USA:lle tuli suuri ja todellinen huoli Neuvostoliiton kestävyydestä. Vuoden 1941 lopulla Saksa oli saanut haltuunsa 38 % NL:n viljanviljely- ja karjankasvatusalueista, 84 % sokerintuotanto-alueista, 60 % siankasvatusalueista, se oli pääsemässä käsiksi Kaukasuksen öljyvaroihin ja piiritti Leningradia sekä uhkasi vakavasti Moskovaa. Saksa oli pakottanut NL:n aloittamaan sotateollisuutensa siirtämisen kauas itään.
- Presidentti Rooseveltin haluaman ja Kongressin hyväksymän Lend-Lease Act'n 11.03.41 ylärajana oli aluksi 1.3 mrd.$ ja pääkohteena Englanti. Venäläinen varallisuus, joka oli jäädytetty amerikkalaisiin pankkeihin Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen, avattiin Rooseveltin käskyllä 24.03.41. Venäläiset ostivat heti 59 taistelukonetta USA:sta. Molotov pyysi sähkeellä USA:n Moskovan lähettilään kautta 3 000 hävittäjää ja 3 000 pommikonetta sekä krakkauslaitoksia lentobensiinin tuottamiseksi viiden vuoden laina-ajalla.
- Lend-lease oli kaikkiaan 50.21 mrd.$ eli noin 13 % USA:n kaikista sotamenoista. Siitä Englanti sai pääosan 31.6 mrd.$ (63 %), Neuvostoliitto 11.1 mrd.$ (22 %) ja Kiina 1 mrd.$. Lisäksi Englanti avusti Neuvostoliittoa 428 milj. punnalla. USA toimitti aseita kaikkiaan 42 maahan. Artikkelin lopussa on tämän lehden karkea arvio siitä, mitä nämä summat merkitsisivät tämän päivän kansantaloudellisena rasitteena. Luvut ovat musertavia.
- Lokakuun 1941 ja elokuun 1945 välisenä aikana USA:sta toimitettiin Neuvostoliittoon alla olevan listan lisäksi erittäin merkittävä määrä muuta materiaalia. Avun oikea ajoitus oli ratkaisevan tärkeää, esim. jokaista konetta odotettiin kärsimättömästi.
Toinen uusi reitti oli Pohjoinen reitti eli ALSIB I: Alaska – Siperia. Se avattiin 29.09.42, kun venäläisten epäluulot USA:n tarkoitusperistä olivat hälventyneet. Koneet lensivät ensin Alaskaan Fairbanksiin, jossa ne luovutettiin vastaanottokomissiolle. 8 058 konetta toimitettiin ALSIB-reittiä pitkin lentämällä. Venäläiset lensivät materiaalien kuljetuslentoja myös itse saamallaan LL-kalustolla jopa Great Falls'sta Montanasta.
- Siperian kautta kuljetettiin 9 095 konetta, Iranin kautta 3 868 konetta, Murmanskin kautta laivalla 1 232 konetta ja lentäen yli Atlantin 993 konetta, yhteensä 14 828 taktista lentokonetta.
Että kannattaa olla usan ystävien kanssa väleissä.
- Presidentti Rooseveltin haluaman ja Kongressin hyväksymän Lend-Lease Act'n 11.03.41 ylärajana oli aluksi 1.3 mrd.$ ja pääkohteena Englanti. Venäläinen varallisuus, joka oli jäädytetty amerikkalaisiin pankkeihin Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen, avattiin Rooseveltin käskyllä 24.03.41. Venäläiset ostivat heti 59 taistelukonetta USA:sta. Molotov pyysi sähkeellä USA:n Moskovan lähettilään kautta 3 000 hävittäjää ja 3 000 pommikonetta sekä krakkauslaitoksia lentobensiinin tuottamiseksi viiden vuoden laina-ajalla.
