Mukeista ja muista astioista

Kotioloissa juon jykevästä juomalasista, kaksi lasillista päivässä. Kylässä yritän näyttää tyytyväiseltä siemaillessani pikkurilli pystyssä sellaisesta sormustimen kokoisesta.

Se lasi on paras astiani.

Jokainen päiväni on jotain riemujuhlan ja ilotulituksen väliltä.

Myin viime joulun alla kirpparilla Sointu kahvikuppisarjan 6 kpl. Ne olivat äitini aikoinaan ostamat. Tein niillä kattauksen sukujuhlissa vanhemmalle suvun väelle Kun viimeinenkin äitini sisaruksista kuoli en nähnyt enää syytä pitää astiastoa kaapissa kun niille löytyi sopiva ostaja, joka maksoi mitä pyysin.

Kun lopetin ravintolapalveluyritykseni ja myin astiastot, jätin itselleni 24 sarjoja eri astiastoista ja aterimista.

Itsellä on nyt käytössä Petzen tyttäreltä saamani sievä muki.

Terkut Lapista Silver Foxini (auto) sai tulikasteen ajoin kahdessä päivässä yli 750 km.
Näissä uusimmissa autoissa on paljon ajomukavuuksia, joten matka taittui jouhevasti.

Kahvia join matkan varrella posliinimukeista ja kertakäyttömukeista. Hiljaisen kansan kahvilassa nautin nokipannukahvit pahvimukista, joka tarjoiltiin sievässä kuksan tyylisessa puupitimessä.

Nokipannukahvi on parasta ikään ; )

Yleensä juon isosta Iittalan Taika-mukista, vaikka pienempiäkin olisi ja on perinteisiä kahvikuppejakin paria eri mallia, kun en ole ehtinyt ryhtyä myymään niitä.

Arabian ruskeasta Rosmarin-mukista. Se on tarpeeksi iso. 'Tiristän' kahvin mukiin suppilon kautta; saanpahan mieleistäni, eikä tarvitse kahvinkeitintä sotkea.

Jos on enemmän porukkaa niin Teema-mukeja on sekalainen valikoima. Ruusukupit (perintö-) olen vienyt kirpparille.

Tässä vaiheessa elämää jokainen päivä on juhlapäivä. Kahvilla tai ilman.

Juon aamukahvini vaihdellen kahdesta eri mukista. Kaksi mukillista. Olen lahjoittanut kaikki ylimääräiset astiastoni tyttärilleni. Yksi astiasto on jos/kun pitäisin jotkut kekkerit, en pidä.
Ei se elämä ihan juhlaa ole, mutta äsken, palattuani lenkiltä, tein ja söin omalla variaatolla avokadopastaa ja juhlavalta maistui niinkin arkinen ateria.

Nätistä mukista, kolme vaihtoehtoa. Willeroy&Bochin linnut (fantasialinnut), mukissa erikoinen muotoilu ☺️

muumimukista, se on hyvää posliinia, hajuton ja mauton

Mei huushollissa on iso määrä muumimukeja, erityisesti tykkään siitä vaaleanpunaisesta rakkausmukista, muutenkin vanhat muumit ovat mieleisimpiä.
Niistä juodaan jos on porukkaa, ja jos haluan laittaa mukin lautasineen niin silloin sinisiä taikoja tai sitten nämä rakkausmukit valkoisin savilautasin. Yksin juon taikasta, se vetää puoli litra, ei tartte olla heti tankkaamassa.
Mä tykkään taikasta, on sinisiä ja punaisia ja voin kattailla ristiin rastiin niitä.
Edellisten sukupolvien kuppi ym kippoaarteita on nurkissa, joskus kun kun kattaa ja miettii oikein" fengsuitaan" silloin niihin tartun. Muuten olkoot vielä rauhassa.
Mun mielestä kupissa pitää olla hyvä riittävän iso korva, varsinkin kun on mummoja ja pappoja juomassa. Pienen pienen sipsutukset ärsyttää.

