Hän käyttää hyväksi. Hän sai minua rakastumaan, oli ihana ihania, niin hyvä ettei voi olla tottakaan. Sitten alkoi kontrollointi, yritykset muuttaa minua, riistää ihmissuhteita. Kun enalistunut , hän jätti minua. Rauniona. Heitti pois ja etsii uuden.
Olen umpirakastunut, jätetty, hiljaisuudessa, en saa yhteyttä, minuun ei oteta yhteyttä, minua vain heitettiin pois silloin kuin minusta ei saanut enää mitään irti, ja satuin tarvitsemaan häneltä jotain. Hän on välinpitämätön. Hänelle on samaa, vaikka ajasi minua itsemurhan partaalle.
Hän on aina oikeassa. Jos hän on tehnyt jotain sellaista, mistä ei voi kieriä pois, väkivalta esimerkiksi, hän syytti minua omasta toiminnastaan tai kieltävät koko tapahtuman. Tai sitten alkoi kauhea draamaa itkuineen, tärinöineen, näyttelemisen huippu ja anteeksi pyyntö. "Minä en ole tehnyt näin, en voinut tehdä näin, vihaan väkivaltaa". Ja Luoja, jos otat joskus uudelleen asian esille.
Hänessä ei ole empatiaa. Hän on ollut ovat lähelläni vain silloin, kun hänellä on ollut otettavaa minulta. Silloin kun minä tarvitset jotain, etenkin rakkautta ja hyväksyntää, häntä et näkynyt vierestäni.
Hän pyrkii kontrolloimaan minua. Yritti kontrolloida mun ilmaisut, ajatukset, toimintaa, suhteet. Hän kontrolloi hyvin ovelasti, niin etten välttämättä voinut edes syyttää häntä kontrolloinnista. Hän manipuloi tilanteet sellaisiksi, että itse jätin kavereitani, menojani yms.
Hän on herkkiä vetämään herneitä nenään. Pikku asiasta saa ison draaman.
Hänen rakkautensa kuoli hänen sanojensa mukaan viikossa. Joo, hän välittää, muutei voi auttaa. Hänelle ei ole enää minusta saatavaa. Olen ollut liian vahva ja rajoistani pitävä hänelle. En alistunut. Olen myös hyvä hermostumaan.
Mutta saakeli, hän pääsi lähelleni niin lähelle, ettei kukaan muu koskaan. Hän rikoi muurit, herätti luottamusta, uskotteli rakkautta. Luotin ja rakastin. Luotin älyttömästi. Olen hajallani. Ihmeissäni. Miten minulle kävi näin? Miksen tunnistanut kusipäätä? Onneksi ei ollut 8 kk pitempää tämä tarina. Ja kyllä, alusta asti oli hälyttäviä merkkejä ilmassa. Miksi en välittänyt niistä? Hän vain oli niin hyvä... liian hyvä ollakseen totta.
Olen umpirakastunut, jätetty, hiljaisuudessa, en saa yhteyttä, minuun ei oteta yhteyttä, minua vain heitettiin pois silloin kuin minusta ei saanut enää mitään irti, ja satuin tarvitsemaan häneltä jotain. Hän on välinpitämätön. Hänelle on samaa, vaikka ajasi minua itsemurhan partaalle.
Hän on aina oikeassa. Jos hän on tehnyt jotain sellaista, mistä ei voi kieriä pois, väkivalta esimerkiksi, hän syytti minua omasta toiminnastaan tai kieltävät koko tapahtuman. Tai sitten alkoi kauhea draamaa itkuineen, tärinöineen, näyttelemisen huippu ja anteeksi pyyntö. "Minä en ole tehnyt näin, en voinut tehdä näin, vihaan väkivaltaa". Ja Luoja, jos otat joskus uudelleen asian esille.
Hänessä ei ole empatiaa. Hän on ollut ovat lähelläni vain silloin, kun hänellä on ollut otettavaa minulta. Silloin kun minä tarvitset jotain, etenkin rakkautta ja hyväksyntää, häntä et näkynyt vierestäni.
Hän pyrkii kontrolloimaan minua. Yritti kontrolloida mun ilmaisut, ajatukset, toimintaa, suhteet. Hän kontrolloi hyvin ovelasti, niin etten välttämättä voinut edes syyttää häntä kontrolloinnista. Hän manipuloi tilanteet sellaisiksi, että itse jätin kavereitani, menojani yms.
Hän on herkkiä vetämään herneitä nenään. Pikku asiasta saa ison draaman.
Hänen rakkautensa kuoli hänen sanojensa mukaan viikossa. Joo, hän välittää, muutei voi auttaa. Hänelle ei ole enää minusta saatavaa. Olen ollut liian vahva ja rajoistani pitävä hänelle. En alistunut. Olen myös hyvä hermostumaan.
Mutta saakeli, hän pääsi lähelleni niin lähelle, ettei kukaan muu koskaan. Hän rikoi muurit, herätti luottamusta, uskotteli rakkautta. Luotin ja rakastin. Luotin älyttömästi. Olen hajallani. Ihmeissäni. Miten minulle kävi näin? Miksen tunnistanut kusipäätä? Onneksi ei ollut 8 kk pitempää tämä tarina. Ja kyllä, alusta asti oli hälyttäviä merkkejä ilmassa. Miksi en välittänyt niistä? Hän vain oli niin hyvä... liian hyvä ollakseen totta.
Vastaukset 76
Vanhimmat
No niin oli. En voi mitään, mutta ihminen joka puhelee itse jostain muureista, ei ole kyllä terve itsekään. Suosittelen jotain muuta kuin tätä palstaa. Ehkä paikalla olevat hoitajattaret osaavat ohjata oikean avun äärelle.
