Olen siis ottamassa urheilulliseen koirarakkaaseen, koirista kokeneeseen perheeseen uutta koiraa. (vanha kuoli) Jos sinulla olisi tietoa lagotto romangnolosta tai keskikokoisesta villakoirasta niin voisitko kertoa. Kokemuksiakin mielelläni luen. Rodun tulisi olla terve eikä siinä saisi esiintyä yleisiä vakavia sairauksia kuten cavalierillä. Myös muista saman kokoisista roduista saa kertoa. Olen kokenut turkin trimmaamisesta. Haluan kekskikokoisen kiharakarvaisen koiran jonka ei tule olla vartion- tai saalisvietin omaava. Jos sinulla on kertoa tällaisesta koirasta jotain niin voisitko kertoa. Haluaisin myös kuulla lagoton ja villakoiran eroja.
Mikä olisi paras koirarotu?
Koirahulluuuu
5159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Villakoirista ei niin omakohtaista kokemusta ole, mutta lagotoista ja perroista kyllä.
Lagotothan ovat ennenkaikkea työkoiria, siinä missä villakoirat enemmän seurakoiria vaikka soveltuvatkin moniin harrastuksiinkin. Lagotto kaipaa paljon työtä ja aktiviteettiä, niin fyysistä kuin aivotoimintaakin. Pahimassa tapauksessa saat penkkejä järsivän ja perässä piippaavan stressikimpun, kun lagotto turhautuu tekemättömyyteen. Lagotot leimautuvat vahvasti omaan perheeseen ja useimmiten valitsevat sen oman tyypin. Vieraisiin suhtautuvat yleens ähiukan välinpitämättömästi. Lagotot myös yleensä hiukan vahtivat, ilmoittavat vahtihaukulla pihaan tulevista ihmisistä tai rappukäytävässä kuljeskelijoista.
Valitettavasti lagottojen ongelmana tällä hetkellä on heikko hermorakenne. Arkoja ja aggresiivisia yksilöitä on aivan liikaa. Hyvänä esimerkkinä 6v narttuni joka lopetettiin viikko sitten. Me pidämme perhekotia ja lagottoja meillä ollut aina. Tämäkin yksilö tuli todella hyvin toimeen lasten kanssa, oli jopa yltiösosiaalinen vieraidenkin kohdalla. Valitettavasti nupissa on ollut aina jotain vikaa. Sisällä niin lempeä, tottelevainen ja paijattava. Mutta ulos pyrki vapaaksi aina kun mahdollisuus oli. Ja syy minkä takia emme koskaan pihalle päästäneet vapaana, tämä koira kävi nimittäin kaiken liikkuvan kimppuun. Kerran kirmasi suoraan ovesta naapurin pellolle ja vasikan kinttuun kiinni, kerran kävi naapurin ukkoon kiinni kun sattui kävelemän läheisellä tiellä. Ja puri ihan tosissaan. Mitän terveydellistä vikaa ei löydetty vuosien tutkimusten aikana, heikko hermorakenne ja siitä johtuva aggressiivisuus vikana. Neljä lagottoa ja kaksi perroa meillä ollut. Tällä hetkellä nuorin lagotto on hiukan arka, mutta ei missään tapauksessa agre. Vanhin perro ollut aina hirveän läheisriippuvainen miehestäni, ei osaa rauhoittua olemaan kun mies töissä, piippaa ja vinkuu. Muuten ihana kotikoira, mutta nyt vanhemmiten näön heikentymisen vuotta tämä alkanut käydä agreksi. Säikähtäessään ja epävarmana näykkäisee epäröimättä. Muuten ollut tämäkin aivan ihana touhuilukaveri koko ikänsä, tytär harrastanut tämän kanssa agia ja tokoa.
Kiitos vastauksesta. Ehkä olen kuitenkin kiinnostuneempi villakoirasta. Voisitteko kertoa kokemuksia? Olen aina ihaillut villakoiria. Kertoisitteko perusasiat. Luonne, onko hiljainen, kuinka paljon vaatii aktiiviteettia (tiedän että paljon)? Ja kertokaa omien koirien kokemuksia. Ja olisi kiva tietää kuinka usein turkkia pestään ja trimmataan jos pitää lyhyenä karvan.
Että oikein perhekotia pidetään ja vihaisia koiria siinä samassa...? No huh, huh.
Vastuuntuntoinen perhekodin pitäjä ei ikimaailmassa vaarantaisi lasten turvallisuutta tuolla tavoin.
Ei taida sivustaseuraajalla olla koirien koulutus oikein lapasessa.
Perusteluja kiitos?
Ei terveydellisiin syihin hirveästi koulutukset auta. Ennen näitä maanantaikappaleita ollut useampikin vesikoira, ihan mallikansalaisia niistä on kasvanut. Tytär harrastanut parin kanssa agia ja tokoa hyväksytyin tuloksin :) Se nyt vaan on fakta että terveys reistaa nykyän pahasti näiden rotujen kohdalla, vaikka parempaan päin ollaankin menossa.