Itsellä on ajoittaistsa masentumista ja psygiatri ehdotti salpauslääkkeiden käyttöä, itse kuitenki kieltäydyin ja pyysin saada reseptin jossa määrätään liikuntaa ja harrastuksia. Lääkehoitoa ei ole aloitettu mutten myöskään saanut pyytämääni reseptiä vaikka tiedetään että ajoittainen masennukseni johtuu yksinäisyyden ja tylsistymisen tunteista. Sille reseptille olisi kyllä käyttöä kotipaikkakunnallani missä liikunta ja harrastaminen ei ole mitenkää edullista, varsinkaan yksinäiselle (tietty käyn sillointällöin lenkillä mutta pyöräily on vähentynyt muutettuani kauemmaksi keskustasta. Ja vaikka olen yrittänyt väkisin tottua yksinäisyyteen ja siihen ettei ole ketään kaveria niin en vain ota tottuakseni. Olisin mieluummin menossa ja viettämässä aikaa muiden ihmistenkanssa kuin makaisin kotona sängynpohjalla. Harmi vain on ettei lääkäritkään voi määrätä ystäviä. Joskus muös kyllä tuntuu että kaikkia oireita ja vaivoja pyritään hoitamaan nykyään vain lääkkeillä miettimättä että paljonko niitä mömmöjä vetää naamariin päivässä. Mutta surullista että lääkäreistä on nykyään niinkova pula että kaavitaan jo sakkoja kulhonpohjalta jolloin lääkäriksi päätyy sellaisiakin joilla ei ole edes valtuuksia sellaiseen tehtävään kuten tuossa uutisessa tai vältyämättä edes ammattipätevyyttä. Meillä päin lääkäripulaa on joitainvuosia jo paikattu virolaisilla ja venäläisillä sijaislääkäreillä joiden suomenkielentaso on heikkoa.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsellä on ajoittaistsa masentumista ja psygiatri ehdotti salpauslääkkeiden käyttöä, itse kuitenki kieltäydyin ja pyysin saada reseptin jossa määrätään liikuntaa ja harrastuksia. Lääkehoitoa ei ole aloitettu mutten myöskään saanut pyytämääni reseptiä vaikka tiedetään että ajoittainen masennukseni johtuu yksinäisyyden ja tylsistymisen tunteista. Sille reseptille olisi kyllä käyttöä kotipaikkakunnallani missä liikunta ja harrastaminen ei ole mitenkää edullista, varsinkaan yksinäiselle (tietty käyn sillointällöin lenkillä mutta pyöräily on vähentynyt muutettuani kauemmaksi keskustasta. Ja vaikka olen yrittänyt väkisin tottua yksinäisyyteen ja siihen ettei ole ketään kaveria niin en vain ota tottuakseni. Olisin mieluummin menossa ja viettämässä aikaa muiden ihmistenkanssa kuin makaisin kotona sängynpohjalla. Harmi vain on ettei lääkäritkään voi määrätä ystäviä. Joskus muös kyllä tuntuu että kaikkia oireita ja vaivoja pyritään hoitamaan nykyään vain lääkkeillä miettimättä että paljonko niitä mömmöjä vetää naamariin päivässä.
Mutta surullista että lääkäreistä on nykyään niinkova pula että kaavitaan jo sakkoja kulhonpohjalta jolloin lääkäriksi päätyy sellaisiakin joilla ei ole edes valtuuksia sellaiseen tehtävään kuten tuossa uutisessa tai vältyämättä edes ammattipätevyyttä. Meillä päin lääkäripulaa on joitainvuosia jo paikattu virolaisilla ja venäläisillä sijaislääkäreillä joiden suomenkielentaso on heikkoa.