Kirjoitetaan, että vaikka minä jakelisin kaikki rahani köyhille, mutta minulla ei olisi rakkauta, en minä mitään olisi.
Käänteisesti voitaisiinkin kysyä, että jo minä en köyhiä muistaisi lainkaan rahoillani, mutta sanoisin, että minussa on rakkaus, niin olisiko minussa sitä?
Usein tunnutaan ajattelavan, että tätä Pauluksen kirje vapauttaa ihmisen tekemästä mitään hurskautta, sillä riittää, että ihmisellä on rakkaus. Mutta sitä se tuskin tarkoittaa, vaan ennemmin sitä että hurskaiden tekojen lisäksi on oltava rakkaus, jotta ne teot olisivat Jumalasta.
Ilman rakkautta me emme ole mitään
Käänteisesti voitaisiinkin kysyä, että jo minä en köyhiä muistaisi lainkaan rahoillani, mutta sanoisin, että minussa on rakkaus, niin olisiko minussa sitä?
Usein tunnutaan ajattelavan, että tätä Pauluksen kirje vapauttaa ihmisen tekemästä mitään hurskautta, sillä riittää, että ihmisellä on rakkaus. Mutta sitä se tuskin tarkoittaa, vaan ennemmin sitä että hurskaiden tekojen lisäksi on oltava rakkaus, jotta ne teot olisivat Jumalasta.
Ilman rakkautta me emme ole mitään
Vastaukset 20
Vanhimmat
http://biblehub.com/multi/romans/5-5.htm
Asiaa voi tulkita näinkin, että 1. Kor 13 kertoo uskomattomista armolahjojen käyttäjistä.
”…en köyhiä muistaisi lainkaan rahoillani, mutta sanoisin, että minussa on rakkaus, niin olisiko minussa sitä?”
”…hurskaiden tekojen lisäksi on oltava rakkaus, jotta ne teot olisivat Jumalasta.”
Aika selkeää kieltä tämä on. Tuon voi ajatella myös niin, että vaikka olisi rikas ja antaisi köyhille, mutta pelkästään velvollisuudesta tai tottelemisen pakosta, lopputulos olisi sama – rakkautta ei olisi.
Matteuksen evankeliumi:
25:42 Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;
25:43 minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'
25:44 Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'
25:45 Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'
Apt 2 -luvun lupauksen nojalla uskomattomilla saattaa olla Pyhän hengen LAHJAA käytössään. Tämä on vastaava asia, kun VT:ssa Jaakobin pojat puhuivat Diinan tapauksen jälkeen vierasmaalaisille muka sovintoa. Kuvittelivat saavansa jotain tiettyä, mutta muuta tuli.
Vrt. emmekö tehneet, Matt 7. Pelastusta ei saada teoilla, Ef 2.
Niin ja.... miten tuo liittyy tähän ketjun aiheeseen?
Liittyy siten, että Jumalan rakkaus on annettu niille, jotka ovat uskoon tulleet. Se ei siis ole mikään syntiinlangenneen maailman ihmisten äidinmaidossa saama perusasia, eikä kasteella läträämistä. Vaan kyse on uskosta. Että Raamatusta löytyy tällainen implikaatio usko -> rakkaus. Joten 1. Kor 13 voidaan tulkita, että uskomattomat rakkaudettomat ehkä ovat leikkineet lahjoilla Apt 2 -luvun lupauksen kautta. Ollen kuitenkin pelastuksen ulkopuolella, vrt. Matt 7 emmekö tehneet. Pelastusta ei saada teoilla, Ef 2.
Eli 1. Kor 13 rakkauden teemaa selittää Room 5:1-5. Että on kyse uskosta ja uskomattomuudesta. Uskomattomia nimitetään vihan lapsiksi, Ef 2.
http://biblehub.com/pr38/romans/5.htm
http://biblehub.com/pr38/ephesians/2.htm
"Uskomattomia nimitetään vihan lapsiksi..."
Ikävä kyllä eivät uskovatkaan ole vapaita tuosta - ellei todellakin rakkaus ole heissä elävää.
Uskovilla on liha tämän maailman aikana, Room 7 ja 1. Kor 15 vrt. Gal 5. Mutta uusi luomus ei syntiä tee, Room 7 ja 1. Johanneksen kirje.
Niin, mutta synnittömiä emme elämämme aikana ole.
>Uskomattomia nimitetään vihan lapsiksi, Ef 2.
Varmaan me uskomattomat saamme sitten vastaavasti nimitellä teikäläisiä miksi epäsikiöiksi haluamme, vai saammeko, Nöf 13?
En tosin välittäisi tuosta, mutta "vihan lapset" on kyllä todella törkeää kieltä, jonka ilmeisesti hyväksyt.
Se tarkoittaa sitä että uskomattomilla on Jumalan viha ja tuomio päällään. Ei sitä että uskomattomat olisivat vihaisia.
