Pääsin tänään Mersun kyytiin

Onhan siinä eroa. Säännöllisen epäsäännöllisesti liikun ystäväni kolmeviiskymppisellä. Vaan tuon mersun hinnalla saa neljä fabiaa, pitää siinä eroa ollakkin. Vaan satatuhatta autoon? No mikäs siin jos pakassa on tarpeeks paksuutta... Toki Bentley on omaa luokkaansa. Joten jos ei fabia sytytä niin ainahan voi ostaa bentleyn, eiks vaan, nehän on niinku vaihtoehtoja???

Päätin 46 vuoden työrupeamani. Sain palkkioksi työvuosistani Mercedeksen, jota olen haaveillut siitä asti, kun kortin 1970 vuosikymmenen alussa sain.
Olen omistanut monenlaisia autoja, mutta MB on ensimmäinen premium-luokasta. Itsemielessä ajattelen, että olen ansainnut palkkioni, vaikka itse itseni palkitsinkin.

Miksiköhän mersuista haaveilevat nuoret miehet kirjoittelevat päiväunistaan juuri tänne Skodan sivuille. Eivät Jaguarin yms. saiteille.

Voi hellan lettas sentään. Että oikeen Mersun kyytiin. Missäs mettäperällä nämä veitikat oikein asuvat?

Mie oon takaa työnnettävä SkodaKyykmanni. 17v ja amisviikset, munakarvat versolla. Mut mopoo mie osaa ajaa.

Vai oikein Ekonomy mallin.
Eihän sitä ennen tarvinnut kuin tilata taksi niin mersu ta dodge tuli pihaan.
Voihan sitä esiintyä ostajana ja koeajaa, vaikkei rahaa olisikaan.
Naapurilla oli mersu ja hän kehui sitä: "Tämä on hyvä auto, sillä pääsee mutkasta tietä näkymättömiin".

Avatessani oven Mercedestäni, jo kahvan jämpti toiminta saa hymyn suupieliin. Aistikkaaseen ohjaamoon istuutuessani vedän ovea kevyesti, se loksahtaa kiinni miltei äänettömästi kuin kassaholvin ovi. Äänestä huokuu turvallisuus ja millin tuhannesosan tarkat toleranssit. Tätäkin toimintaa ovat Daimlerin insinöörit testanneet jo tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Olen onnellinen.

Hienoimmista nahkalaaduista valmistettu täysin sähkösäätöinen muhkean tiukka istuin hivelee takapuoltani, tuoli liikkuu kuin itsestään määrättyyn asentoon. Miltei äänettömästi käynnistyy istuimen tuuletustoiminto, täysin automaattisesti. Ajattelen hymähtäen samaan aikaan teryleenipuvuissaan istuvia itäautokuskeja. Olen onnellinen.

Painan starttinappulaa, sen tuntuma on täsmällinen. Vain kierroslukumittarista huomaan moottorin käynnistyneen, suuri moottori käy värinättömästi, voimaa uhkuen. Ajattelen ravistavissa itäkipoissa istuvia skodakuskeja, nyt käy sääliksi, olen siitä huolimatta onnellinen.

Silmäilen kaunista ohjaamoa, desing on maailman huippua. Kromisia yksityiskohtia sulavasti nahkaiseen kojelautaan integroituna, näytöt antavat tarvittavan informaation. Ajattelen samaan aikaan skodakuskeja jotka joutuvat katselemaan ämpärimuovista ja köyhän spartalaista hyttiänsä. Olen erityisen onnellinen.

Liikkeelle lähtö sujuu jouhevasti, kuin itsestään, vaimea murina kantautuu korviini samalla kun selkäni painautuu nahkaiseen, viileään istuimeen. Vauhdin huomaan nousseen laittomiin lukemiin hetkessä. Vastaan alkaa tulla perä edellä itäautoja. Ne ohitan silmän räpäyksessä, olen autoni herra. Olen onnellinen.

Kato, siehän sälli oot. Onks siul viel se sama tyttöystävä? Se Miranda. Hagert omaa sukuaa.

Ylläpidolle taas töitä: Mersu-unelmat väärässä paikassa. Vai verrataanko Mersua Skodaan? Mutta vertailukin on palstalla paheksuttua.