vai onko sittenkään? Aluksi ymmärsin että toiminta on palvelutalossa oikein ja ehkä se niin onkin mutta, nyt tuntuu pahalta.
Omaiseni on ollut useita vuosia palvelutalossa sen jälkeen kun sai aivoinfarktin ja ei jaksanut kuntoutua siitä. Hänellä on toispuoleinen halvaus joten ei liiku sängystään mihinkään ilman apua. Sen verran kuntoutui että on syönyt itse ja tykännyt kaikista ruuista (ei jälkkäreistä) vaikka ne ovatkin soseena koska nielu ei toimi kunnolla ja jää helposti kurkkuun. Ja aina syönyt lautasen tyhjäksi. Nyt hän on vähitellen vähentänyt syömästä ja jo useita viikkoja ettei ole syönyt juuri mitään. Joskus saattaa mennä 1-2 tl puuroa tai pääruokaa. Kertoo että on pahaolo tai ei maita. Vettä hän kyllä juo ja pyytääkin sitä jos ja kun joku on paikalla. Enää ei käsi välttämättä jaksa nousta ottamaan mukia. Mitkään tarjotut ns. vanhusten vitamiinijuomatkaan ei maistu. Lääkkeensä kyllä saanut nieltyä ja välillä nestemäisenä. Mutta ne ovat pahanmakuisia ja nyt siirrytty kipulaastariin. Kaikki perustoiminnot suoritetaan päivittäin eli se ruokakin viedään säännölleen hänelle mutta hän kieltäytyy heti ja ketään ei pakoteta syömään. Muutaman kerran kysyvät haluaako että syötetään mutta ei suostu siihen ja pyytää viemään ruuat pois kun tekee pahaa ja niin ne viedään. Ravintoliuostippaa ei laiteta tai nenämahaletkua ravinnon turvaamiseksi koska elimistö on jo niin sanotusti alkanut tekemään kuolemaa. Suolikaan ei enään tyhjene ja sekin pitää tyhjentää. Eli solut eivät enään kuljeta ravinteita mihinkään ja ne kertyisi kehoon ja turvottaisi vanhuksen ja lopun tullessa kuolema olisi todella tuskallista vanhukselle. Tarkoitus on kuulemma että lähtö on mahdollisimman tuskaton ja kivuton ja kipulääkityksestä pidetään huoli ettei kipuja olisi. Jotenkin ymmärrän tämä ja jotenkin en. Eikö tämä kuulosta juurikin siltä että annetaan (eutanasia) ihmisen lähteä kun on huomattu ettei itse enään kykene ravintoaan ottamaan. Sikäli tämä ei ole eutanasia koska vanhus ei ole missään vaiheessa sanonut haluavansa kuolla. Mutta ei myöskään ymmärrä (ääneen sano) että sellainen prosessi on käynnissä. Olisiko heti pitänyt laittaa ravintoletku kun lakkasi syömästä? Jolloin hän ehkä vielä söisi itse tai huolisi ruokaa. Jos elimistö alkaa olla loppu niin kai se lähtö tulisi vaikka vielä ruokaa pystyisikin syömään? Vai onko niin että kun elimmistö ei enään pysty käsittelemään ruokaa niin se ei myöskään käsittelisi sitä letkuruokaakaan ja vahvistu siitä?
