Suomen valtiojohto, johon kuuluivat presidentti Kyösti Kallio, pääministeri A. K. Cajanderin hallitus ja eduskunta, kieltäytyi antamasta Neuvostoliiton vaatimia alueita. Lopulta neuvottelut katkesivat, ja 30. marraskuuta 1939 puna-armeija hyökkäsi Suomen kimppuun.
Vain pari päivää myöhemmin Neuvostoliiton tiedotusvälineet kertoivat, että Suomelle oli perustettu uusi hallitus. Sen ilmoitettiin toimivan Terijoella, joka oli juuri vallattu Suomelta. Hallituksen olivat kuulemma muodostaneet valloitetuilla alueilla asuneet suomalaiset ja Suomen armeijasta karanneet sotilaat.
Uuden hallituksen pääministeriksi nimitettiin Otto Wille Kuusinen.
Nimi oli suomalaisille tuttu. Kuusinen oli 58-vuotias vasemmistopoliitikko, joka oli ennen vuoden 1918 sisällissotaa ollut Sdp:n kansanedustaja ja SDP puheenjohtajana 1911-1913. Sisällissodan jälkeen Kuusinen oli paennut Moskovaan ja perustanut siellä Suomen kommunistisen puolueen. Sen toiminta oli Suomessa kielletty, ja kommunistit joutuivat toimimaan täällä salassa.
Moskovassa asui paljon suomalaisia työväenjohtajia, mutta valtaosa heistä oli tapettu 1930-luvun lopun vainoissa, joita Stalin järjesti. Kuusinen oli säästynyt kuolemantuomiolta ilmeisesti siksi, että hän oli ollut Stalinille uskollinen.
Nyt oli Stalinin vuoro palkita vanha luotettu toverinsa. Eikä palkinto ollut vähäinen.
Kuusiselle oli luvassa mahtiasema synnyinmaansa johtajana. Tarkoitus oli, että Kuusinen ja hänen hallituksensa siirtyisivät Helsinkiin heti, kun puna-armeija olisi vallannut Suomen. Muut ministerit olivat suomalaisia kommunisteja, jotka olivat pitkään asuneet Neuvostoliitossa ja säästyneet Stalinin puhdistuksilta. He eivät olleet yhtä tunnettuja kuin Kuusinen.
Hallituksen perustaminen ei ollut Stalinin keksintö. Kysymys oli vanhasta taktiikasta, jonka Neuvostoliiton perustaja Lenin oli keksinyt 1900-luvun alussa. Hän neuvoi, että puna-armeijan valloittamille alueille piti perustaa väliaikaisia hallituksia, joissa oli mukana valloitettujen alueiden väkeä.
Pääministeri Otto Wille Kuusinen Suomen kansantasavallan hallituksen puolesta ja ulkoministeri Vjatšeslav Molotov Neuvostoliiton hallituksen puolesta allekirjoittivat 3. joulukuuta 1939 sopimuksen "keskinäisestä avunannosta ja ystävyydestä". (Myöhemmin nämä sanat tulivat tutuiksi suomalaisille, koska niitä käytettiin vuonna 1948 solmitussa yya-sopimuksessa.)
Vain pari päivää myöhemmin Neuvostoliiton tiedotusvälineet kertoivat, että Suomelle oli perustettu uusi hallitus. Sen ilmoitettiin toimivan Terijoella, joka oli juuri vallattu Suomelta. Hallituksen olivat kuulemma muodostaneet valloitetuilla alueilla asuneet suomalaiset ja Suomen armeijasta karanneet sotilaat.
Uuden hallituksen pääministeriksi nimitettiin Otto Wille Kuusinen.
Nimi oli suomalaisille tuttu. Kuusinen oli 58-vuotias vasemmistopoliitikko, joka oli ennen vuoden 1918 sisällissotaa ollut Sdp:n kansanedustaja ja SDP puheenjohtajana 1911-1913. Sisällissodan jälkeen Kuusinen oli paennut Moskovaan ja perustanut siellä Suomen kommunistisen puolueen. Sen toiminta oli Suomessa kielletty, ja kommunistit joutuivat toimimaan täällä salassa.
Moskovassa asui paljon suomalaisia työväenjohtajia, mutta valtaosa heistä oli tapettu 1930-luvun lopun vainoissa, joita Stalin järjesti. Kuusinen oli säästynyt kuolemantuomiolta ilmeisesti siksi, että hän oli ollut Stalinille uskollinen.
Nyt oli Stalinin vuoro palkita vanha luotettu toverinsa. Eikä palkinto ollut vähäinen.
Kuusiselle oli luvassa mahtiasema synnyinmaansa johtajana. Tarkoitus oli, että Kuusinen ja hänen hallituksensa siirtyisivät Helsinkiin heti, kun puna-armeija olisi vallannut Suomen. Muut ministerit olivat suomalaisia kommunisteja, jotka olivat pitkään asuneet Neuvostoliitossa ja säästyneet Stalinin puhdistuksilta. He eivät olleet yhtä tunnettuja kuin Kuusinen.