- Lend-lease oli kaikkiaan 50.21 mrd.$ eli noin 13 % USA:n kaikista sotamenoista. Siitä Englanti sai pääosan 31.6 mrd.$ (63 %), Neuvostoliitto 11.1 mrd.$ (22 %) ja Kiina 1 mrd.$. Lisäksi Englanti avusti Neuvostoliittoa 428 milj. punnalla. USA toimitti aseita kaikkiaan 42 maahan. Artikkelin lopussa on tämän lehden karkea arvio siitä, mitä nämä summat merkitsisivät tämän päivän kansantaloudellisena rasitteena. Luvut ovat musertavia.
- Lokakuun 1941 ja elokuun 1945 välisenä aikana USA:sta toimitettiin Neuvostoliittoon alla olevan listan lisäksi erittäin merkittävä määrä muuta materiaalia. Avun oikea ajoitus oli ratkaisevan tärkeää, esim. jokaista konetta odotettiin kärsimättömästi.
Toinen uusi reitti oli Pohjoinen reitti eli ALSIB I: Alaska – Siperia. Se avattiin 29.09.42, kun venäläisten epäluulot USA:n tarkoitusperistä olivat hälventyneet. Koneet lensivät ensin Alaskaan Fairbanksiin, jossa ne luovutettiin vastaanottokomissiolle. 8 058 konetta toimitettiin ALSIB-reittiä pitkin lentämällä. Venäläiset lensivät materiaalien kuljetuslentoja myös itse saamallaan LL-kalustolla jopa Great Falls'sta Montanasta.
- Siperian kautta kuljetettiin 9 095 konetta, Iranin kautta 3 868 konetta, Murmanskin kautta laivalla 1 232 konetta ja lentäen yli Atlantin 993 konetta, yhteensä 14 828 taktista lentokonetta.
Että kannattaa olla usan ystävien kanssa väleissä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eli jos tyhjäkalloiset k-arjalais-Torstit saavat taas sodan aikaiseksi Venäjän kanssa, niin hyvässä lykyssä Suomi pommitetaan maan tasalle Usan kalustolla.
taitaa tyhjä pää taas kolista karjalan mäntyyn, jos sinne asti ehtivät?
Ja seuraavaksi itäraja siirretään kymijoelle?
Suomi+pelasti+Venäjän?
”Leningradia kohti hyökkäävä saksalainen armeijaryhmä saavutti Viron itärajalla sijaitsevan Narvan kaupungin heinäkuun 19. päivänä ja eristi siten Virossa puolustautuvat venäläiset joukot Leningradista. Vain hajanaisia osia pääsi vesitse pois saartorenkaasta. Ilmajärven seudulla käydyssä suuressa tuhoamistaistelussa saksalaiset löivät kolmen venäläisen armeijan joukot. Tuhon välttäneistä vetäytyi osa kaakkoon Moskovan suuntaan ja osa koilliseen, Leningradin alueelle. Syyskuun 8. päivänä - siis melkeinpä täsmälleen silloin kun suomalaiset pysäyttivät oman etenemisensä - saksalaisten ensimmäinen hyökkäyskiila saavutti Laatokan lounaiskolkan ja katkaisi Leningradin maayhteydet muuhun Venäjään. Sen jälkeen saksalaiset ryhtyivät laajentamaan menestystään Leningradin suuntaan ja yrittämään läpimurtoa kaupungin itäpuolitse saadakseen yhteyden suomalaisiin. Tulokset rajoittuivat paikallisiin menestyksiin. Saksalaiset joukot olivat väsyneitä pitkästä etenemisestään, taisteluvahvuudet olivat suuresti supistuneet, huoltokin oli hankalaa eikä linnoitustykistöä ollut paikalla murtamassa venäläisten asemia. Joka tapauksessa saksalaiset kuitenkin painostivat venäläisiä syys- ja lokakuun ajan, kunnes ensin lieju ja sitten pakkanen tekivät lopun heidän yrityksistään. Leningradin puolustajien oli ponnistettava kaikki voimansa säilyttääkseen asemat kaupungin edustalla.
