Terveiset täältä elämästä
NÄYTTELY
ANNE PUUMALA, ALAJÄRVI/Ilkka-lehti
Jemeniläinen Hani Alkhmari kiertää Villa Nelimarkan salia. Suupielessä karehtii hymy.
Alkhmari pysähtyy yhden valokuvan ääreen.
– Tämä on suosikkini.
Kuvassa on toppahaalariin pukeutunut Parham Karimidangi. On lappajärveläinen loskakeli. Poika hymyilee kameralle koko suun leveydeltä.
Kuvasta välittyy yksi asia ylitse muiden: kolmevuotiaan riemu.
Alkhmarin ja Villa Nelimarkassa avautuneen näyttelyn toisen valokuvaajan, Rasul Kadir Jalilin kameraan on tallentunut monta muutakin arjen nopeaa hetkeä.
Yhdessä kuvassa lapsijoukko istuttaa luokkahuoneessa ruukkukasveja. Toisessa vietetään myyjäisiä. Pöydällä on itse tehtyjä pipoja. Kolmannessa poika järsii keskittyneenä kanankoipea. Neljännessä nuoripari poseeraa kameralle omaan maailmansa uppoutuneena.
– Nämä ovat hetkiä, jotka eivät enää koskaan toistu. Minua kiehtoo valokuvauksessa sen hetkellisyys, Alkhmari pohtii.
Nelimarkan näyttely on Alkhmarille uuden avaus.
Hän saapui Lappajärvelle kymmenen kuukautta sitten. Jemenistä kotoisin oleva, Saudi-Arabiassa vaateliikettä pitänyt Alkhmari kertoo olleensa pitkään kiinnostunut valokuvauksesta.
Suomeen saavuttuaan hän hankki netistä käytetyn kameran ja ryhtyi kuvaamaan keskuksen asukkaita.
– Haluan näyttää ihmisille, ettemme halua vain olla tekemättä mitään. Haluamme tulla osaksi yhteisöä ja tehdä töitä, Alkhmari kertoo.
– Joukossa on todella lahjakasta väkeä, hän sanoo ja nyökkää kohti vierellä istuvaa, keskustelua tulkkaavaa irakilaista Mohammed Qaderia.
Öljyinsinöörinä kotimaassaan työskennellyt Qader sanoo haaveilevansa kirjan kirjoittamisesta.
– Olen jo aloittanut. Filosofia ja yhteisöllisyys kiinnostavat minua. Maailmassa niin moni asia on pielessä. Haluan valaista epäkohtia ja avata ihmisten mieliä kirjoittamalla, neljää kieltä puhuva Qader kertoo.
Hani Alkhmar elättelee toivetta valokuvausopinnoista. Kolmihenkisen perheen tulevaisuus on kuitenkin avoin.
Kivitipun vastaanottokeskuksen asukkaat joutuvat muuttamaan pois ensi kuussa, kun keskus sulkee ovensa. Alkhmar sanoo, ettei tiedä vielä seuraavaa sijoituspaikkaa.
– Haluan jäädä Suomeen pysyvästi. Haaveeni on työskennellä valokuvaajana.
Alkhmarin kuvia on ensi kertaa esillä näyttelyssä. Näyttelyidean äiti, suomenkielen opettaja Johanna Hautamäki-Yamaguchi sanoo, ettei tiedä vastaavaa järjestetyn muualla Suomessa.
– Näiden kuvien näkökulma on erilainen kuin esimerkiksi uutiskuvien, sillä turvapaikanhakijat ovat kuvanneet toisiaan. Kontakti näkyy. Ihmiset ovat läsnä omina persooninaan, hän sanoo.
Näyttelyn toinen valokuvaaja on irakilainen Rasul Kadir Jalil. Kotimaassaan television kameramiehenä työskennellyt Jalililta on tuonut näyttelyyn dokumentaarisia kuvia.
Avajaisiin Jalil ei saapunut. Mohammed Qadar kertoo, että Jalil perheineen on joutunut lähtemään Suomesta ensimmäiseen tulomaahansa Bulgariaan.
Yhteyttä ystäviin Lappajärvellä on pidetty puhelimitse ja sähköpostitse. Terveiset bulgarialaisesta vastaanottokeskuksesta ovat apeat.
– Jalilin mukaan Lappajärvellä asiat olivat paljon paremmin kuin Bulgariassa, Qader kertoo.
Hani Alkhmari ja Rasul Kadir Jalil: Elämää vastaanottokeskuksessa Villa Nelimarkassa Alajärvellä 5. elokuuta saakka.
NÄYTTELY
ANNE PUUMALA, ALAJÄRVI/Ilkka-lehti
Jemeniläinen Hani Alkhmari kiertää Villa Nelimarkan salia. Suupielessä karehtii hymy.
Alkhmari pysähtyy yhden valokuvan ääreen.
– Tämä on suosikkini.
Kuvassa on toppahaalariin pukeutunut Parham Karimidangi. On lappajärveläinen loskakeli. Poika hymyilee kameralle koko suun leveydeltä.
