Miksi vain ajatus jumalista kelpaa tänään?

Minua henkilökohtaisesti ihmetyttää uskonnoissa se, että vuonna 2016 ihmisille kelpaa varhaisten ihmisten aivoituksista vain jumalat, ei mikään muu.

Mikä siinä on taustalla, eli miksi te ette sitten usko, että heillä voisi olla jotain oikeaa tietoa lääketieteestä, taudeista yms yms samalta ajalta, jos te kerran ajattelette, että he oikeasti tiesivät jotain tuonpuoleisesta, jumalista, enkeleistä ja muusta uskontoihin liittyvästä porukasta.

Te ymmärrätte ihan jokainen, että he olivat tietämättömiä, taikauskoisia ihmisiä ja heidän tietämyksensä mistä tahansa oli puutaheinää ja humpuukia, mutta kun joku beduiini avasi suunsa jostain jumalasta, niin hallelujaa, sen on pakko olla totta.

Jos hän kertoisi näkemyksensä sairauksista, niin pyörittelisitte päätänne, että mitä kukkua, en usko. Mutta kun kertoo, että olenpa nähnyt aasin, jonka jumala pisti puhumaan, niin jo kelpaa.

Miksi jokin jumala edes vaivautuisi kertomaan sellaiselle kansalle itsestään, joka oli täysin pihalla kaikesta? Osasi vain sotia ja sitäkään ei edes erityisen hyvin, niin jollekin oikealle jumalalle kelpasi, että kerronpas noille turjakkeille jotain, jota en kerro kenellekään muulle kansalle tai yksittäiselle ihmiselle.

Onko koskaan käynyt mielessä tällaista?

Jos minulla olisi jokin jumalallinen viisaus, jonka haluaisin jakaa ihmisten kanssa, niin en minä sitä kertoisi millekään kakkaa taputtelevalle beduiiniporukalle, joka ei välttämättä osaisi arvostaa saamaansa tietoa, vaan kertoisin sen sellaiselle porukalle, jolle olisi tiedolla jotain käyttöä.

Eli jos olisin ollut jumala muutama tuhat vuotta sitten, niin olisi kertonut kiinalaisille kaiken minkä tiedän, koska he olisivat tehneet jotain sillä tiedolla, enkä jollekin väkivaltaiselle paimentolaisporukalle, joka osasi vain sotia, eikä todellakaan erityisen hyvin.

Kiinalaiset oppivat kirjoitustaidon noin tuhat vuotta ennen heprealaisia.

Kiinalaiset tekivät keramiikkaa ja työkaluja tuhansia vuosia aiemmin kuin yhdellekään heprealaiselle oli se tullut edes mieleen.

Kiinalaiset keksivät kompassin, ennen kuin heprealaiset osasivat edes kirjoittaa jne jne jne jne.

Mutta ei, tämä porukka, joka olisi voinut kirjoittaa keksimällään kirjoitustaidolla jokaisen Jahven sanan sanasta sanaan, ei kelvannut Jahvelle, vaan hän päätti kertoa suuria jumalallisia viisauksia porukalle, joka osaisi lähinnä tappaa toisiaan ja naapureitaan. Eikä siis edes erityisen hyvin.

Tänäkin päivänä varhaisten kiinalaisten keksinnöistä kelpaa meillä aika moni asia ja heidän maailmankuvassaan oli paljon järkeviä ajatuksia, jotka ovat relevantteja jopa tuhansia vuosia myöhemminkin, mutta tuon Lähi-idän aavikon porukan aivoituksissa ei ole mitään käyttökelpoista tänä päivänä, mutta silti heidän horinat jostain jumalasta kelpaavat määrätylle väelle.

Miksi ihmeessä?

Joten kun mikään muu heidän ajatuksensa ei kelpaa kenellekään tänä päivänä, niin miksi kuitenkin jotkut olettavat, että he olisivat tienneet jotain jostain jumalasta?