Avoin moraali on se, mihin ittensä työntää

Petofeliaa, homous, zoofilia, murhatkin - jokaiselle jotakin. Onneton ihminen osaa valita itselleen jotakin ja korvata sen, mitä yhteiskunta ei hänelle osanut korvata moraalisesti oikealla tavalla. Rakkaus on tiedostetusti oikea keino, mutta Suomen ja lännen vapaudet tuovat meille uutta käytäntöä, että kaikki on sallittua.

Pääsemme perheistämme eroon, isät, äidit, suku ovat helvetistä ja väärässä ja me itse naimme sitä, mitä sattuu vastaan, koska SEKSI on elämän perus synti, josta ei hevillä pääsee eroon, edes pappi, joka harrastaa seksiä jeesuksen kanssa ja on aina harrastanut.

Tavallinen saita suomalainen ei ymmärrä miten toisia sattuu kun tekee sen loogisen päätelmän, joka on yleisesti hyväksytty sanomalehtien palstalla, että kesällä pitää uida, talvella hiihtää, niin ihminen ei osaa kässätä mitä vastuullisessa tehtävässä ollessaan, on aikansaatu, paitsi se, että syntyy lisää väkivaltaa maailmaan, koska vastapuoli kokee, että on kohdeltu väärin.

Ja koska se ihminen oppii olemaan täydellinen. Hän saa suurtakin kuukausipalkkaa, mutta tekee jatkuvasti rumia ja tahallisia virheitä, jotka kehottavat kansalaisia avoimiin puuhiin, jotka todellakin kannattavat. Esimerkiksi saatanan palvonta tukee sitä, että ihminen antaa pois traumansa, mitä joku sille aiheutti. Ihminen tahtoo palvoa Saatanaa, joka on sen jumalaa. Saatanan palvonta ei ole niin nuorta uskontoakaan. Toiminta on valon pilkahdusta pinttyneiden tapojen lomassa, jossa ei voi hengittää, vaikka "oikeassa" olevat ihmiset paasaavat itselleen rikkauksia, oikeuksia, valtaa, mainetta, kunniaa, jota eivät ole enää ansainneet.

Tuntuu että ihmisiltä puuttuu tervettä järkeä.
Emme tahdo kääntynyttä perspektiiviä kehiin, että tappamisesta tulee armoa, mutta yhteiskunta ei tahdo tietää muutakaan. Usein laki puolustaa rikoksen tekoa. Mitä tavallinen kansalainen voi oppia tästä?

Huomautan, että oikea toimintaa kannattaa aina ja pahaa ei. Olemme kuitenkin rajallisia ihmisiä. Miten siis toimimme?