Nostalgiaa Vihdissä

Hyvinhän tuo uskonedustajien käytöskoulutus meni opetuslapsiin.
Yksi tyttö oli 'huono' syömään. Hänestä tehtiin kaikkien leiriläisten silmätikku, jokainen katsoi ja viurusin koko ruokailun ajan tytön joka liikeestä ja annoksesta jonka söi. Jo toisena päivänä tyttö söi enemmän kyyneleitään kuin ruokaa ja lopulta kokki pyysi tytölle ruokarauhaa ja vei hänet keittiöteltaan syömään. Tyttö oli erityisen arka tunsi kait olevansa vähän turvassa kokin lähellä eikä lähtenyt koskaan kauas keittiöteltasta.
Rampavaimo haukkui siitä useamman kerran kokin.
Rampa oli joka päivä tylympi kiukuisempi., mutta jopa kokki pyysi leiriläisiltä ymmärrystä ja suvaitsevaisuuta hänelle sen vamman vuoksi...
Leiriläisillä oli Riuku ja vetäjilläja tytöillä omansa eri puolilla saarta. Riuku nyt oli sen ajan lapsille ihan tuttu useammalla oli kotonaan Pikkula/huusi.

Riuku oli saaren osassa jossa kasvoi pienehköjä kuusia ja vihreää sammalta paksuna aluskasvillisuutena. Kotkansiipeä ja sananjalka suurina alueina sekaan mahtui uppeluspiiloon. Alueesta tuli salainen paikkani johon livahdin heti kun kukaan ei huomannut. Olin vain meneväni käymään Riuvulla ja pujahdin aluskasvillisuuden sekaan piiloon.
Joskus meni jopa ruoka-aika ohin kun ei ollut kelloa. Jokainen teltta sai keksiä itselleen nimen en enää muista kuin teltan nimen jossa yövyin se oli Söpölä.

Teltanjohtajaksi oli määrätty vanhin tytöistä, hän käsitti olevansa kaikessa muiden pomo. Hänellä oli kaksi läheistä jotka tunsi ennen leiriä he olivat kolmikko jolle eivät kuuluneet teltan siivous yövaateiden pakkaaminen 'sokeripalaksi' tai roskien siistiminen teltan sisältä...
Ensimäisenä yönä kolmikko yritti työntää minut teltan seinästä ulos, en saanut tilaa edes patjapussin vertaa joka oli jotain 180cmx60cm. Lähin vieressäni oli tämä johtaja, hän potki polvella ja muksi kyynerpäällä joka käänteessä. Heillä oli enemmän väleissään tilaa kuin minulla nukumiseen paikassani.
Kun kuljimme saarella tyttö tuuppi ja kamppasi aina kun oli tilaisuus ja nauroi päälle.
Tytöt kasteliva teltassa olleet vaatteni pistämällä märjät uimapukunsa niiden päälle.
Meidän piti säilytää mukana tuotu näkkileipä ja voi kivienkolossa.
Nämä tytöt katsoiva oikeudekseen 'katsastaa' mitä muilla oli mukana ja jättivät voipurkit kivenpäälle aurinkoon. No kyllähän se näkkäri maistui ilman voitakin..

Minun uimapukuni oli vaarilta jäännyt sikistynyt musta villakangas uikari. Se oli kuin nykyinen koko uimapuku pienillä lahkeilla. Toki siinä oli pieni reikä heti navan alla kait koin syömä. Kolmikko tuijotti uimapukuani silmät selällään Mikä tuo on? "Vaarin vanha sopivaksi sikistynyt uimapuku. Vaari ei sitä enää tarvitse se on kuollut."
Tytöt tuijottivat mutta olivat hiljaa en toki edes odottanut kommenteja koska uimapukuni näytti ihan hyvältä. En edes pannut merkille millaisia uimapukuja muilla oli olin käytänyt omaani jo edellisen kesän.

