Voiko joku asia olla vielä enemmän päinvastoin?

Suomessa on jo pitkään ollut sellainen kulttuuri, että puhutaan yhtä ja tehdään toista. Tapana on esimerkiksi kehua jotain maasta taivaaseen, vaikka totuus löytyy paljon lähempää maata. Puolueiden propagandassa, pankkien mainoksissa sekä monissa esitteissä ollaan usein ylitetty jo hyvän maun rajat. Valehdellaan olevamme maailman parhaita million missäkin, vaikkei se pidä paikkaansa. Laitetaan valtion virat hakuun, kuten säännöt vaativat, mutta valitaan kuitenkin oma ehdokas, jonka valinta oli salaisesti sovittu jo etukäteen. Mukamas noudatetaan sääntöjä julkisesti, mutta rikotaan niitä kaikin mahdollisin tavoin mikäli mahdollista vaivihkaa. Vältetään virkavirhettä niin pitkälle, että koko maa luhistuu - ettei vain oma virka kärsisi. Puolustellaan kaikkia emämunauksia EU:ssa yhteisesti sovitulla linjalla, jonka takana Suomi järkähtämättä seisoo.

Loppupäätös: Suomen päättäjät ovat läpimätiä oman edun tavoittelijoita ja epärehellisiä valehtelijoita, jotka eivät välitä Suomen kansasta, vaan vain omasta ideologiastaan, koskipa se sitten kahta miljoonaa Suomeen otettavaa pakolaista tai työntekijöiden oikeuksia olla luopumatta saavutetuista eduista, vaikka se merkitsisi Suomen sosiaaliturvan romahtamista ja satojentuhansien ihmisten työpaikkojensa menettämistä. Oma työpaikka on niin tärkeä, että tuntiakaan tai euroakaan ei suostuta luovuttamaan, jotta toisella ihmisellä säilyisi työpaikka. "Minä en luovu eduistani, vaikka kaveri menettäisi kaiken!" Ja niin tapahtuu. "Minä haluan, että Suomesta tulee monikulttuurinen, vaikka se merkitsisi koko maailman kurjuuden keskittymistä meille ja hyvinvointivaltion alasajoa. Suomi kuuluu kaikille!" Ja niin tapahtuu, eikä Suomi kuulu enää kenellekään, koska siellä mellastavat kaikki.