ortodoksi-sanahan tarkoittaa "oikea oppista"... vai? miten ortodoksit tai ortodoksinen kirkko suhtautuu muihin kristityihin? Pidetävätkö ortodoksit muita kristittyjä sitten väärä oppisina?
suhtautuminen muihin kristityihin?
utelias untamo
151973
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
tässä taas joku "kristity" jatkaa projektiaan, jolla hän on masinoinut monia muitakin keskusteluja tällä palstalla. Arvatenkin tähänkin keskusteluun osallistuvat lähinnä helluntailaiset, luterilaiset ja lestadiolaiset, ja sillä tavalla taas saadaan aikaan "keskustelua" ortodoksisen kirkon asioista ja vieläpä kirkon sisällä... opilliset aisat saadaan taas oikeaan järjestykseen...
Tarkoitukseni on saada ortodokseja itse miettimään, mihin kaikkeen kannattaa ottaa kantaa. Toisaalta paljonhan näillä keskusteluilla ei ole yleistä merkitystä, sillä koko chatissa vierailevien kokonaismäärä lienee vain muutamia kymmeniä...
Aluksi Maximille tiedoksi, että jokainen vilpittömästi esitetty kysymys ansaitsee täällä vastauksen riippumatta siitä, kuinka moni ihminen
keskustelun sattuu lukemaan.
Ortodoksi sanana tarkoittaa oikein uskovaa, oikein ylistävää. Termin vastakohta on heterodoksi, ja sen tausta on ensimmäisen kristillisen vuosituhannen kiistoissa, jolloin kirkon oli tarve määritellä tiettyjen keskeisten opillisten asioiden osalta, mikä on todellinen kirkon usko ja mikä ei. Pitää muistaa, että silloin kirkko oli suureksi osaksi yksi ja yhtenäinen, toisin kuin nyt.
Kaikki kirkothan pitävät itseään oikeaoppisina, mikä milläkin perusteella. Ortodoksien käsitys oman uskonsa oikeellisuudesta perustuu ennen kaikkea siihen, että uskomme on tradition varjelemaa ja isiltä perittyä ja siksi mahdollisimman uskollinen jakamattoman kirkon opetukselle. Tunnetusti kristillinen kirkko on jakaantunut toisen vuosituhannen aikana yhä uusiin suuntauksiin, ja erityisen voimakasta tämä jakaantuminen on ollut 1500-luvun jälkeen protestanttisissa kirkoissa. Kaikkien jakaantumisten taustalla on ollut jokin oppi, joka on vieras kirkon alkuperäiselle uskolle. Erityisen kiintoisaa on, että monetkin jo ajat sitten kumotut harhaopit ovat heränneet uudestaan henkiin näissä uusissa kirkoissa.
Muut kristityt eivät ortodoksien näkökulmasta ole vääräoppisia, se olisi liian voimakas sana. Puhutaan mieluummin totuuden täyteydestä. Ortodoksian näkökulmasta toisten kirkkojen oppi on sitä epämääräisempi, mitä uudemmasta kirkosta on kysymys, jo pelkästään siksi, että uskon peruskäsitteetkin ovat erilaisia. Esimerkiksi: kun ortodoksi ja katolilainen puhuvat sakramenteista, molemmat ymmärtävät samalla tavoin, mistä on kysymys. Ns. vapaissa suunnissa
sanan sakramentti sisältökin saattaa olla vieras.
Ortodoksien asia ei ole sanoa ovatko toiset väärässä vai eivät. Olennaista on se, että säilytämme kirkon opetuksen mahdollisimman muuttumattomana myös tuleville sukupolville.
Kommentoin tässä Johanneksen viestiä.
Kirjoitit: Pitää muistaa, että silloin (ensimmäisellä vuosituhannella) kirkko oli suureksi osaksi yksi ja yhtenäinen, toisin kuin nyt.
Tämä ei ole aivan näin yksiselitteistä. Kirkon hajaantuminen alkoi jo aivan alussa kun kristillinen kirkko syntyi. Tämä hajaantuminen saavutti erään pisteen 300-luvulla, jolloin Areioksen harhaoppi tuomittiin ja lukuisat muutkin harhaopit, joita en nyt sitten tässä rupea luettelemaan. Ja huomioi että nämä syntyivät kirkon sisällä. On harhaa kuvitella että alkuvuosisatojjen kristityt elivät 'yhden kirkollisen todellisuuden' keskellä, se on historian yksinkertaistamista. Kirkon sisällä on aina ollut ja on yhä laumasta eksyneitä.
