Olen miettinyt sitä kehotusta, jonka olen joskus Sanasta lukenut:"Tunnustakaa toisillenne syntinne"...Voin olla väärässäkin, mutta minusta tuntuu, että tuolla saralla on kynnys väärillä asenteilla nostettu liian korkealle...Ei uskalleta tunnustaa niitä syntejä, koska tulos saattaa olla, kuin korkeimman oikeuden tuomiot,lakipykälien mukaan,inhimillisyys ohittaen...Moni ...näistä syistä johtuen koettaa sitten ylläpitää julkisivua...Koska Raamatussa sanotaan:"Kaikki ovat syntiä tehneet"...Se tarkoittaa 100% kaikki...Ei ole tavatonta, että veli /sisar, joka hetki aiemmin on rauhantoivotusten ja siunausten kera halannut veljeä / sisarta...Puhuu tästä kulman takana negatiivisia asioita...
Jois noilla alueilla edes hetkiseksi unohdettaisiin Raamatulla päähänlyöminen...Tehtäisiin helpommaksi kertoa ne mieltä painavat asiat...Otettaisiin esimerkkiä, miten Jeesus Kristus sanoi syntiselle naiselle:"En minäkään sinua tuomitse, mene äläkä enää syntiä tee"...Kun jätettäisiin muotoseikat, perinnäissäännöt,ulkokuoren siloittelu...Ja ennenkaikkea, koetettaisiin miettiä, miten Jeesus toimisi / toimii vastaavassa tilanteessa...Herätys alkaa seurakunnasta...Olen varma...Missä tuo"resepti"kelpuutetaan...Ja lääke nautitaan säännöllisesti...Siellä JUMALAN TULI P-A-L-A-A ...Halleluja!!!
Vointeja.terv.janos
Jois noilla alueilla edes hetkiseksi unohdettaisiin Raamatulla päähänlyöminen...Tehtäisiin helpommaksi kertoa ne mieltä painavat asiat...Otettaisiin esimerkkiä, miten Jeesus Kristus sanoi syntiselle naiselle:"En minäkään sinua tuomitse, mene äläkä enää syntiä tee"...Kun jätettäisiin muotoseikat, perinnäissäännöt,ulkokuoren siloittelu...Ja ennenkaikkea, koetettaisiin miettiä, miten Jeesus toimisi / toimii vastaavassa tilanteessa...Herätys alkaa seurakunnasta...Olen varma...Missä tuo"resepti"kelpuutetaan...Ja lääke nautitaan säännöllisesti...Siellä JUMALAN TULI P-A-L-A-A ...Halleluja!!!
Vointeja.terv.janos
Vastaukset 14
Vanhimmat
herätys seurakunnasta alkaa, vaan se voi viedä satoja vuosi jos minä odotan ,että se sieltä alkaa.
Paremminkin minun sisältäni eikä vierus toverin, (kun on niin syntinen).
Se taas on varmaa ,et synnit on hyvä jopa useallikin tunnustaa ,vaan ei tänne sivuille ole tarvis kaikkea sontaansa tulla tunnustaan voipi vain tilanne pahentua.(mmuten voi pyytää anteeksi)
Olehan sen huomannu et toistenkin sivujen synnin tekijät on uutis aiheena ,kun omat ei riitä juoruksi.
Seurakunnassa tulis olla ihmiset joilla on taito ottaa sielunhoidollisesti vastaan tälläset asiat.
Olet oikeassa...Tiedän, että minunkin on alettava se itsestäni...Siihenkään ei ole voimia...Hyvä kun jaksan anella, että Jeesus tekee sen, itse en pysty...Mitä tuohon avaukseeni tulee...Laitoin tarkoituksella:"Saatan olla väärässäkin"...Olen kuitenkin kohdannut vuosien varrella toistuvasti, että liiallinen avoimuus tulee kovin usein jäisenä suihkuna niskaan...Pitää paikkansa vanha sananparsi:"Todenpuhujalla ei ole yösijaa"...On vain murheellista, miten hyvin pitää paikkansa siellä...Missä asia pitäisi olla päivastoin...