Tätä taustaa vasten on tarkasteltava, mitä sotilaallisia mahdollisuuksia suomalaisilla oli jatkaa hyökkäystään. --
Suomalaisilla oli omasta takaa niin runsaasti käytettävissä kenttätykistöä, kevyttä ja raskasta, että se hyvin olisi riittänyt aikaansaamaan suppealla alueella ensimmäisen suuruusluokan tulenkeskityksen. Samoin heillä oli vapaasti käytettävissään täysin riittävä määrä jalkaväkeä syöttämään hyökkäystä eteenpäin. Pelkästään Kannaksen rintaman takana oli vapaana nelisen divisioonaa. Etulinjan divisioonien kaistoja olisi vaaratta voinut levittää siten, että vielä olisi ollut saatavissa kaksi divisioonaa lisää. Mikäli vahvennuksia vielä olisi tarvittu, olisi niitä saatu Laatokan Karjalasta, jos päähuomio olisi kiinnitetty Leningradin suuntaan eikä ajateltu hyökkäyksen jatkamista Laatokan itäpuolitse tai Petroskoin suuntaan ennen kuin Kannaksen operaatio oli päättynyt. Käytännöllisesti katsoen koko keski- ja ylijohdon tykistö olisi voitu irrottaa murtamaan Leningradin pohjoisrintamaa.
Hyökkäys olisi voitu keskittää ahtaalle alueelle. Lyhin tie Rajajoelta Leningradiin olisi ehkä tullut hyvinkin vaikeaksi, sillä se oli tiettävästi vahvimmin linnoitettu ja miehitetty. Mutta hyökkäystä ei olisikaan pitänyt sijoittaa sinne, vaan ehkä Lempaalanjärven kummallekin puolelle. Sisäänmurto olisi myös voitu suorittaa niin kapealla alueella, että korkeimman luokan tulentiheys oli taattu, ja hyökkäystä olisi voitu viedä eteenpäin kapeana kiilana, koska etäisyys Nevan niskan saksalaisiin joukkoihin oli lyhyt.
Hyökkäys olisi alusta alkaen voitu saattaa sopusointuun saksalaisten toiminnan kanssa. Ensimmäinen operatiivinen päämäärä oli tällöin ollut Leningradin eristäminen Laatokasta, toinen saartorenkaan supistaminen.
Voitaneen pitää sangen varmana, että sisäänmurto olisi onnistunut, kun vastassa olivat Karjalan kannaksen taisteluissa sekaisin menneet ja raskaita tappioita kärsineet venäläiset joukot. Silloin kun hyökkäys keskeytyi, oli etulinjassa suomalaisten tiellä harva, suin päin miehitetty ja vaillinaisesti johdettu puolustajien tukikohtien ketju. Edellä esitetty tarkastelu osoittanee, että hyökkäystä olisi myös voitu kehittää. Venäläiset joukot joutuivat äärimmäisen kovalle koetukselle jo taistellessaan väsyneitä ja huonosti huollettuja saksalaisia joukkoja vastaan, joten ne tuskin olisivat kestäneet sitä lisäpainetta, minkä Suomen armeijan päävoimien hyökkäys ahtaalla alueella olisi tuottanut. Vaikeampaa sensijaan on arvioida kuinka paljon aikaa sellainen kaksoishyökkäys etelästä ja pohjoisesta olisi vienyt. Vähintään siihen ehkä olisi mennyt pari viikkoa. Siinä ajassa olisi saartorengasta luultavasti voitu kiristää niin, että saksalaisten pohjoisryhmän päävoimat olisi voitu irrottaa uusiin tehtäviin.
