Harhaopit eivät kirkkoa kiinnosta

Kerätään porukka kasaan ja tehdään ryhmäsyyte kirkolle siitä että se valehtlee Jumalan oikeasti oleva olemassa, aivopesee uskoon satoja ihmisiä, kiduttaa heitä henkisesti, uhkailee ihmisiä helvetillä, sekä väittää Jeesuksen olleen historiallinen henkilö ja uskonnolinen opettaja. Mikäli kirkolla ei ole esittää syytöksiä vääriksi, on vaadittava että kristinuskolta otetaan pois virallisen uskonnon asema ja sen tulee maksaa korvaus kaikille ihmisille joille se on tuottanut historiansa aikana vahinkoa.

"Raamatun juttujen perusteella enkelit ovat ennemminkin Men in black -elokuvan agenttityyppejä kuin Rubensin tulevia diabetespotilaita!"

Totta, on jopa esitetty että enkelit ovat avaruusolentoja tai todiste aikamatkailusta. Ajattele vaikkanyt että mies jokan on syntynyt 2060 matkustaan vuoden 4 eaa Nasaretin kertomaan Miriam-nimiselle juutalaistytälle joka on hädintuskin 14-vuotias että hänen ka tamansa avioton lapsi on pyhä ja tulee suureksi mieheksi. Siinä selittyisi paljonkin raamatusta, tai sitten ei koska muodostuisi paradoksi.

"Eikö ole yks p..kan hailee mitä satukirjoissa kirjotetaan ja millainen käsitys ihmisillä siitä satumaailmasta on?"

Noin suomalaisluterilanenkirkkokin nykyään ajattelee. Yks Päivi-Pappikin on sanonut ettei raamattu sovi kirkon perustaksi eikä sen anatamaan sanomaan Jeesuksesta voi luottaa. Sitten jos meno vaan pahenee niin aijon erota kirkosta ja perustaa tosissani Jeesuksen ympärille takaisin sen henkilökultin joka vallitsi ennen vuosien 60-80 käytyä juutalaissotaa. Tuolloin Jeesusta vasta korotettiin tavallisesta eksorkisti rabbista jumalaista alkuperää olevaksi sankariksi hellenistisen kulttuurin tapaan.

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14405410/oletko-jo-kuullut-joshuan-seuraajista

Kiitos aloituksesta! Tulin ihan iloiseksi, että joku sentään kirjoittaa pitkän asiallisen aloituksen. Täällä kun on ollut viime aikoina roppakaupalla asiattomuuksia.

Perusperiaate, joka pätee myös kristinuskoon, on että KAIKKI uskonnot ovat synkretistisiä. Niissä on palasia sieltä täältä ja mukana myös uudennoksia. Koska palaset ovat alkujaan erillisiä, ne EIVÄT KOSKAAN muodosta loogista kokonaisuutta. Koska kansan keskuudessa elävässä TODELLISESSA uskonnossa on erilaisia yhteensopimattomia palasia, teologit ovat pyrkineet luomaan TEOREETTISEN uskonnon, joka olisi ristiriidaton.

Tämä ei kuitenkaan ole tosiasiassa mahdollista, sillä palaset ovat niin ristiriitaisia, että niitä on mahdoton sovittaa yhteen. Filosofisella kielellä sanottuna: jos systeemissä on ylimääräinen premissi, kaikki väitteet ovat systeemissä tosia.

Koska tälläisessa systeemissä kaikki väitteet, vastakkaisetkin, ovat loogisesti tosia, teologit ovat joutuneet tosiasiassa väite väitteeltä ratkaisemaan, onko väite tosi vai ei. Tätä menettelyä joko peitellään tai ei tiedosteta, mutta juuri sitä käytetään. Väitteen totuusarvon määrää siis SOSIAALINEN todellisuus, mikä ei loogikolle kelpaa alkuunkaan.

1. Avioliitosta on selkeä oppi, mutta useat edes papit eivät sitä tunne. Avioliitto ei ole kirkollinen instituutio. Me vihimme vain ja ainostaan siksi avioliittoon, että laki määrittelee avioliiton, ja alkujaan Ruotsin kuningas on antanut sen pappien tehtäväksi.

Alkuseurakunnassa ei ollut "kristillistä avioliittoa". He olivat nykyisen käsitteistön mukaan avoliitossa. Ehkä juutalaiskristityt noudattivat juutalaisia seremonioita. Roomalainen avioliitto oli aikoja sitten poistunut käytännöstä.

