Olen kateellinen teidän ikäryhmälle,

Turha yittää masentaa, yritä jotain iloisempaa kun sitäkin löytyy ja mene vaikka mustikka metsään rauhoittumaan.

Älä ole kateellinen. Aina on mahdollisuus apua itsensä.
Mitä tulee itseeni...elämä on mukavaa.
Huumori kaiken voittaa.

Hölmöjä vastauksia omahyväisiltä ihmisiltä.
Olet oikeassa aloittaja. Vaikka oma lapsuuteni ja nuoruuteni ei ollutkaan helppo, kuulun suuriin ikäluokkiin, meitä oli joka paikkaan liikaa. Työaikalakia ei ollut ainakaan käytännössä, palkalla ei ollut tarkoituskaan elää varsinkaan nuorten naisten.
Joskus ajattelen, onneksi olen näin vanha, saan viimeinkin elää huolettomia eläkepäiviä ilman puutetta mistään. Tulevat sukupolvet huolestuttavat minuakin.

Eläkerahastoilla ei ole koskaan ollut suhteellisesti niin paljon rahaa kuin nykyisellään. Lähes 180 miljardia euroa ja se on kasvanut erityisesti viimeisen 25 v aikana.

Asioita voi tarkastella monesta näkökulmasta. Olet valinnut omasi ja vastaat osittain omasta elämästäsi. Olet saanut kaiken ilmaiseksi. Me olemme rakentaneet Suomea parempaan ja vauraampaan suuntaan.

Monikaan aktiivisista ikäluokkamme edustajista ei ole saanut mitään ilmaiseksi.

Koulutuksestamme maksoivat vanhempamme lukukausimaksuja
Saimme äitiyspäivärahaa 56 vuorokaudelta.
Lapsilisiä saimme pikkusumman neljä kertaa vuodessa
Teimme alkuun kuusi päivästä työviikkoa
Helsingissä kunnallisia vuokra-asuntoja saivat vain vähäosaiset suuret lapsiperheet
Omistusasunto oli aktiivisille, itsensä elättäville, työssäkäyvillä ainoa vaihtoehto
Lääkäripalveluita tarjottiin vähemmän kunnallisesti, hammaslääkäriä ei aikuisille ollenkaan
Kaikesta piti maksaa itse
Esim. minä saan vain pienen pienen osan omista palkoistani pidätetyistä eläkemaksuista
Omalla kohdallani työttömyys ja sen uhka ehti tulla tutuksi, kun työpaikka toisensa jälkeen katosi altani
Palkka pieneni, kun halusin saada uuden työpaikan ja tehdä töitä

Teimme kovasti töitä yhdessä, jotta seuraavalle sukupolvelle voitaisiin tarjota parempaa

Mitä aloittaja on tehnyt yhteiskunnan hyväksi?
Itsekkäänä ei halua edes kasvattaa lapsiakaan. Hyvä niin!

Typerä, uskomattoman tietämätön, itsekäs ihminen, joka ei halua antaa yhtään mitään, haluaa vaan saada kaiken itse ja ilmaiseksi.

Kirjoitan edesmenneeni miehen sanomisia. Hän syntyi 1945 Kainuussa. Isä hukkui 1948. EI ollut silloin kolmen lapsen leskellä helppoa. Hän avoitui uudelleen ja sai miehensä kanssa raivattavan tilan keskelle korpea. Vennamo jakeli kylmiä tiloja sodan käyneille miehille. Miehet olivat psyykkisesti ja fyysisesti sodan vammauttamia. Kaikista rakennustarpeista oli pula. Ja kymmenistä muista asioista. Esim kerron, että em.mieheni ei osannut uida, kun aina komennettiin ojan kaivuuseen. EI hellepäivänä päässyt mihinkään muualle kuin työhön raatamaan.
Tätä voisin jatkaa loputtomiin. Kun kuuntelin 20 vuoden aikana hänen kertomuksiaan raskaasta raadannasta lapsesta lähtien, itkin monesti. Ainakaan em. mieheni ei koskaan saanut mitään helpolla.