Omaiseni on ollut useita vuosia palvelutalossa sen jälkeen kun sai aivoinfarktin ja ei jaksanut kuntoutua siitä. Hänellä on toispuoleinen halvaus joten ei liiku sängystään mihinkään ilman apua. Sen verran kuntoutui että on syönyt itse ja tykännyt kaikista ruuista (ei jälkkäreistä) vaikka ne ovatkin soseena koska nielu ei toimi kunnolla ja jää helposti kurkkuun. Ja aina syönyt lautasen tyhjäksi. Nyt hän on vähitellen vähentänyt syömästä ja jo useita viikkoja ettei ole syönyt juuri mitään. Joskus saattaa mennä 1-2 tl puuroa tai pääruokaa. Kertoo että on pahaolo tai ei maita. Vettä hän kyllä juo ja pyytääkin sitä jos ja kun joku on paikalla. Enää ei käsi välttämättä jaksa nousta ottamaan mukia. Mitkään tarjotut ns. vanhusten vitamiinijuomatkaan ei maistu. Lääkkeensä kyllä saanut nieltyä ja välillä nestemäisenä. Mutta ne ovat pahanmakuisia ja nyt siirrytty kipulaastariin. Kaikki perustoiminnot suoritetaan päivittäin eli se ruokakin viedään säännölleen hänelle mutta hän kieltäytyy heti ja ketään ei pakoteta syömään. Muutaman kerran kysyvät haluaako että syötetään mutta ei suostu siihen ja pyytää viemään ruuat pois kun tekee pahaa ja niin ne viedään. Ravintoliuostippaa ei laiteta tai nenämahaletkua ravinnon turvaamiseksi koska elimistö on jo niin sanotusti alkanut tekemään kuolemaa. Suolikaan ei enään tyhjene ja sekin pitää tyhjentää. Eli solut eivät enään kuljeta ravinteita mihinkään ja ne kertyisi kehoon ja turvottaisi vanhuksen ja lopun tullessa kuolema olisi todella tuskallista vanhukselle. Tarkoitus on kuulemma että lähtö on mahdollisimman tuskaton ja kivuton ja kipulääkityksestä pidetään huoli ettei kipuja olisi. Jotenkin ymmärrän tämä ja jotenkin en. Eikö tämä kuulosta juurikin siltä että annetaan (eutanasia) ihmisen lähteä kun on huomattu ettei itse enään kykene ravintoaan ottamaan. Sikäli tämä ei ole eutanasia koska vanhus ei ole missään vaiheessa sanonut haluavansa kuolla. Mutta ei myöskään ymmärrä (ääneen sano) että sellainen prosessi on käynnissä. Olisiko heti pitänyt laittaa ravintoletku kun lakkasi syömästä? Jolloin hän ehkä vielä söisi itse tai huolisi ruokaa. Jos elimistö alkaa olla loppu niin kai se lähtö tulisi vaikka vielä ruokaa pystyisikin syömään? Vai onko niin että kun elimmistö ei enään pysty käsittelemään ruokaa niin se ei myöskään käsittelisi sitä letkuruokaakaan ja vahvistu siitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos elimistä alkaa loppua ei se ota vastaa nestemäistäkään ruokaa tai suoeen annettavaa tiputusta. Tai ottaa mutta sisäelimet eivät sulata sitä, neste kertyy elimistöön, keuhkoihin, mikä omalta osaltaan huonontaa vanhuksen vointia esimerkiksi hengenahdistuksen ja ummetuksen muodossa.
Mutta jokainen tapaus on ysilöllinen ja se päätetään siellä paikan päällä. E ole yhtä yleispätevää neuvoa minun käsittääkseni.
" ... Sikäli tämä ei ole eutanasia koska vanhus ei ole missään vaiheessa sanonut haluavansa kuolla. "
Kuulutte siis niihin tyyppeihin, jotka eivät ole pitkän elämänsä aikana ikinä kuulleet että täältä kuollaan pois sitten loppujen lopuksi. Jos iäkäs sairas ihminen ei ole kuolemisvuorossa niin kuka on? Mielestänne. Sinunko takiasi hänen pitää jatkaa maallista kärsimistään?
Se, että ihminen lakkaa syömästä on hyvä merkki siitä että hän haluaa poistua, että hänen aikansa on ohi. Miksi hänen kärsimystään pitäisi jatkaa syöttämällä väkisin minkäänlaisen ravintoletkun avulla / kautta? Ethän sinä suuhunkaan voi väkisin työntää.
Ei sillä nenä-mahaltkulla eikä tipalla kenenkään elämän loppua estetä. Meillä töissä laitetaan nenä-mahaletku ja tippakin mutta kokemuksesta tiedän kertoa että elimistö on usein alkanut jo kuolemisensa ja loppu tulee kuitenkin.
Nenä-mahaletku meillä laitetaan ettei kukaan ainakaan nälkään kuolisi. Mutta ei se loppupeleissä mitään auta.
Jos joku keino vanhuuden elämän jatkamiseen olisi tehty. Olisi jenkkilääkärit jo superrikkaita kun pystyisivä pidentämään elämää loputtomasti. Ehkä joku pävi vielä keksivätkin. Sitä ennen on vain tyydyttävä siihen että jokainen elämä päättyy joskus.