Lisäksi halauaisin lisätä erään asian keskuteluun oikea- contra harhaopista. Sanaa oikeaoppinen ei tarkastella suhteessa muihin. Se viittaa siihen, että oikeoppinen on sellainen, joka omaa kirkon opin, sen OIKEAN opin jonka Kirkko (huom!) määrittelee. Kuka määrittelee ja missä määritellään se opp? Tärkeimpänä on Uskontunnustus, isien opetukset, liturginen elämä jne. toisin sanoen Kirkon traditio. Oikeaoppinen kristitty on uskollinen tälle traditiolle, eli hän antaa oikean todistuksen uskostaan. Kirkolla ei ole teologiaa joka on 'Kirkon ulkopuolista teologiaa', koska kaikki teologia, joka on uskollista traditiolle on oikeaoopista Kirkon teologiaa. Ortodokiseksi teologiaksi ei voi kutsua sellaista joka ei ole uskollinen Kirkolle, isille ja loppu kädessä siis itse itselleen.
Tämä on hyvä ymmärtää.
Kiitokset Johannekselle jälleen kerran asiallisesta ja informatiivisesta vastauksesta!
Mielestäsi muut kristityt eivät ole vääräoppisia. Saattaisiko kuitenkin osa olla harhaoppisia?!?
Totuuden täyteys löytyy ortodoksisesta kirkosta,kirjoitat. Lännen katolisen kirkon puolella viljellään samantapaista luonnehdintaa. Muista kristityistä käytetään usein epiteettiä "meistä erossa olevat veljet", joilla ei ole täyttä yhteyttä Pietarin istuimeen eli Rooman paaviin.
Olisin taipuvainen ajattelemaan kuten sinä, veli Johannes,totuuden täyteydestä. Kieltämätön tosiasiahan on, että Rooman patriarkaatti on julistanut tiettyjä dogmeja, joilla ei ole jakamattoman kirkon ekumeenisten kirkolliskokousten määrttelemien dogmien kaltaista universaalia sitovuutta.
Tästä ei mielestäni päästä yli eikä ympäri - sanoi sitten Vatikaani, Pyhä Istuin, Lännen patriarkka ja Rooman piispa mitä tahansa...
"…uskomme on tradition varjelemaa ja isiltä perittyä ja siksi mahdollisimman uskollinen jakamattoman kirkon opetukselle."
Traditio ei ole lain kaltainen kokonaisuus, siten että sen täytyisi olla johdonmukainen tai kaikkea tarvitsisi noudattaa. Perinne oli hyvin tiukka heteroseksuaalisen moraalin suhteen, mutta yhteiskunnan muuttuessa kirkon suhtautuminen uskottomuuteen, avioeroihin yms. on muuttunut. Nyt on muuttumassa suhtautuminen homoseksuaalisuuteen, joka hyväksyttäneen henkilökohtaisena ratkaisuna vielä meidän elinaikanamme. Naisten piti vaieta kirkossa ja siksi heitä ei ollut kirkkokuoroissa, mutta nykyisin on naiskanttoreita…
"Kaikkien jakaantumisten taustalla on ollut jokin oppi, joka on vieras kirkon alkuperäiselle uskolle."
Käsittääkseni Luterilaisen kirkon syntymisen syy oli anekauppa.
"…Olennaista on se, että säilytämme kirkon opetuksen mahdollisimman muuttumattomana myös tuleville sukupolville."
Tämä on myös ortodoksisten kirkkojen suurin ongelma. Jotta perinnettä ei tarvitse muuttaa, ihmiset vievät muuttaessaan ulkomaille oman kirkon mukaan.
""Kaikkien jakaantumisten taustalla on ollut jokin oppi, joka on vieras kirkon alkuperäiselle uskolle."
Käsittääkseni Luterilaisen kirkon syntymisen syy oli anekauppa."
Asian voi nähdä myös niin, että luterilaisen kirkon syntymisen taustalla oli skolastinen teologia, joka oli vieras kirkon alkuperäiselle uskolle jota Luther yritti puolustaa. Lutherin kirjoitukset aneita vastaan tosin johtivat siihen, että uskonpuhdistus ajautui omaksi kirkkokunnakseen, mutta jo ennen ensimmäisenkään aneteesin naulausta oli uskonpuhdistus alkanut Wittenbergissä kiistakirjoituksina skolastista teologiaa vastaan sekä vaatimuksilla paluusta patristisiin auktoreihin (!)