Meitä on kaikenlaisia. Toiset lähesriippuvaiset, toiset vastariippuvaisia. Minä olen se jälkimmäinen. En tarvitse hoitoa, et tiedä elämästäni ja miksi olen sellainen, millainen olen. Tyylisi kirjoittaa on halveksuttava ja ilkeä. Ei sellainenkaan ihminen ole ihan täysin terve, joten se apu olisi kyllä hyödyllinen itsellesikin.
Älä välitä tuosta trollista, jonka on ilmeisesti aivan pakko kommentoida ilkeästi kaikkiin vähänkin surullisiin aloituksiin. Se ei pidä siitä, että narsismista keskustellaan, ymmärräthän.
Kuulostaa kyllä narsistilta tuo tyyppisi. Ihan oikea palsta. Aika kamalaa, että on joutunut ihmisen kuoren uhriksi ainoastaan, että se kuori voisi kerta toisensa jälkeen todistaa maailmalle itseään...
Minun tarinani perusteiltaan ihan samanlainen. Muistan kyllä kuinka epätoivoisia hetkiä elin kun hän paljasti itsensä. Siitä on nyt aikaa monia vuosia, mutta olen tahtonut jäädä todistamaan noiden ihmistyyppien olemassaoloa, ettei kenenkään tarvitsisi tuntea, ettei häntä ymmärretä kun on sellaiseen tömännyt.
"Meitä on kaikenlaisia. Toiset lähesriippuvaiset, toiset vastariippuvaisia. Minä olen se jälkimmäinen. En tarvitse hoitoa, et tiedä elämästäni ja miksi olen sellainen, millainen olen"
Niin en minäkään tiedä mitään elämästäsi, enkä sinusta mitään sen enempää kuin mitä kerrot/miten kuvaat itse itseäsi tässä ja sen kuvauksen perusteella ny tässä vastailen...
Käytit tuossa sanaa "vastariippuva" kuvamaan itseäsi, mikä on yksi läheisriippuuvuuden muoto. On makuasia, millä sanoilla näitä asioita kuvaa, vastariippuvasta kuvataan joskus sanoilla "vahvuuteen sairastunut" ja joissain teksteissä nimitetään jopa narsistiksi ja kyllähän sellainen "en tarvitse mitään/ketään" mentateliteetti hyvin narsistiselta vaikuttaakin...
Aloituksessasi oli paljon kysymyksiä itseesi liittyen. Laitan ny joitain linkkejä jotka käsittelevät tuota sinun ongelmaasi , "olen vastariippuva", josko ne saisivat sinut pohtimaan nimenomaan itseäsi, ettet taas jonkun ajan kuluttua, tästä hylkäämisestä toivuttuasi löytäisi itseäsi vastaavanlaisesta suhteesta...
Mitä tulee tuohon käyttämääsi kuvaukseen muurien rakentamisesta, niin siitäkin noissa laittamissani linkeissä puhutaan mm. tähän tapaan
"Klassinen vastariippuva keskittyy täysin itseensä ja rakentaa valtavat seinät pitääkseen muut ulkopuolella. Niiden meistä, joiden käyttäytyminen sisältää vastariippuvia elementtejä, on hyvin vaikea edes pitää mahdollisena sitä että olisimme läheisriippuvia. Me olemme eläneet elämäämme yrittäen todistaa, että emme tarvitse muita, että olemme riippumattomia ja vahvoja. Vastariippuvuus on kirjon toisessa päässä. Jos käyttäytymismallimme ovat olleet etupäässä vastariippuvia, se johtuu siitä, että meitä haavoitettiin lapsuudessa niin paljon, että selvitäksemme meidän oli vakuutettava itsellemme, että emme tarvitse muita ihmisiä, että ei ole koskaan turvallista mennä lähelle muita."
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/codependent3.html
Tämä ny vaan ihan sen takia, ettei sinun enää tarvitsisi toistaa samaa kokemusta yhä uudelleen hakeutumalla jo valmiiksi sellaisten ihmisten seuraan jotka tulevat hylkäämään sinut
"Vastariippuvat laskevat puolustuksensa alas ehkä kerran 5 vuodessa päästääkseen sisään jonkun, joka juuri oikealla tavalla pettää ja hylkää heidät. Näin he osoittavat itselleen, että he olivat oikeassa siinä, että heidän ei pitäisi avautua muille ihmisille."
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/codependent4.html
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/dynamics.html
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/letting_go.html
Hyvinkin samaa aihetta käsittelee myös tämä kirja
https://kirja.elisa.fi/ekirja/tule-lahelle-mene-pois?gclid=CMKhm77jpM4CFVXNGwodhUoHAA
Kiitos, juuri tuosta lähteestä olen tutustunut vastariippuvuus käsitteeseen. Minä yritän selvitä. Se vain tuntuu mahdottomalta nyt. Mutta sain oppituntini.
Aloittajalle.ihan kuin oma tarinanani,hän on kuin sama ihminen josta kirjoitat.Hän antaa seksiä silloin kun henelle käy,ei koskaan kun ruinaan hellyyttä edes,kylmää kyytiä.Iski riidan jälkeen uuden juomariakan tässä,,,että 2v sitten siinä ,,,
Narsistinen luonnevauriohan voi esiintyä vakavuudeltaan eriasteisena.Ihmisellä voi olla useita piirteitä lievinä tai muutama piirre voimakkaana.Joissain, ehkä epäsosiaalisiksikin nimitetyissä piireissä, toisten ihmisten hyötykäyttö on aivan tavallista ja jopa ihailtua.
