Mitä tapahtuu, jos katolilainen pappi

Pappi voi luopua pappeudestaan ja selibaatistaan kirkon hyväksymällä tavalla ja sen jälkeen jopa avioitua. Avioituminen kirkon ulkopuolella ei kuitenkaan onnistu sillä katolilaisen on avioiduttava katolisessa kirkossa jotta avioliitto olisi pätevä (paitsi jos saa dispensaation piispalta, silloin avioliitto voidaan solmia vaikka luterilaisessa tai anglikaanisessa kirkossa). Jos pappi kuitenkin ilman lupaa solmii epäpätevän avioliiton kirkon ulkopuolella niin hän ei saa toimia pappina (paitsi sellaisissa tilanteissa jossa jonkun henki on välittömässä vaarassa eikä muita pappeja ole saatavilla) eikä vastaanottaa sakramentteja niin kauan kuin epäpätevässä avioliitossa eläminen jatkuu. Ekskommunikaatiota ei kai kuitenkaan siitä tule enkä osaa sanoa Helvetistäkään.

Catholic Answers Forumilla oli joskus kysymys tästä aiheesta joten laitan vapaan suomennoksen siitä tähän:

Kysymys: Jos pappi haluaa jättää pappeuden ja mennä naimisiin, onko se mahdollista?
Vastaus: Papille on mahdotonta lakata olemasta pappi. Ordinaatio tekee pysyvän merkin papiksivihityn miehen sieluun jota ei voi koskaan poistaa. Hän on ikuisesti pappi.
Hän voi jättää työtehtävänsä. Pappi voidaan vapauttaa työstään ja siihen liittyvistä velvollisuuksista. Tämä on kuitenkin selibaattilupauksesta erillinen asia. Vaikka pappi vapautettaisiin tehtävistään hän on edelleen velvollinen elämään selibaatissa ellei häntä erikseen vapauteta selibaattilupauksestaan josta voi vapauttaa vain Paavi (kanoni 291). Selibaatista vapauttaminen ei ole nopeaa, helppoa eikä sitä aina myönnetä mutta se on mahdollista.

Avauksessa oli kysymys: "Mitä tapahtuu, jos katolilainen pappi rakastuu naiseen, haluaa mennä naisen kanssa avioliittoon ja jättää pappeuden ja selibaatin?"

Nimimerkki fghgjhkgj antoi kovasanaisen syytöksen nimimerkill Tämä.On.Totuus ja valittei, että palstalla kävisi vain katolilaisia eikä avaavaja saa asiallista vastausta. Mielestäni molemmat annetus vastaukset ovat aivan asiallisia. Näyttää siltä, että fghgjhkgj hermostuttaa se, että hän ei ole Tämä.On.Totuuden kanssa samaa mieltä. Katsotaanpa:

Nimimerkki Elsa67 valotti asiaa hyvin selkeästi katolilaisen kirkon kannalta. Loppulaiseena oli "Selibaatista vapauttaminen ei ole nopeaa, helppoa eikä sitä aina myönnetä mutta se on mahdollista." Koska Elsa67 tuo esille sen, että selibaattilupauksesta voi henkilön vapauttaa vain paavi, niin asia on näin ollen paavin varassa. Millä perusteella paavi joskus vapauttaa ja joskus ei vapauta selibaattilupauksesta, sitä vastauksesta ei tule esille. Jos paavi päättää asiasta tapauskohtaisesti, niin yksiselitteistä vastausta ei voi olla olemassa. Asia on vähän niin kuin preidentin armahduskäytäntö vangin anoessa presidentiltä vapautusta. Presidentti anomuksen joka hyväksyy tai hylkää - hänen ei tule, eikä hän myöskään anna perusteluja armahdukselleen. Entinen presidenttimme Mauno Koivisto totesi osuvasta: "Jos minun pitäisi se selittää, niin se ei olisi enää armoa."

Nimimerkki Tämä.On.Totuus käsitteli kysymystä omalta puoleltaan, mutta mielestäni täysin asiallisesti hänkin. Hänen lähtökohtanaan ei ollut katolilainen näkemys, vaan kuten hän kirjoitti: "Jumalan Sana ohittaa kirkon määräykset". Hän on siis sitä mieltä, että katolinen kirkko on tässä suhteessa opetuksessaan väärässä. Kirkko ei saa soveltaa mitään traditiota tai perinnäissääntöä, vaan Jumalan Sana on kaiken ylin auktoriteetti. Alkuperäiseen avauksen kysymykseen tällä nimimerkillä on vastauksena se, että papin on hyvä irtautua katolilaisesta kirkosta ja selibaattimääräyksestä kokonaan ja olla kuulainen yksin Jumalan Sanalle, niin kuin se tässä asiassa yleisesti kristittyjen piireissä nähdään.