Kuvasta välittyy yksi asia ylitse muiden: kolmevuotiaan riemu.
Alkhmarin ja Villa Nelimarkassa avautuneen näyttelyn toisen valokuvaajan, Rasul Kadir Jalilin kameraan on tallentunut monta muutakin arjen nopeaa hetkeä.
Yhdessä kuvassa lapsijoukko istuttaa luokkahuoneessa ruukkukasveja. Toisessa vietetään myyjäisiä. Pöydällä on itse tehtyjä pipoja. Kolmannessa poika järsii keskittyneenä kanankoipea. Neljännessä nuoripari poseeraa kameralle omaan maailmansa uppoutuneena.
– Nämä ovat hetkiä, jotka eivät enää koskaan toistu. Minua kiehtoo valokuvauksessa sen hetkellisyys, Alkhmari pohtii.
Nelimarkan näyttely on Alkhmarille uuden avaus.
Hän saapui Lappajärvelle kymmenen kuukautta sitten. Jemenistä kotoisin oleva, Saudi-Arabiassa vaateliikettä pitänyt Alkhmari kertoo olleensa pitkään kiinnostunut valokuvauksesta.
Suomeen saavuttuaan hän hankki netistä käytetyn kameran ja ryhtyi kuvaamaan keskuksen asukkaita.
– Haluan näyttää ihmisille, ettemme halua vain olla tekemättä mitään. Haluamme tulla osaksi yhteisöä ja tehdä töitä, Alkhmari kertoo.
– Joukossa on todella lahjakasta väkeä, hän sanoo ja nyökkää kohti vierellä istuvaa, keskustelua tulkkaavaa irakilaista Mohammed Qaderia.
Öljyinsinöörinä kotimaassaan työskennellyt Qader sanoo haaveilevansa kirjan kirjoittamisesta.
– Olen jo aloittanut. Filosofia ja yhteisöllisyys kiinnostavat minua. Maailmassa niin moni asia on pielessä. Haluan valaista epäkohtia ja avata ihmisten mieliä kirjoittamalla, neljää kieltä puhuva Qader kertoo.
Hani Alkhmar elättelee toivetta valokuvausopinnoista. Kolmihenkisen perheen tulevaisuus on kuitenkin avoin.
Kivitipun vastaanottokeskuksen asukkaat joutuvat muuttamaan pois ensi kuussa, kun keskus sulkee ovensa. Alkhmar sanoo, ettei tiedä vielä seuraavaa sijoituspaikkaa.
– Haluan jäädä Suomeen pysyvästi. Haaveeni on työskennellä valokuvaajana.
Alkhmarin kuvia on ensi kertaa esillä näyttelyssä. Näyttelyidean äiti, suomenkielen opettaja Johanna Hautamäki-Yamaguchi sanoo, ettei tiedä vastaavaa järjestetyn muualla Suomessa.
– Näiden kuvien näkökulma on erilainen kuin esimerkiksi uutiskuvien, sillä turvapaikanhakijat ovat kuvanneet toisiaan. Kontakti näkyy. Ihmiset ovat läsnä omina persooninaan, hän sanoo.
Näyttelyn toinen valokuvaaja on irakilainen Rasul Kadir Jalil. Kotimaassaan television kameramiehenä työskennellyt Jalililta on tuonut näyttelyyn dokumentaarisia kuvia.
Avajaisiin Jalil ei saapunut. Mohammed Qadar kertoo, että Jalil perheineen on joutunut lähtemään Suomesta ensimmäiseen tulomaahansa Bulgariaan.
Yhteyttä ystäviin Lappajärvellä on pidetty puhelimitse ja sähköpostitse. Terveiset bulgarialaisesta vastaanottokeskuksesta ovat apeat.
– Jalilin mukaan Lappajärvellä asiat olivat paljon paremmin kuin Bulgariassa, Qader kertoo.
Hani Alkhmari ja Rasul Kadir Jalil: Elämää vastaanottokeskuksessa Villa Nelimarkassa Alajärvellä 5. elokuuta saakka.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja sain monta orgasmia näistä matu kirjoituksista ja huuto kuului naapuriin asti.Kunnes heräsin todellisuuteen ja totuuteen että lähes kaikki maahantunkeutujat karkoitetaan.
Alajärvi havittelee alaikäisiä turvapaikanhakijoita ja saavat kyllä, koska merestä pelastetaan päivittäin tuhansia Välimeren ylittäjiä. JIIHAAA!!! ;)
http://www.torstai-lehti.fi/2016/03/15/alajarvelle-kaavaillaan/
Voi vittu että tää ämmä jaksaa.
Henkisesti sairashan tuo on aivan selvästi. Harmi, että Suomi24 ylläpito on täysin kädetön tuollaisia trolleja vastaan. Alla olevasta linkistä (kaikki sen viestit) näkee tämän päivän vuodatukset klo 17:52 mennessä. 13 viestiä ja päivää on vielä jäljellä!
http://www.suomi24.fi/profiili/nuorissa_on_tulevaisuus