Riippuvuusblogi

Saattaa se pähkinäkippo tosiaan olla tyhjä monta päivää. Valkoviinipullo on kesällä myös alvariinsa tyhjä. Talvella en juurikaan juo valkkista vaan punkkua, ei lie kysymys riippuvuudesta, vai mitä? Saunakamarin jääkaapissa on aina koskemattomia kalja- ja cola tölkkejä. En ole perso kaljalle saati koville viikoille. Koskenkorvaa käytän korvien puhdistukseen ja kuivaamiseen esim. saunan tai uinnin jälkeen. Viski ei mene alas ei gini liioin. Konjakkia voin ottaa joskus tosin hyvin harvoin kahvin kanssa. Liköörit hyi....

Itse olen muuttanut tiedostaen tai tiedostamattani viininjuontitapojani. En juo viiniä kun olen vierailemassa toisten juhlissa tai itse järjestän juhlia.

Liekö myös juuri tuota iän tuomaa varovaisuutta.

Suurin syy kuitenkin on, että selkävammani pistää ajattelemaan missä liikun , miten ja mihin astun.

Esim. pari viikkoa sitten 60-synttärijuhlissa, päivänsankarin mökkillä oli maasto haastavaa kivikoista ja epätasaista. En uskaltanut ottaa mitään vettä väkevämpää.

Juon mieluummin yksin tai Petzen kanssa kaksin ihan kotioloissa.

Illalla Petzen lähdettyä istuin yksin lasikuistilla, katselin järvelle, nautin löhötä sohvalla ja siemailla valkoviiniä, eufroosinen olotila.

Yksin nautiskelu kuitenkin mietitytti (yksin naukkailustahan meitä vanhempia ihmisiä usein syytetään) joten ajatukseni kirvoitti minua tähän aloitukseen ; )

Kiitos, ne ovat rahankeruukoneita, ja tuotto menee yleishyödyllisiin tarkoituksiin

En ole koskaan ollut peliriippuvainen. Yrittäjänä joutui ottamaan riskejä, joskus ne tuottivat joskus eivät.

"Jännä juttu tuo riippuvuus!" Minä en ole ikinä ollut millekään/mihinkään periaatteessa riippuvainen. Tietenkin syön lääkkeitä, jotka on pakollisia, muttei sitä tavallaan voine riippuvuudeksi sanoa?! Niitäkin, kun yritän koko aika mahdollisuuksieni mukaan vähentää.

Jösses, sähän oot melkeinkuin minä.
Paitsi että kissa-ja koirariippuvaisuutta ei ole, mutta nekin mahdollisia. Jos olis kissa tai koira.
Mulla aktiivi keskustelufoorumi/facebook-aika aamukahvin aikaan, olen tosin kuulolla päivälläkin jos olen kotosalla ja illalla jos sattuu ettei ole hyviä leffoja tai sarjoja tv:ssä.
Sisustusjuttuja harrastan myös...koordinoin värejä, materiaaleja, pintoja, tykkään että koti pitää olla kaunis, silmää miellyttävä (siis mun silmää :) mutta parameudesta ja tavaroiden paljoudesta en perusta: mieluummin minimalistista, selkeää, valoisaa ja värikästä: kontrasteja ja soinnuttelua, mutta ei kakofoniaa.

Paloma.se.co kirjoitti:

Jösses, sähän oot melkeinkuin minä.
Paitsi että kissa-ja koirariippuvaisuutta ei ole, mutta nekin mahdollisia. Jos olis kissa tai koira.
Mulla aktiivi keskustelufoorumi/facebook-aika aamukahvin aikaan, olen tosin kuulolla päivälläkin jos olen kotosalla ja illalla jos sattuu ettei ole hyviä leffoja tai sarjoja tv:ssä.
Sisustusjuttuja harrastan myös...koordinoin värejä, materiaaleja, pintoja, tykkään että koti pitää olla kaunis, silmää miellyttävä (siis mun silmää :) mutta parameudesta ja tavaroiden paljoudesta en perusta: mieluummin minimalistista, selkeää, valoisaa ja värikästä: kontrasteja ja soinnuttelua, mutta ei kakofoniaa.

Lue lisää

Kissa- ja koirariippuvuutta on sikahelppoa saavuttaa. Mä en ymmärrä, miksi niistä on tehtävä niin söpöt kun ne on pieniä? Saat yhden annoksen, ja olet nalkissa.

Siivoaminen pitää olla helppoa, niin paljon tavaraa ei saa olla että menee viittä minuuttia enempää pölyjen pyyhkimiseen. Eli siis kauneuden ylläpitämiseen pitää mennä minimaalisesti aikaa :)

Meillä on hyvin vähän sellaisia huonekaluja, joita olen ostanut. Suurin osa on saatu jostain. Onkin ollut haasteellista saada ne yhteen niin että sopii, mutta minusta olen onnistunut. Nyt se on lisäbonus, että on tavaraa joilla on historiaa.

Voi kun olisin riippuvainen jostain sellaisesta, joka toisi rahaa tähän mun sistustusriippuvuuteen... Tai, jos joku toteuttaja olisi riippuvainen minusta :))
Miten teillä, oletko sä aivoriihi ja Lutunen toteuttaja?

hmp.f kirjoitti:

Kissa- ja koirariippuvuutta on sikahelppoa saavuttaa. Mä en ymmärrä, miksi niistä on tehtävä niin söpöt kun ne on pieniä? Saat yhden annoksen, ja olet nalkissa.

Siivoaminen pitää olla helppoa, niin paljon tavaraa ei saa olla että menee viittä minuuttia enempää pölyjen pyyhkimiseen. Eli siis kauneuden ylläpitämiseen pitää mennä minimaalisesti aikaa :)

Meillä on hyvin vähän sellaisia huonekaluja, joita olen ostanut. Suurin osa on saatu jostain. Onkin ollut haasteellista saada ne yhteen niin että sopii, mutta minusta olen onnistunut. Nyt se on lisäbonus, että on tavaraa joilla on historiaa.

