. Toiset haluavat seurakunnan, jossa keskitytään Raamatun opiskeluun. Toiset tykkäävä ylistää. Ja kaikkea siltä väliltä.
Minä olen ollut uskossa 45 vuotta ja tuntuu, että tiedän vuosi vuodelta vähemmän. Olen menettänyt paljon niin Jumalaan kuin ihmisiinkin liittyviä luuloja ja odotuksia. Mutta samalla luottamus Jumalaan on kasvanut. Elämää on mukava ihmetellä luottamuksesta käsin. Suhtaudun varovaisesti myös muiden neuvomiseen. Pyrin herättämään mieluummin heidän oman ajatusprosessinsa kun antamaan valmiita ratkaisuja. Toiseen ihmiseen on suhtauduttava nöyryydellä.
Olisihan se mukavaa, jos kristityt olisivat rakkaudessakin täydellisiä. Mutta meistä ei tule koskaan pyhimyksiä täällä maan päällä. Se ei tarkoita, etteikö olisi mahdollista kokea ajoittain myös aitoa kristillistä rakkautta. Mutta ihmisiltä ei kannata koskaan odottaa liikaa.
Pieni rohkaisu aloittajalle: pihalta ei liene pitkä matka Ovelle saakka, ja siinä kun ojentaa kätensä ja tarttuu lujasti,(JEESUKSEN nimessä) kahvaan...Ovi aukenee ja enää se viimeinen askel sisään -Ovi kiinni peräjälkeen!!!
Siskosi jos on Patrikin menestysteologisissa uusiviiniopeissa, ne kovettaa sydäntä ja muuntaa mieltä itsekkäämpään suuntaan. Sitä ei Raamatun Jeesus ole...