Esimerkiksi Luther itse julkaisi 4.9.1517 disputaationsa Contra scholasticam theologiam (skolastista teologiaa vastaan), jossa hän asettaa vastakkain Augustinuksen teologian ja nominalistiset skolastiset auktorit. Sitä ennen hän oli esittänyt vastaavanlaisia näkemyksiä varhaisissa Roomalaiskirjeen luennoissaan. Lutherin skolastisen teologian kritiikki oli saanut jo useita hänen professorikollegoistaan kääntymään hänen kannalleen. Mm. Karlstad oli hankkinut itselleen kaikki Augustinuksen teokset kumotakseen Lutherin niillä, mutta tuli vakuutetuksi siitä, ettei skolastinen ajattelu ollut sopusoinnussa Augustinuksen kanssa.
Luther kirjoittaa ennen aneteesien julkaisua Wittenbergin yliopiston tilanteesta:
"Meidän teologiamme ja pyhä Augustinus menestyvät hyvin ja hallitsevat yliopistossamme, Jumalan vaikutuksesta. Aristoteles on jo joutunut laskusuuntaan ja katoaa pian raunioiksi. Sentenssien luentoja halveksutaan hämmästyttävässä määrin eikä kukaan voi toivoa itselleen kuulijoita, ellei luennoi tätä teologiaa, nimittäin Raamattua tai kirkkoisiä." (WA BR 1, 99:8-13)
Tietysti idän kirkon kanssa käytävää dialogia ei varmaan helpota se, että Lutherille isien teologia oli pääasiassa Augustinusta...
Jassoo...
Kiitos tuhdista teologiasta. Lutherus ei muuten kuulu ortodoksisessa kirkossa kanonisoitujen henkilöiden joukkoon. Kaikkineen nämä asiat ovat nähtävästi hyvin suhteellisia riippuen siitä, mistä näkövinkkelistä niitä tarkastellaan. Anekauppa oli epäilemättä YKSI luth. kirkon syntymisen syy, mutta tuskin ainoa. Koko luterilaisuushan on antiteesi Roomalaiskatoliselle kirkolle ja näkee koko kirkon olemuksen tästä asenteellisesta lähtökohdasta käsin.
Mistä muuten tietää, että Luther puolusti kirkon alkuperäistä uskoa? Oliko hän kenties tavannut henkilökohtaisesti Kristuksen? Siinä Justinos on vallan oikeassa, että koska Luther oli augustinolaismunkki, hänen ajattelunsa on perin yksipuolinen tulkinta jakamattoman kirkon opetuksesta. Ortodoksian näkökulmasta tällainen päättely ei ole kovin kestävää.
Siitä mikä on luterilaisuuden olemus on olemassa harmillisen paljon erilaisia näkemyksiä. Oikeastaan jo Lutherin luterilaisuus, Melanchthonin luterilaisuus, varhaisten uskonpuhdistajien luterilaisuus ja puhdasoppisuuden kauden luterilaisuus ovat hyvin erilaisia. Nämä taas poikkeavat huomattavasti vaikkapa siitä, minkä myöhempi liberaaliprotestanttisuus käsitti luterilaisuuden olemukseksi.
Suomalainen Luther-tutkimus ja mm. Peter Mannsin edustama katolinen tutkimus ovat pyrkineet näkemään luterilaisuuden katolisen kirkon uudistusliikkeenä.
Joka tapauksessa mielestäni on aivan liian jyrkkää ja yksipuolista pitää koko luterilaisuutta antiteesina roomalaiskatoliselle kirkolle. Tämä luonnehdinta sopisi ehkä parhaiten saksalaiseen 1800- luvun ja 1900-luvun vaihteen käsitykseen luterilaisuuden olemuksesta.
Luther varmasti itse koki puolustavansa kirkon alkuperäistä uskoa. Se missä määrin näin todellisuudessa tapahtui on varmaan dogmihistorioitsijoiden määritettävä. Sama kysymys voidaan tietysti esittää vaikkapa Gregorios Palamaksen energeia ja ousia -erottelun uskollisuudesta patristiselle dogmalle.
Mutta joo, tarkoituksenani ei ole alkaa riitelemään, yrittää vain tuoda hieman toisenlaistakin näkökulmaa luterilaisuuteen. Tämä minun esittämäni kun tuntuisi olevan suomalaisessa tutkimuksessa ihan suosittu tulkinta. Jos tämä viesti menee liian kauaksi palstan varsinaisesta teemasta, sen voi poistaa.