Voi kun olisin riippuvainen jostain sellaisesta, joka toisi rahaa tähän mun sistustusriippuvuuteen... Tai, jos joku toteuttaja olisi riippuvainen minusta :))
Miten teillä, oletko sä aivoriihi ja Lutunen toteuttaja?

Lue lisää

Olen onnellinen, että en ole eläin riippuvainen. Nyt kun olen jäsenenä tavaran vaihtoryhmissä ja haluan jotain en mielellään ota vastaan kissa- tai koirataloudesta annettavia tavaroita. Tosin hain yhden nojatuolin koirataloudesta, pidin tuolia päivän ulkona, imuroin ja tamppasin kaikki mahdolliset karvat tuuleen.

Kun olen vieraillut ihmisten kodeissa hakemassa jotain olen äimänä tavaran paljoudesta mitä joissakin talouksissa on.

Kyllä pelkistetty on kaunista, tosin en ole vielä löytänyt sitä pelkistettyä tyyliä kotiini tai mökille vaan olen sellainen huonekalujen kääntelijä ja vääntelijä. Sekin jonkin asteen riippuvaisuutta.

Petzellä on selkeät linjat kalustuksessa, siksi kai viihdyn hyvin hänen kodeissaan.

Nettiriippuvuutta...no en varsinaisesti, mutta älykännykkäriippuvuutta poden. Se on aina mukana ja jos se jää jonnekin tai en löydä sitä tunnen olevani kuin käsipuoli.

hmp.f kirjoitti:

Kissa- ja koirariippuvuutta on sikahelppoa saavuttaa. Mä en ymmärrä, miksi niistä on tehtävä niin söpöt kun ne on pieniä? Saat yhden annoksen, ja olet nalkissa.

Siivoaminen pitää olla helppoa, niin paljon tavaraa ei saa olla että menee viittä minuuttia enempää pölyjen pyyhkimiseen. Eli siis kauneuden ylläpitämiseen pitää mennä minimaalisesti aikaa :)

Meillä on hyvin vähän sellaisia huonekaluja, joita olen ostanut. Suurin osa on saatu jostain. Onkin ollut haasteellista saada ne yhteen niin että sopii, mutta minusta olen onnistunut. Nyt se on lisäbonus, että on tavaraa joilla on historiaa.

Voi kun olisin riippuvainen jostain sellaisesta, joka toisi rahaa tähän mun sistustusriippuvuuteen... Tai, jos joku toteuttaja olisi riippuvainen minusta :))
Miten teillä, oletko sä aivoriihi ja Lutunen toteuttaja?

Lue lisää

Kyllä se osittain silleen menee että minä haluan ja osoitan sormella ja lutunen kaivaa kuvetta ;) mutta kaikki suuremmat jutut me kyllä keskustellaan: remontit ja ulkomaanmatkat jne. Matkat olen kyllä maksellut itse kun ne ovat mun juttuja; sisustusjutut ollaan kustannettu hänen budjetistaan, jne...mutta periaatteessa lutunen ei ole kauheen kova tekemään mitään muuta hyödyllistä paitsi puutarhanhoitoa ja sähköhommia ja roskien sortteeraaminen ja kierrättäminen on hänen juttunsa ...
sisustushommat ovat etupäässä mun ideoimia ja jos mahdollista, niin ulkopuolisen tekemiä. Tää viimeisin lattia-ja seinäremppa olohuoneessa tehtiin tosin omin voimin tyttären mies tuli auttamaan kun talon miehet ovat pikemminkin sellasia kynämiehiä...vaikka kyllä nekin aina joskus saa repäistyä tietokoneen ääreltä ihan oikeisiin hommiin.

hmp.f kirjoitti:

Kissa- ja koirariippuvuutta on sikahelppoa saavuttaa. Mä en ymmärrä, miksi niistä on tehtävä niin söpöt kun ne on pieniä? Saat yhden annoksen, ja olet nalkissa.

Siivoaminen pitää olla helppoa, niin paljon tavaraa ei saa olla että menee viittä minuuttia enempää pölyjen pyyhkimiseen. Eli siis kauneuden ylläpitämiseen pitää mennä minimaalisesti aikaa :)

Meillä on hyvin vähän sellaisia huonekaluja, joita olen ostanut. Suurin osa on saatu jostain. Onkin ollut haasteellista saada ne yhteen niin että sopii, mutta minusta olen onnistunut. Nyt se on lisäbonus, että on tavaraa joilla on historiaa.

Voi kun olisin riippuvainen jostain sellaisesta, joka toisi rahaa tähän mun sistustusriippuvuuteen... Tai, jos joku toteuttaja olisi riippuvainen minusta :))
Miten teillä, oletko sä aivoriihi ja Lutunen toteuttaja?

Lue lisää

Kissat ei ole mun juttu, mutta koirat on kivoja.

Eilen menin pihalle istumaan leikatakseni sormieni kynsistä liiat pois. Koira kun huomasi tämän, niin seurasi perässä ja peruutti istumaan jalkojeni väliin nojaamaan toiseen koipeeni. Istahti juuri siihen mihin kynnenpätkien oli tarkoitus tipahdella.
En raaskinut ajaa pois, joten siinä me aikamme istuksittiin perätysten. Minä ylävartalo väsyttävästi oikealle, vapaammalle leikkuualueelle kääntyneenä ja koira mukavasti läheisyydestä nauttien.

Liikkis on vaikka ei pentu enää olekaan.

korppis kirjoitti:

Olen onnellinen, että en ole eläin riippuvainen. Nyt kun olen jäsenenä tavaran vaihtoryhmissä ja haluan jotain en mielellään ota vastaan kissa- tai koirataloudesta annettavia tavaroita. Tosin hain yhden nojatuolin koirataloudesta, pidin tuolia päivän ulkona, imuroin ja tamppasin kaikki mahdolliset karvat tuuleen.

