Konversio

Kiitos tiedosta. Näin varmaan on. Mutta miksei olla yhtä suruissaan ja huolissaan ministereitä ja piispoja myöten? Kuolema on yhtäläinen nälkään/janoon/aidsiin kuolevalle lapselle tai lihavalle länsimaalaiselle, joka lähtee oluttuoppi kädessä tsunamin mukaan.

Yhtä huolestuneita kirjoitti:

Kiitos tiedosta. Näin varmaan on. Mutta miksei olla yhtä suruissaan ja huolissaan ministereitä ja piispoja myöten? Kuolema on yhtäläinen nälkään/janoon/aidsiin kuolevalle lapselle tai lihavalle länsimaalaiselle, joka lähtee oluttuoppi kädessä tsunamin mukaan.

...suomalaiset lomailee Thaimassa ja Indonesiassa. On meille tärkeää saada lomapaikat kuntoon. Afrikassa Egyptiä ja Marokkoa lukuunottamatta ei kauheesti suomalaisia käy...

Aids, nälkä ja muut ei näy turisteille... sei ei siis kosketa!

raksu kirjoitti:

...suomalaiset lomailee Thaimassa ja Indonesiassa. On meille tärkeää saada lomapaikat kuntoon. Afrikassa Egyptiä ja Marokkoa lukuunottamatta ei kauheesti suomalaisia käy...

Aids, nälkä ja muut ei näy turisteille... sei ei siis kosketa!

Asiaa!

Yhtä huolestuneita kirjoitti:

Kiitos tiedosta. Näin varmaan on. Mutta miksei olla yhtä suruissaan ja huolissaan ministereitä ja piispoja myöten? Kuolema on yhtäläinen nälkään/janoon/aidsiin kuolevalle lapselle tai lihavalle länsimaalaiselle, joka lähtee oluttuoppi kädessä tsunamin mukaan.

aika inhimillistä.
Tavallisena ihmisenä on aika kiusallista elää, jos joutuu kantamaan kaikkia maailman murheita jatkuvasti. Omien murheidensa lisäksi.
Joten, normaali ihminen sulkee helposti pois ikävät asiat, jotka eivät kosketa häntä suoranaisesti.
Tällaisen katastrofin aikana uutisointi on erittäin massiivista ja se tietenkin aiheuttaa ihmisissä hermostumista.
Ja eihän hätää ole kiva katsella.
Aika normaalia on myös se, että kun saamme yliannoksen jotain hätäuutisointia, tulee halu, että se loppuisi. Ja silloin alkaa esittämään kysymyksiä siitä, että miksi tätä sama asiaa kerrotaan jatkuvasti, onhan muuallakin hätää.

oikeastaan kirjoitti:

aika inhimillistä.
Tavallisena ihmisenä on aika kiusallista elää, jos joutuu kantamaan kaikkia maailman murheita jatkuvasti. Omien murheidensa lisäksi.
Joten, normaali ihminen sulkee helposti pois ikävät asiat, jotka eivät kosketa häntä suoranaisesti.
Tällaisen katastrofin aikana uutisointi on erittäin massiivista ja se tietenkin aiheuttaa ihmisissä hermostumista.
Ja eihän hätää ole kiva katsella.
Aika normaalia on myös se, että kun saamme yliannoksen jotain hätäuutisointia, tulee halu, että se loppuisi. Ja silloin alkaa esittämään kysymyksiä siitä, että miksi tätä sama asiaa kerrotaan jatkuvasti, onhan muuallakin hätää.

Olet varmaan huomannut täälläkin palstalla, kuinka erilaisia reaktioita se on aiheuttanut eri ihmisillä.
Kysymys on oikeastaan paineensietokyvystä, stressinhallinnasta.
Toisilla ihmisillä on parempi paineensietokyky, kuin toisilla. Ja joskus se on vahan tilanteestakin kiinni.
Kaikkein paras tilanne normaalin ihmisen elämässä on, kun mitään poikkeavaa ei tapahdu. Silloin on hyvä olla, mutta välittömästi kun jotain tapahtuu, niin stressihormoonin taso nousee ja ihminen hätääntyy. Se on itseasiassa hyvä asia, siten olemme lajina selvinneet tukalista tilanteista.
Toinen seikka on se, että vaikka tiedän, että erittäin suuri osa esim. tämän palstan keskustelijoista väittäisi, ettei tilanne koskettanut tai kosketa heitä lainkaan, niin asia on toisin.
Meidän alitajuntamme laittaa meidät kuvittelemaan, että olisimme itse olleet tässä samassa onnettomuudessa ja se hermostuttaa meitä. Mutta sillälailla opimme lajina erilaisia selvitymistaktiikoita.
Tämä on vain selviytymistaistelua.

vähän lisää kirjoitti:

Olet varmaan huomannut täälläkin palstalla, kuinka erilaisia reaktioita se on aiheuttanut eri ihmisillä.
Kysymys on oikeastaan paineensietokyvystä, stressinhallinnasta.
Toisilla ihmisillä on parempi paineensietokyky, kuin toisilla. Ja joskus se on vahan tilanteestakin kiinni.
Kaikkein paras tilanne normaalin ihmisen elämässä on, kun mitään poikkeavaa ei tapahdu. Silloin on hyvä olla, mutta välittömästi kun jotain tapahtuu, niin stressihormoonin taso nousee ja ihminen hätääntyy. Se on itseasiassa hyvä asia, siten olemme lajina selvinneet tukalista tilanteista.
Toinen seikka on se, että vaikka tiedän, että erittäin suuri osa esim. tämän palstan keskustelijoista väittäisi, ettei tilanne koskettanut tai kosketa heitä lainkaan, niin asia on toisin.
Meidän alitajuntamme laittaa meidät kuvittelemaan, että olisimme itse olleet tässä samassa onnettomuudessa ja se hermostuttaa meitä. Mutta sillälailla opimme lajina erilaisia selvitymistaktiikoita.
Tämä on vain selviytymistaistelua.

AIDS tai nälänhätä eivät kosketa meitä sen takia, koska ne eivät ole meillä iso ongelma.
Me juomme lasin vettä kun on jano ja syömme kun meillä on nälkä.
Meidän on vaikea asettua kuvittelemaan itsellemme vastaavaa ongelmaa. Se on täällä, pääsääntöisesti, ratkaistu ongelma.
Mutta onnettomuus, joka kohtaa jotain sellaista ihmistä kuten me, se on probleema. Sitä ajattelee helposti niin, että olisi itse voinut olla siellä onnettomuuden sattuessa tai joku oikeasti läheinen olisi voinut olla.
Se on "TZYKOLOGIAA", kuten Uuno Turhapuro sanoi.