Jesajan kirjan toisen luvun jae 6 näyttää aiheuttaneen ongelmia Raamatun 1992 käännökselle.
Tuossa kohdassa profeetta luettelee kansansa syntejä, ja hepreankielisessä alkuperäisversiossa jakeen loppuosa menee näin:
u-ve-jaldei nakherim jashpiku
”jeled” = lapsi, genetiivi ”jaldei” = lapsia, ”nakherim” = muukalaiset, verbi ”shafak” tarkoittaa mm. käsillä taputtamista, lyömistä
Lause tulisi näin ymmärtää ”ja he lyövät muukalaisten lapsia” (?)
Suomenkielisen 1933 käännöksen pohjalla on selvästi ollut käsikirjoitus, jossa loppujae kuuluu:
u-ve-jedei nakherim jashpiku
”jad” = käsi, genetiivi ”jedei” = käsiä
Eron sanojen ”jad” ja ”jeled” välillä aiheuttaa hepreassa yhden ainoan L-kirjaimen (lamed) puuttuminen myöhemmissä käsikirjoituskopioissa. Merkitysero on kuitenkin huikea!
Käännös 1933: ”Sillä sinä olet hyljännyt kansasi, Jaakobin heimon, koska he ovat täynnä Idän menoa, täynnä ennustelijoita niin kuin filistealaiset, ja lyövät kättä muukalaisten kanssa.”
Ulkomaalaisten kanssa ei siis saisi kaveerata? Tämä istuu nykyaikaiseen pohjoismaiseen monikulttuurisuuteen ja rasismista irtisanoutuneeseen yhteiskuntaan tosi huonosti. Oliko kättely ylipäätään tervehtimistapa 2500 vuoden takaisessa Lähi-idässä, vaiko myöhempää perua?
Siis mitä lyödään: kättä muukalaisten kanssa vaiko muukalaisten lapsia?
Arabiankielinen Raamattu on valinnut jälkimmäisen tulkinnan: kohdan käännöksessä lukee ”awlad” (lapsia), perustuen heprealaisen tekstin ”jaldei”-versioon.
Suomenkielinen käännös 1992 vaikenee koko lasten/käsien ongelmasta päätyen käännökseen:
"Herra, sinä olet hylännyt kansasi,
olet hylännyt Jaakobin lapset.
Heidän maansa on täynnä idän tapoja,
se on ennustajien vallassa kuin filistealaisten maa,
muukalaisia tulvillaan."
Tuossa kohdassa profeetta luettelee kansansa syntejä, ja hepreankielisessä alkuperäisversiossa jakeen loppuosa menee näin:
u-ve-jaldei nakherim jashpiku
”jeled” = lapsi, genetiivi ”jaldei” = lapsia, ”nakherim” = muukalaiset, verbi ”shafak” tarkoittaa mm. käsillä taputtamista, lyömistä
Lause tulisi näin ymmärtää ”ja he lyövät muukalaisten lapsia” (?)
Suomenkielisen 1933 käännöksen pohjalla on selvästi ollut käsikirjoitus, jossa loppujae kuuluu:
u-ve-jedei nakherim jashpiku
”jad” = käsi, genetiivi ”jedei” = käsiä
Eron sanojen ”jad” ja ”jeled” välillä aiheuttaa hepreassa yhden ainoan L-kirjaimen (lamed) puuttuminen myöhemmissä käsikirjoituskopioissa. Merkitysero on kuitenkin huikea!
Käännös 1933: ”Sillä sinä olet hyljännyt kansasi, Jaakobin heimon, koska he ovat täynnä Idän menoa, täynnä ennustelijoita niin kuin filistealaiset, ja lyövät kättä muukalaisten kanssa.”
Ulkomaalaisten kanssa ei siis saisi kaveerata? Tämä istuu nykyaikaiseen pohjoismaiseen monikulttuurisuuteen ja rasismista irtisanoutuneeseen yhteiskuntaan tosi huonosti. Oliko kättely ylipäätään tervehtimistapa 2500 vuoden takaisessa Lähi-idässä, vaiko myöhempää perua?
Siis mitä lyödään: kättä muukalaisten kanssa vaiko muukalaisten lapsia?
Arabiankielinen Raamattu on valinnut jälkimmäisen tulkinnan: kohdan käännöksessä lukee ”awlad” (lapsia), perustuen heprealaisen tekstin ”jaldei”-versioon.
Suomenkielinen käännös 1992 vaikenee koko lasten/käsien ongelmasta päätyen käännökseen:
"Herra, sinä olet hylännyt kansasi,
olet hylännyt Jaakobin lapset.
Heidän maansa on täynnä idän tapoja,
se on ennustajien vallassa kuin filistealaisten maa,
muukalaisia tulvillaan."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä tuo käden lyöminen taitaa olla ikivanha lähi-idän tapa joka on tullut sitten tänne länteenkin ellei ole täälläkin ollut. Käden lyöminen löytyy niin vanhan testamentin puolelta kuin myös uuden testamentin puolelta.
Poimin muutamia esimerkkejä Raamatusta:
"Kun hän sitten lähti sieltä, kohtasi hän Joonadabin, Reekabin pojan, joka tuli häntä vastaan. Ja hän tervehti häntä ja sanoi hänelle: "Onko sinun sydämesi yhtä vilpitön minua kohtaan, kuin minun sydämeni on sinua kohtaan?" Joonadab vastasi: "On". -"Jos niin on, niin lyö kättä minun kanssani." Ja hän löi kättä, ja hän otti hänet vaunuihinsa." - 2. Kun. 10:15
"Samoin kaikki päämiehet, urhot ja myös kaikki kuningas Daavidin pojat kättä lyöden lupautuivat kuningas Salomon alamaisiksi" - 1. Aik. 29:24
"ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen." - Paavalin kirje Galattalaisille 2:9
Eikä tätäkään varoitusta ole syytä unohtaa:
"Älä ole niitä, jotka kättä lyövät, jotka menevät takuuseen veloista." - Sananl. 22:26