Siviiliavioliitto on aivan yhtä pätevä. Käytäntö on luonut virheellisen ajattulun. Täytyy myöntää, että nekään papit, jotka tuntevat asian, eivät ole halunneet tuoda asiaa esille. Kyllä tähän on turhamaisiakin syitä. On hienoa olla erityisasemassa, vaikka alkuseurakunta ja luterilainen oppi ei edes tunne muuta kuin yleisen pappeuden, joka on kaikilla kristityillä, niin naisilla kuin miehilläkin.

Nykyinen "pappeus" on vain vakiintunutta perintöä katoliselta kirkolta, ts. silkkaa huijausta.

Muut toimitukset, paitsi juuri avioliittoon vihkiminen, ovat kirkollisia toimituksia.

2. Oma muistini yltää 50-luvulle. Jatkuvasti kansaa on yritetty ponnekkaasti saada ymmärtämään, että kaste ei ole nimenantotilanne, mutta kansa pitää tiukasti kiinni omasta käsityksestään. Mainio esimerkki käytännöllisen ja teoreettisen uskonnollisuuden välisestä erosta.

Kirkkokin yritti 80-luvulla tulla kansaa vastaan, kun historiasta huomattiin, että kastettavalle annettiin usein uusi nimi. Tietysti häivytettiin taka-alalle tosiasia, että kirkon alkuaikoina kastettavat olivat voittopuolisesti aikuisia, jotka olivat kulkeneet jo kauan entisellä nimellään, joka ei ehkä enää käynyt kristitylle.

Niin kirkkokin salli ajattelun, että annetaan nimi, varsinkin kun henkilöä ei merkitty rekisteriin ennen kastetta, mutta yritettiin korostaa kastetilaisuudessa, että henkilö kasteessa liitetään seurakuntaan.

Olen ollut jo niin kauan eläkkeellä, etten tiedä, onko käsikirja muuttunut, mutta minun aikanani ei ollut kysymystä, minkä nimen vanhemmat ovat antaneet. Tosin ulkomaisia kasteita olen teeveessä nähnyt, ja niissä on ollut kysymykset nimistä. Jos on tullut meillekin, ihan kirkon opin mukaisesti.

3. Kuoleman jälkeinen elämä on todella sekasoppa yhteensopimattomista palasista. Yksi opettaa, että kristitty menee heti henkiolentona Jumalan luo. Kirkastettu ruumis sitten liittyy henkeen ylösnousemuksen päivänä. Toinen opettaa, että kaikki ihmiset ovat kuolleita ylösnousemukseen asti. Raamatun lausunnoista ei ole muodostettavissa yksiselitteistä oppia. Niin vain on. Siksi papistokaan ei ole erityisen halukas kiivailemaan puolesta tai vastaan.

4. Tuskinpa kukaan todellisuudessa luulee, että lapset muuttuvat enkeleiksi. Se on vain kaunis kuva. Mutta sikäli, jos ajattelemme ihmisten jo päässeen Jumalan luo, on sillä raamatullinen pohjakin, ei tosin vain lapsia koskeva, vaan kaikkia: "...he ovat niin kuin enkelit taivaassa." Siis eivät enkeleitä, vaan niin kuin enkelit.

Enkelioppi tuli juutalaisuuteen ja sitä kautta kristinuskoon vasta pakkosiirtolaisuudessa. Tietysti fundamentalistit selittävät enkeleitä olleen jo muinaisisraelilaisessa uskonnossa, mutta sehän oli tosiasiassa kirjoitettu talteen vasta pakkosiirtolaisuuden jälkeen.

Sinulla näyttää olevan uskontotieteellinen ja sosiologinen ote. Jos olet kiinnostunut uskonasioista edelleenkin, kiinnitä huomiota synkretismiin sekä käytännölliseen ja teoreettiseen uskontoon. Esim. theravadabuddhalaisuus sanoo edustavansa alkubuddhalaisuutta, mutta kyllä se on teoreettinen muodostelma. Ei tälläista alkubuddhalaisuutta ole ollutkaan, eriäviä käsityksiä vain, joista teologit ovat sitten yrittäneet perata roskaa pois.

Ja näin on kaikkien uskontojen laita.

Hyvää jatkoa sinulle. Oli ilo keskustella. :)

dogmatikos kirjoitti:

Kiitos aloituksesta! Tulin ihan iloiseksi, että joku sentään kirjoittaa pitkän asiallisen aloituksen. Täällä kun on ollut viime aikoina roppakaupalla asiattomuuksia.

