ihmiskäsitys

Kirjoitit: "... mielisairaudet, vammojen aiheuttamat käytöshäiriöt, kehitysvammaisuus jne.
tällöin herää kysymys onko ortodoksien ajattelussa piirre että vain terveet ja älykkäät pelastuvat kun voivat käyttää omaa älyään kilvoittelun aloittamiseen. "

Kyllä ihmisellä on aidosti vapaa tahto. Mitä edellämainittuihin tulee, hehän ovat usein lapsenkaltaisia ja minusta terveen järjen mukaan heihin tulee soveltaa samoja sääntöjä, kuin lapsiin yleensäkin. Jeesus sanoi heistä:

"Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta."

Vajaamielisen osa on siis tässä mielessä helpompi, kuin muiden. Jokaiselta vaaditaan kykyjensä mukaan.

Hmm, aika rankaksi menee tämä kirjoittelu, mutta ei se mitään. Tämä on jo niin perustavaa laatua oleva kysymys, että parempi olisi lukea kirjoja, kuin heittää lonkalta keskustelua tänne. Mutta jotain kuitenkin.

Vapaa tahto on ortodoksisessa opetuksessa peruuttamaton osa ihmistä. Se on periaate, josta ei luovuta. Eräiden isien mielestä vapaa tahto on se osa ihmistä, jossa näkyy selkeästi Jumalan kuva ihmisessä. Voidaan sanoa, että vapaassa tahdossaan Jumala loi ihmisen vapaaksi. Jumalan täydellisyys näkyykin siinä, että Hän rakastaa luotuaan, vaikka tämä vapaassa tahdossaan toimisikin väärin.

(VRT. "rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille". (Matt 5:44b-45)

Edellisestä voi arvata jo sen, että jos Jumala kerran rakastaa ja haluaa pelastaa kaikki on "pallo" ihmisellä - pelastus on ihmisestä itsestään kiinni. Tämä ei tarkoita sitä, että me yksin kykenisimme "omavanhurskaasti" pelastumaan, vaan sitä, että meillä on vapaus vastata Jumalalle "kyllä" tai "ei".

Ortodoksi Teologi John Meyendorff kirjoittaa: "Juuri ihmisen vapaus merkitsee vastuuta ja siten myös viimeisen tuomion lopullista koetta. Silloin ihmisellä - ainoana koko kosmisessa järjestelmässä, joka sillä hetkellä kokee lopullisen kirkastumisensa - on vieläkin etuoikeus kohdata Jumalalle antamansa myönteisen tai kielteisen vastauksensa ikuiset seuraukset".

Mitä jos ihmisellä ei olisi vapaata tahtoa? Muistatte varmaan monet luterilaisen teologi- Kyllösen pohdinnat Jumalan kaikkivaltiudessa ja kaikkien pelastumisesta. Ymmärtääkseni kaiken pohdinnan syynä oli se, ettei hänen luterilaisen korostuksensa mukaan ihmisellä ole vapaata tahtoa. Tällöin ajaudutaan predestinaatioon, eli ennalta määräytymiseen. Tällöin Jumalan salaisuus ja suuruus ei olekaan Hänen Rakkautensa äärettömyys vaan se, että Hän salaisesn päätöksensä kautta pelastaa "vanhurskauttaa" toiset ja jättää toiset pelastamatta.

Muistan itsekin, kuinka kotikaupunkini luterilainen kirkkoherra sanoi eräässä haastattelussa Jumalan salaisuuden olevan siinä mikseivät kaikki tule pelastetuiksi. Tämä on mielestäni erittäin outo kysymys, ortodoksisen teologian opiskelijana (kirkko tuntee vain kolme todellista teologia) en voi ymmärtää näitä pohdintoja. Ihminen on vapaa ja Jumalan täydellinen rakkaus julistetaan siinä, että Hän rakastaa kaikkia ehdoitta.

Tuomio onkin siinä, että jäämme tai jättäydymme itse Jumalan täydellisen rakkauden ulkopuolelle. Tällöin Jumalan rakkaus on tuli, joka polttaa ne, jotka eivät osallistu tuohon rakkauteen. Siksi juuri sanotaan: "rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia". Jos emme ole osallisia rakkaudesta, emme osallistu Jumalan elämästä.

Vrt. 1 Joh 4:16-18 "Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa."

Mitä tulee kehitysvammaisiin tai mielenterveysongelmaisiin totean aluksi, että ennen nykyistä tehtävääni ja teologian opiskelua työskentelin 11 vuotta kehitysvamma-alalla lähinnä kaksoisdiagnoosin omaavien kehitysvammaisten kanssa. Tämä tarkoitaa sitä, että heillä oli kehitysvammaoireen lisäksi jokin psyykkinen diagnoosi. Itse en koskaan ajautunut tällaisiin kysymyksiin, vaikkakin kysyin itseltäni monesti sairauksien ja kärsimyksen syytä. Mutta taustalla on toki opetus tuosta lankeemuksen kosmologisesta merkityksestä.

Tämä vastaus menee nyt todella pitkäksi. Pelastuminen on edellä luetun mukaan kiinni siitä, miten olemme osallisia Jumalan rakkaudesta. Ortodoksisessa opetuksessa monesti sanotaan, ettei perisynti siirry sikiämisen kautta vaan sukupolvelta toiselle perintönä ja tavallaan opittuna, siirrettynä asiana. Tällöin herää ajatus siitä, että esimerkiksi mielenterveysongelmaisten ja kehitysvammaisten kohdalla oleellista on rakkauden kokeminen. Jos he oppivat elämässään kokemaan rakkautta ja rakastamaan, he ovat oikealla tiellä, vaikka osa ei kykenisikään älyllisesti sanoiksi tuota asiaa pukemaan.

Mutta edellä kirjoitetusta ilmenee ihmisten kollegtiivinen vastuu. Miten me opetamme rakkautta ihmiselle, jonka tahtoelämä on sairauden vuoksi vääristynyt? Ortodoksisessa Jumalanpalveluksessa esiintyy usein rukouslause: "antakaamme itsemme, toinen toisemme ja koko elämämme Kristuksen, Jumalan, Haltuun". Tässä ilmenee koko yhteisön vastuu pelastuksen tiellä kulkiessa. Kirkko on sairaala, jossa toinen toistamme tukien kuljemme kohti hengellistä parantumista - kohti rakautta.

Tämä tarkoittaa sitä, että kannamme toinen toisiamme: aina kun joku elää rakkaudessa, koko kosmologinen järjestys kokee kirkkautta ja aina kun joku lankeaa tai jatkaa lakeamista, koko järjestelmä pimenee ja aiheutamme toinen toisillemme kärsimystä. Tämä kaikki tapahtuu toki aivan konkreettisesti, mutta myös hengellisessä mielessä. Siksi meidän vastuumme on äärettömän suuri. Jumalahan loi ihmisen välittäjäksi luomakunnan ja itsensä välillä. Tämä ilmenee siinä, että ihminen on fyysishengellinen olento.
JA luomiskeromuksessa eläinten nimeämisessä: "Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi. Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui" (1 Moos 2:19)

Että näin tällä kertaa. Hyvää työpäivää tai muuten vaan päivää kaikille. Nyt oikeat työt kutsuvat.