Leirin ohjelmana oli aamupäivä tunti iltapäivä tunti ja uintia. Niistä en edes muista enää mitään.
Ainoa jonka muistan ovat vapaa-ajan jotka vietin uppeluksissa kuusikon aluskasvillisuudessa. Katselin taivasta kasvillisuuta kuuntelin tuulta ja järvenlaineita ja veden loisketta rantaan. Saarella ei ollut kuin lintuja ja ötököitä maassa.
"Elämää ovat ne päivät, jotka ovat jäänneet mieleen.
Ole siis läsnä tässä hetkessä ja nauti matkasta."
Ihmisistä muista kolmikon pariskunnan ja kokin. Heidätkin eri vahvuuksina. Rampa ja johtaja ovat vahvinmat muistossa.
Johtajan veli tuli sunnuntaina leirivierailulle Se repi evääni kiven kolosta siellä oli myös ruokakuppini joka oli oranssin värinen ja muovia sekä punainen/sisältä valkoinen emalimukini. Veli otti mukini ja meni rannalle sanoen heittävänsä mukini järveen teki heittoliikettä vaan ei laskenut irti mukista.
Minua inhotti. Sanoin pojalle senkus heität mutta maksat sen sitten, se maksoi 5 markaa. Menen sanomaan leirin vetäjälle, et pääse täältä pois kun on saari, joudut maksamaan sen. Veli heitti mukini maahan ja tuupasi minut nurin. Veli tunsi myös viereisellä teltalla vieraina olleet pojat. Kolmikko alkoi viurumaan vai Söpölä ootko olevinasi joku Söpö. Kerroin etten ole antanut teltallemme nimeä, sen teki sisaresi muilta edes kysymättä. Ja eipä tuo siskosi ole söpö ainakaan käytökseltään. Poika otti muutaman juoksuaskeleen kohti ja oli löyvinään minua nyrkillään. Tunne joka koin oli halveksunta, se kumpusi niin voimakkaana että tuntui kuin iho räjähtäisi.
Myöhemmin illalla kun leirivieraat olivat lähteneet toinen kolmikosta sanoi minulla hiljaa Johtaja itki heille kun pelkäsi ettei kukaan tule katsomaan... No Johtaja oli kysellyt kaikilta kelle tulee vieraita taisin olla ainoa joka tiesi ettei minulle tule. Kerroin myös minulla on kuusi sisarrusta meillä on maatila kauppapuutarha mehiläisiä ja lehmiä ei ne ehdi. En ikävöi ole ihan tyytyväinen kun eivät tule olen aina heidän kanssaan.

Teltassamme oli myös tyttö jolla oli kait virtsatietulehdus. Hänellä oli kokoajan housut märkinä jalkovälistä alushousut olivat vihreää raappakangasta niissä näkyi.... Minullakin on aina ollut sitä vaivaa, olin iki onnelinen ettei nyt, kolmikko nimesi tytön kusilumpuksi.
Makasin uppeluksissa ja kiitin taivasta ettei minulla ollut ja menkkani oliva juuri edellisellä viikolla. Menkani kun alkoivat heinäkuussa kun täytin syyskuussa kymmenen edellisenä kesänä.
¤Nyt tiedän ettei rakkotulehdus lähde ilma lääkekuuria, mutta isä ei rahaa tuhlannut muiden lääkäriin vientiin.
Leirillä järjestetiin teltta sauna, en mennyt muut olisivat nähneet alapää karvat, pelkäsin johtajan keksivän minulle lisäksi jonkun haukkumanimen.

Aamutoimiin kuului teltan laittaminen päivä kuntoo ja teltat tarkastetiin. Teltassa kuului keskellä olla tiiliskivi tai sorekipala mallinen suorakaide makuuvaateista. Meidän teltassa oli joillain makuupussi jollain täkki ja joillain viltejä, materiaali olin niin monenkirjavaa ettei suorakaiden onnistunut. Niinpä teltan nimi muuntui Sikalaksi ja ohjaajat ilmoittivat mennen katsomaan Sikalaan miltä teltta ei saa päivällä näyttää.
Tiedän kyllä se oli kasvatus periaatte näytettiin tämä on huono näin ei saa olla.

