Kun pyritään tasa-arvoisuuteen ja siihen vielä lisätään, kyllä minä pärjään, ajattelun, voikin käydä niin, että huomataan yhtäkkiä, et mihin sitä miestä tarviikaan????
Miksi kysyn, johtuu siitä, että minä seurustelin aikoinaan mukavan miehen kanssa.
Minulla oli lapsi ja näyttämisen tarve oli kova.
Minä kyllä pärjään, asenne kai meni liian pitkälle.
Mies totes eräänä päivänä " kun sinä et minua tarvi muualle kun sänkyyn, minä en suhteesta saa mitään irti ja tää ei toimi näin"
Jäin sitä pohtimaan, että viekö naiset sen pärjäämisen ja tasa-arvo ajattelun jossain kohtaan liian pitkälle.
Täytyykö naisen olla vähän avuton kuitenkin???
Vai saako nainen osata ja hallita joka asian??
Miksi kysyn, johtuu siitä, että minä seurustelin aikoinaan mukavan miehen kanssa.
Minulla oli lapsi ja näyttämisen tarve oli kova.
Minä kyllä pärjään, asenne kai meni liian pitkälle.
Mies totes eräänä päivänä " kun sinä et minua tarvi muualle kun sänkyyn, minä en suhteesta saa mitään irti ja tää ei toimi näin"
Jäin sitä pohtimaan, että viekö naiset sen pärjäämisen ja tasa-arvo ajattelun jossain kohtaan liian pitkälle.
Täytyykö naisen olla vähän avuton kuitenkin???
Vai saako nainen osata ja hallita joka asian??
Vastaukset 35
Vanhimmat
Entäs mies kykyineen ja kyvyttömyyksineen? Jos vanhapoika osaa sisustaa, kokata, ommella ja siivota; tehdä remontit, luoda lumet, hoitaa kasvit huoneissa sekä pihalla - mitä jää naiselle? Kynsilakan kuivattelu ja ikävystynyt postimyyntikuvastojen selaaminen?
Mutta onko tehokkaampaa tapaa asua ja elää kuin vanha kunnon parisuhde? Kummallakin osapuolella auttavat yleistaidot sekä oma erikoisala, jonka toteuttamiseen jää aikaa ja energiaa juuri sen kumppanin olemassaolon ansiosta! Kalkkeutunutta ja kaavamaista? Ehkä. Toimivaa, tuottavaa ja palkitsevaa? Varmasti!
:o)
Vanha kunnon parisuhde on varmasti kaikkein paras.
Siitä minäkin haaveilen.
Kyllä minäkin nyt olen oppinut,kantapään kautta tosin, et saa sitä olla avutonkin, ja ottaa apua vastaan.
Ei se avun vastaan ottaminen tee minusta yhtään huonompaa ihmistä.
Ei aina tarvi osata ja pärjätä.
onko muuten sellaisia miehiä, joista kerroit???
Tai, on kai niitä.
Olenhan minäkin tälläinen, joka korjaa tavaran kun tavaran, ja hallitsee remontti hommat, jne...
Ja siihen päälle hoidan vielä kodin ja lapset.
Mies ottaa paikkansa kuten nainenkin. Ei naisista tule miehiä ja päin vastoin. Mies ja nainen täydentävät toisiaan. Ihmisten valinnan mahdollisuuksia tulee lisätä, mutta miksi toiset valinnat asetetaan toisten yläpuolelle. Ei miehen elämä ole niin kovin ylevää, että siitä kannattaisi tehdä mitään tasa-arvon mittaria.
miehet monesti kuvittelevat, että heidän elämä on jotenkin parempaa kun naisen elämä.
Ainakin he monasti käyttäytyvät tällä tavalla.
Tiedä sitten mikä on totuus.
Olen minäkin sitä ns, miehen elämää yrittänyt elää.
Ei ollut kivaa.
vastuu painoi ja kaikessa piti onnistua, ja kaiken piti osata.
Enkä edes tiennyt, elääkö miehet oikeasti niin.
mutta ainakin ne näytti elävän niin.
siihen en osaa vastata, miksi minä niin yritin elää.
