Kaikkein kiinnostavimmasta aiheesta

Pitkän poissaoloni jälkeen laitoin päätösviestin futiksen EM-kisoja koskeneelle avaukselleni (On tämä niin rankkaa) ja tehtyäni uuden avaukseni (Brexitin vaikutus puolueittemme kannatukseen?). Sitten selasin palstaa kauas taaksepäin. Palstan aiheeksi nimetty keskustapolitiikka ei näy montakaan kiinnostaneen. Sen sijaan näin monen mielenkiintoa sellaiseen, joka on varmaan hyväksyttävä minunkin avaukseni aiheeksi.

Näin, että eräiltä ei ole mennyt päivääkään niin, etten olisi heidän mielessään ollut. Kiihkeimmän kaipaajani silmissä moni on minuksi joutunut! Taannoin hän näki minuksi vain palstan eliittiin kuuluvia, nyt sellaiseksi pääsevät jo lähes ”tasoisensa” parin lauseen roiskijat. Voi ihmispolon elämän tyhjyyttä, kun tällainen vanha mies on hänen mielensä niin täysin vanginnut!

Ei tuosta enempää, mutta kun eräiltä taas on kuultu myös tuota samaa kuin sadat kerrat aikaisemminkin - että olen äpärä, mitätön aliupseeri, pihoja lakaissut talkkari ja homo - käsitellään nyt noita asia kerrallaan:

Jos häpeäisin aviotonta syntyperääni, en tietenkään olisi siitä kertonut. Pikemmin ylpeilyn aihe minulle on, että lähtökohdistani huolimatta olen näinkin hyvän elämän saanut elää. Onnellisempi lapsuus minulla isovanhempieni kasvattina kotini ainoana lapsena oli kuin useimmilla isällisillä suurissa perheissään. En toki ole ”äpäränäkään” ainutlaatuisen onnistunut, sillä yhdestä sellaisesta tuli suuri kuningaskin, 1000-luvun ensimmäisellä vuosisadalla vaikuttanut Englannin ensimmäinen normannikuningas Vilhelm I, Vilhelm Valloittaja (William the Conqueror), joka tunnettiin myös nimellä Vilhelm Äpärä (William the Bastard).

Aliupseerina tosiaan palvelin pitkään puolustusvoimissa, eikä siinä hävettävää, kun aliupseeristoa sanottiin armeijan selkärangaksi. Aliupseeriston korkeimpaan arvoon, sotilasmestariksi kohosin, tosin jo reservin vänrikkinä. Toimiupseerina ylenin ammattikunnan korkeimpaan arvoon, kapteeniksi. Ensimmäisten neljän joukossa, muuten. Monissa eri joukoissa - myös YK:n rauhanturvaajajoukoissa - ja monissa eri ja hyvin erilaisissa tehtävissä - myös sotakoulun opettajana - toimin. Suuren osan urastani esikunnissakin (sinnehän kyvyttömät laitetaan, kun esikuntia johdetaan sieltä kentältä, jossa me kaikki aluksi pakersimme;))

Talkkari en koskaan ollut, mutta isännöitsijä olin. Työpaikkani 5 ha:n tontilla oli monien rakennusten lisäksi myös pihoja, teitä, nurmikoita ja monipuolisia istutuksia, mutta alaiseni pihamiehet niitä hoitivat. Vastuullani oli noiden kaikkien rakennustenkin kunnossapito, turvallisuus ja yli 500-päisen henkilökunnan työpisteiden toimivuus, mutta käytännön töissä niistä huolehtivat johdossani olevat ammattimiehet. Oli rakennus- ja korjausmiehiä, sähkömiehiä, putkimiehiä, vartijoita, siivoojia, vahtimestareita, autonkuljettajia, varastomiehiä, sisä- ja ulkolähettejä, puhelinkeskuksen hoitajia, yhtiön hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten kaupunkiasuntojen ja edustuspaikkojemme (kartano ja saaripaikka) hoitajia. Ja paljon muuta. Minulla tietenkin oli tulosvastuu koko laajalta toimialueeltani.

Näytin täällä kerran kuvan itsestäni veljeni savusaunan lauteilla. Suomalaista miestä ei luulisi miehen saunakuvan pahastuttavan, eikä normaalia heteromiestä kiihottavankaan. Mutta täällä on myös ”miehiä”, joita tuo kuvan ihana näky unohtumattomasti kolautti! Ja sitten he sanovat minun näyttäneen tuota kuvaa heistä miesseuraa hakeakseni! Varhaisnuoruudestani saakka olen ollut ”sillä tavalla” kiinnostunut vain naisista, joita on elämässäni mukavasti riittänyt, joskus vähän liikaakin. Vielä näin vanhuksenakin minulla on ihana naisystävä, vaikkei tämän suhteen tärkein side ole vain se, joka oli joskus nuorempana.

Noilla eräillä on traumoja omasta syntyperästään, siksi vouhkaavat äpärästä, traumoja menestymättömyydestään sotaväessä kuten siviilissäkin, siksi tekevät itsestään upseereja ja johtajia - todella huvittavaa heitä ajatellen! - ja epävarmuus seksuaalisesta suuntautumisestaan, siksi yrittävät tehdä homoja muista. He kokevat itsensä mitättömyyksiksi. Annan tunnustusta: oikein he itsensä tuntevat! Eräät tyhmyyksissään yrittävät sen peittää hohottelullaan. Vaikka heidän ilon aiheensa lienevätkin kovin vähissä, viimeistään noin he myös oikeat tuntemuksensa paljastavat!

En toki ole pitkässä elämässäni tehnyt vain oikeita tekoja, vaan olen tehnyt myös sellaista, joka olisi saanut jäädä tekemättä. Mutta on kuitenkin niin kuin sanon profiilillakin: ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”, sillä elämää se kaikki on ollut. Näin asennoituen minulla ei ole aihetta hävetä itseäni ainakaan täällä, kun niin ei ole tarvinnut koskaan tehdä paremmassakaan seurassa.

Tulipa pitkä kirjoitus! Eivät nuo parin lauseen roiskaisuihin pystyvät tätä jaksane lukea, mutta olkoon tämä näyttönä siitä, että tässäKIN taidossa olen heitä niin paljon parempi kuin kaikessa muussakin.