"Joissain, ehkä epäsosiaalisiksikin nimitetyissä piireissä, toisten ihmisten hyötykäyttö on aivan tavallista ja jopa ihailtua. "
Kyllä, ja on tärkeää, että mies toimii jättäjänä... Ainoa keino päteä. Yleensähän se tosiasiassa on toisin päin. Nainen kyllästyy juovaan mieheen. Alkoholistimies ei pääsääntöisesti jätä ketään. Poikkeuksen tekevät narsisti-alkoholistit, joiden elämän ruoria pyörittää narsismi, ei kuningas alkoholi. Yleensä alkoholistin elämänruoria pyörittää kuningas alkoholi.
Alkoholistimies ottaa arvonsa mistä tahansa kierosta ja epäsopivasta, mikä mahdollistaa kumppanin ja muiden kanssaeläjien mitätöinnin, vain että voisi juoda.
Lisäksi hän oli täydellinen saita. Kyllä minun ruoat kelpasi. Minun koti, minun sähkö ja vesi. Itse oli taas hyvin "köyhä" vaikka töissä kävi ja yksin eli.
Hän oli hyvin hyvin pitkävihainen. Ja teki paljon valintoja vihaan nojaten. Esimerkiksi jokin merkkinen aito ei voinut ostaa, koska jollain joka 20 vuotta sitten sanoi sille pahasti, oli samanmerkkinen.
Hänen mielialansa on ollut vuoristorataa. Jos sanoin väärin jotain tai hän ymmärsi väärin, sain kyllä siitä sekä kuulla että kokea sekä varmasti koston. Niin että mulle sattuisi.
Hän auttoi tai oli läsnä vain silloin, kun halusi näyttää suojelevalta ja vahvisyaa verkkoonsa. Todellisuudessa empatiakyky puuttui kokonaan.
Yritän täällä vain psyykata itseäni, ettei minun tarvitse lopettaa elämääni hänen hajottamisen seurauksena.
Kiitos mukavista kommenteista heille, jotka mukavia kirjoittivat ♡
"Yritän täällä vain psyykata itseäni, ettei minun tarvitse lopettaa elämääni hänen hajottamisen seurauksena. "
Älä tee mitään sellaista. Kuulostaa niin minun tyypiltä, että voin vain sanoa, että hän ei ole sen arvoinen. Pelkkä ihmisen kuori, joka poimisi vain sulan hattuunsa jos joku hänen takiaan itsensä tappaisi.
Minusta joskus näytti, että minun narsisti-psykopaattini kävi minun luonani kyttäämässä joko minä kohta tapan itseni... että oikein odotti sitä. Sehän olisi hänelle suuri juhlan paikka. Ajatelkaas kun narsisti olisi tehnyt siitä laulua...
Olisi kiertänyt sitä joka paikassa kertomassa. Käyttänyt täkynä tulevaisuudessa uusien naisten kanssa, että hän on niin ihmeellinen että naiset tappavat itsensä hänen takiaan, ja kuinka hän on niiiin hiiiirveän pahoillaan etttä... Oikein narsistin joutsenlaulu. Sitten minun haudallani olisi käyty taluttamassa naisten ketjua hamaan tulevaisuuteen asti. Siellä narsisti olisi näyttänyt murheelliselta ja pätenyt... aiheuttanut naisille kaikenlaisia tunteita... joilla aiheuttamillaan tunteilla olisi heitä koukuttanut yhä lujempaa. Narsistillehan on tärkeää pitää repertuaarissaan syntymä, kuolema, häät ja hautajaiset... kaikki mikä liikuttaa ihmisiä syvästi. Niillä uhria keikutetaan.
Tutustu vain sinä Rikkinäinen ihan rauhassa mitä narsismi on, niin surusi hellittää vielä ja sinusta tulee onnellinen, että olet moisesta koukusta päässyt. Sinä ole kokemusta rikkaampi. Tunnet syvemmin sairaan ja pahan ihmisen pimeimmän puolen. Sinua ei pysty sen jälkeen enää samalla tavoin kukaan huiputtamaan.
Kiitos kovasti kauniista kommentista. Minä yritän kaikkeni pysyäkseni pinnalla. Aloitin itsensä rakastamista käsittelevää kirjallisuutta lukemaan ja teen työtä itseni kanssa. Minä yritän. Minulla on myös lapsia.
Minä vain en käsitä, miten se voi sattua niin paljon :(. Ja kyllä. Olin tosi heikollamuutama päivä sitten ja lähetin hänelle kirjeen jossa kerroin etten halua elää. Olisin tarvinnut hänet viereeni , kertomaan että olen väärässä ja kaikki on vain pahaa unta. Ei hän tullut. Mutta tarkisti vielä sähköpostilla aamulla joko olen tehnyt itselleni jotain.
Joo hän ei ole sen arvoinen, että lopettaisin päiviäni. Ongelman ytimenkin oon löytänyt. Kaikki johtuu itsestäni. Selvitän nyt paraikaan mistä vastariippuvuuteni johtuu. Ja miten pääsen eroon siitä. Minulla on vain sellainen käsitys itsestäni nyt ettei minua voi rakastaa sellaisena kuin olen. Joka ikinen ihminen jota päästin lähelleni ja joka oli minulle tärkeä on osoittanut minulle ettei mua voi rakastaa. Lapsuudestani asti.
Mutta minä yritän.
Katkeruuden ja narsismin välissä on joskus viiva mikä on veteen piirretty.
Mä yritän selvitä. Minun on pakko jakaa ajatukseni jonkun kanssa. Anonyymisti. En voi tätä kenellekään kertoa. Kiitos, jos jaksoit lukea.
