Kävin Pietarissa. Kävin taas kerran kunnioittamassa/rukoilemassa Ksenjaa. Loputtoman pitkä jono Ksenjan haudalle. Kenelläkään ei ollut kiire, kaikki odottavaisia ja tyynen rauhallisia. Jono etenee hyvin hitaasti kuten ennen Neuvostoliiton leipäjono kaupassa.
Parin tunnin jonotuksen jälkeen olen kirkon sisällä. Kiinnitin huomion äänekkääseen pappiin, joka saattelee uutta pitkää jonoa kirkkoon ohittaen kaikki muut jonottaneet.
Ryhmittyvät Ksenjan haudan ympärille, nuo "valitut". Pappi suorittaa muka akatistoksen Ksenjalle. Kertaakaan en kuullut Ksenjan nimeä mainittavan. Jotain Anastasioita ja muita. "Valittu" kuoro laulaa taustalla satunnaisesti ja surkeasti.
Vieressäni seisonut, jonottanut nainen ottaa valokuvan. Rohkaistuneena tuosta kaivan kamerani esiin ja otan valokuvan. Tämän pappi huomasi, varmaan naisenkin ottaman kuvan. Siihen loppui papin voitelu. Kiihtyneenä saapuu huutaen luokseni. Sättii, mollaa ja halventaa. En katsonut häneen vaan vein katseeni lattiaan. Tein ristinmerkin kolme kertaa. Jätti minut rauhaan.
Halusin vielä kuitenkin käydä Ksenjan hautaa kunnioittamassa, siksi en poistunut kirkosta. Kun minun vuoroni tuli ottaa siunaus taas mieletön huuto papin taholta. "Matkareppu selässä älä tule ottamaan siunausta", huusi tuo pappi. En luovuttanut. Otin repun selästä ja sain voitelun. Poistuessani käteeni tarttui moni pyhiinvaeltaja, jotkut jopa halasivat.
En katkeroitunut, en vihaa tuota pappia. Olen kiitollinen siitä, että sain maistaa pienen hitusen Ksenjan nöyryyttävää elämää. Ksenjan, joka on minulle ainut pyhä, jolta pyydän esirukouksia itseni ja läheisteni puolesta.
Parin tunnin jonotuksen jälkeen olen kirkon sisällä. Kiinnitin huomion äänekkääseen pappiin, joka saattelee uutta pitkää jonoa kirkkoon ohittaen kaikki muut jonottaneet.
Ryhmittyvät Ksenjan haudan ympärille, nuo "valitut". Pappi suorittaa muka akatistoksen Ksenjalle. Kertaakaan en kuullut Ksenjan nimeä mainittavan. Jotain Anastasioita ja muita. "Valittu" kuoro laulaa taustalla satunnaisesti ja surkeasti.
Vieressäni seisonut, jonottanut nainen ottaa valokuvan. Rohkaistuneena tuosta kaivan kamerani esiin ja otan valokuvan. Tämän pappi huomasi, varmaan naisenkin ottaman kuvan. Siihen loppui papin voitelu. Kiihtyneenä saapuu huutaen luokseni. Sättii, mollaa ja halventaa. En katsonut häneen vaan vein katseeni lattiaan. Tein ristinmerkin kolme kertaa. Jätti minut rauhaan.
Halusin vielä kuitenkin käydä Ksenjan hautaa kunnioittamassa, siksi en poistunut kirkosta. Kun minun vuoroni tuli ottaa siunaus taas mieletön huuto papin taholta. "Matkareppu selässä älä tule ottamaan siunausta", huusi tuo pappi. En luovuttanut. Otin repun selästä ja sain voitelun. Poistuessani käteeni tarttui moni pyhiinvaeltaja, jotkut jopa halasivat.
En katkeroitunut, en vihaa tuota pappia. Olen kiitollinen siitä, että sain maistaa pienen hitusen Ksenjan nöyryyttävää elämää. Ksenjan, joka on minulle ainut pyhä, jolta pyydän esirukouksia itseni ja läheisteni puolesta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Huh, huh. Onneksi Suomessa ei ole tuollaisia äänekkäitä pappeja. On vain hiljaisia nokkapystyssä olevia ylijumalia, jotka odottavat palveluja rahvaalta.
