Uskon Jeesukseen, säännöllisesti, päivittäin pyydän syntejäni anteeksi. Rukoukseni alkavat yleensä syntien anteeksianomisella.
En ollut vauvana uskossa Jeesukseen Kristukseen, en ainakaan muista. Aikuisena tulin uskoon, sitä ennen tulin tietoisuuteen henkivaltojen olemassaolosta. Tietosisuus henkiolentojen olemassaolosta taas laittoi miettimään hengellisiä asioita. Henkimaailmana liittyen tapahtui sellainen asia minulle, että apua oli saatava mutta auttajia ei ollut, kukaan ei minua uskonut, ihmiset joille asiasta kerroin.
Ajattelin että tilanteseen täytyy tulla muutois, pelko ja pahan hengen läsnäolo sen jälkeen kun olimme tehneet jotain kiellettyä ja osallistuin siihen kun en uskonut mokoman asian toimivan kuitenkaan. No, se sitten toimikin. Henkäys tuli lasista suuhuni ja kukaan läsnäolijoista ei tiennyt mitä tarkoitin kun kysyin: " Näitkö mitä tapahtui? "
Läsnäolijatkaan eivät nähneet. Mitään nähtävää ei ollutkaan, itsekään en nähnyt, tunsin vain henkäyksen, joka katosi sisälleni.
6KK suunnilleen meni kun tutustuin uskovaan ja hän uskoi minua. Aloimme sitten juttleemaan hänen kanssaan. Ilmeni että hänelläkin on kerrottavana uskomattomia asioita, joita sittne kuuntelin. Näin kyllä ja kuulin outoja asioita, hän puhui kielillä. Vierailla kielillä, jota tai joita en tunnsitanut mutta kuulin niissä selvän tarkoituksen, se eei ollut siansaksaa.
Ymmärsin että sen mikä meni sisälleni lähtee jos otan Jeesuksen Pelastajakseni. Ja tosissani pyysin sitten eräs yö Jeesusta Herrakseni ja keittiöön tuli erinlaisuus. Keittiö näytti erilaisemmalta, ikään kuin kirkkaammalta, kuin uudessa valoss asen näkisin.
Pelostakin taisin mainita tai mainitsin ja siitä asiasta, jossa henkäys meni suuhuni, ja Jeesus kuuli sen mitä rukoilin. Pelko jota olin n. 66 tuntenut etenkin yöaikaan, jolloin en uskaltanut nukkua, lähti pois ja se ei koskaan enää palannut, tapahtumasta on aikaa n. 25v. Olin siinä 20v täyttämässä 21v. Siitä puheenollen arvatkaas kenellä on tänään syntymäpäivä? Joo, no jokaisella se kerran vuodessa on.
Aivan kuten Heideilläkin nimipäivänsä, onnea ihanille Heideille Jeesuksen paluun odotuksessa!
En ollut vauvana uskossa Jeesukseen Kristukseen, en ainakaan muista. Aikuisena tulin uskoon, sitä ennen tulin tietoisuuteen henkivaltojen olemassaolosta. Tietosisuus henkiolentojen olemassaolosta taas laittoi miettimään hengellisiä asioita. Henkimaailmana liittyen tapahtui sellainen asia minulle, että apua oli saatava mutta auttajia ei ollut, kukaan ei minua uskonut, ihmiset joille asiasta kerroin.
Ajattelin että tilanteseen täytyy tulla muutois, pelko ja pahan hengen läsnäolo sen jälkeen kun olimme tehneet jotain kiellettyä ja osallistuin siihen kun en uskonut mokoman asian toimivan kuitenkaan. No, se sitten toimikin. Henkäys tuli lasista suuhuni ja kukaan läsnäolijoista ei tiennyt mitä tarkoitin kun kysyin: " Näitkö mitä tapahtui? "
Läsnäolijatkaan eivät nähneet. Mitään nähtävää ei ollutkaan, itsekään en nähnyt, tunsin vain henkäyksen, joka katosi sisälleni.
6KK suunnilleen meni kun tutustuin uskovaan ja hän uskoi minua. Aloimme sitten juttleemaan hänen kanssaan. Ilmeni että hänelläkin on kerrottavana uskomattomia asioita, joita sittne kuuntelin. Näin kyllä ja kuulin outoja asioita, hän puhui kielillä. Vierailla kielillä, jota tai joita en tunnsitanut mutta kuulin niissä selvän tarkoituksen, se eei ollut siansaksaa.
Ymmärsin että sen mikä meni sisälleni lähtee jos otan Jeesuksen Pelastajakseni. Ja tosissani pyysin sitten eräs yö Jeesusta Herrakseni ja keittiöön tuli erinlaisuus. Keittiö näytti erilaisemmalta, ikään kuin kirkkaammalta, kuin uudessa valoss asen näkisin.
Pelostakin taisin mainita tai mainitsin ja siitä asiasta, jossa henkäys meni suuhuni, ja Jeesus kuuli sen mitä rukoilin. Pelko jota olin n. 66 tuntenut etenkin yöaikaan, jolloin en uskaltanut nukkua, lähti pois ja se ei koskaan enää palannut, tapahtumasta on aikaa n. 25v. Olin siinä 20v täyttämässä 21v. Siitä puheenollen arvatkaas kenellä on tänään syntymäpäivä? Joo, no jokaisella se kerran vuodessa on.
Aivan kuten Heideilläkin nimipäivänsä, onnea ihanille Heideille Jeesuksen paluun odotuksessa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olipahan omituinen kertomus.
No oli kieltämättä. Mietin mikä mahtoi olla kirjoittajan intentio? Ainakaan otsikko ei vastannut yhtään kirjoitusta.