Kun olen vieraillut ihmisten kodeissa hakemassa jotain olen äimänä tavaran paljoudesta mitä joissakin talouksissa on.

Kyllä pelkistetty on kaunista, tosin en ole vielä löytänyt sitä pelkistettyä tyyliä kotiini tai mökille vaan olen sellainen huonekalujen kääntelijä ja vääntelijä. Sekin jonkin asteen riippuvaisuutta.

Petzellä on selkeät linjat kalustuksessa, siksi kai viihdyn hyvin hänen kodeissaan.

Nettiriippuvuutta...no en varsinaisesti, mutta älykännykkäriippuvuutta poden. Se on aina mukana ja jos se jää jonnekin tai en löydä sitä tunnen olevani kuin käsipuoli.

Lue lisää

Totta, kännykkä on mullakin melkein aina mukana, jos vaikka isä tai lapset tarvitsee mua.

Mun banaanikuppikakussa oli äsken kissankarva. Sulle olisikin haastavampaa olla eläimellinen, kun matkustelet. Pitäisi olla sellainen laukku-koira, Paris Hilton koira :) Pääset taas googlaamaan..

expimot kirjoitti:

Kissat ei ole mun juttu, mutta koirat on kivoja.

Eilen menin pihalle istumaan leikatakseni sormieni kynsistä liiat pois. Koira kun huomasi tämän, niin seurasi perässä ja peruutti istumaan jalkojeni väliin nojaamaan toiseen koipeeni. Istahti juuri siihen mihin kynnenpätkien oli tarkoitus tipahdella.
En raaskinut ajaa pois, joten siinä me aikamme istuksittiin perätysten. Minä ylävartalo väsyttävästi oikealle, vapaammalle leikkuualueelle kääntyneenä ja koira mukavasti läheisyydestä nauttien.

Liikkis on vaikka ei pentu enää olekaan.

Lue lisää

Älä edes mene katsomaan kissanpentua, sitten olet nalkissa.

Koirat on hyviä personal trainereita. Säkin sait staattisen liikunnan harjoituksen tuossa. Miten olisi uusi laji, isäntä-koira joogaa?

Endorfiinia? Sua on huijattu, se on pelkkä lumehuume. Jossain vaiheessa tutkittiin että endorfiini ei erity kuin oikein äärimmäisissä olosuhteissa, sellaisissa missä ihminen muuten tuntisi kipua. Tieksää, sellaisissa survival-tapauksissa. Mutta tiedä sitten näistä tutkimuksista... välillä tulee joka toinen vuosi uusi joka kumoaa vanhat.

Et ole ortoreksikko kuitenkaan?

hmp.f kirjoitti:

Endorfiinia? Sua on huijattu, se on pelkkä lumehuume. Jossain vaiheessa tutkittiin että endorfiini ei erity kuin oikein äärimmäisissä olosuhteissa, sellaisissa missä ihminen muuten tuntisi kipua. Tieksää, sellaisissa survival-tapauksissa. Mutta tiedä sitten näistä tutkimuksista... välillä tulee joka toinen vuosi uusi joka kumoaa vanhat.

Et ole ortoreksikko kuitenkaan?

Lue lisää

Kun ikä on kuudenkymmenen ja kuoleman välillä, niin se on survival-tapaus :D
Ja, juu, olen myös ortoreksikko. Tottakai.
Mielihyvää saan paitsi näistä taivaallisista tuntemuksista niin myös lääkärin kehuista. Kuten toissapäivänä, kun hän kertoi vuosikontrollissa tehtyjen labratestien tulokset.

Mulla myös. Tänään teen kickbikellä lenkin ja sen päätteeksi uimaan mereen. Mun on pakko sukeltaa pää veden alla. Talvella avannossa en kasta päätäni.

:D "enmilläänkeksi", ymmärretty. Täysin :)

Kesivälle, mulla on sama pakkomielle uimisessa, jos päätä ei saa veden alle, se jää vaivaamaan. Se on se viimeinen täydellinen silaus. Silitys.

Päätä ei vissiin saakaan laittaa veden alle avannossa. Keskuskyksikön ympäriltä puuttuu lämmityssysteemit, rasvat ja lihakset.

hmp.f kirjoitti:

:D "enmilläänkeksi", ymmärretty. Täysin :)

Kesivälle, mulla on sama pakkomielle uimisessa, jos päätä ei saa veden alle, se jää vaivaamaan. Se on se viimeinen täydellinen silaus. Silitys.

Päätä ei vissiin saakaan laittaa veden alle avannossa. Keskuskyksikön ympäriltä puuttuu lämmityssysteemit, rasvat ja lihakset.

Lue lisää

Joo, ei avannossa päätä veden alle. Minullakin on pipo päässä avannossa, pitää pitää nekin vähäiset solut elävinä.
Niin ja kyllä mä tykkään kanssa hyvästä ruoasta ja tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän haluan antaa itselleni luvan hemmotella itseäni.

hmp.f kirjoitti:

:D "enmilläänkeksi", ymmärretty. Täysin :)

Kesivälle, mulla on sama pakkomielle uimisessa, jos päätä ei saa veden alle, se jää vaivaamaan. Se on se viimeinen täydellinen silaus. Silitys.

Päätä ei vissiin saakaan laittaa veden alle avannossa. Keskuskyksikön ympäriltä puuttuu lämmityssysteemit, rasvat ja lihakset.

Lue lisää

endorfiini
ortoreksikko
kickbike

Googlettamalla selvisi ; ))

korppis kirjoitti:

endorfiini
ortoreksikko
kickbike

Googlettamalla selvisi ; ))

"Korppis"

Hund-orfiini?

Älä mene viestien väliin piiloon.

H.

Voisko sitä hunkszorfiiniakin olla jollain? Voi varmaan. Piiskafiiniä taitaa vaivata vähän kaikia nettikirjoittajia.

Tuo facebooksivustolle kuvien lataus on minunkin mielipuuhaa. Riippuvuuttako, no,,,jaa ehkäpä.

Eilen latasin faceen sattumalta eräästä laatikosta löytämäni kuvakalenterin kuvia vuosilta 1996 -1997. Oli jokin sisäinen pakko kun muistelin noita ihania vuosia kun lapset pyörivät vielä helmoissani.

Ruokariippuvuuksia en nyt tunnista muuta kuin pähkinät.

Minulla on tuolla pihalla chilipaprikoita, pari jo punaista, esikoiselle kun tulee lomalle. Tykkään itsekin tulisista mauista, mutta pojat hakkaa minut ruokien ja naposteltavien tulisuuden suhteen mennen tullen. Esikoinen tykkää matkustella mm. tulisista ruoista kuuluisiin maihin.

Minä tykkään wasabin tulisuudesta. Se tupsahtaa sushipalasta avaten kerralla nenäröörit. Chilistäkin tykkään, mutta se pistää mut hikoilee.

kesi.vä kirjoitti:

Minä tykkään wasabin tulisuudesta. Se tupsahtaa sushipalasta avaten kerralla nenäröörit. Chilistäkin tykkään, mutta se pistää mut hikoilee.

Wasabiputkilo kaapissa sitä varten, jotta jos vaikka susheja pyörättäisin, tykkään myös sen mausta ; )

kesi.vä kirjoitti:

Minä tykkään wasabin tulisuudesta. Se tupsahtaa sushipalasta avaten kerralla nenäröörit. Chilistäkin tykkään, mutta se pistää mut hikoilee.

Minä en ole koskaan maistanut wasabia, mutta varmaankin hyvää, jos se avaa nenärööritkin:)

Heikunkeikku kirjoitti:

Minä en ole koskaan maistanut wasabia, mutta varmaankin hyvää, jos se avaa nenärööritkin:)

Jeps, kunnon köntti sushipalan päälle ja kyllä tusauttaa sieraimet auki. No mulla taitaa olla jotain puhvelihärkätaipumusta :)

korppis kirjoitti:

Wasabiputkilo kaapissa sitä varten, jotta jos vaikka susheja pyörättäisin, tykkään myös sen mausta ; )

Pitäisi googlettaa olisiko wasabille muutakin käyttöä. Tyttären kanssa pidetään joskus sushi-iltoja. Pitäisköhän tänä vuonna aloittaa rapujuhlatraditio, on useita vuosia siitä kun viimeksi syönyt.
Järjestätkö korppis laituriolohuoneessa teemailtoja, rapujuhlia tms.?

kesi.vä kirjoitti:

Pitäisi googlettaa olisiko wasabille muutakin käyttöä. Tyttären kanssa pidetään joskus sushi-iltoja. Pitäisköhän tänä vuonna aloittaa rapujuhlatraditio, on useita vuosia siitä kun viimeksi syönyt.
Järjestätkö korppis laituriolohuoneessa teemailtoja, rapujuhlia tms.?

Lue lisää

Iltaa@ vetäsin ylipitkän iltapäivätorkun. Mitenkähän yöllä nukkumisen käy. No, sää on aika harmaa ja masentava, sama kai se on maata ylisillä kun ei oikein uloskaan kehtaa mennä tuuleen ja sateeseen hämmentämään.

Teemaillat niitähän ne minun laituri-illanistujaiset yleensä ovat. Esikoinen tulossa pitää aluksi pitää Axteriksen kotiintulojuhla, geilli kuumaksi ja possua pannulle. Jälkkäriksi vohveleitä ja mansikoita ; )

korppis kirjoitti:

Iltaa@ vetäsin ylipitkän iltapäivätorkun. Mitenkähän yöllä nukkumisen käy. No, sää on aika harmaa ja masentava, sama kai se on maata ylisillä kun ei oikein uloskaan kehtaa mennä tuuleen ja sateeseen hämmentämään.

Teemaillat niitähän ne minun laituri-illanistujaiset yleensä ovat. Esikoinen tulossa pitää aluksi pitää Axteriksen kotiintulojuhla, geilli kuumaksi ja possua pannulle. Jälkkäriksi vohveleitä ja mansikoita ; )

Lue lisää

Niin minä vähän uumoilinkin, kun puhuit juhlista ja on tuollaiset puitteet. Ei meillä enää juurikaan muita mitä nyt lasten kanssa syödään. Ennen sitä oli jos jonkinlaista nyyttäreistä alkaen. Nykyisin jo suurempien ihmismäärien kokoontumisen ajatteleminen väsyttää.
Mukavaa tulevia possujuhlaa!

kesi.vä kirjoitti:

Niin minä vähän uumoilinkin, kun puhuit juhlista ja on tuollaiset puitteet. Ei meillä enää juurikaan muita mitä nyt lasten kanssa syödään. Ennen sitä oli jos jonkinlaista nyyttäreistä alkaen. Nykyisin jo suurempien ihmismäärien kokoontumisen ajatteleminen väsyttää.
Mukavaa tulevia possujuhlaa!

Lue lisää

Palasin kirkolle oli niin sateista mökillä, kaipasin lämmintä suihkua ; ) Ostin tullessa Siwasta hampurilaisen, jonka söin lasillisen maitoa kanssa, silmät alkavat lurpottaa väsyttää vaikka nukuin pitkän päiväunen. Olen huomannut, että tarvitsen muutaman nukkumispäivän, jotta jaksan taas etiäpäin. Hollannissa ollessamme teemme viikko ohjelmana siten, että ystävien tapaamisien välillä on aina lepopäivä.
Niin myös täällä kotimaassa. Ei sitä enää jaksa kuten nuorempana. Odotan innolla esikoista, meillä synkkää yhteen niin työnteko kuin löhöily. Kun päivä on illassa voimme istua pitkälle yöhön turpakäräjiä pitäen.

