Otsikolla muuten ei nyt viitata Josef Staliniin, joka oli tunnettu antisemitisti. Loppujen lopuksi kuitenkin juutalaiset ovat uskonto eikä rotu.
Todellinen rasisti oli kuitenkin Franklin D. Roosevelt, jonka alaisuudessa USA kitkutteli "elvytyslamassa" 12 pitkää vuotta.* Burton Folsomin kertoman (New Deal or Raw Deal) mukaan FDR oli paitsi idiootti mitä tuli talousajatteluun, myös härski rasisti, joka häikäilemättä epäasiallisesti vainosi julkisvaltaa käyttäen poliittisia toisinajattelijoita. **
Tuona aikana, 1930-luvulla, kaksi mustaa urheilijaa olivat erityisen suosittuja. Juoksija Jesse Owens ja nyrkkeilijä Joe Louis. Owens tuli tunnetuksi siitä, että hän voitti kultaa Berliinin olympialaisista 1936. Normaalin myytin mukaan Hitler, joka siis isännöi (tunnettuna rasistina) näitä olympialaisia, oli niin raivoissaan Owensin voitosta että kieltäytyi kättelemästä tätä. Hieno myytti sinänsä, mutta Hitler itse asiassa kohteli Owensia samalla lailla kuin (hävinneitä) valkoisia kilpailijoita. Hän poikkesi tervehtimässä heitä, mukana myös Owens eikä kätellyt ketään vaan kiirehti muualle.
Vaatimatonta Führeriltä? Itse asiassa hän ironisesti osoittautui käytännössä paremmaksi mitä tuli kohteluun Owensia kohtaan. Roosevelt, joka muuten säilytti erityisen äänestysveron (Vero vaikeutti erityisesti mustien äänestämistä.), kieltäytyi kutsumasta Owensia Valkoiseen Taloon sekä edes lähettämästä tälle onnittelusähkettä.
Joe Louisia FDR ei noteerannut ennen kuin tämä alkoi kerätä merkittävästi kansansuosiota. Louis, kuten myös Rooseveltiin suuttunut Owens, molemmat kampanjoivat myöhemmin Rooseveltin republikaanisen*** vastaehdokkaan Alf Landonin puolesta.
Mielenkiintoista kyllä, heti kun nämä kaksi urheilijaa olivat siirtyneet republikaanien leiriin, he joutuivat veroviraston, IRS:n tarkastukseen. Folsomin mukaan se saattoi olla sattumaa, sillä molemmilla urheilijoilla oli hyvät tulot ja löysä rahankäyttö, mutta Folsomin mukaan Roosevelt käytti lähes mielipuolisesti IRS:ää tämänlaiseen poliittisten toisinajattelijoiden pelotteluun.
Eräs mielipuolisimmista hankkeista IRS-tarkastuksissa oli Andrew Mellonin toimittaminen tarkastuslistalle. IRS:n pääjohtajakin protestoi kun tajusi miten mieletön tämä vaatimus oli presidentiltä, turhaan. Andrew Mellon oli entinen valtionvarainministeri ja rikas Pitsburgilainen liikemies (Yksi maan rikkaimmista) ja hän osasi verolait ulkoa etu- ja takaperin. Tarkastus tuottikin osoitetusti vesiperän ja Mellon selvisi "vain" 600 000 dollarin ylimääräisillä veroilla. Valtava summa tuohon aikaan, mutta Mellonille taskurahoja. Se tosin on vielä nykyäänkin valtava summa, vaikkei toki demareiden mielestä, sillä he luulevat että on yksinkertaista kerätä jopa miljoonia voittona (Logiikalla "Kaikki mitä en ole ikinä tehnyt on yksinkertaista").
* "Elvytys"lamaa piti yllä myös Rooseveltin edeltäjä virassa, H. Hoover. Itse asiassa Burton Folsom mainitsee kirjassaan "New Deal or Raw Deal", että Roosevelt ennen presidentiksi tuloaan aikoi LEIKATA julkista kulutusta. Mutta demaritasoinen populisti kun oli niin huomasikin oman kukkaron ja maineen kannalta paremmaksi lisätä julkista kulutusta, yleisen talouden kustannuksella.
** Tässä ei käsitellä FDR:n avointa valtakirjaa FBI:lle laittoman salakuuntelun järjestämiseksi. Jos kiinnostaa aihe, kannattaa lukea Tim Weinerin hieno FBI-historiikki.