Niin voihan sitä jakaa itserakkaudessaankin rahoja, että muut huomaisivat hänen hyvät tekonsa. Ei ne hyvät teot,vaan se mikä on niiden tekojen motiivi.
Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan.
No, sekin olisi parempi kuin olla tekemättä mitään? Mutta todellakin se joka rakastaa, antaa mielellään niille, joilla ei ole.
Nyt on kylläkin niin, että eurolla on täsmälleen sama ostovoima riippumatta sen antajan motiiveista. Saajalle on siis ihan sama, millä mielellä almu on annettu.
Voisihan tätä ajatella myöskin että, onko meissä rakkautta Jumalaan. Jos puhumme vain rakkaudesta, mutta emme noudata Hänen käskyjään. Otamme kyllä mielellämme puheet armosta ja rakkaudesta vastaan, mutta kuinka vaikeata se onkaan kysyä Hänen tahtoa elämäämme. Ihminen kun on perusluonteeltaan itsekäs.
Meillä ei ole rakkautta vaan sen saamme Jumalta. Sen avulla rakastamme Häntä sekä lähimmäisiämme.
Ehkä kaikkein vaikeinta on ottaa rakkaus vastaan? Helpompaa on "totella" ja kuvitella että se on rakkautta.
>Otamme kyllä mielellämme puheet armosta ja rakkaudesta vastaan, mutta kuinka vaikeata se onkaan kysyä Hänen tahtoa elämäämme.
Erityisen vaikeaa on saada Häneltä vastaus, jos kysyjä ei ole Juhani Starczewski. Kysymisen sijaan tarkoittanetkin raamatun lukemista ja uskomista.
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Jos rakastaa, tekee rakastavia tekoja luonnostaan, mutta toisia voi auttaa myös nurjamielisesti ja itsekkäästi. Vastahakoinen tai ylimielinen auttaminen ei levitä kiitollisuutta, ei hyvää tahtoa, ei rakkautta. Se aiheuttaa riippuvuutta, alemmuudentunnetta, kaunaa. Rakastava naapuri tuo minulle joskus leipomansa leivän ihan muuten vaan ja siksikin, koska olen köyhä. Ylimielinen, rakkaudeton antaja tyrkkäisi sen kouraani sen oloisesti, että 'tuossa sinulle kerjäläiselle, koska olen hyvä ihminen'. Hän antaa minulle, vaikka en itse ole kovin rakastava ihminen. Sellaista on pyyteetön rakkaus, mielestäni.
Aika hyvin kuvattu. Pelkkä velvollisuudesta auttaminen saattaa johtaa tuollaiseen nurjamielisyyteen.
Itse olin aikaisemmin aina valmis auttamaan läheisiäni kun heapua tarvitsivat. Saatoin ottaa jopa lainaa heidän puolestaan, jotta he pääsisivät talousvaikeuksistaan.
Mutta nyt olen tullut sen suhteen kyynisemmäksi, etten ole niin herkästi tyrkyttämässä apuani, koska huomasin sen, että he käyttivät vain hyväksi auttamisen haluani.
Eräskin läheiseni kun kerran pyysin apua häneltä erääseen huomattavasti vähäisempään, kieltäytyi avusta, vaikkei se olisi vaatinut häneltä paljoakaan. Kun muistutin hänelle, että olenhan minäkin aina sinua auttanut, niin tokaisi vaan että" mitä autoit".
Ei muistanut sitä ellen olisi auttanut hän olisi kokenut taloudellisen katastrofin. Nyt sitten en todellakaan auta vaan annan hänen itse selviytyä rahavaikeuksistaan miten parhaakseen katsoo. On turha tulla pyytämään apuani.
Myös näihin kaiken maailman keräyksiin erilaisille vammais ym. järjestöille olen tullut varovaisemmaksi lahjoittaa, koska on ilmennyt väärinkäytöksiä, ettei raha menekkään siihen tarkoitukseen kun on ilmoitettu, vaan järjestön itsensä hyödyksi.
Autan kyllä silloin kun olen varma, että avuntarvitsija on todellisessa hädässä ja kun olen varma, että raha menee sinne mihin on tarkoitettukin, mutta hyväksikäyttäjät älkööt vaivautuko rahojani pyytämään.
Tämä vuodatus siksi, että voihan se autettavakin olla vilpillinen ja hyväksikäyttäjä. Motiivit pyytää apua voivat myös olla vilpillisiä. Syyt auttamatta jättämiseen voi olla myös autettavassa. Tuskin kellään tavall. kansalaisella on ylimääräistä rahaa heitettäväksi kuin Kankkulan kaivoon. Jokaisella varmaankin olisi itselläänkin käyttöä vaivalla hankituille rahoilleen.
Tietenkään ei pidä torjua todellista apua tarvitsevaa jos voi auttaa.