En tiedä.
olen mieltä! Ja yrittänyt viestittää muillekin, että ei ole kovaín kadehdittava miehen osa. Tai ei siis yhtään sen kadehdittavampi kuin naisenkaan.
Esimerkikisi: jos muoriska kokkailee einekset ja duunaa pyykit, niin ukkonsa vastaavasti vaihtaa öljyt autoihin, ja takaa muutenkin niiden toimivuuden; siinä kun muoriska vaihtaa lakanat niin ukko tekee lumityöt tai leikkaa ruohon. Ja muoriska kun pyyhkii lattiat kostealla, niin ukko edellä imuroi. Lisäksi ukko rakentaa talot, muoriska vain neuvoo ja työnjohtaa, tapetoi tosin, mutta ukko saa kyllä laittaa listat!
Semmoista elämää meillä. Ja hyvin menee edelleen!
"miehet monesti kuvittelevat, että heidän elämä on jotenkin parempaa kun naisen elämä.
Ainakin he monasti käyttäytyvät tällä tavalla."
Joskus se saattaa vain näyttää siltä. Miehen elämä on keskimäärin karua kamppailua ja kovaa kilpailua. Menestyksiä ja menetyksiä. Peluri vaan ei näytä korttejaan. Vaikka menisi kuinka huonosti, siitä ei puhuta. Noin karrikoidusti sanottuna.
Molemmille riittää hommeleita ja kumpikin kokee itsensä tarpeelliseksi. Näin myös meillä. Minä menen maton kanssa (ja joskus ilmankin) edellä ja emäntä seuraa mattopiiskan kanssa perässä ;)
emäntä tietenkin... :D
Ja sitten kun muoriska tekeekin nämä kaikki, koska hän ne osaa tehdä, järkkyy tasapaino.
Seuraukset ei ole mukavat.
Mutta onko vaarana, että tasa-arvo pyrkimyksissä mennään liian pitkälle, ja jossain kohtaan ns, ammutaan yli??
Ja mikä on se raja, kuinka pitkälle voi mennä??
kipukynnys :)
Miehethän ovat aina ampuneet yli tasa-arvon suhteen kun ovat naisen arvon laittaneet omaa arvoaan alemmas yhteiskunnassa.
Kovalla vaivalla ja tuskalla ja henkien menetyksellä saatiin edes äänioikeus.
TÄmän vuosisadan puolella - ikäänkuin vahingossa Suomessakin kun kaikille köyhille miehillekin se annettiin - siinä samalla lipsati naisillekin oikeus äänestää.
ei saa liiaksi urautua omiin tehtäväalueisiinsa - mitens sitten, jos syystä tai toisesta jää yksin. Vanhat miehet, jotka eivät edes teetä saa aikaiseksi leskeydyttyään, nainen, joka ei pääse kesämökilleen koska ainoastaan miehellä oli ajokortti...
No olis miehellekin varmaan hyvä tuntea miltä tuntuu olla toisen luokan kansalainen.
Kuitenkin biolooginen mahdottomuus tehdä mies tarpeettomaksi, koska nainen ja mies on biologinen yhtälö.
Muuten ei jälkikasvua tule, ja tunne-elämäkin varmasti olisi ilman miehiä heteronaiselle vähän
kolkkoa.
"No olis miehellekin varmaan hyvä tuntea miltä tuntuu olla toisen luokan kansalainen."
No ei kai nyt sentään. Mihin sinä vertaat naisia? Et ainakaan tavallisiin miehiin.
Mene nyt vaikka ensinnä kysymään joltain kodittomalta alkoholistimieheltä, että miltä tuntuu olla 1. luokan kansalainen.
Ei noin vaan näin: Kaikki naiset ovat toisen luokan kansalaisia juuri siksi että ovat naisia.
Siis myöskin omassa yhteiskuntaluokassaan.
Rikaskin nainen on huonompi kansalainen kuin yhtä rikas mies.
Ja köyhäkin nainen on huonompi arvoinen kuin hänen rutiköyhä miehensä.
Do you understand?
Siis myös eri yhteiskuntaluokkien sisällä pysyy tuo naisen alemmaksi asettaminen.