Minä toin mamman maalaamat ruusukupit Suomesta vitriinikaappiini. Olen käyttänyt kerran. Arkikuppeina porsliinmukit; jotenkin vastustaa juoda kahvia kolpakoista tai paksuista saviastioista, vaikka niitäkin on kokoelma ja sitten tietenkin ikean halpismukit siniset, valkoiset ja ruskeat 5 kr.kipale.
Juomalasini ovatkin melkein kaikki iittalaa, suosikkini on lempi-lasit jotka ovat sopivan suuria kaikkeen käyttöön ja sopivan ohuita että kilahtavat kauniisti kun osuvat johonkin. Menevät tosin helposti rikki, kuntaas iittalat ei yleensä tee sitä

2,5dl Nalle Puh keramiikkamuki :) arkena. Vieraille ja juhlaa vitriinissä paremmat astiat.

Kotioloissa tai möksällä en ala teeskentelemään pikkurillisivistynyttä. Nauttisin aamukahvini suoraan terästermarista (kahvinkeittimieni vakivarusteet) jos termareiden suu olisi otollinen hörpätä. Niinpä joudun juomaan kahvini mutkan kautta milloin mihinkin mukiin lurautellen ja lorotellen. Muki saattaa olla edellisiltainen (huuhdottuna toki tottakai) tai edellisaamuinen. Jos ´pulla´on esimerkiksi täytepitkona, sen nautin kolmena tai neljänä leikattuna palana, en minään nylkkysiivuna. Kaaretortun sentään puolitan.

Mitä tulee hienostoastioihin, sellaisia löytyy monta sarjaa monen sadan euron arvoisia; ostin joskus kymmenisen vuotta sitten tärkeisiin juhliin ja oli ne käytössä senkin jälkeen pari kertaa. Tarpeettomina lojuvat osa kellarissa osa kylpyhuoneen suihkukaapin (takana) nurkassa, kannellisissa muovilaatikoissa. Ei ole kelvannut kellekään jos en ole ehtinyt liiemmin tuputtelemaankaan. Kai ne jollekin kelpaisi. Mökille ovat liian hienoja.

Aamukahvini juon lapsenlapsien mummille valitsemasta ja lahjaksi antamasta mukista, puolen litran vetoinen 'Cath Kidston' fine china posliinia.
Kahvimukini on oltava ehdottomasti iso, valkoinen tai vaalea sisältä, ohutreunainen ja siinä on oltava asiallinen iso korva. Tyttöjen valitsema muki täyttää nuo 'perusvaatimukseni' ja on myös koristelultaan täydellinen. He olivat ihan itse (kysyin vanhemmilta) huomanneet mukin sopivan yhteen yhden äitini kirjaileman pöytäliinan jota silloin tällöin pidän 'keskipöytäliinana', kanssa. Täsmälleen saman tyylisiä ja värisiä kukkia molemmissa. Muki on lempiastiani, sen kanssa päivä alkaa aina hyvin.
Teen juon useimmiten lasista. Teräksiset (mahtipontiset?:) sputnik-aiheiset lasin pidikkeet on ostettu Moskovan junasta tarjoilijalta joskus 70-luvulla, pidän niistä aina vaan.

Lapsuudenkodistani lähtöisin olevat astiat ja astiastot ovat jokapäiväisessä käytössä, pilkkumeita ja muita tarjoiluastioita lukuun ottamatta. Tiskaan käsin joka tapauksessa, joten ei tarvitse kultareunuksia varjellakseen makuuttaa tyhjän panttina kaapissa.

"Kahvimukini on oltava ehdottomasti iso, valkoinen tai vaalea sisältä, ohutreunainen ja siinä on oltava asiallinen iso korva."
On asioita joista ei voi olla eri mieltä :)

"Aloittaja"

Mukavaa huomata että inspiroiduit keväisestä profiili-kuvastani.
Siinähän olivat molemmat mukini.
Niin Tee kuin Kahvikin.
Niiden teemahan on taikuus.
Varmaan muistatkin :)

H.