Perusperiaate, joka pätee myös kristinuskoon, on että KAIKKI uskonnot ovat synkretistisiä. Niissä on palasia sieltä täältä ja mukana myös uudennoksia. Koska palaset ovat alkujaan erillisiä, ne EIVÄT KOSKAAN muodosta loogista kokonaisuutta. Koska kansan keskuudessa elävässä TODELLISESSA uskonnossa on erilaisia yhteensopimattomia palasia, teologit ovat pyrkineet luomaan TEOREETTISEN uskonnon, joka olisi ristiriidaton.

Tämä ei kuitenkaan ole tosiasiassa mahdollista, sillä palaset ovat niin ristiriitaisia, että niitä on mahdoton sovittaa yhteen. Filosofisella kielellä sanottuna: jos systeemissä on ylimääräinen premissi, kaikki väitteet ovat systeemissä tosia.

Koska tälläisessa systeemissä kaikki väitteet, vastakkaisetkin, ovat loogisesti tosia, teologit ovat joutuneet tosiasiassa väite väitteeltä ratkaisemaan, onko väite tosi vai ei. Tätä menettelyä joko peitellään tai ei tiedosteta, mutta juuri sitä käytetään. Väitteen totuusarvon määrää siis SOSIAALINEN todellisuus, mikä ei loogikolle kelpaa alkuunkaan.

1. Avioliitosta on selkeä oppi, mutta useat edes papit eivät sitä tunne. Avioliitto ei ole kirkollinen instituutio. Me vihimme vain ja ainostaan siksi avioliittoon, että laki määrittelee avioliiton, ja alkujaan Ruotsin kuningas on antanut sen pappien tehtäväksi.

Alkuseurakunnassa ei ollut "kristillistä avioliittoa". He olivat nykyisen käsitteistön mukaan avoliitossa. Ehkä juutalaiskristityt noudattivat juutalaisia seremonioita. Roomalainen avioliitto oli aikoja sitten poistunut käytännöstä.

Siviiliavioliitto on aivan yhtä pätevä. Käytäntö on luonut virheellisen ajattulun. Täytyy myöntää, että nekään papit, jotka tuntevat asian, eivät ole halunneet tuoda asiaa esille. Kyllä tähän on turhamaisiakin syitä. On hienoa olla erityisasemassa, vaikka alkuseurakunta ja luterilainen oppi ei edes tunne muuta kuin yleisen pappeuden, joka on kaikilla kristityillä, niin naisilla kuin miehilläkin.

Nykyinen "pappeus" on vain vakiintunutta perintöä katoliselta kirkolta, ts. silkkaa huijausta.

Muut toimitukset, paitsi juuri avioliittoon vihkiminen, ovat kirkollisia toimituksia.

2. Oma muistini yltää 50-luvulle. Jatkuvasti kansaa on yritetty ponnekkaasti saada ymmärtämään, että kaste ei ole nimenantotilanne, mutta kansa pitää tiukasti kiinni omasta käsityksestään. Mainio esimerkki käytännöllisen ja teoreettisen uskonnollisuuden välisestä erosta.

Kirkkokin yritti 80-luvulla tulla kansaa vastaan, kun historiasta huomattiin, että kastettavalle annettiin usein uusi nimi. Tietysti häivytettiin taka-alalle tosiasia, että kirkon alkuaikoina kastettavat olivat voittopuolisesti aikuisia, jotka olivat kulkeneet jo kauan entisellä nimellään, joka ei ehkä enää käynyt kristitylle.

Niin kirkkokin salli ajattelun, että annetaan nimi, varsinkin kun henkilöä ei merkitty rekisteriin ennen kastetta, mutta yritettiin korostaa kastetilaisuudessa, että henkilö kasteessa liitetään seurakuntaan.

Olen ollut jo niin kauan eläkkeellä, etten tiedä, onko käsikirja muuttunut, mutta minun aikanani ei ollut kysymystä, minkä nimen vanhemmat ovat antaneet. Tosin ulkomaisia kasteita olen teeveessä nähnyt, ja niissä on ollut kysymykset nimistä. Jos on tullut meillekin, ihan kirkon opin mukaisesti.

3. Kuoleman jälkeinen elämä on todella sekasoppa yhteensopimattomista palasista. Yksi opettaa, että kristitty menee heti henkiolentona Jumalan luo. Kirkastettu ruumis sitten liittyy henkeen ylösnousemuksen päivänä. Toinen opettaa, että kaikki ihmiset ovat kuolleita ylösnousemukseen asti. Raamatun lausunnoista ei ole muodostettavissa yksiselitteistä oppia. Niin vain on. Siksi papistokaan ei ole erityisen halukas kiivailemaan puolesta tai vastaan.