Kun tutustuttiin, hän oli todella avoin. Erittäin avoin. Hän kertoi heti reippaasti, että haluaa parisuhteen, että häntä ei seksi kiinnostaa, että hän haluaa lapsen. Kyselin vielä ensimmäisinä hetkinä kun tutustuttiin haluanko lapsen... Nämähän ei ollut avoimuutta, ymmärrän että näähän oli koukkuja! Erilaisia! Hän tunnusteli miten ja mihin koukkuun tartun. Sitten alkoi parisuhdeasiakeskustelut, jo toisena tapaamiskertana vaikka halusin ainoastaan tutustua paremmin. Erittäin nopeasti, jo 6 vkon seurustelun jälkeen alkoi parisuhde.
Parisuhde merkitsi hänelle samaa, kuin minulle avioliitto. Täydellinen sitoutuminen. 6 viikon tutustumisen jälkeen. Sen jälkeen piti olla uusi koukku ja alkoi hääkeskustelut. Jatkuvat varmistukset, haluathan sinäkin naimisiin jossain vaiheessa. Pidin kaiken suloisena ja häntä vain ihanana vaikka kummatelin miten näin nopeasti kaikki etenee...
Rakkaus loppui aina heti kun oli joku riita. Kun en alistunut. En voinut luottaa että sopimukset pätee. Kaikki oli aina samantien peruutettua. Surkuttelin, mutta nyt ymmärrän, että se oli hänen kostonsa minulle ja tilanteiden manipulointia. Hän tiesi että odotan yhteistä matkaa hänen kanssa, mutta kun kehtasin riidellä hänene kanssa ja olla eri mieltä, hän peruutti matkan, lähdön, yhteisen tekemisen... Se oli tehty myös hetkessä aina. Ja kun vuorokauden jälkeen riita oli ohi, aina hän on ehtinyt jotain sopia, johonkin lupautua yms. Koskaan minun vuokseni hän ei ollut peruutellut mitään.
Kun tutustuimme, puhuin poliitikkaan osallistumisesta, hän oli jyrkkä. Ei kiinnosta, toivottavasti et mene vaaleihin. Koska häntä ei kiinnosta, minäkään en saa tehdä sitä. Häntä ei kiinnostanut myöskään hauskanpito kavereiden kanssa eikä juurikaan mikään muukaan. Minunkin piti rajoittaa osallistumistani sellaisiin.
Hän vaatii minun aikaani kokonaan itsellensä. Kun hän oli läsnä, kaikki huomio tulisi olla hänelle. Kun menimme yhdessä tapaamaan siskoani, jota en ole nähnyt 5 vuotta, hän suuttui koska hänelle ei ollut annettu tarpeeksi huomiota.
Kun minulle tuli vieraita, pidän pitää kutsuja, jolloin laitan ruokaa ja syön ystävien seurassa, hän näytti koko olemuksellaan ettei viihdy. Hän oli epäkohtelias ja loppujen lopuksi pilasi koko tilanteen. En enää järjestänyt kutsuja.
Minulla piti olla tarkat kotiintuloajat. Hänelle ei riittänyt tieto kenen kanssa olen ja missä, vaan jos sanoin tulevani joskus klo 22, niin sen piti olla klo 22 ei mitään siirtoja myöhempään, koska hän haluaa viereeni.
Jestas, kirjoitan ja ihmettelen itsekin, mihin olin itseäni laittamassa! Vapaaehtoisesti vielä.
Miksi silti ikävöin häntä, mikä mua vaivaa? :(
Minä olen myös alkanut epäillä itseäni narsistiksi, koska käyttäydyin häntä kohtaan myös välillä inhottavasti epätasapainoisesti. Mutten minä ole narsisti, voi kumpa olisinkin. Silloin tämä kaikki olisi tosi helppoa.
Olen aidosti empaattinen, en voisi jättää ketään minkäänlaiseen pulaan. Uhraisin aikani, osaamistani yms. auttaakseni toista. Enkä tarvitse kiitostakaan siitä.
Olen kuitenkin oireillut kummasti. Mielialani on ollut todella ailahtelevainen sen miehen kanssa. Hyvät hetket olivat maailman onnellisimpia ja huonot hetket maailman karmeampia. Tunnetilan olivat todella voimakkaita, enkä tiedä syytä siihen. Olen aiheuttanut tuota luokse-pois tilanteita myös. Halusin vain osoitusta, että olen tärkeä. Tyhmää, mutta vasta nyt ymmärrän. Kun on ollut lapsuuden ilman rakkautta, sitä sitten etsii koko elämänsä ajan. Kun ei rakasta itseään, niin vaatii muiden osoittavan ja todistavan rakkauttaan.
Mutten ole narsisti. Olen jakanut hänen kanssaan kaiken minkä minulla ollut, olen hyväksynyt häntä kaikkine ominaisuuksineen, olen rohkaissut toimimaan ja uskomaan itseensä, olen yrittänyt omalta osaltani eheyttää hänen heikkoa itsetuntoaan, olen yrittänyt helpottaa hänen turvattomuutensa osoittamalla hyväksyntää ja rakkautta.
Mutta olen myös lähettänyt kirjeen, jossa kerroin itsemurha-ajatuksistani. En syyttänyt häntä kirjeessä mistään, en laittanut uhkauksi enkä ehtoja, en halunnut sillä häntä takaisin. Laitoin kirjeen hänelle, koska tiesin jotenkin, ettei hän reagoi eikä yritä auttaa, lieventää pahaa oloani. Näin tapahtuikin, sain aamusta viestin miten voit? vieläko kello tikittää? ja kun vastasin että tikittää joo, ei enää kauan tikitä. Vastauskena oli ett haluaisin auttaa, mutten voi. Rakkaus kuoli.... Olen toki tehnyt tyhmästi, narsisti tekisi varmaan näin myös, mutta itse en halunnut olla uhri tai huomiota. Halusin vain että hän tulee, halaa, suutelee, silittää ja sanoo että tää kaikki on pahaa unta.