Vointeja sinulle.terv.janos
niin kirjotan et olet oikeassa ja et suun tunnustus useinkin aiheuttaa vaikeuksia.
Itse taas "paskan" käyneenä en näe et mulla olis niin kummaa salailtavaa vaan paremminkin voin kertoa niistä ihmeistä joita Jumala on elämässäni tehnyt ja jos ne koskee minua niin siinä tapauksessa niiden on oltava toisillekin tarjolla.
Siinä olet oikeessa et "kunnon" syntisen on annettava aikaa ennekuin luottamus ihmisiltä tulee.
Minäkin olin 7 vuotta uskon tietä vaeltanut niin kotiin oli soitettu et onkohan se ryypänny.
Itselle ei kysymestä tuotu vaan vaimolleni.
Nyt tulee 17 vuotta ja ei se niin häiritse jos joku epäilee.
Minä itse taas ihmettelen päivä päivältä et Jeesus on rakkaudessaan johdatellut ja kantanut jopa napinoidenkin keskellä.
Lukiessani sinun ajatuksia seurakunnasta tulee mieleen neuvo joka on vaikea.
Kokeileppa saada kaikki mahdollinen miinus pois seurakuntalaisista ,koska me olemme vajavaisia ja tarvitsemme Kristittyinä toisiamme myös.
Se toisenkin posken kääntäminen kun tahtoo olla niin äärimmäisen vaikea asia...Tuntuu, että itselleni tällä hetkellä mahdotonta...Soittokaverien kanssa jutellessa tullut joskus esiin ohje:"Soittajan pitää olla nöyrä...muttei nöyristellä"...Eräs puhelimitse tuttu vanha sisar, paljon nähnyt ja kokenut, totesi joskus minulle:"Ei sinun tarvitse mihinkään"pyrkiä"soittamaan...Kun on oikea ajankohta,ja Herra avaa tien ...sinua tullaan pyytämään"...Sisältö oli tuo...Sanamuoto ei tietenkään tarkka,mutta itse asia kyllä...
Vointeja sinulle.terv.janos
tämän sanon et minullakin on tuttuja joiden kanssa en kykene komminikoimaan, vaikka tiedän et asiat pitäis saada pois päiväjärjestyksestä.
Toisinaan tulee lyöntejä joita on vaikea ymmärtää ja vaikea anteeksi antaa mut se ei saa katkeroittaa tietämme.
Kyllä usein saa tän oman puseron alta löytää monenlaista moskaa..
Kait se on loputon sota tässä ajassa...Valkeuden ja pimeyden välillä...Olen iloinen, että on joitakin uskovia ystäviä, joiden kanssa voin puhua...Kaunistelematta möhläyksiäni...On joitakin henkilöitä,joita vältän kohtaamasta.Tarkoitan niitä joista tiedän entuudestaan, että ns."rakentava"keskustelu johtaa alta aikayksikön tilanteeseen, joka ei ketään rakenna vaan päinvastoin rastaa ja repii vanhat arvet auki...
Vointeja sinulle.terv.janos
Mies raiskasi 15-vuotta sitten kaksi naista, eikä jäänyt tekosistaan kiinni. Mies tuli 5-vuotta tapahtuneen jälkeen uskoon.
Olisiko miehen pitänyt tunnustaa teko ja kenelle?
Kaveri ei ole tunnustanut tekoaan muille kuin uskotuille ystävilleen sekä Jumalalle.
Hän kertoi saaneensa syntinsä anteeksi.
Menettelikö mies oikein, kun jätti ilmoittamasta asiasta raiskatuille ja poliisille??
Moi.Teit mielenkiintoisen kysymyksen.Onhan niitä paljonkin henkilöitä, jotka ovat uskoon tultuaan menneet, ja tunnustaneet vanhat rikokset, tietoisina siitä, että häkki heilahtaa...Omalla kohdalla rajoittuu varkauksien tunnustamiseen, sekä viinankeitto, jossa olikin kova homma...Poliisit kun ei meinanneet uskoo, että osaan kemistin hommiakin.Sain heidät lopulta vakuuttuneiksi asiasta, olin käräjillä, sain rangaistuksen...