Apostolisen perinteen mukaan kirkko on pelastuksen välikappale ja ilmoitetun totuuden ainoa erehtymätön opettaja. Kirkko on jumalallisen totuuden ja armon ainoa kantaja, lunastuksen keskus ja Pyhän Hengen välikappale.
Tällaisia fraaseja on vaikka kuinka paljon ja ikävä kyllä - ainakin osan mielestä - ne ovat tosia.
tai eivät ole tosia. Kyseessä on joka tapauksessa perustavaa laatua oleva uskonasia, jota lienee syytä Hyakinthoksenkin vähän pohtia.
Mutta mikä on Kirkko?!? Roomalaiskatolisen kirkon Vatikaanin toinen konsiili selitti termiä "kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta" Kristus lähtöisesti. Eli Kristuksen ulkopuolella ei ole pelastusta. Eli Kristus voi pelastaa kenet tahtoo, olipa tämä sitten kristitty tai hindu, pippi tai pappi.
Pastori Antti Kylliäinen meni askelta pidemmälle päätyessään Jumalan rakkautta ja armoa pohtiessaan tulokseen, että kaikki pääsevät taivaaseen...
Juju onkin kas siinä, että tämä mainittu Kristus sattui perustamaan myös kirkon. Minäpä olen varma siitä, ettei Hän sitä ihan huvin vuoksi tehnyt.
"Pastori" Kylliäinen painii vallan toisessa sarjassa. Hämmästyttävää, että hän tietää Kristusta paremmin, kuka pelastuu ja kuka ei. Mutta, kuten ollaan täällä ennenkin todettu, hän ei olekaan ortodoksi. Me jätämme aivan suosiolla nämä valtuudet Kristuksen monopoliksi, koska olemme lukeneet hyvin Raamattumme.
Antti Kylliäinen on luterilaisen kirkon pappi ja nuorisopastori - ilman "lainausmerkkejä".
Olinpa kerran tilaisuudessa, jossa ortodoksinen pappi sitkeästi käytti luterilaisesta naispapista, sairaalapastorista, titteliä "teologi". Jos luterilaista miespappia on ortodoksin vaikea tituleerata pastoriksi, suorastaan mahdotonta se taitaa olla, jos kyseessä sattuu olemaan nainen.
Pastoreita eli paimenia taitaapi nykyisin olla jopa helluntalaisilla.Oikeita pastoreita oman kirkkonsa piirissä kaikki tyynni...
Pater Antti Kylliäisen teologisista katsomuksista voidaan luonnollisesti olla montaa mieltä. Mutta se on jo eri juttu.
Lainausmerkkejä käytin tässä nimenomaisessa tapauksessa, poikkeuksellisesti, ihan tarkoituksella. Kas, ei ole uskottavaa, jos pappi opettaa julkisesti kirkon opetuksen vastaisesti. Mutta tämä taitaa olla naapurin ongelma, ei meidän. Ortodoksisessa kirkossa vastaavanlaiseen yksityisajatteluun hairahtunut pappi olisi hyvin nopeasti entinen pappi.
Yksittäistapauksen perusteella ei kannata yleistää ja toki luterilaisessa kirkossa on paljon hyviä pappeja. Mutta...ymmärrän vallan hyvin edellä mainittua ortodoksista pappia. Pappeus on apostolista alkuperää ja sakramentti tietääkseni vain ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa. Tämä on yksi monista asioista, joissa näkemykset eroavat kirkkojen välillä. On ontuva logiikka toimia siten, että ensin tehdään jokin uudistus (tässä tapauksessa naispappeus) ja sitten valitetaan, että muut ovat väärässä kun eivät toimi samoin.
Yleisesti ottaen taidat olla oikeassa, veli Johannes. Pappeus muuten taitaa olla sakramentti myös anglikaanisessa kirkossa?!?
Dominikaani-isä Martti Voutilainen vertasi kerran luterilaista painvirkaa diakonin asemaan roomalaiskatolisessa kirkossa - ja varmaan myös ortodokssessa.
Isä Martin mukaan luterilainen kirkko saa pappisvihkimyksessä sitä mitä se pyytää. Ja se ei taida pyytää ihan samaa kuin katoliset ja ortodoksit...
Yleisesti ottaen isä Martti luonnehti Suomen luterilaista kirkkoa Sanan ja Sakramenttin kirkoksi. Olihan se hänellekin aikoinaan kasteen sakramentin antanut.