"Ihminen on kuitenkin edelleen VAIN ihminen
Ja ihminen voi oikeasti paremmin vähän pienemmissä yksiköissä
kuin eu:n tai globaalin kokoisissa.

Miksi meitä sitten raijataan väkisin liian suurille areenoille?
Miksi Suomi ei voinut pysyä itsenäisenä?
Miksi Suomi piti tuhota?"


Ymmärrät todella, missä mennään!
```````````````````````````````

Muistan kun minäkin olin kateellinen noin 7vuotiaana kahdelle herttaisella vanhukselle. Asuivat pienessä vaaleassa talossa jota ympäröi hieno puutarha omenapuineen. Aamuisin sisaren kanssa käveltiin kouluun talon ohi, usein vanhat naiset olivat puutarhassa ja riensivät omenakorillisen kanssa laittamaan kauniita herkulliselle tuoksuvia omenoita reppuihimme, evääksi, että jaksamme kävellä kouluun. He tiesivät että meillä oli hyvin pitkä koulumatka, 6km, minä olin vasta 6v kun aloitin koulun, oli siinä kävelemistä 12km päivässä. Niin, se kateus, ajattelin, voi kun minä olisin tuo vanha nainen, hänen ei tarvitse mennä kouluun. Aloittaja on nyt vähän samassa tilanteessa. Pitää vaan jaksaa suorittaa kansalaisvelvollisuutensa.
Ps. Lämmin mielikuva talosta ja naisista, jotka olivat sisarukset, on säilynyt halki elämän mielessäni. :-)

Olihan se oma markka, inflaatio ja vähintään kolmen vuoden välein toistuvat devalvaatiot tämän ikäluokan onni ja siunaus.
Suomalaisilla, varsinkin ns. sivistyneisöllä on kumma uskomus tähän maailmanparantamiseen.
En tiedä, onko se Kekkosen perintöä, kun se yritti olla maailmanlääkäri.
En tuota eläkejärjestelmää oikein ymmärrä, jos on terve ja työkykyinen, niin kai sitä jotain pitää tehdä jo ajankulumisen vuoksi.
Minulle ainakin viesras ajatus, että pitäisi alkaa leikkimään jotain, jota harrastukseksi kutsutaan.
Eihän Suomen ilmapiiri niin hyvä ole, yhteisöllisyys puuttuu, jasen sijalle on tullut äkkirikastumisentuska, josta itsekkään en osattomaksi jäänyt.
Jossain vaiheessa tämä kansainvälistymisentuska tulee täyteen, ja palataan kehittämään pienempiä ympyröitä.

Aika kultaa muistot ja luulot. Tämän päivän ihmiset luulevat, että Suomi oli 40-50-luvuilla hyvinvointivaltio. Olimme juuri joutuneet sijoittamaan 400 000 evakkoa, He jos ketkään tiesivät mitä vähävaraisuus merkitsee. Maksoimme sotakorvauksia, rakensimme tuhottua Lappia. Eipä ollut leipä leveä kenelläkään.
Vielä 60-lukulaisetkin elivät piemillä palkoilla, ahtaasti, ilman yhteiskunnan apua. Lapsilisät 4 kertaa vuodessa, ei lakiin perustuvia äitiyslomia, ei päiväkoteja kuin sosiaalisin perustein pienituloisille. Vanhuksien loppuvuodet kunnalliskodeissa monen hengen huoneissa. Työikäisillä 6-päiväinen työviikko ja kesälomat yleensä pariviikkoisia.
Inflaatio laukkasi, lakoilla nostettiin palkkoja, hinnat karkasivat.
Voit ehkä nimittää noususuhdanteeksi aikaa, jolloin jälleenrkennus tarjosi työtä kaikille, mutta kyllä tämän päivän silmillä katsottuna maamme oli aikamoinen kehitysmaa sodan jälkeen,