Jos tämä harkintaan ja laskemiseen perustuva näkemys on osapuilleen oikea, niin voidaan sanoa, että Suomen hallitus ja ylipäällikkö tekivät venäläisille korvaamattoman sotilaallisen palveluksen keskeyttäessään hyökkäyksensä poliittisista syistä. Saksalaisten pohjoisen armeijaryhmän vapautuminen uusiin tehtäviin syyskuun kuluessa ja sen huollon siirtyminen kulkemaan vesitse Leningradin kautta olisi kokonaan mullistanut yleisen sotilaallisen tilanteen. Jälkeenpäin on mahdoton sanoa, mihin se olisi johtanut, mutta joka tapauksessa olisi Moskovan edustalla näyttänyt kokonaan toisenlaiselta, jos pohjoinen armeijaryhmä olisi painostanut luoteesta muiden lisäksi.”[vi]
Eikä siinä kaikki, että Suomi ei suostunut hyökkäämään Pietariin. Suomi myös kieltäytyi antamasta Saksalle lupaa käyttää lentokenttiään Pietariin suunnattaviin ilmahyökkäyksiin.[vii]
Venäjällä+oli+Karhalan+Kannaksella+Suomea+vastassa+vähän+ja+heikkoja+joukkoja,+joten+etenemistä+Pietarin+suuntaan+olisi+ollut+täysin+mahdollista+jatkaa+-+vaan+halu+jatkaa+puuttui+Suomen+poliittiselta+ja+sotilaalliselta+johdolta.
Kenraali Heinrichs näyttää kirjassaan Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa II, sivuilla 296-304, että vaikka Mannerheim näennäisesti lupautui saksalaisille hyökkäämään Sorokkaan, niin hän käytännössä asetti hyökkäykselle sellaiset ehdot, ettei se hyökkäys voinut mitenkään toteutua. Professori Lundin on sanonut tästä Mannerheimin taktiikasta, että hän »petti» saksalaisia. Itse en käyttäisi näin voimakasta sanontaa. Suomi oli sellaisessa »pakkoraossa», että tällainen »kyllä-mutta» taktiikka on täysin puolustettavissa. Ainakaan sillä hetkellä kun Mannerheim esitti nämä »kyllä-muttansa», niin saksalaiset eivät esittäneet vastalausettaan - vaan jopa tyytyväisyytensä. Mannerheim oli suuri sotilas ja suuri poliitikko - se on sitten eri asia oliko tämä Suomen etu vaiko ei.
USA:n materiaalinen apu Venäjälle
- 427 284 kuorma-autoa (Studebecker, Dodge)
- 50 501 maastoautoa (Willys)
- 595 laivaa (28 fregattia, 105 sukellusvenettä, 77 miinalaivaa, 3 jäänmurtajaa, 140 sukellusveneentorjuntahävittäjää, 202 torpedovenettä…)
- 13 303 panssaroitua kuljetusvaunua ja vetäjää
- 35 041 moottoripyörää
- 8 089 rautatiekiskojen paikoittajaa
- 1 981 veturia
- 11 155 rautatievaunua
- 136 000 tonnia räjähdysaineita
- 3 820 906 tonnia elintarvikkeita (etupäässä lihasäilykkeitä, voita, suklaata, …)
- 2 541 008 tonnia öljytuotteita
- 2 317 694 tonnia terästä (myös panssariterästä)
- 50 413 tonnia nahkaa
- 15 010 900 paria sotilassaappaita
- 4 952 hävittäjää Aerocobra
- 2 410 Kingcobraa
- yhteensä 9 681 viittä tyyppiä hävittäjiä ja pommikoneita
- 423 107 kenttäpuhelinta
- 5 807 tonnia alumiiniputkia
- 166 699 tonnia alumiinivaluja
- 56 387 tonnia alumiinipeltiä
- 34 793 tonnia pronssia ja messinkiä tankoina
- 7 335 tonnia pronssi- ja messinkilankaa
- 24 513 tonnia pronssia ja messinkiä levyinä
- 181 616 tonnia eristettyä kuparijohtoa
- 69 000 000 neliömetriä puuvillakangasta,
- 3 700 000 autonrengasta 81 000 tonnia kumia
- satoja tuhansia radioita
- satoja tuhansia tonneja ratakiskoja
- 8 218 tykkiä
- 5 815 panssaritorjuntatykkiä
- 8 701 tykinvetäjää
- 473 000 000 tykistön kranaattia
- jne. loputtomasti
Alkaen 1.10.1941 vuoden 1945 31. toukokuuhun USA lähetti Venäjälle 2 660 kauppalaivaa, joissa oli 17 500 000 tonnia strategisia tarvikkeita. Matkalla upposi kymmeniä laivoja, joissa oli 1 300 000 tonnia tarvikkeita. Loput toimitettiin Venäjän satamiin.