"K/K"

Voisiko ajatella että tähän liitettäisiin myös HUNKSZ-moittivuus.
Niinku blogisti?
Olisi kivaa kun itse ei minun tarvitsisi kommentoida eikä venytellä.
Aloittajakin saisi paljon mainos-pisteitä :)
Eikö olisikin mukavaa vaihtaa välillä pähkinöistä isoonkin asiaan?
Tietenkin voisi myös kiitellä jotenkin piilotellen :)
-
Huomautan että en moiti lutu-aloittajaa mitenkään.
Jos on epäillys jo kerinnyt syntymään, niin anteeksi.
Hund-orfiinia kaikille

H.

hunksz kirjoitti:

"K/K"

Voisiko ajatella että tähän liitettäisiin myös HUNKSZ-moittivuus.
Niinku blogisti?
Olisi kivaa kun itse ei minun tarvitsisi kommentoida eikä venytellä.
Aloittajakin saisi paljon mainos-pisteitä :)
Eikö olisikin mukavaa vaihtaa välillä pähkinöistä isoonkin asiaan?
Tietenkin voisi myös kiitellä jotenkin piilotellen :)
-
Huomautan että en moiti lutu-aloittajaa mitenkään.
Jos on epäillys jo kerinnyt syntymään, niin anteeksi.
Hund-orfiinia kaikille

H.

Lue lisää

Suksi...uun

korppis kirjoitti:

Suksi...uun

"korppis"

Mitä minä nyt taas tein?
SInä kirjoitit pähkinöistä, minä isommista asioista.
Et myöskään muistanut mainita että minä käytin Habaneroa jo ennen kuin lapsesi syntyivät.
-
Kiva kuitenkin, näin moitteetkin etenevät.

luv

H.

K-kotton@

Mantelipistaasi on pistaasien sukuun kuuluva kasvi. Sen luumarjojen vaaleanvihreää siementä, niin sanottua pistaasipähkinää, käytetään mm. jälkiruoissa ja leivonnaisissa. Sitä myydään myös paahdettuina ja suolattuina. wiki

"K/K"

Habanero on veres-lihalle sukua oleva kidutus-kasvi.
Sitä käytetään miten sattuu.
Ja aina sitä sattuu.
Siitä on tehty "hauskoja koti-videoita".
Aamu-Telkkarissakin kerran sen kaveri esiintyi.
Toimittajalla oli koko-maito-lasi edessään.
Toimittajan kaula punertui.
Ei tosin Suolan aiheuttamasta veren-paineesta.
-
Pähkinät näyttävät nostavan painetta enemmän :)

H.

Siis töistä...

Tuon Pokemonin minäkin lataan jossain vaiheessa. Se kuulostaa mukavalta. Muistan kun lapset vaihtelivat Pokemon-kortteja.

kesi.vä kirjoitti:

Tuon Pokemonin minäkin lataan jossain vaiheessa. Se kuulostaa mukavalta. Muistan kun lapset vaihtelivat Pokemon-kortteja.

On se siitä ainakin mukavampi peli kuin yleensä nettipelit, kun se saa pelaajat ulos ja liikkeelle sen sijaan, että istuu sohvalla pelaamassa.
Meinasi muuten olla tuo Pokemonin pyydystäminen viimeinen tapaamiseni hänen kanssaan. Oli syönyt illalla vahingossa jäätelöä, missä oli seassa joillekin niin riippuvuutta aiheuttavaa, mutta toisille hengen menon aiheuttavaa ------ siis pähkinää. Makaa nyt sairaalassa toipumassa. Ensimmäinen huoli hänellä kuului olleen takaisin henkiin päästyään, että siellä ei pysty pelaamaan Pokemon go:ta.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

On se siitä ainakin mukavampi peli kuin yleensä nettipelit, kun se saa pelaajat ulos ja liikkeelle sen sijaan, että istuu sohvalla pelaamassa.
Meinasi muuten olla tuo Pokemonin pyydystäminen viimeinen tapaamiseni hänen kanssaan. Oli syönyt illalla vahingossa jäätelöä, missä oli seassa joillekin niin riippuvuutta aiheuttavaa, mutta toisille hengen menon aiheuttavaa ------ siis pähkinää. Makaa nyt sairaalassa toipumassa. Ensimmäinen huoli hänellä kuului olleen takaisin henkiin päästyään, että siellä ei pysty pelaamaan Pokemon go:ta.

Lue lisää

Huhh!! Rankkaa. Me ollaan onneksi säästytty allergioista, joskus pojalle tuli näppyjä pähkinöistä, eikä hän oikein edes tykännyt niistä, mutta hengitystiet ovat saaneet olla rauhassa.

Kohtasin kerran naisen jolla oli kolme superallergista lasta, hän oli aivan lyöty. Sanoi että elivät monta vuotta niin, että ei tiennyt oliko tämä päivä perheen yhteinen viimeinen. Vasta silloin tajusin miten raadollinen elämä on allergikolle.

hmp.f kirjoitti:

Huhh!! Rankkaa. Me ollaan onneksi säästytty allergioista, joskus pojalle tuli näppyjä pähkinöistä, eikä hän oikein edes tykännyt niistä, mutta hengitystiet ovat saaneet olla rauhassa.

Kohtasin kerran naisen jolla oli kolme superallergista lasta, hän oli aivan lyöty. Sanoi että elivät monta vuotta niin, että ei tiennyt oliko tämä päivä perheen yhteinen viimeinen. Vasta silloin tajusin miten raadollinen elämä on allergikolle.