SInä se vertaat koditonta alkoholistia ja rikasta naista keskenään.
Se ei ole asiallista.
Vertaus on tehtävä tippaakan ja tippaukon välillä, esim.
Äärifemakolle tiedoksi, että tippa-akkaan tuleepi viiva väliin.
Muuten kyllä juttujasi on ollut hupaisa seurata. Kiva kun tytöillä on puuhasteltavaa. Jatkahan reippaasti samaan malliin.
Kyllä tytöillä on todellakin vielä puuhasteltavaa mitä tasa-arvon saavuttamiseen tulee.
Ja samallahan me työllistämme sinutkin siinä noin ohimennen.
Näyttää olevan sullekin täysi työ pysyä mukana näissä femmarikuvioissa.
Ja aina lupaan kirjoittaa tippa-akan väliviivalla, aina kun muistan olla huolellinen ja kiltti ja tottelevainen tyttö.
Pitikö kirjoittaa noin? Oliko asiallista? Eikö myös voimakkaaseen naisasiaviestiin voisi ottaa asiallista kantaa? Onko se sinulle täysin mahdoton tehtävä?
Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn ja huomioitani tehden.
"No olis miehellekin varmaan hyvä tuntea miltä tuntuu olla toisen luokan kansalainen."
Jos jätät itsesi tämän ulkopuolelle, niin oletko todella sitä mieltä, että naiset tuntevat itsensä toisen luokan kansalaisiksi?! Jos sinä tunnet niin, ei se tarkoita että muut tuntisivat niin.
Muuten, toi nickisi sopii erinomaisesti ajatuksiisi.
"Ei noin vaan näin: Kaikki naiset ovat toisen luokan kansalaisia juuri siksi että ovat naisia.
Siis myöskin omassa yhteiskuntaluokassaan.
Rikaskin nainen on huonompi kansalainen kuin yhtä rikas mies.
Ja köyhäkin nainen on huonompi arvoinen kuin hänen rutiköyhä miehensä."
sä olet todella pimee!
Jopas on pahaksi päässyt! Tuo luukutus kuulosti täysin onnistuneen aivopesun lopputulokselta. Ja alla nimimerkki "feministi"!
JOS oletetaan, että nainen todellakin olisi mieheen verrattuna kakkosluokan kamaa, niin tasa-arvo saavutettaisiin tietysti alentamalla miehenkin luokitus kakkoseksi. Et kai suunnittele hameväen luokituksen samanaikaista nostoa ykköstasolle? Emmehän me eriarvoisuutta sentään tavoittele?
Eikö 1. sijaa voida muka jakaa? Tämähän se miesten ongelma taitaa ollakin.
Täällä on ihan valoisaa ja näen kaiken uskomattoman kirkkaasti.
Hanki sinäkin uudet silmät.
Minunkin mielestäni nickini sopii minun ajatuksiini, siksi sitä juuri käytänkin.
Siis sinulle se ei sopisi, koska laitat koko epätasa-arvon naisen ja miehen välillä vain yksittäisen naisen tuntemiseksi.
Kyllä tämä epätasa-arvo on aivan todistetusti olemassa.
Minusta plikka puhuu niin paljon puutaheinää, että eipä siihen oikein kantaa kannata.
Jos joku nyt kerta kaikkiaan om päättänyt, että naisia sorretaan, niin hänen mielipidettään ei minun kannata koittaa muuttaa.
Jotkut tulee onnelliseksi vaahdotessaan, se heille suotakoon. Antaa oman pirteän viihduttävän vivahteen tänne
Viihdepalstanahan minä tätä muutenkin pidän. :)
Pohjimmiltaan tässä on kyse siitä, että jokainen haluaa kokea itsensä tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Ja mikään ei saa ihmistä kokemaan itseään tärkeämmäksi kuin se, että toinen ihminen tarvitsee sinua. Perinteisestihän tämä menee niin, että miehet kokevat itsensä tärkeäksi, kun he voivat suojella ja auttaa naistaan joka ei ilaman miehistä apua pärjäisi. Naiset taas kokevat itsensä tärkeäksi hoivatessaan ja huolehtiessaan miehestään, joka ei ilman tätä huolenpitoa pärjäisi. Nyt kun sukupuoliroolit ovat muuttumassa, on molempien sukupuolten sopeuduttava uuteen tilanteeseen, mutta kuten aina muutosten edessä, sopeutuminen ei käy aivan helposti.
