Elämän taitoa tarvitaan

Eräänlainen sisutarina: elin 490 euron työttömyyskorvauksella, johon lisänä sain 300 euroa sosiaalihuollosta rahaa. Muuta ei tullut. Välillä oli kuukauden työ, välillä puoli vuotta työvelvoitetyötä, jota silloin valtio antoi pitkäaikaistyöttömille, ne saattoivat jatkua 2 vuotta, mutta peruspalkka loppui kahteen vuoteen maksimissaan ja työttömyys oli edessä. Kun jäin eläkkeelle, työkyvyttömyyseläkkeelle; eläke oli muutaman kympin yli 1000 euroa ja siitä edes vanhuuseläke ei nousisi. Halusin uuden puhelimen. Epileptikkona särkyä puhelimia vuoden aikana 3 ja jokainen maksoi yli 300 euroa, kannettava tietokone maksoi 690 euroa ja tabletti 399 euroa. Velka-ajaksi otin kaksi vuotta. Liittymien ja puhelimen käytön vuoksi puhelinlaskuni oli kaksi vuotta joka kuukausi 250-380,00 euroa. Kun lopulta kyllästyin maksamiseen, maksoin kaikki erät yhtä laitetta lukuun ottamatta kokonaan kerralla pois. Puhelinlaskuni yllätti. Nyt se putosi alle sataseen, jos maksusopimusmaksua ei oteta lukuun. Yritin minä säästää kin ja innostuin neljä kertaa luottokortista. Otin sellaisen ja maksoin kuin isäni velkaa pois kaiken. Nyt minulla on vain pankkikortti ja olen alkanut säästää rahaa 12 säästölippaaseen, joita keräsin. Lisäksi avasin tavallisen säästötili ja laitan joka kerta, kun kaupassa käyn Säästötilille rahaa muutaman euron. Säästö ei ole suuri, mutta käyn kaupassa kuukaudessa noin 16 kertaa, joten 3 euroa joka kerta on kuukaudessa muutama kymppi rahaa. Säästän aina kun voin ja pidän kuiva-ainekaapin täynnä. Täytän sitä aika ajoin ja leivon itse sekä paistan joskus ja joskus myös keitän. Nyt puhdistin jättipulloni ja isojen pullojen, joita käytän erilaisten rahojen säilytykseen ja koristeina, ulkopinnat veden kanssa. Kerran etsin Pitempiaikaista säästöpaikkaa rahoille, mutta jostain muualta kuin asunnosta. Kerrostalossa kun asun, niin laitoin lasipurkin parvekkeelle ja yksinkertaisesti unohdin koko purkin. Oli mukava yli puolen vuoden kuluttua huomata säästö. Tämäkin oli erään tavallisen työttömän ja myöhemmin eläkeläisen tarina. Minä en saa sosiaalihuollosta mitään, vaikka olen kysynyt. Siksi kerroin tämän, että olen minäkin pärjännyt 790 eurolla kuukaudessa ja elänyt joten kuten hyvin. Jokainen pärjää, kun jättää mäyräkoira ja jaloviinapullon viikoittain ostamatta sekä myös vähentää tupakka, tyytyy halvempiin vaatteisiin ja opettelee tekemään jotain itse. Eli toisin sanoen itse jokainen rakentaa onnensa, se lähtee omasta itsestä, omista toiveista ja unelmista ja vain itse sen tekee. Toinen ei onnea voi antaa kuin pienen haaveen ja intoa, mutta minä itse rakennan elämäni ja onnen. Rukoukseni on, että jokainen äidin ja isän elätti oppisi kerran omillaan toimeen tulemisen alkeet, ettei tarvitsisi jäädä työttömäksi tai peräti asunnottomaksi...