Lue lisää

Ei ollut ensimmäinen sitä tyyliä kesälomareissu hänellä, mutta joskus se tulee olemaan viimeinen, eikä se silloin tule olemaan ihan yllätys minulle.
Pähkinäallergia on kuulemma sellainen, että jos kuka siitä on joskus saanut allergisen reaktion, niin seuraava ja seuraava tulee olemaan aina herkemmin, voimakkaampi ja nopeampi, kunnes ei pysty olemaan samassa huoneessakaan, missä syödään pähkinöitä saamatta oireita. Nytkin ehti tuskin vain maistamaan sitä jäätelöä (minkä päällä luki kissan kokoisin kirjaimin Texas Pecan, minkä olisi pitänyt hyvin viestittää, että se on pähkinää).
Ajasta siinä nyt oli hänellä kysymys. Onneksi soitti heti hätänumeroon, kun alkoi kielenpäätä pistelemään ja kurkkua kutittamaan ja huomasi mitä oli syönyt ja kysyi viisaammilta, että pitäisikö tästä lähteä akuuttiin, vai uskaltaako odotella, että menisi ohi.
Ambulanssi tuli viidessä minuutissa (onneksi sattui olemaan lähistöllä). Siinä vaiheessa hänellä oli jo kieli niin turvoksissa, ettei pystynyt puhumaan ja oli pahoja hengitysvaikeuksia. Nyt on kortisonikuurilla, oliko se viikon vai kauemminkin, kunnes kaikki pähkinänjätteet on poissa kropasta.
Kun kauhistelin sitä, että me samaan aikaan täällä vain rupateltiin mukavia ja naurettiin harvinaisen paljon, niin hän totesi; äiti, luuleks sä itkemällä pystyväs parantamaan sairaat ja herättämään vaikka kuolleetkin.

Ouppa hyvä!

Riippuvuus menee ohi heti, kun siirrytään "vanhoihin perunoihin". Niiden kanssa sipuljsirvel ei maistu yhtikäs miltään. Vaan onhan tässä kesää vielä paljon jäljellä.

Herkkulenkki on minun heikko kohtani.
Kaupassa pitää kiertää kaukaa koko makkaraosasto, muuten lenkki hyppää kuin itsestään ostoskärryyni, on se sellainen pejjooni. Jos se tuossa tempussaan onnistuu, niin tietysti panen sen jääkaappiin odottelemaan seuraavaa päivää, jolloin aion syödä siitä pienen palan.

Vaan on se outoa, että kun seuraavana aamuna katson jääkaappiin, niin lenkki onkin tehnyt katoamistempun. Sama juttu kerta toisensa jälkeen.

Ehkäpä se ei tykkää olla kylmässä ja pimeässä kaapissa. Niin sen täytyy olla. En minä ainakaan mitään muuta selitystä keksi.

kylmätotuus kirjoitti:

Ouppa hyvä!

Riippuvuus menee ohi heti, kun siirrytään "vanhoihin perunoihin". Niiden kanssa sipuljsirvel ei maistu yhtikäs miltään. Vaan onhan tässä kesää vielä paljon jäljellä.

Herkkulenkki on minun heikko kohtani.
Kaupassa pitää kiertää kaukaa koko makkaraosasto, muuten lenkki hyppää kuin itsestään ostoskärryyni, on se sellainen pejjooni. Jos se tuossa tempussaan onnistuu, niin tietysti panen sen jääkaappiin odottelemaan seuraavaa päivää, jolloin aion syödä siitä pienen palan.

Vaan on se outoa, että kun seuraavana aamuna katson jääkaappiin, niin lenkki onkin tehnyt katoamistempun. Sama juttu kerta toisensa jälkeen.

Ehkäpä se ei tykkää olla kylmässä ja pimeässä kaapissa. Niin sen täytyy olla. En minä ainakaan mitään muuta selitystä keksi.

Lue lisää

Se oli todella hyvää, olin yllättynyt! Muutenkin kaipaan aina välillä sellaisia puhtaita ja yksinkertaisia makuja, lapset tykkää niin kaikista mausteista ja mössöistä. Välillä just joku keitetty peruna ja makkarapala on ihan parasta.

Sun lenkki lähti lenkille :)

kylmätotuus kirjoitti:

Ouppa hyvä!

Riippuvuus menee ohi heti, kun siirrytään "vanhoihin perunoihin". Niiden kanssa sipuljsirvel ei maistu yhtikäs miltään. Vaan onhan tässä kesää vielä paljon jäljellä.

Herkkulenkki on minun heikko kohtani.
Kaupassa pitää kiertää kaukaa koko makkaraosasto, muuten lenkki hyppää kuin itsestään ostoskärryyni, on se sellainen pejjooni. Jos se tuossa tempussaan onnistuu, niin tietysti panen sen jääkaappiin odottelemaan seuraavaa päivää, jolloin aion syödä siitä pienen palan.

Vaan on se outoa, että kun seuraavana aamuna katson jääkaappiin, niin lenkki onkin tehnyt katoamistempun. Sama juttu kerta toisensa jälkeen.

Ehkäpä se ei tykkää olla kylmässä ja pimeässä kaapissa. Niin sen täytyy olla. En minä ainakaan mitään muuta selitystä keksi.

Lue lisää

Elikkä meilläkin on jotain yhteistä, vaikka oletkin savolainen. Siinä se nyt taas nähdään!

Olisiko liiallisuus. Pitää osata rajoittaa mielihyvän tunteita, karsia huonoksi osoittautuneita tapoja.

korppis kirjoitti:

Olisiko liiallisuus. Pitää osata rajoittaa mielihyvän tunteita, karsia huonoksi osoittautuneita tapoja.

Liiallisuuden myöntämisen kynnys saattaa olla hyvin korkea.

Muinainen riippuvuuteni tupakkaan ei ollut mielihyvän hakemista vaan levottoman olon rauhoitusta. 30 savuketta päivässä oli tarpeeni mukainen kohtuus.
Lopetus aiheutti kuukausia kestävät, inhottavat vieroitusoireet.

Jotkut tapani tuottavat vaihtelevan asteisia mielihyvän / tyydytyksen tunteita. Poikkeaminen jostakin tavasta tekee levottomaksi. Liekö riippuvuutta?