Täytyy sanoo...Jos on kaksi naista raiskannut...Kyllä luulisi, että senverran on omaatuntoa, että menisi näiden uhrien puheille ainakin, pyytämään anteeksi, sekä antavatko nämä anteeksi vai vaativatko oikeuteen...Vaikka itse en mikään kelpouskova olekaan,en varmaankaan pystyisi kantamaan tunnollani kahta raiskausta selvittämättä asiaa...Luultavasti tämä henkilö tietää myös, etteivät raiskaajat ole kovin arvostettuja vankiloissa...Jotenkin uskon, että tuo henkilö löytää vielä tämän asian edestään...Sellaisena vuorena, jota ei voi kiertää,ylittää, eikä alittaa...Vaan hänen on pakko rauhan saadakseen selvittää asia...(En väitä olevani oikeassa,tuntemuksiani vain)
Siunausta veljeni, missä sitten oletkin.terv.janos
vois sanoo et aika koukero toisen housuihin on astua ja oikeat neuvot antaa.
Koskaan et kaikkia syntejäsi ehdi ihmisten suhteen selvittää ,tai sit olet melko fariseus.
Siinä nimittäin on se vaara ,et kuolin vuoteella piru pääsee kärryineen kippaamaan hiukan selvittämättömiä etees ja voit joutua pisuun ,ku aika on lopuillaan.
Jumala luultavasti antaa taidon ,kuinka toimia eri asioiden kanssa ja myös siihen voiman ,et esimerkiksi kykenee anteeksi kyseisiltä uhreilta pyytää.
Eikös houraaminenkin ole aika konstikas asia huudella julki seurakunnassa, jos sattuu kolmannelle tai neljännelle korviin meneen.
Voi siitäkin avio eroja muille aiheuttaa.
Uskon et taidollinen erikoisesti tälläisissä täytyy olla.
Jumala kyllä anteeksi antoaan ei kadu.
Synti siltä puolelta unohdetaan.
En usko et muut synnit aina niin helpoja on ratkoa nekään ,eli kyllä usein jää kyseisen ihmisen arviointiin ,kuinka tekee.
Jumala saakoon johdattaa.
Toisaalta pitäis kunnioittaa esivaltaa...Lienee pieni ero"synnillä"ja raiskauksella myöskin...Mitenkäs fri sinä suhtautuisit, kun olet näemmä jonkilaista väittelyä etsimässä...Jos joku kirkkain silmin tunnustaisi sinulle henkirikoksen, ja kertoisi rukoilleensa asian anteeksi tuosta vaan...Sinä kaiketi toteaisit:"Ole vapaa veljeni"...
Olen tuossa laitellut huomautuksia,Etten väitä olevani oikeassa, vaan kirjoitan miltä tuntuu...
Rakas fri...Jos ne kaksi raiskattua olisivat lähiomaisiasi...Olisit varmaan yhtä suurpiirteinen....Kunpa minä syntinen publikaani voisin olla edes murto-osan verran niin hyvä kuin sinä olet.
terv.janos
Tiedät yhtä varmaan ,et jos on monia vaihtoehtoja ,niin nekään ei passaa jokaiselle samalla tavalla.
Luuletko sillä et kirjoitat, et minä olisin jotenkin parempi ,tekeväsi mitään hyödyllistä.
Tietenkin toiset tykkää, et jopa on nöyrä herran palvelija, toisille saattaa tulla mieleen nöyristely.
Olemme Jumalan silmissä yhtä arvokkaita ja yhtä rakkaita.
Vielä tuohon raiskaus kysymykseen.
Mitä sinä hengellisesti voitat jos tuo henkilö linnaan lähtee tai tunnustaa???
Se taas mitä läheisempi sitä rakkaampaa tuo"veri" .
Vertaukseksi toin oletko itse sitä mieltä ,et jos joku on vieraissa käynnyt ,niin pitäs toiselle puolisolle niin pian kuin mahdollista juosta kertomaan ,et anna hyvä ystävä anteeksi kun puolisis kanssa makasin.
Oma tuntos varmaankin sais levon?