Miksi silti, vaikka luen itseni kirjoittamia viestejä täällä, kauhistelen niitä ja ymmärrän asetelmat, miksi rakastan sitä silti :( miten voi olla niin vaikeaa vain päättää, että tuo on kusipää et voi auttaa myöskään häntä... Ei, vaan päässä on että jospa hän vain on suuttunut, peloissaan, ikävöi, mutta on ylpeä... Muttei se ole. Hän on narsisti eikä tämä ole yksittäinen riita tai tapahtuma, jossa näin ilmenee. Hän on tyhjä kuori, ilman sisältöä. Sekin on nähty miten hän imee toimintamalleja, ajatuksia ja esittää muille niitä omina. Hänellä ei ole sisältöä. Hän on tyhjä. Usko jo tollo!
"Minä+olen+myös+alkanut+epäillä+itseäni+narsistiksi,+koska+käyttäydyin+häntä+kohtaan+myös+välillä+inhottavasti+epätasapainoisesti.+"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykopatia
Cleckleyn luettelo psykopatian piirteistä:
Pinnallinen viehätysvoima ja älykkyys
Harhaluulojen ja muiden irrationaalisten ajattelun merkkien puuttuminen
Hermostuneisuuden tai psykoneuroottisten oireiden puuttuminen
Epäluotettavuus
Valheellisuus ja epärehellisyys
Katumuksen ja häpeän puuttuminen
Epäsosiaalinen käyttäytyminen, joka on heikosti motivoitunutta
Huono arvostelukyky ja kyvyttömyys oppia kokemuksista
Patologinen itsekeskeisyys ja kyvyttömyys rakastaa
Yleinen tunneköyhyys
Oivalluskyvyn spesifi puute
Välinpitämättömyys interpersoonallisissa suhteissa
Outo ja luotaantyöntävä käyttäytyminen juopuneena ja joskus muulloinkin
Tekee harvoin itsemurhan
Sukupuolielämä on persoonatonta, triviaalia ja heikosti integroitunutta
Elämän suunnitelmattomuus
Robert Hare on laatinut Hervey Cleckleyn kuvauksen pohjalta oman 20-kohtaisen piirreluettelonsa.
Haren 20-kohtainen piirreluettelo
Lipevyys ja pinnallinen viehätysvoima
Vahvalta vaikuttava omanarvontunto
Stimulaation tarve ja taipumus ikävystymiseen
Patologinen valehtelu
Petkuttaminen ja manipulointi
Katumuksen ja syyllisyydentunteen puuttuminen
Tunteiden pinnallisuus
Kovuus ja tunteettomuus, empatian puuttuminen
Loismainen elämäntyyli
Heikko käyttäytymisen kontrolli
Promiskuiteetti (sukupuolinen holtittomuus tai valikoimaton sukupuoliyhteys eri partnerien kanssa)
Varhaiset käyttäytymisongelmat
Realististen pitkän tähtäimen päämäärien puuttuminen
Impulsiivisuus
Vastuuttomuus
Kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestä
Useita lyhytaikaisia avo- tai aviosuhteita
Nuorisorikollisuus
Ehdonalaisen vapauden peruutus
Monipuolinen rikollisuus
Narsismi ja psykopatia
Psykopaatti on usein narsistinen mutta narsisti on harvoin psykopaatti. Psykopaatin vuorovaikutus on sosiaalisesti sujuvaa, manipuloivaa, omanarvontuntoista ja usein patologista valehtelua. Tunne-elämä on pinnallista ja vastuutonta. Psykopaatti ei koe empatiaa, katumusta, pelkoa tai ahdistusta mutta hän voi näytellä tunteita melko vakuuttavasti.
Kiitos! Näistä useampi pitää paikkaansa mys Hänen kohdalla valitettavasti :(
Rikollinen tausta puuttuu, mutta nämä pitää paikkaansa :(
Lipevyys ja pinnallinen viehätysvoima
Vahvalta vaikuttava omanarvontunto
Stimulaation tarve ja taipumus ikävystymiseen
Patologinen valehtelu
Petkuttaminen ja manipulointi
Katumuksen ja syyllisyydentunteen puuttuminen
Tunteiden pinnallisuus
Kovuus ja tunteettomuus, empatian puuttuminen
Loismainen elämäntyyli
Heikko käyttäytymisen kontrolli
Realististen pitkän tähtäimen päämäärien puuttuminen
Impulsiivisuus
Vastuuttomuus
Kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta käyttäytymisestä
Useita lyhytaikaisia avo- tai aviosuhteita
Kiitos tästä, täytynee lisää lukea!
Miksi minä en tunnistanut sitä kusipääksi? Tunteettomaksi ja egoistiseksi narsistiksi? Vaikka olen aikuinen, äitini on narsisti enkä ole hänen kanssa missään tekemisessä. Kaikki kaverit ensi-ihastumisen jälkeen sanoivat, että tuo mies on outo, luotaan työntävä vaikka kuinka mukavaksi yrittää naamioitua. Sisko sanoi samaa. Minä vain ajattelin, hän on rikkinäinen (hän soitti minulle alkuaikoina musiikkia, jossa kertoi että itsetuntonsa on heikkoa, että häntä kiusattu koulussa, hän puhui jatkuvasti siitä itkikin välillä, kunnes asia oli takaraivossani itsestäänselvyytenä), ajattelin että minä autan häntä eheytymään, hän on vain kokenut kovia ja kyllä rakkaus voittaa kaiken.
