Kai nyt sitä noin voi kirjoittaa.
Olo tuntuu tällä hetkellä todella tyhjältä. Koko oma vanha todellisuus on miltei poissa sairauden myötä, eikä ole sitä ihanaa harhatodellisuutta, johon turvautua.
Omat harhani olivat terveiden silmissä vissiin suht. sairaita, mutta ainaskin sain niistä lohtua.
On niin kovin outoa yhä elää vailla sitä "omaa todellisuutta".
Sotä jossain vaiheessa vielö lääkitettynäkin kaipaa, vaikkei kait pitäisi.
Paha depressiohan sitä iski päälle heti kun harhat loppuivat ja masennuslääkkeitähän se lekuri määräsi eli tyypillisellä ssri lääkityksellä taas mennään.
Olen pikkuhiljaa palaamassa takaisin työelämään vaikka olen vieläkin masentunut. Tässä nyt n. puoli vuotta depislääkkeitä napsittu ja niin pois päin.
Pelkään psykoosin uudelleeniskemistä, jota toivottavasti ei enää tapahdu.
Masennusdiagnoosi ja tauti itsessään vain vituttaa.
Onko muilla täällä samankaltaisia "parantumisia" havaittu? Iskikö sairaudenjälkeinen depis päälle ja kuinka selvisit siitä?
Olo tuntuu tällä hetkellä todella tyhjältä. Koko oma vanha todellisuus on miltei poissa sairauden myötä, eikä ole sitä ihanaa harhatodellisuutta, johon turvautua.
Omat harhani olivat terveiden silmissä vissiin suht. sairaita, mutta ainaskin sain niistä lohtua.
On niin kovin outoa yhä elää vailla sitä "omaa todellisuutta".
Sotä jossain vaiheessa vielö lääkitettynäkin kaipaa, vaikkei kait pitäisi.
Paha depressiohan sitä iski päälle heti kun harhat loppuivat ja masennuslääkkeitähän se lekuri määräsi eli tyypillisellä ssri lääkityksellä taas mennään.
Olen pikkuhiljaa palaamassa takaisin työelämään vaikka olen vieläkin masentunut. Tässä nyt n. puoli vuotta depislääkkeitä napsittu ja niin pois päin.
Pelkään psykoosin uudelleeniskemistä, jota toivottavasti ei enää tapahdu.
Masennusdiagnoosi ja tauti itsessään vain vituttaa.
Onko muilla täällä samankaltaisia "parantumisia" havaittu? Iskikö sairaudenjälkeinen depis päälle ja kuinka selvisit siitä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Syötkö neuroleptejä ("antipsykoottisiä lääkkeitä")? "Psykoosin jälkeinen masennus" on todella usein oikeasti neuroleptien vaikutusta, mikä ei mene koskaan pois, paitsi jos lopettaa tai vähentää sitä neuroleptiä.
Lopeta masennus lääkkeiden käyttö ehdottomasti! Vttu mitä myrkkyä ovat ssri paskat! Kauheat vieroitus oireet luultavasti tulevat. Mut yritä kestää ne.
Kiinnostavaa kuulla et kaipaat psykoosia,ilmeisesti ei ollut sulle paha kokemus toisin kuin ittelle oli.
Nyt ei lääkettä enää hetkeen syöny ja kärsin siit vieroitus oireet.
Mulla oli pakkohoidon jälkeen vaikea olo. Tiedän tunteen.
Lopetin Risperidonin. Lopetin Mirtazapinin. Lopetin Imovanen.
Vuosi lääkkeettä. Vihdoin tuntuu, että minä alan taas olla minä.
Imovane on ihan mukava lääke:)
Voi kun lekuri määräisi bentsoja, mut ei vaan määrää:( Miun olo ei oo lekurin mielestä tarpeeksi paska!
Anna aivoillesi aikaa levätä, ne ovat kokeneet massiivisen sairaustilan, ja tarvitsevat lepoa ja rauhaa kuten minkä tahansa sairauden jälkitilassa. On jossakin sanottu että esimerkiksi loppuun palamisesta toipumiseen voi mennä jopa vuosi, ja mielestäni psykoosi ja skitso-oireilu ovat vain merkkejä aivojen loppuun kulumisesta, väsymisestä ja niiden aiheuttamasta välittäjäaineiden epätasapainosta. Lepää, ja ehdottomasti nuku tarpeeksi. Ei ole tarkoitus, että ihminen olisi kone ja aivot robotin osa vaikka väsyneenä voi siltä tuntuakin. Anna aivojesi laskeutua maan pinnalle, minkä varmaan aistit juuri väsymyksenä ja masennuksena. Anna itsellesi lupa olla masentunut ja väsynyt, ajattele se aivojen suojamekanismina. Jos sinua väsyttää ja nukuttaa, ole väsynyt ja nuku, ja ajattele että oikeasti tarvitset muutaman kuukauden unen putkeen, älä tunne syyllisyyttä siitä.
Hulluinta tässä on, että olin pitkäaikaistyötön. Psykoosista ei myönnetty sairaslomaa.
Tuli 500 päivää täyteen työmarkkinatuella. Tuli täyteen 300 päivää. Työkkäri pakotti karenssin uhalla työkokeiluun. Siitä palkkatuella töihin.
En todellakaan uskaltanut laittaa hanttiin. Mitä minulle olisi tehty, jos olisin mennyt sanomaan, että en kykene töihin - vielä. Pää ei kestä.
Jos olisin kertonut, että lopetin lääkkeet - toivuin ja taistelin. Kesken palautumisen olin pakotettu töihin köyhyysloukossa töihin alle kympin tuntipalkalla. Uuvuin. Väsyin. En yksinkertaisesti jaksanut yhtään mitään muuta kuin sen kahdeksan tuntia töissä. Kotona kaaduin sänkyyn vain taistellakseni itseni töihin seuraavana aamuna.
Määräaikainen työsuhde päättyi puolivuotta sitten. Nyt työttömänä. Alan palata elävien kirjoihin. Epäilenpä, että olisin toipunut työkuntoon jo parivuotta sitten, jos minulle olisi annettu kuukausi pari aikaa toipua ilman pelkoja ja paineita koko elämän kaatumisesta taloudellisiin paineisiin työttömänä.
Oli se työnäyte osaamisesta varmasti sen sorttinen, että ei enää ikinä tarvitse pelätä töihin joutuvansa. Ei ainakaan, jos seuraavasta työpaikasta soitetaan edelliseen ja kysytään: Miten se pärjäsi? Ihan sompina vedin. Esitin olematonta. Yritin kätkeytyä varjoihin, jottei minusta jäisi mitään sanomista. Kukaan ei muistaisi minua jälkeenpäin. En ollut oma osaava reipas ahkera aikaansaava älykäs innostunut inspiroiva aloitteellinen itseni.
Keräsin vain päivärahan kasaan.
Parasta on, kun menee ulos happihyppelylle. Se virkistää mielen ja saat raitista ilmaa.