Ennen muinoin käytettiin kahvikuppeja.
Nykyään se on vaihtunut 2-3dl mukiksi. Nuoremmat polvet ihan ihmettelee ennenvanhaisia pieniä kuppeja.
Neljässä huushollissa on kyllä astioita ihan riittävästi, laidasta laitaan.
Sanonkin lapsenlapsille, että kun me 2 vanhaa ollaan poissa, voitte perustaa kirpputorin.

En ole kovin vaativa aamukahvimukin suhteen. Kuten muussakin, niin siinäkin se sisältö on minulle tärkeämpää kuin ulkonäkö.
Silmät unitihrullaan kun menen aamulla keittiöön, niin tuskin edes näen minkänäköisen mukin (onko se edes muki) täytän kahvilla. Mielellään se saa olla aika tilava, ettei tarvitse monta kertaa tutterehtia parvekkeen ja keittiön väliä. Mielellään leveäpohjainenkin, ettei niin helposti kaadu kahvit valumaan naapurin parvekkeelle.

Tänä aamuna näkyy olleen käytössäni (tuossa se seisoo vieläkin vieressäni) valkoinen muki, jonka kummallakin puolella on punapukuinen iloisen näköinen tonttu istumassa punaisella rusetilla koristellun jouluseppeleen päällä, kiikkumassa kai. Mukin sivussa lukee God Jul. Pohjassa lukee: Bly- og kaliumfri Kan maskinvaskes (eikä minulla ole tiskikonetta) MADE IN THAILAND.
Mukin toisesta laidasta on lohjennut pala pois ja siitä se on vähän päässyt tummumaan. Mukin korva näyttää siltä kuin se olisi joskus irronnut ja liimattu takaisin, pikkusen rakoilee, mutta kestää.

Muuten suosikkimukini on se, missä on Nasan logo ja teksti: I need my space. Näkyy olevan tiskissä nyt.
Toinen on se, missä ennen luki: Huomenta Pöljä. Siitä on teksti häipynyt. Nyt se on vain täysvalkoinen.
Kolmas suosimani on sisältä musta, päältäpäin hopeanharmaa, missä on musta poron (vai hirven, poron kai?) kuva.

Siinäpä ne eniten käytetyt mukini. Luettelenko muutkin astiani? En.

Silloin, kun muistan oman tasoni ja haluan juoda kahvia sen mukaisesti, niin otan kaapista esiin kullalla maalatun Kyoto kahviastiostoni, katan sen olohuoneen pöydälle istun arvolleni mukaisesti selkä suorassa sohvalla (ja olen olevinani).

http://www.svenskt-porslin.net/foton/2-gustavsberg/2-k/2-kyoto-antbut.jpg

4 desin Iittalan Sarjaton mukista. Valkoisesta tai vaaleanpunaisesta. Savea ne varmaan ovat, kahvi säilyy tosi pitkään lämpimänä niissä.

Vieraille katetaan Muumeista, valitaan tarkkaan kuka saa minkäkin kupin. Kun lapset oli pieniä, heitä oli helppo hihityttää kattamalla Niiskuneitiä isoisälle. Yksi Haisuli on aina pöydässä, kuppi, lautanen tai jos ei muuta niin lusikka. Kun lasten isovanhemmat tulee kylään, Haisulin lähtöpaikka on isoisän paikalla, josta hän siirtää sen vaivihkaa seuraavalle, ja päätyy yleensä sille joka tulee viimeisenä pöytään. Mun lemppari on Vilijonkka. Kun sen kaupasta bongasin, pääsi huokaus, siinähän se oli, Minun Kuppini.

Kun tytär löysi poikaystävän ja kasvoi liian vanhaksi tälle traditiolle, isoisä piti sitä huolestuttavana merkkinä :)