Nykyisin monet miehet valittavat, kuinka naiset ovat riippuvaisia miehistä ja tarvitsevat tukea ja turvaa (niin fyysistä kuin henkistä) joka käänteessä. Kuitenkin kun sitten kohdalle osuu nainen, joka pärjää ilman miehen apua, on tämä monelle miehelle ongelma. Eli mies kokee uhkaavaksi sen, että nainen on "liian" itsenäinen eikä tarvitse miestä mihinkään.
Ja samoja ongelmia on naisilla. Jos mies ei näytä tunteitaan, ei puhu asioista, eli puhu eikä pussaa, haukutaan häntä tunteettomaksi möykyksi. Jos mies sitten puhuu, kertoo tunteistaan ja ongelmistaan, pidetään häntä helposti heikkona ruikuttajana jonka pitäisi vähän miehistyä.
Naiset eivät enää välttämättä tarvitse miestä konkeettisesti avukseen, mutta henkisellä tasolla tuo tarve ei ole hävinnyt mihinkään. Samoin miehet kyllä pärjäävät jo omillaan ilman naisen huolenpitoa, mutta henkisellä tasolla heillä on yhä tarve kokea itsensä tärkeäksi. Ero entiseen on siis siinä, että tuo tarpeelliseksi kokemisen tunne ei toteudu enää välttämättä konkreettisten toimien kautta vaan piekemminkin henkisellä tasolla. Nykyisin ihmiset elävät huomattavasti eristäytyneempää ja yksinäisempää elämää kuin ennen. Lapset ja vanhemmat asuvat kaukana toisistaan, naapureita ei välttämättä edes tunneta jne. Tällöin se läheinen parisuhde, ja siitä saatava henkinen tuki ja turva, korostuu.
Itse en näe mitään tarvetta sille, että minun naisena tulisi parisuhteessa jollain tapaa tieten tahtoen osoittaa avuttomuutta vain sen tähden, että olen nainen. Toki näitä avuttomuuden hetkiä on jokaisella, ei kukaan jaksa aina olla vahva vaan jokainen tarvitsee toisten ihmisten tukea. Mutta tämän avuttomuuden ei tarvitse tarkoittaa sitä, että en vaikkapa osaisi itse vaihtaa sulakkeita tai laittaa uusia tapetteja. Tämä avuttomuus ilmenee siinä, että tarvitsen toista ihmistä jakamaan henkisellä tasolla vastuuta asioista, tekemään päätöksiä kanssani ja antamaan tukea ja lohdutusta silloin, kun tunnen itseni henkisesti riittämättömäksi.
Menin täydellisen mykäksi.
Osuit naulan kantaan.
:D
"Itse en näe mitään tarvetta sille, että minun naisena tulisi parisuhteessa jollain tapaa tieten tahtoen osoittaa avuttomuutta vain sen tähden, että olen nainen"
Joo, olen samaa mieltä kanssasi. MInusta tuntuisi kummalliselta, jos vakiintuneessa parisuhteessa pitäisi teeskennellä avutonta tai suojelijaa. Ei parisuhde voi olla tuollaista laskelmointia.
Miksi mies ei sitten kestä, että nainen osaa hoitaa kaiken??
Ja nainen pärjää??
Ovatko tälläiset miehet, jotka sitä ei kestä, vain varustettu erittäin huonolla itsetunnolla??
Eihän parisuhteessa todellakaan kannata mitään näytellä.
Ei se silloin kanna eteenpäin.
Kyllä molempien täytyy toisensa hyväksyä sellaisina kun ne on.
Miksi mies ei sitten kestä, että nainen osaa hoitaa kaiken??