Luen itseäni ja ymmärrän kaiken olevan feikkiä! Siis mä olen auttanut monia ihmisiä pysymään pois narsistien luota ja itse sotkennuin tälläiseen :( Miten... Vastariippuvuus on vissiin vastauksena. Oli just se jakso vissiin jolloin avauduin. Ja mitä hassua, luettiin vastariippuvuudesta hänen kanssa yhdessä ja hän sanoi, ettei minun tarvitse pelätä että hän hylkää. Hän on minua varten. Hitto, olen idiootti, ei voi muuta sanoa. Tyhmä, sinisilmäinen idiootti :(
"Miksi minä en tunnistanut sitä kusipääksi? Tunteettomaksi ja egoistiseksi narsistiksi? "
Niin kerroit jo aloituksessa, että hälyttäviä merkkejä oli jo suhteen alussa, että kyllä sinä tunnustit hänet jollain tavalla, mutta ajattelit voivasi parantaa hänet.
En ymmärrä jos olet jo aimmin tutustunut noihin laittamiini linkkeihin miksi edelleen kyselet moista, kun noista linkeistä kyllä löytyy vastaus miksi...
Lapsena sinä et kyennyt parantamaan vanhempaasi, mutta aikuisena sitten ajattelit pysyvästi parantamaan rikkinäisen ihmisen, vaikka itsekin olet rikkinäinen ihminen. Ikäänkuin sokea taluttamassa toista sokeaa...
Robert Burney:n sanoja lainatakseni
"Läheisriippuvuus on uskomattoman salakavala ja petollinen sairaus. Se on pakonomainen vastine siihen, miten meidät ohjelmoitiin lapsuudessa ja se sanelee, miten me elämme elämäämme tällä hetkellä. Niin kauan kuin emme parane läheisriippuvuudestamme, emme kykene arvioimaan selkeästi, onko joku, johon me tunnemme vetoa, saatavilla osallistumaan terveesti suhteeseen - olemme itse asiassa pakotettuja toistamaan omia kuvioitamme.
Meitä houkuttelevat ihmiset, jotka tuntuvat tutuilta. Siis ihmiset, jotka tuntuvat emotionaalisesti tutuilta. Tuntuu siltä kuin meillä olisi vahva yhteys tuollaisiin ihmisiin. Toisin sanoen, meillä on sisäinen tutka, joka houkuttelee meitä sellaisten ihmisten luokse, joiden emotionaalinen läheisyys tuntuu tutulta. Meitä houkuttelevat ihmiset, joiden sisäinen emotionaalinen dynamiikka on samanlainen kuin meidän kaikkein vahvimmat ja aikaisimmat emotionaalisen läheisyyden ja rakkauden kokemuksemme - vanhempiemme kanssa."
Syy siihen, miksi joudumme tekemisiin emotionaalisesti saavuttamattomien ihmisten kanssa, on se, että olemme itse saavuttamattomia. Me tunnemme vetoa ihmisiin, jotka tuntuvat tutuilta, koska me edelleen jollakin tasolla yritämme todistaa oman arvomme yrittämällä ansaita läheisyyteen kykenemättömien vanhempiemme kunnioituksen ja rakkauden."
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/letting_go.html
Kiitos. Luin nämä varmaan miljoona kertaa :( mutta ehkä en halua uskoa itselleni käyvän näin. Jumiuduin näihin huonoihin tuntemuksiin enkä pääse ulos :(
Omin tätä ketjua ja yritän vain jäsentää ajatuksiani. Ehkä joku joskus hyötyy vielä niistä, ja osaa tunnistaa egoistin/narsistin/psykopaatin/ketälie nopeammin.
Kun olin muistuttanut jostain mitä hän sanoi, esimerkiksi riidassa, hän aina kierteli itseään pois tilanteesta sanomalla ettei ole sanonut, tai ymmärsin väärin, tulkitsin väärin. Minussa itsessäni on vika. Omia vikoja ei hän koska myöntänyt vaan sitten joskus kiitti että rakastan häntä sellaisena, viallisena. Mutta oli aihe mitä vain, puhuttais mistä vain ja kun kehuin jonkun, niin tuli kyllä vähättelyä. Ha seuraavaksi kertomusta että: minä olen....
Hän pelasi tosi taitavasti :( uskotteli olevansa heikko. Sitä hän kyllä onkin. Hän ei siedä riskejä, suunnitelmien muutoksia. En voinut päättää omasta ajastani ja mihin sitä käytän, vaan parisuhteessa hänen mielestä minun aika on meidän aika, josta täytyy sopia, käykä hänelle vaiko ei.
Miksi ei tunnu yhtään paremmaksi tuo olo. Tuuntuu, että sydän repeilee, kun edelleen kaipaan häntä. En ymmärrä miksi. Olen tottunut kerjäämään rakkautta ja välittämistä ja hylätyksi tuleminen on minulle kovin raskas tapahtuma. Siksikö? Miksi edelleen tuntuu että antaisin kaiken anteeksi, jos hän vain tulisi luokseni? Haluaisi minua takaisin... ihan sairasta. :( mut siltä tuntuu.
Minulla ei ole yksinjäämispelkoa. En todellakaan jää yksin. Olen hyvännäköinen, menestynyt, hyvin toimeen tuleva, kouluttautunut nainen. Minulla on runsaasti miesihailijoita. Miksi ihmeessä en halua ketään muuta kun häntä :(
Täytyy kai myöntää, olen heikko, idiootti eikä ihme, ettei mua voi rakastaa. Kun itseänikin ällöttää tämä heikkouteni :( saatikaan narsistiä.
