Jari Lindström vaikenee Nokiasta

Eipä se Voikkaan varapääluottamusmiehenäkään ymmätänyt asioista yhtään mitään. Sai luottamustehtävän, kun kukaan muu ei halunnut. Luuli näet, että varana saa vapautuksen muista hommista. Ylivittuuntui vielä, ja syytteli työkavereita kun ei muka oltu kerrottu. Oli miehellä kaverit vähissä työpaikalla.

Sitten kun tehdas pantiin kiinni, melskasi turuilla ja toreilla kuin paraskin sankari, muka työläisten puolustaja! Demarit sen mielestä olivat syyllisiä tehtaan sulkemiseen, kun huomasi vihreän oksan persuissa. Persuissa sitten Soinin avustuksella perusti uuden paikallisosaston ja heitti entiset uskolliset perusuomalaiset helvettiin.

Lindströmin tyrimisen johdosta puolet Kouvolan persujen kaupunginvaltuutetuista on eronnut ryhmästä! Jäljellä vain täydelliset sätkynuket ja yksi tollo, joka uskoo, että puolueuskollisuus kannnattaa parempia aikoja odotellessa.

On vielä valehdellut olevansa laborantti! Kuka on nähnyt tutkintodistuksen? Sitä kun vaan ei ole.

Juuri näin. On kyllä omituista, että henkilö joka on käyttänyt "puoluetoimintaa" vain oman etunsa ajamiseen, on olevinaan kovastikin nöyrä "kansan" edustaja.

Jo Lindströmin politiikkaan herääminen fanittamalla Tony Halmetta herättää paljon kysymyksiä. Mikä Tony Halmeessa oli sellaista, että se sai Lindströmin yrittämään itsekin politiikkaan? Showpainilla julkisuutta hankkinut Halmehan oli puhdas rasisti, joka ei sitten eduskuntaan päästyään saanut mitään aikaan. Miten tällaista arvomaailmaa edustava Lindström sopii oikeusministeriön johtoon? Normaalilla harkintakyvyllä varustettu ihminen vaikenisi kokonaan Halmeen fanittamisesta, mutta Lindström liputtaa Halmeen politiikan puolesta vieläkin, vaikka muuten maltillista leikkiikin.

Lindström on myös tukenut Väinö Kuisman porukoissa pyörinyttä äärioikeistolaista kaveriaan pitkin matkaa jopa niin, että tästä piti ensin tehdä paikallisosaston puheenjohtaja ja myöhemmin persujen piirisihteeri. Pienellä googlettamisella jokainen voi todeta, mitä porukkaa nämä Väinö Kuisman kanssa puuhailleet ovat.

Lindströmin todelliset näytöt ovat vähissä. Eduskuntaan - ja Soinin marionetiksi - hänet nostivat lehtikirjoitukset, jotka yleensä olivat populistisia hämmästelyjä ja jotka päättyivät kysymyksiin, ei ratkaisuesityksiin.

Eduskunnassa Lindström jatkoi ensimmäisellä kaudella samalla linjalla. Lindströmin kirjalliset kysymykset työllistivät eduskunnan virkamiehiä runsaasti. Ne olivat siitä kätevä väline, ettei Lindströmin tarvinnut perehtyä asioihin mitenkään, mutta niillä pystyi osoittamaan aktiivisuutta ja äänestäjien asioiden hoitamista.

Lindström oli allekirjoittamassa Hakkaraisen eduskunta-aloitetta nuorten pakkotyöllistämiseksi työttömyysetuutta vastaan. Nuoret olisi velvoitettu määräämättömäksi ajaksi orjatyöhön ilman työsuhteeseen liittyviä etuja. Lindströmin omassa aloitteessa kyseltiin opportunistisesti perustuslaista piittaamatta paperialan työttömille muita parempia työttömyysetuisuuksia opiskeluun ja matkakorvauksiin EU-projektina.

Miten Lindström voi tällaisella osaamisella, harkintakyvyllä ja tällaisia arvoja edustavana olla oikeusministeri? Kun kaikki Lindströmin vastuulla olleet tehtävät ovat enemmän tai vähemmän epäonnistuneet, niin ilmeisesti kuvitellaan, että ministerin tehtävän voi hoitaa heittäytymällä virkamiesten vietäväksi marionetiksi ilman mitään omaa panosta. Ratkaistavat asiat menevätkin niin raskaasti yli Lindströmin kaljun, että hänellä ei ole mitään käytännön mahdollisuutta päättää asioista asiantuntemuksen ja kokemuksen pohjalta.

No, no, kyllähän persut kulkevat kukittamassa SS-miesten hautoja ympäri maailmaa, joten on heillä muitakin kiinnostuksen kohteita.