Jos tämä osio todella haluaa keskusteluun muitakin kuin katolilaisia, niin ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä se tosiasia, että tarjolle tulee myös katolilaisuudesta poikkeavia kommentteja.

Nimimerkki Tämä.On.Totuus siteerasi pitkän pätkän Jumalan Sanaa. Olen kirjoittajan kanssa aivan samaa mieltä; Jumalan Sana on tässäkin asiassa oikeassa.

elsa67 kirjoitti: ""Jumalan sana ohittaa kirkon määräykset" on mun mielestä vähän oudosti sanottu, sillä kirkko on Jumalan sanan ainoa oikeaoppinen tulkitsija."
Ymmärrän kyllä, että katolilaisen kirkon jäsenenä otat yllämainitun kannan. Näin ollen et voi, etkä osaa ottaa huomioon sitä mahdollisutta, että katolinen kirkko olisi tulkinnut lukuisia raamatullisia kohtia täysin väärin ja jo pelkästään katolilaisen kirkon vanhurskauttamis- ja pyhitysoppi sotisi "yksin uskosta, yksin Jeesuksen tähden, yksin armosta" -opetusta vastaan. Et ole ajatuksessasi yhden kirkkokunnan kaikkitietäväisyydestä yksin, sillä kaikkina aikoina kirkkohistorissa on noussut yhteisöjä, jotka arvelet omaavansa jumalallista korkeampaa tietoa. Tuollainen asenne tekee ylpeäksi ja kovaksi. Nöyryys vajavaisesta tiedostamma puuttu. Kaikki seurakunnat koostuvat ihmisistä ja ihminen ei ole kaikkitietävä Jumala.
1.Kor 13:9"Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista."
1.Kor. 8:2"Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee."

Kristityn omantunnon tulee olla sitoutunut ainoastaan Jumalan Pyhään Sanaan, joka on korkein auktoriteettimme. Ihmisten muodostamat kirkkokunnat voivat kaikki erehtyä, joten niiden seuraamisen sijata uskovan on seurattava yksin Kristusta.
Ap 5:29 "Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä."
Ymmärrän kyllä sinua elsa67, että ajattelet Pietarin olleen ensimmäinen paavi. Arvelen sinun ajattelevan, että Pietarin toiminta ja ajatukset olisivat olleet erityisen jumalallisia. Pietari, Keefas, oli kuitenkin hyvin vajavainen mies, eikä hän Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeenkään ollut sisäistänyt, mistä evankeliumissa oli kysymys. Pietari lankesi ulkokultaisuuteen ja tästä Paavali häntä suoraan nuhteli. Asia oli äärimmäisen vakava, silä Pietari turmeli suurinta aarrettamme, meidät synnistä pelastavaa evankeliumia.
Gal. 2:1114 "Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?"
Kuten ylläoleva esimerkki osoittaa, niin Pietari ei ollut vahva kallio, vaan päinvastaista. Kallio, jolle Jeesus sanoi perustavansa seurakunna, oli jotain järkkymätöntä ja vahvaa; tämä vahva kallio on Jumalan Sana ja Piertain tunnustus Kristuksesta elävän Jumalan Poikana oli kalliota, ei Pietarin heikko persoona.
Matt. 16:16-18 "Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita."

Sitä suuremmalla syyllä ymmärrän, että sinun on vaikea ajatella paavien halki vuosisatojen tehneen lukuisia täysin epäraamatullisia päätöksiä, sillä katolilaisuudessa uskovien Sanan tutkiminen on usein jyrkästi torjuttu. Tässä vain muutamia esimerkkejä:
1229 A.D. Toulouse'n kokous, Kaanon 14: ”Me kiellämme myös, että maallikoiden (tavallisen kansan) sallitaan omistaa Vanhan tai Uuden Testamentin kirjoja...”
Syyskuun 8. päivä 1713. Kiertokirje Unigenitus paavilta Clement XI – joka tuomitsee sen ”harhan”, että jokaisen ihmisen pitäisi tutkia Raamattua.
Mainitset kirjoituksessasi Pietarin lisäksi Paavalin. Paavali julistaa, että Pietari ei ole häntä vihkinyt eikä vahvistanut virkaan. Hän ei tunnusta Pietaria sellaiseksi, jolta virkaan vahvistamista olisi anottava. Nimenomaan hän torjuu sen ajatuksen, että hänen katumuksensa olisi riippuvainen Pietarin arvovallasta. Hänen velvollisuutensa olisi kuitenkin ollut tunnustaa Pietari esimiehekseen, jos Pietarilla olisi ollut se asema juro divino. Niinpä Paavali sanoo saarnanneensa evankeliumia heti, kysymättä Pietarilta neuvoa tai lupaa. Paavalin puheesta Jerusalemin "pääpaikalla" käy ilmi, ettei hän nosta Pietria eikä ketään jumalliseen asemaan.
Gal 2:2 "Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan."
Gal. 2:6 "Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön - nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään"