- laskin siitä listalta ja muutin rahalliseksi menetykseksi ovat vain 75 milj. luokkaa,josta puuttuu lentokoneet ja muu kuljetus- ja panssari kalusto eli =500 milj -karkeasti arvioiden.
kalustotappiot -44
perääntyessämme
10464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aika kallista.
Entä sitten? Ilmeisesti ne oli kuitenkin sellaiset tappiot, jotka kestimme, koska jatkossa Tienhaarassa, Tali-Ihantalassa, Vuosalmella, Nietjärvellä saaiin torjuntavoitot ja sodan lopussa suurvoitto Ilomansissa!
http://seura.fi/historia/sotahistoria/karjalan-lapijuoksun-todelliset-tappiot/
Näyttää siis siltä että ottaen huomioon yleensä haavoihinsa kuolleet ja kadonneet noin 80 000 neuvostoliittolaista sotilasta kuoli Kannaksen taisteluissa noin 7 viikon aikana. Tappiot olivat siis valtavat. Suomalaisten onnistunut kuluttava vetäytymistaktiikka ja puna-armejan ajaminen Ihantalan kapeikkoon ja puskeminen Äyräpäässä maksoi hyökkääjille todella kovan hinnan. Alkuperäinen voima 270 000 miestä supistui täydennysten jälkeen lopulta vain noin 100 000 mieheen. Puolustaja oli heinäkuun lopulla jo hyökkääjää vahvempi. Siihen loppui myös vaatimukset Suomen ehdottomasta antautumisesta.
Käytännössä kustannukset olivat divestointikustannuksia, pahasti vanhentunutta kalustoa joka olisi joka tapauksessa pitänyt hävittää.
Ja melkoinen osa oli saatu Neuvostoliitolts itseltään kalustoapuna Talvisodassa ja Jatkosodan alussa.
Esim. 45 mm:n pst-tykkejä saatiin molemmissa sodissa runsaasti ja vuonna 1944 ne olivat aseina jo täysin vanhentuneita! Hyvin joutuvat palauttaa:-D
Kalliit päivät kannaksella
Tässä on hieman listaa mitä jäi tai jätettiin Kannaksella 1944 kun peräännyttiin.
Majuri Anssi Vuorenmaa: Kalliit päivät Kannaksella. Huoltoupseeri -lehti 3/1973
Tässä listaa taisteluvälineiden osalta kesäkuulta 1944:
- 675 erilaista tykkiä
- 91 000 kivääriä
- 7 700 konepistoolia
- n. 4000 konekivääriä ja pikakivääriä
- 210 erilaista kranaatinheitintä
- 9 000 000 patruunaa
- 100 000 tykistönlaukausta/ammusta
- 28 000 miinaa
Ja muuta materiaalia samalta ajalta:
- vaatteita noin neljälle divisioonalle
- tuhansia puhelimia
- 18 000 kilometriä kenttäkaapelia
- 10 000 polkupyörää
- 30 000 paria suksia
- 30 000 kg piikkilankaa
- 75 000 tukkia ja sahalaitokset ehjinä
- 70 000 litraa polttoaineita
- 3000 litraa voiteluaineita
- 11 000 kg karbiidia
- 10 divisioonan päiväannosta muonaa
- valtavasti pioneerikalustoa jne.
Lähteenä on Helge Seppälä: Suomi taisteli, osa 5, s.355, jossa artikkeli on myös julkaistu.
"- 675 erilaista tykkiä
- 91 000 kivääriä" jne.
Pieniä on silakat joulukaloiksi, luvut näyttävä isoilta mutta kun niitä alka tarkastella niin eivät mitään ihmellisiä ole! Suomella riitti varastossa kalustoa ja sodan loppua kohden varastot vain jatkoivat kasvamistaa.
Tämä sama julli se jaksa toistella tätä listaansa keskustelusta toiseen.
"Esim. 45 mm:n pst-tykkejä saatiin molemmissa sodissa runsaasti ja vuonna 1944 ne olivat aseina jo täysin vanhentuneita! Hyvin joutuvat palauttaa:-D:"
Mutta kun meni n. 50 kpl Pak40 eli 75 mm saksalaisia huipputykkejäkin.
Ketä kiinnostaa, paskarautaa on maailma täynnä.
"Mutta kun meni n. 50 kpl Pak40 eli 75 mm saksalaisia huipputykkejäkin. "
Panssarintorjuntatykkejä menetetään normaalistikkin tuhoutuneina aika runsaasti. Tykkiä ei pitäisi käyttää kovin moneen laukaukseen samasta tuliasemasta. Ammuttaessa tuliasema paljastuu melkovarmasti ja vastapuoli voi tuhota tykin, joten aseman vaihto pika pika.
Pak 40 oli kuitenkin n. 1500 kg, joten sen siirtäminen miesvoimin oli aikamoinen tehtävä siihen tarvittiin vetovaunu ja sen käyttö taas tukalassa paikassa oli yleensä aika vaikea. Tähän ongelmaan oli kehitetty ratkaisu, itseliikkuva tykki Stum, joka oli tarkoitettu jalkaväen raskaaksi tulitukiaseeksi ei panssarivaunuksi.
Todelliset tappiot tehtiin vasta sodan jälkeen kun suuri osa kansantuotteesta luovutettiin ilmaiseksi N-liittoon. Silloin niin kuin nytkin puhutaan aina "talkoista joista selviämme", koskaan ei ns. päättäjillämme ole munaa sanoa Ei käy, alamaiskansa nurisee ja nöyrtyy.