*** Rooseveltin puolue Demokraatit on käytännössä sosialidemokraattinen puolue.
Todellinen rasisti oli kuitenkin Franklin D. Roosevelt, jonka alaisuudessa USA kitkutteli "elvytyslamassa" 12 pitkää vuotta.* Burton Folsomin kertoman (New Deal or Raw Deal) mukaan FDR oli paitsi idiootti mitä tuli talousajatteluun, myös härski rasisti, joka häikäilemättä epäasiallisesti vainosi julkisvaltaa käyttäen poliittisia toisinajattelijoita. **
Tuona aikana, 1930-luvulla, kaksi mustaa urheilijaa olivat erityisen suosittuja. Juoksija Jesse Owens ja nyrkkeilijä Joe Louis. Owens tuli tunnetuksi siitä, että hän voitti kultaa Berliinin olympialaisista 1936. Normaalin myytin mukaan Hitler, joka siis isännöi (tunnettuna rasistina) näitä olympialaisia, oli niin raivoissaan Owensin voitosta että kieltäytyi kättelemästä tätä. Hieno myytti sinänsä, mutta Hitler itse asiassa kohteli Owensia samalla lailla kuin (hävinneitä) valkoisia kilpailijoita. Hän poikkesi tervehtimässä heitä, mukana myös Owens eikä kätellyt ketään vaan kiirehti muualle.
Vaatimatonta Führeriltä? Itse asiassa hän ironisesti osoittautui käytännössä paremmaksi mitä tuli kohteluun Owensia kohtaan. Roosevelt, joka muuten säilytti erityisen äänestysveron (Vero vaikeutti erityisesti mustien äänestämistä.), kieltäytyi kutsumasta Owensia Valkoiseen Taloon sekä edes lähettämästä tälle onnittelusähkettä.
Joe Louisia FDR ei noteerannut ennen kuin tämä alkoi kerätä merkittävästi kansansuosiota. Louis, kuten myös Rooseveltiin suuttunut Owens, molemmat kampanjoivat myöhemmin Rooseveltin republikaanisen*** vastaehdokkaan Alf Landonin puolesta.
Mielenkiintoista kyllä, heti kun nämä kaksi urheilijaa olivat siirtyneet republikaanien leiriin, he joutuivat veroviraston, IRS:n tarkastukseen. Folsomin mukaan se saattoi olla sattumaa, sillä molemmilla urheilijoilla oli hyvät tulot ja löysä rahankäyttö, mutta Folsomin mukaan Roosevelt käytti lähes mielipuolisesti IRS:ää tämänlaiseen poliittisten toisinajattelijoiden pelotteluun.
Eräs mielipuolisimmista hankkeista IRS-tarkastuksissa oli Andrew Mellonin toimittaminen tarkastuslistalle. IRS:n pääjohtajakin protestoi kun tajusi miten mieletön tämä vaatimus oli presidentiltä, turhaan. Andrew Mellon oli entinen valtionvarainministeri ja rikas Pitsburgilainen liikemies (Yksi maan rikkaimmista) ja hän osasi verolait ulkoa etu- ja takaperin. Tarkastus tuottikin osoitetusti vesiperän ja Mellon selvisi "vain" 600 000 dollarin ylimääräisillä veroilla. Valtava summa tuohon aikaan, mutta Mellonille taskurahoja. Se tosin on vielä nykyäänkin valtava summa, vaikkei toki demareiden mielestä, sillä he luulevat että on yksinkertaista kerätä jopa miljoonia voittona (Logiikalla "Kaikki mitä en ole ikinä tehnyt on yksinkertaista").
* "Elvytys"lamaa piti yllä myös Rooseveltin edeltäjä virassa, H. Hoover. Itse asiassa Burton Folsom mainitsee kirjassaan "New Deal or Raw Deal", että Roosevelt ennen presidentiksi tuloaan aikoi LEIKATA julkista kulutusta. Mutta demaritasoinen populisti kun oli niin huomasikin oman kukkaron ja maineen kannalta paremmaksi lisätä julkista kulutusta, yleisen talouden kustannuksella.
** Tässä ei käsitellä FDR:n avointa valtakirjaa FBI:lle laittoman salakuuntelun järjestämiseksi. Jos kiinnostaa aihe, kannattaa lukea Tim Weinerin hieno FBI-historiikki.
*** Rooseveltin puolue Demokraatit on käytännössä sosialidemokraattinen puolue.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannataisiko sun vaan pitäytyä roolissasi, ja jatkaa sitä älykkömäistä Rinteen, SAK;n, Demarien ja tietystikin Halskan eläkkeen huutoa pitkin palstaita, ja jättää mämä lapselliset copy-paste tarinat sikseen, sinä kun et oikein ole tainnut edes niiden sanomaa sisäistää ja ymmärtää, pelkkää lapsellista häiriköintiä tämä touhusi.
Mielenkiintoinen kommentti demarilta ja voisinkin vastavuoroisesti kysyä, että kannattaisiko hänen pitäytyä nimimerkkimuunnosteni rekisteröimisessä.
Kuka tietää ne saattavat kuitenkin loppua minulta jossain vaiheessa kesken... :DDD
Ei demari, persuiluusi kyrpiintynyt ja kopiointiisi.