Täytyy sanoa, että sinulla on oikein hyvä venäjän kielen taito kun ymmärsit kaiken, mitä pappi sanoi. Mitä on "matkareppu" venäjäksi?
Niin, minulla on todellakin oikein hyvä venäjän kielen taito.
Sitten tajuat, että vaikka venäläinen joskus suomalaisittain ajateltuna "huutaa", ei hän välttämättä ole vihainen. Kulttuurieroja nimittäin. Mielestäsi tekstistäsi paistaa läpi jo lähtökohtaisesti negatiivinen suhtautuminen koko tilanteeseen, kun haukut kuoron ja kaikki. Ja maassa maan tavalla. Venäjällä kirkossa tulee käyttäytyä hieman erilailla kuin Suomessa, vaikka kyse onkin samasta kirkkokunnasta.
Venäjällähän nyt mummot tulevat huomauttelemaan jos seisot kaupan tiskillä väärässä kohdassa. Suomessa taas ei saisi mistään sanoa, asiastakaan. Täällähän hypitään seinille, loukkaannutaan,ym. jos asiastakin huomautat tai ohjaat, ojennat.
Niin sitä vain jäin ihmettelemään, miksi missiblondi sai valokuvata, minä en. Molempien valokuvauksen arvon herrapappi kyllä huomasi. Negatiivisuuden sävyn, olkoonkin nöyrällä mielellä, aiheutti juuri tuo tasa-arvottomuus venäläisten ja ulkomaalaisen välillä. Kuoro oli surkea ja lauloi satunnaisesti, siitä en tingi.
"Satunnaisesti laulanut" kuoro siis koostui paikalle sattuneista pyhiinvaeltajista. Jätettiinkö mielestäsi jotain laulamatta? Akatistoshan voidaan toimittaa joko pitemmin tai vain lyhyin lauluosuuksin.
Sulle sitten aina sattuu ja tapahtuu! Onneksi et jäänyt sanattomaksi. On niistä nuoruuden retkistä vaan paljon iloa "vanhanakin".
Elina: Tunnistitko muka minut?
Kyllä houkka toisen houkan tuntee. Toki ei olla ilmeisesti ihan saman lajin houkkia, mutta kuitenkin..............
Tartu hihastani kiinni kun minut seuraavan kerran tapaat. Sano: "Tässä olen, toinen houkka".
Ystävä oli ollut muinoin Valamossa jonkun edesmenneen munkin haudalla rukoilemassa ja itkeä tirauttamassa. Kyykyssä. Yhtäkkiä hän oli kuullut laulua. Nähdäkseen paremmin, oli ystävä ruvennut nousemaan ylös sieltä hautojen välistä. Mitro oli ollut laulamassa jollakin toisella haudalla ja säikähtänyt pahanpäiväisesti: "Herran Jumala, minä luulin, että se on VAINAJA...". Ystävä on tosi laiha ja varmaan vähän harmaankalvakkakin. Kuvauksensa tapahtuneesta kuulosti huvittavalta. Ystävä taas oli todennut Mitrolle luulleensa, että siellä oli kuoro kun Mitro oli muutellut ääntänsä ja laulanut "kaikki osat". Näin kertoi ystävä, heh...
Vittu mitä paskaa.
Hyvä aloittaja, miten olit pukeutunut siellä kappelissa? Oletan sinun olevan naisihminen.
Venäläiset papit eivät tykkää, jos nainen tulee kirkkoon pitkissä housuissa ja ilman päähinettä.
Itse olen ihmetellyt, mitä niin kovin pyhää Ksenian elämässä mukamas oli. Jotain sekavia "ennustuksia" ja tiilienkantoa öiseen aikaan. Oli ilmeisesti psyykkisesti sairas.
Ei ole ihmisen tehtävä julistaa ketään pyhäksi. Sen voi yksin Jumala tehdä. Vainajiin ei myöskään saisi ottaa yhteyttä rukoilemalla,tms.