Hallituksen perustaminen ei ollut Stalinin keksintö. Kysymys oli vanhasta taktiikasta, jonka Neuvostoliiton perustaja Lenin oli keksinyt 1900-luvun alussa. Hän neuvoi, että puna-armeijan valloittamille alueille piti perustaa väliaikaisia hallituksia, joissa oli mukana valloitettujen alueiden väkeä.
Pääministeri Otto Wille Kuusinen Suomen kansantasavallan hallituksen puolesta ja ulkoministeri Vjatšeslav Molotov Neuvostoliiton hallituksen puolesta allekirjoittivat 3. joulukuuta 1939 sopimuksen "keskinäisestä avunannosta ja ystävyydestä". (Myöhemmin nämä sanat tulivat tutuiksi suomalaisille, koska niitä käytettiin vuonna 1948 solmitussa yya-sopimuksessa.)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Majuriko sieltä Enontekiöltä kirjoittelee? Ei itse aina tunnistettavaa ainutlatuista tekstiään, vaan pätkä lainauksena HS:n kuukausiliitteestä. Kuinka unohtikaan sen mainita? Ei tietenkään tarkoituksella, se olisi rikollista. Tässä linkki, josta voitte lukea HS:n koko kirjoituksen:
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1414555952183
Tyypillistä majurin tekstiä siis sikäli, että pitää oman kirjoituksensa miminissa, ettei virheet paljastaisi ja copypastaa jossain muualla julkaistua tekstiä lähdettä mainitsematta.
Suomi menetti ainutlaatuista luontoa.
Hyvä kun otit esille kirjoituksen HS kuukausiliitteestä.
Paljon oli mainitsemiasi majureitakin puolustamassa suomea.
Muttei auttanut, ylivoima painoi päälle, ja alueista oli luovuttava.
Puolet laatokasta, aina käsivarteen, menetettiin läpimaan huomattavia alueita. Majuria ja enontekiötä kerrot ? Se paremmin liittyy Lapinsotaan, kun tuli käsky, että Saksalaiset on häädettävä maasta, joko itse suomalaiset, tai he tulee puna-armeija. Ja pelkona oli, että puna-armeija olisi sitten jäänyt tänne. Kuten Krimillä nytkin, sitten olisi maan miuluisastaan väestöstä tehty hallitus. Täällä kuitenkin etu, ettei ole valmiina venäläisväestöä. Eikä pitäsikään päästää sitä kovin suureksi, ihan puolustuksen näkövinkkelistäkään.
Näistä jälkeläisistä vieläkin kuuluu huutoa nykyistä pääministeriä kohtaan, miten olis erottava ja he sitten perustaisivat hallituksen ?
Muttei riitä enään kommunisteilla tieto eikä taitokaan halita maata hallituksesta.
Kovasti kuitenkin näkyy vielä jotkut huutavan kommunismin nimeen.
Heille ei sovi demokraattinen valinta.
Majurin omaakin tekstiä. On se hauskaa!
Mahtaisikohan Suomen eduskunta hyväksyä aloitteen, jossa ehdottaisimme kaikki kansa yhtenä miehenä kaksisataisen edustajansa voimin, että Suomi voisi hyvinkin harkita Otto Wille Kuusisen arvokkaan perinnön kunnioittamista ja tasavallan rajojen osalta hyväksyä Hänen ja generalissimus Josif Stalinin yksissätuumin v.1939 määrittelemän Suomen ja Neuvosto-Venäjän välisen rajalinjeerauksen asialliseksi naapuruusvaltakuntien väliseksi rikkumattomaksi rajaksi. Jos ja kun suuren Venäjän nykyinen presidentti Wladimir Putin löisi raja-asiassa kättä päälle Suomen kansan valitseman presidentti Sauli Niinistön kanssa, niin siitä lisärakentuisi Suomen ja Venäjän kansojen ikuinen rauhanomainen ystävyys.
O.W. Kuusisen hallituksen suurin ansio oli se, että suomalaiset viimeistään silloin että on kysymys Suomen valtaamisesta. Se nosti ehkä eniten suomalaisten taistelutahtoa.
Ei Venäjän kanssa voi iänikuista sopimusta tehdä.
Aina vain kulloisen haltijan kanssa. He epäluotettavia, kuin kommarit yleensä. Jos oltaisiin Otto Willen armoilla oltu, olisimme osa Venäjää, ja täällä Venäläis enemmistö.
Me oltaisin suurin osa Siperiassa kaukana, ettei tulisi kapinaa.
Siellä poromiehinä ja kalastellaan, öljynporausta joillakin, ahkiolla poron perässä toimitetaisiin varaosia myllyihin.
Stalinin ja Kuusisen vainon aikana olivat tappaneet Suomalaisista suurimman osan. Se ei Stalinin 20 miljoonaiseen tappamiseen olisi ollut niin isomäärä lisää.