HEINÄKUUN 30 PÄIVÄNÄ

Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne Joh. 6:53.

Niin luonnotonta ja kovaa kuin monelle onkin Kristuksen puhe hänen lihansa syömisestä, niin ymmärrettävää, rakasta ja elähdyttävää se on niille, jotka joka päivä tätä harjoittavat, ja nauttivat. Uskova ei osaa paremmin ilmaista itseään tahtoessaan kuvata varsinaista sydänelämäänsä kuin sanomalla, että Kristuksen liha on hänen ruokansa, sovituksen sana hänen syvin elintarpeensa ja elättäjänsä.

Katso todellisia armolapsia heidän selvin tuntomerkkinsä on juuri siinä, että Kristuksen veren turva on heidän elämäntarpeensa. Eivät he aina ole sellaisia kuin heidän tulisi ja miksi heitä toivoisi heillä on moninaiset heikkoudet, joiden kanssa he kamppailevat. Mutta yksi seikka on heille tunnusmerkillinen: Kristus on heidän elämäntarpeensa. Vuodesta vuoteen heillä yhäti on sama tutkistelujensa pääaihe: He lukevat, kuuntelevat, laulavat, kirjoittavat ja puhuvat ensimmäisenä ja viimeisenä Vapahtajasta Kristuksesta ja hänen armostaan, Kristuksen lihasta, joka on meidän edestämme annettu ja sitten synnistä, joka aina heissä väijyy tehden heidät hitaiksi ja kelvottomiksi ja synnin lannistamiskeinoista ja muusta tällaisesta, mutta sitten taas Vapahtajasta ja hänen armostaan ja voimastaan.

Oltuansa jonkin aikaa kallista armonsanaa vailla, joko maallisten tointen aiheuttamista esteistä tai hitaudesta ja laiminlyönnistä, on koko heidän sisällinen ihmisensä niin heikko ja uupunut, kuin on sen ihmisen ruumis, joka on nälkäinen ja kaipaa ravintoa he ovat voimattomia ja alakuloisia, synkistyneitä tunnustus on vaiennut, elämänmeno epäröivä ja horjuva. Mutta tultuansa sanan ääreen käy heidän, aivan kuin luonnollisesti nälkäisen, joka tulee hyvän pöydän ääreen: Kun he ovat hetkisen istuneet kuulemassa evankeliumin saarnaa Kristuksesta ja hänen sovitusneuvostaan, näemme pian katseiden kirkastuvan, sydämen elpyvän, luottavaisuuden ja parannuksen tarpeen uudistuvan, ja lähtiessään sieltä he voivat vaivoin enää vaieta puhumasta siitä - heissä on nyt sananlasku toteutunut: »Täysi vatsa synnyttää iloisen pään.»

Emme sano heidän aina olevan alttiita näin syömään, virvoittautumaan evankeliumin sanalla, ei edes aina isoavankaan sitä toisinaan he näet ovat hengellisesti sairaat ja kykenemättömät. Mutta me sanomme, että heidän sisällisen ihmisensä elpyminen ja vahvistuminen tapahtuu vain puolestamme annetun Kristus-sanan kautta ja että sana Kristuksesta on heidän alinomainen elintarpeensa, heidän varsinainen elinruokansa.

Tämän merkin Kristus tässä esittää aivan välttämättömäksi sanoessaan: »Totisesti, totisesti sanon minä teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.»

Sydän, joka ei voi elää ilman sovituksen sanan ravintoa, on siis varmin todistus hengellisestä elämästä ja jatkuvasta parannuksesta. Sillä juuri elävä synnintunto vaikuttaa tämän alinomaisen armon ja armon sanan tarpeen. Eikö olekin merkillepantavaa, että ihminen, joka ei mitään niin suuresti tutkistele, lue ja kuuntele kuin juuri tätä armon sanaa Kristuksesta, kuitenkaan ei koskaan siinä tule täysinoppineeksi, ei koskaan voi sitä muistaa ja säilyttää? Muuta kolme-, neljäkymmentä vuotta sitten opittua voin muistiini kätkeä, mutta ei tuota rakkainta osaa, jota eniten ja joka päivä tutkistelen. Eikö se todista uskoni kasvaneen paljasta tietoa enemmäksi, koska sen ravinto niin sulaa ja kuluu, kuten syömäni ruoka?

Toiset hengelliset ihmiset eivät taas tarvitse mitään niin vähän kuin. tuota sovituksen sanaa, sen he ovat kerran oppineet ja taitavat nyt ja siksi tahtovat nyt kuulla jotakin muuta. Nämä suuresti ihmettelevät heikkoja, kummallisia sieluja, jotka eivät koskaan saa kylläkseen armon sanasta ja arvelevat sentähden kernaasti heidän olevan sairaalloista väkeä, jossa ei edistystä tapahdu, vaan joka pysähtyy ensimmäisiin askeliinsa, ylenkatsoo lakia, varoituksia ja pyhitystä.

Tietäisivätpä he, mitä tuo heidän järjellisyytensä heistä osoittaa! Jos he itse eläisivät Hengen kurituksen alaisina, vilpittömässä parannuksen ja uskon harjoituksessa, niin he tietäisivät tuon tapahtuvan juuri sentähden, että Henki alati koskettaa ja kurittaa sydäntä kaiken vielä löytyvän synnin tähden ja että laki tunkee niin syvälle sisälliseen turmelukseen, ettei ihminen milloinkaan voi saada lepoa ja rauhaa hurskaudessaan - sentähden ja tähän katsoen sielu alinomaa uudestaan tarvitsee armon ja Kristuksen sovituksen sanaa.