Huonoja tapoja? Kenen mielstä huonoja? Kivesteni kohentelu ja sieraimeni tonkaisu ovat vaimoni mielestä huonoja tapoja mutta minulle pelkkää rutiinia jotka sinänsä eivät tuota mielihyvää.
Joku mielihyvän hetki voi olla hyvin lyhyt mutta kuitenkin jollakin tavalla koukuttava. Esimerkiksi lyhyt, äärimmäinen, onnistunut fyysinen ponnistus purkautuu näkyvänä ja kuuluvana, hyvin lyhyenä mielihyvän ilmaisuna.
Eilen sain tuon hetkellisen nautinnon kokemuksen.
Tarve toistuu harvakseltaan aika ajoin. Liika innostus lamauttaa.

Minussa ei ole askeetin aineksia. En halua rajoittaa mielihyvää tuottavia tapojani.

korppis kirjoitti:

Olisiko liiallisuus. Pitää osata rajoittaa mielihyvän tunteita, karsia huonoksi osoittautuneita tapoja.

Ei missään nimessä, päinvastoin pitää etsiä uusia

henrjii kirjoitti:

Ei missään nimessä, päinvastoin pitää etsiä uusia

Huomenta Henrjii@ ja muut ystäväni ; )

Aamukahvia ryystän, yö meni samaan piikkiin iltapäiväunien kanssa, miten sitä jaksaakin nukkua, mutta kai minä pankkoan voimia tulevaan hellejaksoon ; ) Ulkohommiin pääsee taas toden teolla....

Viinimarjat eivät vielä ole kypsyneet, mutta tein etukäteisvalmisteluja. Otin pakkasesta pois viimevuotiset marjat sulamaan. Ne ovat hyviä aamupuuron sattumia. Puolukkahillokin oli sopivasti lopussa, joten sitäkin saan lisää jahka pakkaspuolukat sulavat.

Niin on Henrjii, on etsittävä uusia terveellisiä riippuvuuksia. Aamupuuro on ollut vatsani pelastus jo pitemmän aikaa. Samoin Gefilus maitohappobakteerit, joita aloin syömään kun loukkasin selkäni ja jouduin käyttämään kipulääkkeitä. Nyt kipulääkkeet ovat jo pois käytöstä, mutta koska olo vatsassa tyyni ja hyvä olen jatkanut maitohappobakteeritablettien säännöllistä käyttöä lie kai tullut positiivinen riippuvuus niihin. Koko kesä ilman vatsavaivoja kyllä on se kannattanut.

korppis kirjoitti:

Huomenta Henrjii@ ja muut ystäväni ; )

Aamukahvia ryystän, yö meni samaan piikkiin iltapäiväunien kanssa, miten sitä jaksaakin nukkua, mutta kai minä pankkoan voimia tulevaan hellejaksoon ; ) Ulkohommiin pääsee taas toden teolla....

Viinimarjat eivät vielä ole kypsyneet, mutta tein etukäteisvalmisteluja. Otin pakkasesta pois viimevuotiset marjat sulamaan. Ne ovat hyviä aamupuuron sattumia. Puolukkahillokin oli sopivasti lopussa, joten sitäkin saan lisää jahka pakkaspuolukat sulavat.

Niin on Henrjii, on etsittävä uusia terveellisiä riippuvuuksia. Aamupuuro on ollut vatsani pelastus jo pitemmän aikaa. Samoin Gefilus maitohappobakteerit, joita aloin syömään kun loukkasin selkäni ja jouduin käyttämään kipulääkkeitä. Nyt kipulääkkeet ovat jo pois käytöstä, mutta koska olo vatsassa tyyni ja hyvä olen jatkanut maitohappobakteeritablettien säännöllistä käyttöä lie kai tullut positiivinen riippuvuus niihin. Koko kesä ilman vatsavaivoja kyllä on se kannattanut.

Lue lisää

"korppis"

Huomenta ystäväni.

Blogiti.
Jankuti.
Vieläki.
Piereeki.
-
Munki.
Profiiliki.
Sieniäki.

H.

flegmaatti kirjoitti:

Liiallisuuden myöntämisen kynnys saattaa olla hyvin korkea.

Muinainen riippuvuuteni tupakkaan ei ollut mielihyvän hakemista vaan levottoman olon rauhoitusta. 30 savuketta päivässä oli tarpeeni mukainen kohtuus.
Lopetus aiheutti kuukausia kestävät, inhottavat vieroitusoireet.

Jotkut tapani tuottavat vaihtelevan asteisia mielihyvän / tyydytyksen tunteita. Poikkeaminen jostakin tavasta tekee levottomaksi. Liekö riippuvuutta?

Huonoja tapoja? Kenen mielstä huonoja? Kivesteni kohentelu ja sieraimeni tonkaisu ovat vaimoni mielestä huonoja tapoja mutta minulle pelkkää rutiinia jotka sinänsä eivät tuota mielihyvää.
Joku mielihyvän hetki voi olla hyvin lyhyt mutta kuitenkin jollakin tavalla koukuttava. Esimerkiksi lyhyt, äärimmäinen, onnistunut fyysinen ponnistus purkautuu näkyvänä ja kuuluvana, hyvin lyhyenä mielihyvän ilmaisuna.
Eilen sain tuon hetkellisen nautinnon kokemuksen.
Tarve toistuu harvakseltaan aika ajoin. Liika innostus lamauttaa.

Minussa ei ole askeetin aineksia. En halua rajoittaa mielihyvää tuottavia tapojani.

Lue lisää

Kun lopetin tupakanpolton vuonna 1997 vieroitusoireita en saanut. Olin tehnyt henkisen päätöksen, halusin nähdä lapseni aikuisena. Naapurin pariskunta oli näet kuollut parin kuukauden välein keuhkosyöpään.

Lapseni olivat myös siinä iässä, että huono esimerkki olisi voinut siirtyä heihin. Ei ole siirtynyt ja olen enempi kuin tyytyväinen. Mielihyvänkö tuottaja? (ei kai tupakointi sitä ole) vaan riippuvuutta nikotiiniin.