Suomi olisi kyennyt jatkamaan hyökkäystä
Silloisessakin tilanteessa, mutta varsinkin jos Pietari olisi kukistettu Suomen avulla, Suomi olisi kyennyt jatkamaan hyökkäystä pidemmälle useassa kohtaa - joukoillemme olivat ”ovet auki”.
Lainaus: ”Joulukuun 6. päivän aamuna hyökkäsi jääkäriprikaatin kolmas porras, jääkäripataljoona tykistön ja hyökkäysvaunujen tukemana, toisen portaan läpi Lumpuisten itäpuolella. Se joutui heti kiivaaseen taisteluun vastassa olleen venäläisen osaston kanssa. Ajettuaan vihollisen pakosalle pataljoona pääsi täyteen vauhtiin, sillä venäläisten taistelukyky herpaantui, ja niin prikaatin komentaja käski sen jatkaa Poventsaan (piirros 75, sivulla 583). Matkalla se läpäisi venäläisten rakentaman mutta miehittämättä jääneen puolustusaseman, tuhosi tai otti vangiksi tien varressa tapaamiaan vihollisryhmiä ja mursi toisen puolustuslinjan Poventsan kaupungin länsipuolella. Myöhään samana iltana taisteluosasto oli suorittanut tehtävänsä. Se työnsi vielä tiedusteluelimensä Stalinin kanavan itäpuolelle ja totesi, ettei sielläkään ollut järjestettyä puolustusta eikä enää rakennettuja asemiakaan. Läpimurto oli nyt täydellinen, ja sitä olisi ilmeisesti voitu jatkaa vielä paljon pitemmällekin.”[xi]
”Sungun niemimaan pohjoisranta [Äänisellä - jp] olisi muutenkin tarjonnut edullisen lähtökohdan hyökkäyksille, joilla olisi voitu laajentaa saavutettua menestystä, mutta kun ylipäällikkö oli päättänyt pysäyttää etenemisen lopullisesti, ei tätä lähtökohtaa käytetty hyväksi.”[xii]
Vahvennettu komppania JP3:sta kävi Haapaselän kylässä 12 km Poventsasta itään. Sitä ei mainita prikaatin sotapäiväkirjassa, sillä Kanavan ylitys oli kielletty.[xix] Sinnekin suuntaan olisi päässyt jos olisi luvattu mennä.
”Oikaistuaan rintamalinjan Keski-Kannaksella suomalaiset pysäyttivät hyökkäyksensä Leningradin uloimman puolustusaseman eteen. Suomen ylin johto toi sotamarsalkka Wilhelm Keitelille lähetetyssä kirjeessä jälleen julki ehdottoman kielteisen kannan etenemisestä Leningradiin. Suomalaisten rintamakomentajien käsityksen mukaan eteneminen pidemmällekin kohti Leningradia olisi voimasuhteiden puolesta ollut mahdollista.”[xiii]
Kenraali Erik Heinrichs: "Kannaksen ryhmän komentaja piti tilannetta »täysin turvattuna», uskoipa omien hyökkäysoperaatioiden menevän helposti eteenpäin."[xvi] Edellä kirjoitettiin, että suomalaisten rintamakomentajien mukaan eteneminen pidemmälle kohti Pietaria olisi ollut voimasuhteiden puolesta mahdollista - tässä sitten kerrotaan, että Karjalan Kannaksen vastuullisen komentajan mielestä hyökkäysoperaatio olisi mennyt helposti eteenpäin. Tämä tarkoittaa sitä, mitä saksalaisetkin ovat tähdentäneet - kun suomalaiset pysäyttivät täysin hyökkäyksensä ja kieltäytyivät uhkaamasta Pietaria, niin Venäjä veti joukkonsa Karjalan Kannakselta saksalaisia vastaan - ja edes häirintähyökkäys Suomen taholta olisi muuttanut kuvion täysin. Vaan ei - Suomi oli tehnyt poliittisen päätöksen, että Suomi EI uhkaa Pietaria. Pitäisiköhän otsikosta poistaa kysymysmerkki?
