"Vaikka olen Raamatun opettamisen ammattilainen, niin hämmästyn usein kuunnellessani tekstinlukua, (j-palveluksessa). Että hetkinen, sanotaanko siinä noin.
Näin toteaa teologi-arkeologi Eero Junkkaala K &k:ssa, ja jatkaa mm. näin:
"Minun on vaikea nähdä esineitä pyhinä. Tässä rakennuksessa, (kirkko) ei ole mitään pyhyyttä, vaan pyhän tuntu tulee siitä, että käyn täällä. On olemassa hienompiakin kirkkoja."
"Kirkon kellot soivat meille aika kovaa. Olen ollut pitkään maassa, jossa heräsin joka aamu minareetin rukoukutsuun. Kun kirkon kellot soivat su-aamuna, huomaan kiittäväni Jumalaa. On hienoa että tässä maassa soivat vielä nämä äänet, eivätkä minareetin kutsut." (Islam kilpailija vaiko peräti vihollinen?).
"Kristittyjen yhteys on minulle pyhä arvo. Me kristityt olemme omissa lokeroissamme, ja kukin on mielestään oikeammassa kuin toiset. Oma herätysliikeeni, viidesläisyys, on tässä hyvä: me ajattelemme olevamme kaikkein oikeimmassa. Pidän erittäin tärkeänä, että jokaisella on oma hengellinen kotinsa, jossa kasvaa ja elää. Kaikkien ei tarvitse hyppiä joka paikasa. Mutta tulisi nähdä rajojen yli ja ymmärtää, että nuo toiset voivat olla oikeammassa kuin minä."
"Kun olen kiertänyt kirkoissa eri puolilla maailmaa, minulle on vahvistunut kokemus, että suurin raja ei kulje eri kristillisten ryhmien välillä, vaan kristittyjen ja muiden välillä. Vain jumala tietenkin tietää kuka on oikeasti kristitty."
Kun Junkkaala itsekin kuvailee kuinka kristityt ovat omissa lokeroissaan, "norsunluutorneissaan" sanoisin minä, niin kuinka suuri kanjoni sitten on kristittyjen ja muiden uskovaisten välillä, jos se kerran Junkkaalan mielstä on vielä paljon syvempi kuin eri kristittyjen yhteisöjen välillä.
Näin toteaa teologi-arkeologi Eero Junkkaala K &k:ssa, ja jatkaa mm. näin:
"Minun on vaikea nähdä esineitä pyhinä. Tässä rakennuksessa, (kirkko) ei ole mitään pyhyyttä, vaan pyhän tuntu tulee siitä, että käyn täällä. On olemassa hienompiakin kirkkoja."
"Kirkon kellot soivat meille aika kovaa. Olen ollut pitkään maassa, jossa heräsin joka aamu minareetin rukoukutsuun. Kun kirkon kellot soivat su-aamuna, huomaan kiittäväni Jumalaa. On hienoa että tässä maassa soivat vielä nämä äänet, eivätkä minareetin kutsut." (Islam kilpailija vaiko peräti vihollinen?).
"Kristittyjen yhteys on minulle pyhä arvo. Me kristityt olemme omissa lokeroissamme, ja kukin on mielestään oikeammassa kuin toiset. Oma herätysliikeeni, viidesläisyys, on tässä hyvä: me ajattelemme olevamme kaikkein oikeimmassa. Pidän erittäin tärkeänä, että jokaisella on oma hengellinen kotinsa, jossa kasvaa ja elää. Kaikkien ei tarvitse hyppiä joka paikasa. Mutta tulisi nähdä rajojen yli ja ymmärtää, että nuo toiset voivat olla oikeammassa kuin minä."
"Kun olen kiertänyt kirkoissa eri puolilla maailmaa, minulle on vahvistunut kokemus, että suurin raja ei kulje eri kristillisten ryhmien välillä, vaan kristittyjen ja muiden välillä. Vain jumala tietenkin tietää kuka on oikeasti kristitty."
Kun Junkkaala itsekin kuvailee kuinka kristityt ovat omissa lokeroissaan, "norsunluutorneissaan" sanoisin minä, niin kuinka suuri kanjoni sitten on kristittyjen ja muiden uskovaisten välillä, jos se kerran Junkkaalan mielstä on vielä paljon syvempi kuin eri kristittyjen yhteisöjen välillä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kristillisessä uskossa olemisessa on aina kysymys kahdenkeskisestä suhteesta Jumalaan/Jeesukseen Kristukseen. Juuri keskinäinen rakkaus uskovien välillä tulisi olla tästä merkkinä. On todella surullista nähdä esim. näillä keskustelupalstoilla uskovien keskinäisiä ...esim. oppiriitoja. Meillä tulisi olla sama päämäärä (iankaikkinen elämä) ja saada mukaan sinne mahdollisimman monia kanssaihmisiämme. Eräs "pakkaa" sekoittava asia ovat kultit. Ne ovat helppo tunnistaa (raamatullisen oikeellisuuden lisäksi ) siitä, että vain heillä on koko totuus ja kaikki muut ovat väärässä. Usein näihin liittyy henkistä väkivaltaa ja jonkun yksilön tai johtoryhmän aseman korostaminen ja sen pitämisenä erehtymättömänä.