Olen muutenkin sellainen tuosta poikki ja tuohon jengut ihminen. Minusta tulee levoton jos en ole nukkunut hyvin, sen tosin korvaa luontoäiti joka pitää huolen univajeiden pois latauksesta. Joskus jos olen liian väsynyt ja pyörin sängyssä otan pienen sirun unilääkettä. Olen ihminen jolla on monta rautaa tulessa ja ne ajatukset jäävät joskus sängyssä päähäni pyörimään. Ulkohommissa hapen saanti takaa hyvät yöunet, mutta jos joutuisin olemaan sisätiloissa unirytmini kärsisi.

hunksz kirjoitti:

"korppis"

Huomenta ystäväni.

Blogiti.
Jankuti.
Vieläki.
Piereeki.
-
Munki.
Profiiliki.
Sieniäki.

H.

Pierujuttu rakkauden täyteläiseen ketjuusi.

Pieru rupsahti kesken lemmenleikin
lemmitty ponkaisi pystyy, jättäen Heikin.

korppis kirjoitti:

Kun lopetin tupakanpolton vuonna 1997 vieroitusoireita en saanut. Olin tehnyt henkisen päätöksen, halusin nähdä lapseni aikuisena. Naapurin pariskunta oli näet kuollut parin kuukauden välein keuhkosyöpään.

Lapseni olivat myös siinä iässä, että huono esimerkki olisi voinut siirtyä heihin. Ei ole siirtynyt ja olen enempi kuin tyytyväinen. Mielihyvänkö tuottaja? (ei kai tupakointi sitä ole) vaan riippuvuutta nikotiiniin.

Olen muutenkin sellainen tuosta poikki ja tuohon jengut ihminen. Minusta tulee levoton jos en ole nukkunut hyvin, sen tosin korvaa luontoäiti joka pitää huolen univajeiden pois latauksesta. Joskus jos olen liian väsynyt ja pyörin sängyssä otan pienen sirun unilääkettä. Olen ihminen jolla on monta rautaa tulessa ja ne ajatukset jäävät joskus sängyssä päähäni pyörimään. Ulkohommissa hapen saanti takaa hyvät yöunet, mutta jos joutuisin olemaan sisätiloissa unirytmini kärsisi.

Lue lisää

Sytytin viimeisen savukkeeni tammikuussa 1982. Syynä oli lastenlääkärin lausunto mahdollisuudesta, että lastemme allergiat puhkeavat astmaksi jos he joutuvat tekemisiin tupakansavun kanssa.

Olin lopettanut niin monta kertaa, että tuossa tilanteessa ryhdyin testaamaan miten pitkälle selviydyn sytyttämättä seuraavaa.
Sormistani ja varpaistani olin jo tuhonnut ääreisverenkierron.

Vielä vuosia myöhemmin toisen polttaman savukken haju tuoksui hyvälle.

Kerran poltin yhden sikarin. Tietenkään en vetänyt henkeen mutta limakalvojen kautta imeytyi nikotiinia riittävästi aikaansaamaan autuaan olon.
Vaikka poltin ulkona niin en viitsinyt räkiä kaikkea sylkeä kadulle.
Tunnin, kahden kuluttua meni vatsani sekaisin. Vaimoni ihmetellessä mokomaa arvelin, että nielemäni nikotiininen sylki aiheutti ilmiön.

Joku savukehan minullakin tulee olemaan se viimeinen sytyttämäni.
On vaan paljon muitakin sellaisia, jotka eivät ole enää tulleet siitä kertomaan.

korppis kirjoitti:

Kun lopetin tupakanpolton vuonna 1997 vieroitusoireita en saanut. Olin tehnyt henkisen päätöksen, halusin nähdä lapseni aikuisena. Naapurin pariskunta oli näet kuollut parin kuukauden välein keuhkosyöpään.

Lapseni olivat myös siinä iässä, että huono esimerkki olisi voinut siirtyä heihin. Ei ole siirtynyt ja olen enempi kuin tyytyväinen. Mielihyvänkö tuottaja? (ei kai tupakointi sitä ole) vaan riippuvuutta nikotiiniin.

Olen muutenkin sellainen tuosta poikki ja tuohon jengut ihminen. Minusta tulee levoton jos en ole nukkunut hyvin, sen tosin korvaa luontoäiti joka pitää huolen univajeiden pois latauksesta. Joskus jos olen liian väsynyt ja pyörin sängyssä otan pienen sirun unilääkettä. Olen ihminen jolla on monta rautaa tulessa ja ne ajatukset jäävät joskus sängyssä päähäni pyörimään. Ulkohommissa hapen saanti takaa hyvät yöunet, mutta jos joutuisin olemaan sisätiloissa unirytmini kärsisi.

Lue lisää

Vanhempien huonon esimerkin vaikutus.!
Lapsuuteni kodin kokemusten perusteella päätin, etten koskaan juo itseäni änkyräkänniin, en hakkaa eukkoani, en uhkaa itsemurhalla köysikieppi kainalossa enkä aja eukkoa ja lapsia puukon avustamana ulos vuoden- ja vuorokauden aikaan katsomatta. Yms.
Se siitä esimerkistä.

Pieniä yksityiskohtia. Vaimoni ei tarvitse kaataa kahvia minun kuppiini. Saan itse.
Saan myös sapuskan eteeni ilman palvelijaa.
Räteissä olen yhtä avuton kuin isäni lukuun ottamatta, että prässäystä tarvitsevat vaatteeni silitän itse. Hoidan itse myös parsimiset.

Penskani ovat savuttomia mutta molemmilla oli opiskeluaikana omat kaljakokeilunsa.

Nukahdan muutamassa minuutissa itse sitä huomaamatta. Aika-arvio on vaimon tekemä.
Poikkeuksen tekevät reisuista palaamiset. Tuntikausia lentokentillä ja koneissa sekä kolmen tunnin ajomatka kotiin niin ilman nukahtamispilleriä unen saanti on hakusessaan.

veikkaan että tuollaisen palvelun saa melko halvalla