Joskus 80-luvulla lukiota käydessäni kerrottiin fuusiovoimaloiden olevan arkipäivää muutamassa kymmenessä vuodessa.
Nyt on muutama kymmenen vuotta kulunut, mutta ainakaan isompaan ääneen ei ole fuusiovoimaloista huudeltu. Mahtaakohan niistä ikinä tulla mitään, vai voittavatko fysiikan lait insinöörien luovuuden?
Nyt on muutama kymmenen vuotta kulunut, mutta ainakaan isompaan ääneen ei ole fuusiovoimaloista huudeltu. Mahtaakohan niistä ikinä tulla mitään, vai voittavatko fysiikan lait insinöörien luovuuden?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suurin fuusiohanke on ITER, jossa ovat mukana kaikki suurimmat valtiot. ITER on kansainvälinen tokamak-tyyppinen fuusiovoiman koelaitos, jolla pyritään osoittamaan että fuusiovoimalaitoksen rakentaminen on teknisesti mahdollista. Sen rakentamisen arvioidaan valmistuvan 2020 loppuun mennessä.
ITER:in rinnalla toimii materiaalien tutkimuslaitos International Fusion Materials Irradiation Facility eli IFMIF, jossa kehitetään mahdollisissa tulevaisuuden fuusiovoimalaitoksissa käytettäviä äärimmäisiä olosuhteita kestäviä materiaaleja. ITER:in ja IFMIF:in tuloksia on tarkoitus käyttää demonstraatiofuusiovoimalaitoksen eli DEMOn kehittämisessä. Tämän on tarkoitus olla ensimmäinen fuusiosähköä tuottava laitos. Nopeimman etenemisarvion mukaan, mikäli ITER todistaa tokamak-tyyppisen rakenteen hyvän soveltuvuuden sähköntuotantoon, ensimmäinen varsinainen voimalaitos liitettäisiin verkkoon 2050. Tämä saattaisi johtaa merkittävään fuusion käyttöön energiantuotannossa vuosisadan loppuun mennessä.
On niitä pienempiäkin fuusiohankkeita kylmäfuusioita myöten mutta kovin paljon niiltä ei voi odottaa. Usein sanotaan että fuusion läpimurto on jatkuvasti 50 vuoden päässä.
Fuusioreaktorin syntyä hidastaa mielestäni yhteisen tahtotilan puute. Kaupallinen ja toimiva fuusiovoimala lopettaisi käytännössä suurimman osan nykyisistä energiantuotantomuodoista.
Se ei sovi kaikille.
Resursseja varmasti olisi, mutta niitä ei haluta ohjata riittävästi uusiutuvien energiamuotojen tutkimiseen.
Haikaillaan miehitetystä Mars-lennosta. Ketä se hyödyttää? En halua dissata avaruusteknologian merkitystä ihmiskunnan kehityksessä, mutta eipähän kuussakaan enää ketään kiinnosta käydä.
Panostaminen vääriin asioihin on joka tapauksessa pois oikeista ja tarpeellisista asioista.
Kyllähän tuo 15 miljardin ITER-hanke osoittaa jo melkoista yhteistä tahtotilaa. Mutta fysikaaliset reunaehdot ovat kovat eikä taloudellisesti kannattavan fuusioreaktorin saavuttaminen ole varmaa.
Ja kyllä noihin uusiutuviinkin panostetaan aika lailla. Siellä ovat vaan toisenlaiset ongelmat, esim. sähkön varastointitarve tuotannon vaihtelevuuden takia.