"Maa on ihmiskunnan kehto, mutta kukaan ei voi pysyä kehdossaan ikuisesti" lausui venäläinen kyläkoulun opettaja Konstantin Tsiolkovski, nykyaikaisen raketin toimintaperiaatteen keksijä.
Vielä 60- ja 70-luvuilla näytti siltä, että ihmiskunta on nopeasti laajentamassa toimintakenttäänsä avaruuteen, kenties ympäri aurinkokuntaa. Suunniteltiin avaruusasemia, siirtokuntia muille taivaankappaleille ja kiertoradalle sekä lähiavaruuden suunnattomien resurssien hyödyntämistä koko ihmiskunnan elinolosuhteiden parantamiseksi ja maapallon luonnonvarojen säästämiseksi.
Maapallo sijaitsee painovoimakuopassa, josta nouseminen vaatii suunnattomasti energiaa. Samoin toimiminen ja matkustaminen avaruudessa vaatii suuria energiamääriä tiiviissä muodossa. Ja kaikkihan me tiedämme mikä tunnettu tekniikka yksin voi sellaissa tiiviissä muodossa energiaa tarjota: ydinenergia. 70- ja 80-luvulla käynnissä olleet avaruusydinenergiahankkeet joutuivat poliittiseen ja ideologiseen vastatuuleen ja samalla hidastui joutuisa kehitys joka olisi voinut viedä ihmisen muille planeetoille, asteroideille uusille raaka-aineiden lähteille ja jopa edemmäs.
Nyt tilanne on muuttumassa. NASA on aloittanut uudestaan ydinrakettiohjelmansa nimellä Prometheus. Muinaisten kreikkalaisten tarustossa Prometheus oli sankari, joka toi ihmisille tulen jumalilta ja siten antoi meille mahdollisuuden kehittyä. Samoin Prometheus-hanke tuo ulottuvillemme pitkiin planettojenvälisiin ja asteroideille suuntautuviin avaruusmatkoihin vaadittavan edistyneen ydinrakettitekniikan.
Prometheuksen ydinraketin polttoaine olisi jokseenkin tavallista ydinpolttoainetta, eikä ennen käyttöä erityisen radioaktiivista. Täten laukaisuvaiheeseen ja matkaan kiertoradalle ei liittyisi muusta avaruusmatkailusta eroavia piirteitä, eikä lastina oleva polttoaine voisi missään tilanteessa olla säteilyvaarallista kun se ei kerran paljoa säteile.
Vasta avaruudessa Prometheuksen valtavat energiat valjastettaisiin avaruusmatkailuun kun reaktorikäyttöinen raketti käynnistettäisiin keskellä tyhjää avaruutta. Käytetty polttoaine voitaisiin jättää vaikka Aurinkoon johtavalle lentoradalle.
Ydinreaktoreiden käytöstä avaruudessa on jo vuosikymmenien kokemus. Neuvostoliitto lähetti avaruuteen useita ydinkäyttöisiä satelliitteja ja USA testasi ydinraketin toimivuutta kiertoradalla jo 60-luvulla. Tekniikka siis tiedetään toimivaksi, tehokkaaksi ja luotettavaksi. Kyse on vain siitä tarttuuko ihmiskunta tilaisuuteen.
Lisää Prometheuksesta:
http://exploration.nasa.gov/programs/prometheus.html
Vielä 60- ja 70-luvuilla näytti siltä, että ihmiskunta on nopeasti laajentamassa toimintakenttäänsä avaruuteen, kenties ympäri aurinkokuntaa. Suunniteltiin avaruusasemia, siirtokuntia muille taivaankappaleille ja kiertoradalle sekä lähiavaruuden suunnattomien resurssien hyödyntämistä koko ihmiskunnan elinolosuhteiden parantamiseksi ja maapallon luonnonvarojen säästämiseksi.
Maapallo sijaitsee painovoimakuopassa, josta nouseminen vaatii suunnattomasti energiaa. Samoin toimiminen ja matkustaminen avaruudessa vaatii suuria energiamääriä tiiviissä muodossa. Ja kaikkihan me tiedämme mikä tunnettu tekniikka yksin voi sellaissa tiiviissä muodossa energiaa tarjota: ydinenergia. 70- ja 80-luvulla käynnissä olleet avaruusydinenergiahankkeet joutuivat poliittiseen ja ideologiseen vastatuuleen ja samalla hidastui joutuisa kehitys joka olisi voinut viedä ihmisen muille planeetoille, asteroideille uusille raaka-aineiden lähteille ja jopa edemmäs.
Nyt tilanne on muuttumassa. NASA on aloittanut uudestaan ydinrakettiohjelmansa nimellä Prometheus. Muinaisten kreikkalaisten tarustossa Prometheus oli sankari, joka toi ihmisille tulen jumalilta ja siten antoi meille mahdollisuuden kehittyä. Samoin Prometheus-hanke tuo ulottuvillemme pitkiin planettojenvälisiin ja asteroideille suuntautuviin avaruusmatkoihin vaadittavan edistyneen ydinrakettitekniikan.
Prometheuksen ydinraketin polttoaine olisi jokseenkin tavallista ydinpolttoainetta, eikä ennen käyttöä erityisen radioaktiivista. Täten laukaisuvaiheeseen ja matkaan kiertoradalle ei liittyisi muusta avaruusmatkailusta eroavia piirteitä, eikä lastina oleva polttoaine voisi missään tilanteessa olla säteilyvaarallista kun se ei kerran paljoa säteile.
Vasta avaruudessa Prometheuksen valtavat energiat valjastettaisiin avaruusmatkailuun kun reaktorikäyttöinen raketti käynnistettäisiin keskellä tyhjää avaruutta. Käytetty polttoaine voitaisiin jättää vaikka Aurinkoon johtavalle lentoradalle.
Ydinreaktoreiden käytöstä avaruudessa on jo vuosikymmenien kokemus. Neuvostoliitto lähetti avaruuteen useita ydinkäyttöisiä satelliitteja ja USA testasi ydinraketin toimivuutta kiertoradalla jo 60-luvulla. Tekniikka siis tiedetään toimivaksi, tehokkaaksi ja luotettavaksi. Kyse on vain siitä tarttuuko ihmiskunta tilaisuuteen.
Lisää Prometheuksesta:
http://exploration.nasa.gov/programs/prometheus.html
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mainittakoot, että NASA on käyttänyt avaruusalusten ja pitkänmatkan luotaimissa energian lähteenä nk. "Plutonium paristoja".
Ymmärtääkseni näiden "paristojen" toiminta perustuu radioaktiivisen aineen tuottamaan lämpöön, mitä hyödynnetään lämpösähköparien avulla, näiden tuottama virta ei ole kovin suuri, mutta käytäntö on osoittanut että nämä "paristot" ovat todella pitkäikäisiä. Jos plutonium pattereita ei olisi, niin tuskin olisimme enää pitkään aikaan kuulleet mitään vaikkapa Voyager luotaimista jotka lähtivät matkaan jo kauan sitten, ja ovat olleet aurinkokunnan ulkopuolellakin jo melko pitkän ajan. Minun tietääkseni Voyagerit jatkavat edelleen datan lähettämista.