Kuten sanoin en ole varma kuinka itse toimisin.
Tuossa raiskaus asiassa
Alkuun ottaisin yhteyttä luultavasti sielun hoitajaan ja siitä riippuen koittaisin Herrani tahtoa noudattamaan.
Koittaisin huomioida senkin ,että uhrit ehkä ovat haavat saaneet jollain tapaa kuntoon.
Eli ei kaiketi sekään 15 vuodenjälkeen olis kiva repiä kaikkiA hajalleen.
Voi olla et sulla on sellanen tyyli,et kaikki mikä tulee mieleen täytyy juosta sovittamaan.
Kun vanki mieli sairaalassa pahempiakin potilaita sain kohdata ja ehkä kannustaa ,niin opin sen ettei kaikki niin yksin kertaista ole kuin äkisti näkee.
Sen sulle sanon et jos parissa tunnissa tälläsen asian ilman osapuolien kantoja selvität niin vaihda alaa.
Jumala antaa meille aikaa auttaa kanssa matkaajia,jopa niin et voimme paastota (ei aina aikaa).
Mielipidettäni kysyttiin...Toin sen julki...En minä ole minkäänlainen profeetta...Totesin vain, riippuen luonnollisesti Jumalan tahdosta...Eli jos HÄN taivaassa on asian loppuunkäsitellyt,se on loppuunkäsitelty...Jos taas on,kun ihmisistäkin on kysymys...tullut"astianmakua mukaan",en pidä mahdottomana, että asia tulee selvitettäväksi perusteellisesti.Minä tosiaan en väitä tietäväni...Ainoa joka tarkalleen tietää on JUMALA YKSIN. Luultavasti kumpikin me tähdätäänh ihan samaan päämäärään, koitetaan selittää asiaa...Kommunikointiongelmia.Anteeksi.Illan jatkoa.terv.janos
No, itselläni sattuu olemaan muutama tuttu, jotka raiskauksen ovat kokeneet, eivätkä he ole saaneet millään lailla haavojaan kuntoon. Pari heistä on uskossa tänään, ja pitkällisen kamppailun jälkeen, ovat kyenneet anteeksi antamaan ja myös siunaamaan uskoontulleita raiskaajiaan.
Jos raiskaaja tulee uskoon, niin uskoisin hänen anteeksipyyntönsä olevan jotakin sellaista, johon Jumala tarttuu ja antaa siunauksensa. Saattaapi käydä niin, että juuri se asioita päin käyminen saattaa murtaa kovan kuoren, ja vetää raiskatunkin uskontielle. Ehkei heti, mutta ajan kanssa, kun uhrilla on tilaisuus tutkia Herran aikaan saamaan hedelmän kestävyyttä.
Raiskauksesta ei käsittääkseni joudu enää 15 vuoden jälkeen enää vankilaan, rikos on kai jo aikoja sitten vanhentunut. Jos joutuisi vankilaan, niin eikö siellä silloin istuisi Jeesuksen tuliteränä todistajana?
et tuo neuvosi on juuri oikea.
olisko mahdollista ,että jossain tapauksessa vois olla hyvä ,ettei asiaa enää 15 vuoden kuluttua revittäisi esille.
Tuomoista en nyt maininnut.
vaan enemmänkin uhrin osalta asiaa mietin.
Uskohan ei tarkoita että pakenisimme maallista tuomio istuinta,
tiedän itsekin ,että toisille on hyvä et asiat puidaan ja sovitetaan niin pitkälle kuin mahdollista.
Kuten jo sanoin on monia mahdollisuuksia ja täältä on tosi helppo neuvoja antaa.
Vaikeutena vaan on ,että on rikoksia joiden tuomionkin jälkeen huomaa ,ettei tilanne ole kunnossa.
Eikä edes riirä haavoja parantaa, kosto taas on toisille mieleen ja sitäkin eräällä tavalla löytää vanhasta testamentista.
Olen päivittäin huomannut tuon arvostelun ,vaikkapa yleisissä tiedotus välineissä.
Ajatukseni useinkin on et "mikset hyppää niihin housuihin ,joita niin hyvin osaat arvostella."