4. Tuskinpa kukaan todellisuudessa luulee, että lapset muuttuvat enkeleiksi. Se on vain kaunis kuva. Mutta sikäli, jos ajattelemme ihmisten jo päässeen Jumalan luo, on sillä raamatullinen pohjakin, ei tosin vain lapsia koskeva, vaan kaikkia: "...he ovat niin kuin enkelit taivaassa." Siis eivät enkeleitä, vaan niin kuin enkelit.

Enkelioppi tuli juutalaisuuteen ja sitä kautta kristinuskoon vasta pakkosiirtolaisuudessa. Tietysti fundamentalistit selittävät enkeleitä olleen jo muinaisisraelilaisessa uskonnossa, mutta sehän oli tosiasiassa kirjoitettu talteen vasta pakkosiirtolaisuuden jälkeen.

Sinulla näyttää olevan uskontotieteellinen ja sosiologinen ote. Jos olet kiinnostunut uskonasioista edelleenkin, kiinnitä huomiota synkretismiin sekä käytännölliseen ja teoreettiseen uskontoon. Esim. theravadabuddhalaisuus sanoo edustavansa alkubuddhalaisuutta, mutta kyllä se on teoreettinen muodostelma. Ei tälläista alkubuddhalaisuutta ole ollutkaan, eriäviä käsityksiä vain, joista teologit ovat sitten yrittäneet perata roskaa pois.

Ja näin on kaikkien uskontojen laita.

Hyvää jatkoa sinulle. Oli ilo keskustella. :)

Itseasisaasa enkeleitä eli Jumalan poikia oli jo muinaisseemiläisessä uskonnosta josta ajanmyötä kehitty niin mesopotamialaiset uskonnot kuin aabrahamilaoset uskonnot. Miksi samassa uskonto perheessä ei enkelin eli käsitettä ei voida jakaa? Tätä suuresti ihmettelen. Nyttenhän suunta onllut se että kristittyjä (ja juutalaisia) syytetään siitä että ovat varastaneet mesopotamialaisia myyttejä ja uskomuksia pyhään kirjaansa. Mutta miten niin varastanut? Sekin hämmästyttää. Yhtähyvin ne voisi olla lainautuneet sillä uskonnot ovat lähekkäin ja siis kosketuksessa toistensa kanssa jolloin molemmin puoleista vuorovaikutusta on ollut väkisin kuten juutalaisuuden ja zarathustralaisuuden kanssa. On moraalitonta väittää että ne on varastoitu tai suoraan kopioitu. Mutta niihin enekeleihin. Tokihan enkelin luon raamatussa muuttuu matkanvalla mikä kertoo siitä kuinka ennen jumalan sana välittyi profeetoilla ja myöhemmin enekelit toivat sen kelle tahansa. Toinen seikka joka muuten raamatusta on ainakin hyvä tietää, nimittäin se että Jahve on alunperin Midianilainen sodan ja tulivuoren jumala. Kun ottaa tämän huomioon niin ymmärrämme miksi Jahve ilmoittautuu ensimmäisen kerran Molsekselle Midianissa kun taas henoteistisen seemiläisen uskonnon pääjumala El jää tautalle. Lisäksi Elohim voisi tarkoittaa Jumalan pojat, sillä kyse on monikosta, jolloin koko raamatun sanoma muuttuu: 1.Moos 1:1 "Ensin muodosti Jumalan pojat sekä taivaan ja maan, ja maa tuli mullinmallin... (sanatarkka käännös)." Ihme touhua tämä kiihkoilu nykyään.

SamaaSukua kirjoitti:

Itseasisaasa enkeleitä eli Jumalan poikia oli jo muinaisseemiläisessä uskonnosta josta ajanmyötä kehitty niin mesopotamialaiset uskonnot kuin aabrahamilaoset uskonnot. Miksi samassa uskonto perheessä ei enkelin eli käsitettä ei voida jakaa? Tätä suuresti ihmettelen. Nyttenhän suunta onllut se että kristittyjä (ja juutalaisia) syytetään siitä että ovat varastaneet mesopotamialaisia myyttejä ja uskomuksia pyhään kirjaansa. Mutta miten niin varastanut? Sekin hämmästyttää. Yhtähyvin ne voisi olla lainautuneet sillä uskonnot ovat lähekkäin ja siis kosketuksessa toistensa kanssa jolloin molemmin puoleista vuorovaikutusta on ollut väkisin kuten juutalaisuuden ja zarathustralaisuuden kanssa. On moraalitonta väittää että ne on varastoitu tai suoraan kopioitu. Mutta niihin enekeleihin. Tokihan enkelin luon raamatussa muuttuu matkanvalla mikä kertoo siitä kuinka ennen jumalan sana välittyi profeetoilla ja myöhemmin enekelit toivat sen kelle tahansa. Toinen seikka joka muuten raamatusta on ainakin hyvä tietää, nimittäin se että Jahve on alunperin Midianilainen sodan ja tulivuoren jumala. Kun ottaa tämän huomioon niin ymmärrämme miksi Jahve ilmoittautuu ensimmäisen kerran Molsekselle Midianissa kun taas henoteistisen seemiläisen uskonnon pääjumala El jää tautalle. Lisäksi Elohim voisi tarkoittaa Jumalan pojat, sillä kyse on monikosta, jolloin koko raamatun sanoma muuttuu: 1.Moos 1:1 "Ensin muodosti Jumalan pojat sekä taivaan ja maan, ja maa tuli mullinmallin... (sanatarkka käännös)." Ihme touhua tämä kiihkoilu nykyään.

Olen kyllä opiskellut uskontotiedettä ja tehnyt siitä gradunkin fil.kand.tutkintoon, mutta juuri seemiläisellä suunnalla en ole askarrellut. En myöskään teol.kandissa, sillä siinä olen suorittanut VT:stä vain perusoppimäärän. Vankimmat tiedot minulla on dogmatiikassa ja sen sukuisissa aineissa sekä sosiologiassa.

Tietysti minulle on selvä, että juutalainen usko haarautui alunperin yleisseemiläisestä, ja Jahve oli alunperin polyteistisen uskon yksi jumala, jota kuvattiin härällä. Sekin lienee aika selvä, että El oli alunperin eri jumala kuin Jahve. Monikko Elohim viittaa todella jumalaporukkaan, joka myöhemmin on samastettu Jahveen ja Elin. Samastaminenhan on uskonnoissa ihan yleistä lähestyttäessä monoteismia.

Eikö ole niin, että raamatunkirjallisuus on melko nuorta, vasta pakkosiirtolaisuuden jälkeen koodattua, joten siinä jo esiintyy "vanhoissakin" kertomuksissa sellaisia aineksia, joita oli babylonialaisilla ja assyrialaisilla? Näillä taas oli, samoin kuin sumereilla ja egyptiläisillä, paljon Raamattua vanhempaa kirjallisuutta, joista Raamatussa on ilmeisiä kopioita, mm. kertomus vedenpaisumuksesta ja Amenemopen viisauksia sananlaskujen kirjassa.

Raamatunkertomukset muinaisisraelilaisista enkeleistä on kirjoitettu, jos oikein muistan, pakkosiirtolaisuuden jälkeen, ja tiedämme, etta akkadilaisilla oli enkeleitä. Onko sitten arkeologisilla kaivauksilla törmätty Raamattua vanhempiin enkelinkuviin, en tiedä.

Enkä tiedä, voidaanko toissuuntaista kulttuurivaikutusta todeta. Yleensähän kansatieteessä pidetään kai selvänä, että kulttuuri säteilee vauraammasta keskuksesta periferiaan ja toissuuntainen kulttuurivaikutus on vähäistä. Näinhän kulttuuriaallot ovat Suomessakin kulkeneet hiljalleen lounaasta koilliseen

No, tämä oli tällaista mutustelua. En tosiaan ole alan asiantuntija. Kaikkea kiinnostavaa kun ei voi selvittää. Asioita on tiedossa jo liian paljon. Kiinnostavaa on. Toivotaan, että tietosi karttuvat. Hyvää loppukesää! :)

Olitko paikalla tosistamassa, että kristinusko otti vaikuttieta muista uskonnoista? Vai oletko itse Jumala, kun tiedät tällaisia "totuuksia"?

"Kirkon mielestäni pitäisi ehdottomasti ottaa kantaa jäsentensä käsityksiin omasta uskonnostaan..."

Niin, aika selkeästi on tullut esiin ettei se riitä, mitä koulussa tai rippikoulussa opetetaan. Tässä olisi mielestäni yksi kehittämisen kohde kirkolla.

Minä suositten:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14405410/oletko-jo-kuullut-joshuan-seuraajista