Tutustuin psykopaattiaiheeseen. Samassa yhteydessä tutustuin empaattikäsitteeseen, niin olen sellainen ja siksi varmaan minua käytetään hyväksi aina. Koska välitän ihmisistä, en voi ketään jättää pulaan ja yksin, autan aina kun voin ja jos en voi eikä ihmisellä ole muita auttajia silti autan. :( Miksi mä olen tuollainen :(
"Olen tottunut kerjäämään rakkautta ja välittämistä ja hylätyksi tuleminen on minulle kovin raskas tapahtuma. "
Mitä jos pystyisit ajattelemaan, ettei narsisti voi jättää ketään oikeasti, koska ei ole oikesti missään suhteessa ollutkaan?
Siksi toiseksi, narsisti jää johonkin etäisyyteen kärkylle.
Menestyksestä: Narsisti on todellakin hyväksikäyttäjä, hän ei ole kiinnostunut uhreistaan ihmisinä, vaan ainoastaan siitä, miten hän käyttää heitä hyväkseen.
Tietenkään et voi alistua sellaiseen. Älä todellakaan ajattele, että hän on sinut jättänyt.
"Koska välitän ihmisistä, en voi ketään jättää pulaan ja yksin, autan aina kun voin ja jos en voi eikä ihmisellä ole muita auttajia silti autan."
No sinähän olet hieno ihminen, mutta ikävä kyllä narsistin kohdalla on vedettävä syvään henkeä ja se on vain ohitettava... Se kun on kaiken avun väärinkäyttäjä.
Näin minä teenkin. Koko päivän olen pohtinut ja miettinyt ja jäsentänyt ajatuksiani päässäni. Taidan vain laittaa kädet ristiin ja kiittää Luojaa, että pääsin ajoissa irti.
Mihin tämä helvetti olisikaan mennyt, jos olisin synnyttänyt hänelle lapsen (hän kovin paljon halusi lasta, mulla on jo ihan tarpeeksi omia) ja menisin hänen kanssa naimisiin.
Luojalle kiitos, että pääsin pois. Vaikka kipeästikin. Kaikella on tarkoituksensa.
Kiitos kaikille, jotka vuodatuksiani jaksoitte lukea. Kommentinne helpotti kun luin niitä, sillä tunsin etten ole ehkä sittenkään hullu, enkä yksin. Kiitos.
HEI SINÄ NIMIM. RIKKINÄINEN!
ELÄT JUURI SAMASSA HELVETISSÄ KUIN MINÄ!
Aivan kaikki mitä kirjoitat on kuin minun ajattelemaa ja tuntemaa!!!
(paitsi ajatukset itsemurhasta)
Olen myös ihan ok näköinen ja oloinen vahva ja itsenäinen nainen joka saisi muitakin miehiä..mutta ajatukset siinä narsisti-miehessäni.
Mutta siis: aivan kaikki ajatuksesi ja mietteesi on samat kuin minun!
Samassa veneessä siis ollaan..
Mikähän siinäkin on ajatuksena, että sisaret sortuvat aina tuohon kummaan ajatteluun: saisin muitakin miehiä. Mieheni kakkonen oli myös tuollainen, kun julisti minulle, en vain tiedä miksi, että on minulla muitakin ottajia. En ymmärtänyt sitä silloin, olisin kiitollinen, jos joku avautuisi ja kertoisi, mitä tuolla lausahduksella oikein ajatetaan takaa.
Yksinkertainen keino ymmärtää ihmisen olevan narsisti tai narsistinen on seurata hänen empatiakykyä vaivihkaa. Narsisti kyllä puhuu kauniita, empatiasta ja tunteista. Julistaa itseään tunteelliseksi ihmiseksi.
Pitemmän päälle, pienissä asioissa paljastuu, ettei narsistilla ole empatian tunnetta. Normaalit ihmiset välittävät toisistaan. Yleensä ihminen auttaa toista, mikäli näkee toisen olevan pulassa yms. Narsisti ei tee sitä. Tai tekee, jos hänelle on joku ns palkinto luvassa, esimerkiksi suhteen jatkuminen, huomion saaminen yms. jotain mikä narsisti lähteestään hakee. Jos ei ole hyödykettä, narsisti ei tee mitään.
Olen sairas itsekin, nyt tajuan kyllä, mutta selviän. Yritin eilen itsemurhaa, narsistin vuoksi. Olin oikeasti huonossa kunnossa. En voinut kertoa itsemurha-ajatuksistani kenellekään, en halunnut kuormittaa ketään. Olen miettinyt asiaa kauan ja tehnyt valmisteluita noin 3 viikon ajan. Viime viikolla kirjoitin narsistille kirjeen, jossa kerroin etten halua suhdetta hänen kanssa, mutten halua elää. Olin oikeasti huonossa kunnossa... Nyt kun luen läpi kirjeet, huomaan, että ne olivat hätähuutoa. Jollekin. Kirjoitin hänelle, koska hän joskus koukutti minua sääliin, kertomalla että on itse ollut itsetuhoinen. Ajattelin että hän ymmärtää minua ja on ainoa, joka voi auttaa jollain tapaa.
Hän ei auttanut. Hän vain varmisteli kerran olenko hengissä, ja olenko tekemässä JOLLEKIN jotakin pahaa. Eli itseä tarkoitti vissiin... Eilen olin ihan rikki, ja vaikka psyykkasin itseäni koko päivän etten tee mitään itselleni, illalla kaikki sumeni jotenkin ja yritin. Mutta ihmeitä tapahtui, eräs ulkopuolinen ihminen sattumalta esti tapahtuman kehittymästä niin että minulle jäi vain mustelmia, ruhjeita ja aivotärähdys . Tää henkilö vei mut ensiapuun, keskusteli kanssani ja istui vieressäni koko yön. Hän ei paljastanut ensiavussa mun aikeista, en joutunut suljetulle... ja se on hyvä.