1. Niin, onko asia niin, että mies ei kestäisi tällaista hypoteettista asiaa? Halusitko yleistää asian oman kokemuksesi perusteella? Jospa miehesi ei oikeesti nähnyt asiaa niin, mutta vain sanoi niin? Tämähän oli sinun kertomaasi, mutta usein näissä parisuhdejutuissa on kaksi hyvin erilaista näkemystä ja kertomusta. Voisiko ex-miehesi kertoa asian toisin? Kaiken kaikkiaan esittämäsi väite oli minulle täysin uusi.
2. Onko sellaista kaikkien alojen asiantuntijaa oikeesti olemassa? Kyllähän jokainen ihminen pärjää yksin, ostaa vain tarvittavat palvelut.
Muuten, kun kyselit siitä itsetunnosta, niin mielessäni kävi, että miksi teet yksinpärjäämisestä niin suuren numeron? Oletko sitä mieltä, että olet saavuttanut jotakin eriytistä, kun asiaa noin korostat ;) Ettei vain olisi sinulla sitä tarvetta korostaa itseäsi asiassa joka monelle arjen puurtajalle on itsestään selvyys. Oletko kenties epäillyt kykyjäsi?
1) Onko se niin, ettei mies teoriassa kestäisi tälläistä asiaa??
En halunnut yleistää asiaa oman kokemuksen perusteella.
Mutta olen viime aikoina törmännyt tähän asiaan aika usein.
Luulen, että hän oikeasti näki asian niin.
Ja sanoi sen myös.
Se on totta, että parisuhde asioissa on aina kaksi puolta ja kaksi näkemystä.
Se on itsestään selvä asia.
Jos väite oli uusi, oletko jäänyt pohtimaan sitä???
Eikö tarkoitus olekkin, että ihmiset ajattelee asioita myös eri kantilta ja eri näkökulmista.
Ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista.
2) kaikkien alojen asiantuntijoita ei luojan kiitos ole olemassa.
jotkut kyllä kuvittelee sellaisia olevansa.
Minä en sellainen ole.
Eikä minusta sellaista tule.
:)
Hyviä pointteja.
Vastailenpa niihinkin.
Itsetunnosta.
Eikö jokainen ihminen halua olla tarpeellinen ja tärkeä jollekin??
Riittääkö, jos on pelkästään tärkeä????
Jos on pelkästään tarpeellinen, tuntuu siltä, että tätä ihmistä käytetään vain hyväksi.
Eikö niin???
En tee yksin pärjäämisestä suurta numeroa.
Haluan herättää keskustelua :)
Keskustelua syntyi, ja hyvä niin.
Miehelle on varmasti itsestään selvyys, että hän osaa korjata autot ym,,,
Mutta kaikki naiset ei osaakaan.
En koe olevani parempi. Koen olevani outo.
Tai saan kuulla olevani outo. Ei se kyllä haittaa.
Ehkä minä en korostais asiaa, jos se olisi itsestään selvyys.
Täällä, minä olen kummajainen, joka täytyy kiertää kaukaa.
Oon kyllä visusti hiljaa hiekkalaatikon reunalla :o)))
Ainakin minulle toinen ihminen on elämänkumppani, rinnalla kulkija, jakaja, tasavertainen. En tarvitse ketään avuttomuuteeni. Tarvitsen ihmistä ihmisenä.
Eiköhän mies sentään pysty aivan omasta voimasta olemaan tarpeeton, jos ei uusia avuja itselleen hanki vaan uskoo pärjäävänsä pelkällä lihasten pullistelulla.
Aika tarpeeton tuollainen gorilla nykyaikana naiselle.
Eilen vilkaisin tv:stä (taisi olla Sub-tv) sitä ihme matsia, jossa todellakin valtavat macho gorillat kamppailevat keskenään ja ovat lyövinään ja oikein murskaavinaan toisiaan. Täytyy sanoa, että tuon tyyppisistä miehistä, joita tuo ohjelma kuvaa, haluan pysyä kaukana niin työssä kuin vapaa-aikanakin.
Noilla mainitsemillasi testosteronityypeillä, jotka ovat pumpanneet keinotekoisesti tätä hormoonia aina vain isompia määriä kehoonsa, muskelit ja leuka suurenee, mutta munat surkastuu.
Ja vaikka he tietävät tämän, niin jatkavat silti samaan tyyliin.
Todella tasokasta touhuilua.