No meidän sukupolvi sai läpi lain joka kieltää lasten pieksemisen kuritus toimenpiteenä. MEILLÄ oli eväät hyljeksintä ja kaltoinkohtelu sekä selkäsaunat ja piiskaaminen. Samaa emme haluneet lapsillemme tai lapsen lapsillemme.

Huomenna kotiin lähtö veneet tulevat hakemaan puolita päivin joten aamiaisen jälkeen tavarat kasaan siten saa mennä uimaan.
Tyhjensin ne vähät ruohot joita pussin pohjalla oli, käänsi viltit kaksin kerroin pituus suunassa ja rullasin niin tiukkaan rullaan kun sain, patjapussi sisimäisenä, istuin rullan päälle ja vedin sen vyöllä kiinni. Vaatteet pakkasin isän sotareppuun saappaat ja villasukat jätin jalkaa ei vie tilaa repussa. Sitten uimaan katselin ihoani polvet olivat raapamilla kampituksista käsivarsissa oli mustelmia tuupimisesta, mutta vähemmän kuin tullessani.. Koti välähti mielessä mutta valjuna.

Johtaja alkoi tivata kuinka menen kirkolta kotiin. Kerroin isän hakevan käy torilla ja tulee Vihdin kautta kotiin. Kysyi milloin se tulee. En tiedä, mutta isä tietää ole kaupalla ja hakee siitä. Johtaja teki eleitä mitäähh.. Sanoin isä on yleensä kotona siinä kahden-kolmen aikaan Vihtiin on alle 30 km tulee kun tulee. Tullessa oli kaupalla jo 7.00 kun tulin maitoautolla, nyt ei varmaan tarvi niin kauvan odottaa, nukuin baarin penkillä n. 2 tuntia kun odotin leirille lähtöä.. Ei siellä saa olla. Minä olin siivoja siivosi eikä sanonut mitään.
Tyttö oli jotenkin outo kyseli millainen auto teillä on, punainen kuorma-auto sen nimi on Leena. Se on vanha ja sillä on kalju, mutta se on kiltti koskaan ei ole jättänyt tielle.

Leena tuli ja meni hieman ohi kaupan, juoksin kantamusten kanssa sen luo. Isä sanoi ikkunasta heitä tavarat lavalle. Peittorulla oli kevyempi lensi vaivatta, sotareppu oli hankalan mallinen kiipesin koppia vasten pidin kiinni lavasta ja vauhdilla sain sotarepun lentämään lavanlaidan yli. Kuulin kun sotareppu osui lattialle, muovikulho muksahti arvasin sen haljeneen.
Äiti haukkuu pystyyn tuli tyhä olo..

Olimme kotona kello kolmen maissa. Minulla oli aikamoinen nälkä purin sotarepun ja vein rikki menneen kulhon äidille. Se muksahti rikki kun heitin sotarepun lavalle.. Äiti käski juomaan teen ja menemään pesemään perunoita iltaruualle. Sisarukset olivat perkaamassa sokerijuurta veli oli lähtenyt pyörällä...

Kukaan ei käskyttänyt ei ollut edes huomaavinaan minua. Tehtiin vain ilta toimia jopa minulle kuuluneet ilta toimet tuli tehtyä. Livahdin omalle paikalleni pihalle, sieltä näin sopivasti naapurin navetalle ja kaikki navetalla liikkuvat...

Puhutaan; Muistikuvista.
Tuon kesäleirin muistikuvani on jälkeeni katsova johtajatyttö.
Hänet haetiin henkilöautolla samantien kun Leena saapui. Tyttö seiso henkilöauton ovella, ovi auki ja katsoi kun nosti peitorullan ja sotarepun lavalle.
Hän katsoi hievahtamatta, kun kiipesin Leenaan ja lähdimme ajamaan...
Luulen että olimme yhtäaikaa joskus kirkonkylällä, emme tervehtineet. Hän oli kasvanut pituutta ja teerenpisamat oliva vähentyneet..