Olen ollut useissa "porukoissa" (tällä hetkellä helluntailainen) ja kokenut näissä keskinäistä rakkautta, toisten tukemista yms. Valitettavasti tiedän, että joissakin seurakunnissa muutamat seurakunnan johtajat ovat kohdelleet seurakuntalaisia kaltoin (tapaukset 1980-luvulta), mutta niissä oli yleensä takana joku yksittäinen henkilö, joka ei ilmeisestikään ollut sopiva henkilö seurakunnan "paimeneksi". Uskovien yhteisöissä tulee olla suvaitsevainen, eikä ottaa toisten sanomisia henkilökohtaisena loukkauksena, jos esim. sanotaan jostakin asiasta aiheettomasti tai sopimattoman agressiivisella tavalla. Toisten uskovien kanssa ei tulisi olla riitoja ja erimielisyyksistä tulee sopia mahdollisimman nopeasti. Uskovatkin ovat ihmisiä heikkouksineen. Ero muihin on siinä, että pyritään Jumalan tahdon toteuttamiseen ja virheiden ja sanomisten korjaamiseen sekä anteeksipyytämiseen.
Jos seurakunta, johon olet syystä tai toisesta liittynyt, ei ole sinulle hengellinen koti (et koe sitä sellaisena), niin sieltä on syytä lähteä pois ilman katkeruutta. Itselläni on todella hyviä kokemuksia eri kristillisistä yhteisöistä, eikä minua ole kohdeltu huonosti. Päinvastoin; on autettu ja tuettu kaikin tavoin silloinkin, kun esim. retkahdin päihteiden käyttöön uudelleen. Raitistuttuani minut otettiin avosylin vastaan.
Minulla on veljiä ja sisaria Jeesuksessa Kristuksessa useissa evankelisissa seurakunnissa ja esirukouspyyyntöjä tulee monelta taholta...myös esim. Venäjältä ja entisen Neuvostoliiton alueen seurakunnilta.
Ehkä näille palstoille eivät kirjoittele ne uskovat, jotka ovat suvaitsevaisia, eivätkä halua väitellä toisten uskovien kanssa oppikysymyksistä yms. Rukouksin voi kantaa ihmisiä, uskovia tai uskosta vielä osattomia, Jumalan eteen niin paljon kuin jaksaa. Rukousten voimaa ja t o d e l l i s t a vaikutusta ei voi kokemukseni mukaan vähätellä.
Kirkko ja kaupungin, nro 25, 14.7., mielipideosatolla oli kirjoitus, jossa puhuttiin sen puolesta että tulevaisuudessa kaikki monoteistiset, yhden jumalan, uskonnot. krist. juutal, musl. yhtyisivät. Nostettaisiin esiin yhdistävät tekijät, erottavat jätettäisiin taka-alalle.
Jumalan rakkaus nostettaisiin tärkeimpää rooliin. Satojen vuosien kuluessa myös hindut, buddhalaiset tulisivat mukaan samaan liittoon. Lopulta uskottaisiin yleisesti ja yhteisesti Korkeampaan voimaan, joka rakastaa ja joka on jollain tavoin luomisen takana. Moni uskoo länsimaissa tällä tavalla jo nyt, toteaa kirjoittaja.
KIrjoittaja näkee piispa Askolan edustavan tätä samaa ideaa, rajaten sen kuitenkin monoteistisiin uskontoihin.
Kirjoittaja sanoo, että tämä yhdistyminen pitäsi kuitenkin tehdä tasapuolisesti , mutta näkee muslimeja vaivaavan uskontonsa ylemmyyskompleksin, (me vastaan vääräuskoiset). "Ei sellaisilla ehdoilla ole mahdollista rakentaa yhteyttä."
Nämä kristityt ajattelevat sitten, että juutalaiset kykenisivät omaksumaan kristinuskon version jumalasta "rakkautena"? Kyllä se on niin, että kristinusko on se outolintu näistä kolmesta europakanallisine vaikuttimineen. Sekularisaatiokehityksen myötä teistit saattaisivat hyvinkin yhdistyä, mutta se tarkoittaisi muslimeille islamista ja Muhammedista luopumista, kristityille Jeesuksesta ja juutalaisille omista opetuksistaan? Mitä jäisi jäljelle...
Onpa sitä monesti uskova väittänyt valehtelijaksi siihen asti kunnes on näyttänyt Raamatun kohdan missä jotakin sanotaan. Sen jälkeen eivät ole sanoneet mitään tai ovat mutisseet jostain pirusta joka opettaa lukemaan raamattua.
Mutta meillehän on jo annettu ikuinen elämä !!!
Elämämme jatkuu meidän jälkeläisissämme.
On itsekästä ajatella ja kuvitella, että vain me ihmiset voisimme päästä jonnekkin kuvitteelliseen "taivasten valtakuntaan", koska mitättömänä maan matosena olemme vai yksi vähäisin, sekä epämiellyttävin osa ravintoketjua, jonka olemassaololle ei mitään sen järkevämpää syytä ole, kuin muillekkaan elollisille.
Maapallo voisi monin verroin terveellisemmin, jos sattumien johdosta emme olisi tänne ilmaantuneet, vaan elämä jatkuisi muilta osin ennallaan.
Tuo monien sairas rakkauden opin saarnaaminen olemattomien olentojen kanssa tuntuu aika kornilta mielikuvituksen tuotteelta, jolle ei mitään totuudellista pohjaa ole löytynyt.