Presidentti Risto Rytin ohjelma 7.1.1942: ”ponnistuksemme omassa sodassamme Venäjää vastaan on koetettava rajoittaa mahdollisimman vähiin”[xiv]
Jenkkitutkijan näkemys
Lainaan USA:n armeijan sotahistoriallisen toimiston julkaisua. Earl F. Ziemke on Wisconsinin yliopiston FT pääaineena historia, osaa venäjää, saksaa ja japania niin hyvin, että voi käyttää niillä kielillä laadittuja asiakirjoja tutkimuksissaan.
”Saksalaisen strategian ratkaisevin erehdys Pohjoisella sotanäyttämöllä oli se, ettei pohjoista meritietä Neuvostoliittoon katkaistu. --
[Hyökkäys] Rautatien katkaisemiseksi Sorokassa ja sitä seuraava eteneminen Arkangeliin olisi täydellisesti sulkenut pohjoisen tien ja antanut Neuvostoliitolle ratkaisevan iskun. --
Toinen haitta, jolla oli mitä tuhoisimmat seuraukset Pohjoisen sotanäyttämön operaatioihin, oli Leningradin valtauksen epäonnistuminen. Näyttää siltä, että kaupunki olisi voitu vallata syyskuussa 1941 -- Leningradin valtaus olisi luultavasti tehnyt mahdolliseksi saksalais-suomalaisen iskun Sorokkaan ja Arkangeliin. Se olisi varmaan suuresti lujittanut Suomen armeijan asemaa ja tasoittanut tietä jatkuville yhdistetyille operaatioille.
Puutteellisesti määritelty ja luonnostaankin epävakaa asetoveruus Suomen kanssa oli suurena syynä siihen jäykkään ilmapiiriin, mikä vallitsi kaikkien Pohjoisen sotanäyttämön vaiheiden aikana. Suomalaiset olisivat saattaneet tarjota kahta suuriarvoista strategista palvelusta, apua Leningradin valtaukseen ja osallistumista operaatioon Muurmannin rataa vastaan; kummastakin he kieltäytyivät.”[xv]
Kommentti+Ziemken+näkemykseen+Arkangelin+osalta.+Muurmanskin+satamat+olivat+USA:n+avun+kannalta+ratkaisevan+tärkeät+-+ne+olivat+jäävapaat+myös+talvella+ja+kykenivät+vastaanottamaan+suuria+materiaalimääriä.+Siten+edellä+lainaamassani+tekstissä+mainittu+Arkangel+ei+ollut+niin+merkittävä+kuin+tekstistä+voisi+päätellä.+Toki+se+lisäsi+Venäjän+kykyä+ottaa+vastaan+materiaalia+kesällä,+joten+siitä+olisi+ollut+Venäjälle+iloa+sitten+kesällä+1942,+mutta+sota+olisi+voinut+hyvinkin+ratketa+jo+ennen+sitä,+JOS+Suomi+olisi+tukenut+Saksan+hyökkäystä+Pietariin+ja+vallannut+Sorokan.
Siinähän sitä tulikin. Oon joskus aikaisemminkin kuullut nämä materiaalimäärät, mutta unohtanut, Kerran tarjosin varuilta huomattavasti pienemtiä määriä kommunisteille, no nehän tyrmäsivät kerrassaan ajatuksen että länsi olisi avustanut materialistisesti suurta Neuvostoliittoa viime sodan aikana.
Eikä venäläinen kadunmies tiedä sitä vieläkään.
totuus riipaisee