Rauhassa ovat suomalaiset saaneet elää jo vuosikymmenet, niin tänäänkin. Muiden maiden ongelmia seurataan siilipuolustuksessa, ei edes maanpakolaisia haluttaisi avustaa. Täällä kadehditaan kaikkea hyvää, mikä naapurille on suotu ja epäiillään, että omia oikeuksia on kavennettu salajuonien avulla.
Hyvä kun myönnät olevasi kateellinen. Kohde vain on väärä.

Toistuvat devalvaatiot nostivat kotimaan kuluttajahintoja.

Aloittaja, ei siinä entisaikain elämässä ollut taloudellisesti mitään kadehdittavaa.

Aloittajalla on monta hyvää syytä olla kateellinen, ainakin jos ajattelen omaa elämääni. Sain elää alkottomassa turvallisessa perheessä. Äiti oli aina kotona, isä tienasi leivän ja me lapset saimme valita opiskelemmeko vai emme. Sisko meni nuorena töihin. Veljeni opiskelivat kotoa pitäen ylioppilaaksi, itse lähdin kansalaiskoulun jälkeen seikkailemaan maailmalle. Onneksi lähdin sillä, saan ulkomailla olo ajaltani lisä eläkettä, jota Suomessa ei vielä kuuskytluvulla tehdystä työstä kertynyt.

Palattuani takaisin Suomeen aloin paikkaamaan koulutustani. Kirjoitin ylioppilaaksi työn ohella. Tein lapseni 80-luvulla, olin niitä onnekkaita, jotka pitivät 9-kuukauden äitiysloman ja lapsilisätkin tuli joka kuukausi tilille.

Mikä oli perustaa perhe kun oli jo oma asunto ja työtä sekä mahdollisuus jatkaa opiskelua työn ohella.

En moiti nuoria, ymmärrän heidän huolensa. Ei Suomi ole enää lintukoto sellainen, jossa itse olen saanut opiskella, työtä tehdä ja perheen perustaa.

Nizzan kuoleman rekka-auto, Turkin vallankaappausyritys, joka voi olla alku maan sisällisodalle. Euroopaan suuntautuva muuttoliike, muuttajien aiheuttamat konfliktit kantaväestön kesken, kulttuurierot, joissa jokainen etninen ryhmä pitää kiinni omista tavoistaan, integroitumisen mahdottomuus, epävarmuus ja huoli.

Olemme suurin osa eläkkeellä olevia Yksi saa isompaa. toinen pienempää eläkettä mutta tosiasia on, että olemme saaneet elää rauhan aikaa, aikaa mikä ei ole tuleville sukupolville itsestään selviö.

Ihan turhaa kadehdit, sillä ei pitkälle pötkitä. Sanovat, että kateus on suomalaisten perisynti, niin näkyy olev myös nuorempien keskuudessa. Senkin ajan, minkä käyttää kadehtimiseen voisi käyttää moneen paljon parempaan ja viisaampaankin tekemiseen. Olet todennäköisesti lapsieni ikäinen, eivät he itke ja valita. Joutuvat ehkä tekemään ratkaisuja, hyvin erilaisia, joita minä en aikoinani joutunut edes pähkäilemään. Jokaisella sukupolvella on omat ristinsä ja riesansa mutta myös ilonsa ja huvinsa.
Unohda kademieli, ei siitä saa kuin pahan mielen. Voisinhan minäkin sanoa, että voi piehkura kun olen kateellinen kun ei ole enää teoriassa kuin vain kakskymmentä suvea edessäpäin, voi teitä onnelliset nuoret, teillä on kaikki edessä, ja monessa asiassa olette onnellisessa paremmassa osassa kuin minä esimerkiksi. Mutta enpä sano noin, sillä jos olisin ikäisesi, niin todennäköisesti en olisi kirjoittanut näin kademielikirjoitusta tälle palstallekaan saatikka ajatellut asiaa tuolta kantilta.