Mutta heräsin tämän tapahtuman kautta jotenkin unesta. Kirjoitin narsistille sairaissa kirjeissäni etten halua hänen apua, en tarvitse apua yms. Empaattinen ihminen ei voisi jättää asian näin. Itse olisin 5 min päästä henkilön oven edessä, tai jos en itse pääsisi olisin varmistanut että joku menee. Olisin soittanut henkilölle ja keskustellut kunnes apu tulisi paikalle. Ja minulle olisi ihan samaa mitä tuo ihminen toivoo, koska tietäisin hänen vain olevan huonossa kunnossa nyt, pakkohoitoon viedään itsetuhoisia ihmisiä. Minä en voisi ketään, myöskään vientovierasta ihmistä jättää näin.
Tässä on yksi esimerkki välinpitämättömyydestä. Ja kerron vielä, etten ole ollut tässä kunnossa ikinä ennen. Minä en edes itke koskaan muiden nähde, no kerran kun narsisti sai minut siihen kuntoon. Eli tämä tapahtuma ei ollut mitenkään manipulointia ja uhkausta. En tavoitellut suhdetta takaisin, en halunnut huomiota. Olin vain eksyksissä ja ilmeisesti huonossa kunnossa yrittänyt löytää keinon selvitä, näin sen näen nyt.
Narsisti ei tunne empatiaa ja myötätuntoa. Toivottavasti hän hakeutuu terapiaan, johon oli menossakin elokuussa. Koska muuten joskus, hän vielä tuhoa jonkun :(
Niin mietin hetken, otanko kantaa vaiko en, kun tosiaan itsemurhapuheet voivat olla myös manipulointia ja huomionhakua, yritystä saada joku reagoimaan ja myös narsistien käyttämä keino saada haluamansa, mitä se ny sitten onkin, ainakin pyrkimystä herättää toisessa syyllisyyttä ja ahdistusta...
Mutta tosiaan minä nyt reagoin syystä, että tiedän ettei itsemurhapuheita saisi siivuuttakkaan joten laitan tähän linkin josta voit hakea ainakin asiantuntevaa keskusteluapua itsellesi...
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/itsemurha
Edelleen voisit tilata ajan terveyskeskuslääkärille, jolta varmasti saat lähetteen, ja pääset juttelemaan vähintäänkin psykologin kanssa, joka sitten ohjaa sinut eteenpäin jos tarve vaatii...
Mielestäni sinua auttanut henkilökin ei ollut oikealla tavalla empaattinen, kun ei paljastunut että kyseessä oli itsemurhayritys jolloin sinut olisi ohjattu jonkinlaisen avun piiriin, kun tutkimusten mukaan tiedetään, että yli 90 prosentilla itsemurhakandinaateista kärsii jonkinasteisesta mielenterveyshäiriöstä...
Itsekin toit asian esiin omassa komentissasi tähän tapaan",Ja minulle olisi ihan samaa mitä tuo ihminen toivoo, koska tietäisin hänen vain olevan huonossa kunnossa nyt, pakkohoitoon viedään itsetuhoisia ihmisiä."
Kerroit myös että kumppanisi oli ollut itsetuhoinen, mutta ilm. et reagoinut oikealla tavalla hänenkään puheisiisi vaan tunsit sääliä häntä kohtaan.
Empatia sekoitetaan usein sääliin ja sympatiaan, voivotellaan ja itketään yhdessä, jolloin auttaja hyppää itsekin sinne samaan kaivoon, kun taas empatia on parhaimillaan ainakin yritystä tehdä jotain konkreettista sen toisen hyväksi niiden tikkaiden heittämistä joiden avulla ihminen voi nousta sieltä kaivosta...
Tämmöstä ny tuli tähän kohtaan, vaikka tosiaan ny pikkusen mietin millaiseksi tää maailma on tään internetin myötä mennyt, että kun eilen yritettiin itsemurhaa niin kohta jo seuraavana aamuna tullaan nettiin kertomaan siitä...
Joo mietin tässä, että jonkun mielestä yhteenlaskutoimitus on taas ilkeä, mutta aihe, itsemurha on vakava asia ja uskoisin, että jokainen tietää, ettei siitä puhuvalla asiat ole kunnossa vaan hän avun tarpeessa...
Tää mun tässä on nyt yritys saada toi ihminen, kuka/millainen onkaan hakemaan apua itselleen, oli kyseessä ny sitte aito tilanne tai keksitty juttu...
Kun noi feikkijututkin saattaa aiheuttaa sen, ettei ihmiset enää tiedä kuka milloinkin on tosissaan, tilanne jota kuvataan hyvinkin sadussa "Poika ja susi"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Poika_ja_susi
Kiitos kommentistasi.
Minä en kaivannut kannan ottoa, mutta kiitos kuin otit. Olen vain sen tyyppinen, että minun on pakko saada ajatukset purkaa jollekin. Siksi kirjoitin. Lähinnä itselleni, koska kynnyt julkaistaa asioita on itselleni suuri, niin tulee mietittyä siinä paremmin mitä kirjoittaa ja ajatukset jäsentyvät. Myöskään en koe että olen oikeutettu purkaamaan tuskaani läheisille ihmisilleni. En halua kuormittaa heitä, koska heillä on muitakin huolia varmasti ihan tarpeeksi.
En ole yrittänyt kerätä huomiota ja manipuloida. Olen voinut todella huonosti. En ole kertonut tälle miehellekään milloin olen suunitellut asioita tekeväni. Kirjoitin vain hätähuudon. Mä käsitän että se oli todella säälittävä teko, mutta minä en tiedä miksi olin näin huonossa kunnossa. Minä kun en voinut kenellekään muulle kertoa asiasta. Miehen kanssa seurustelun alkaessa kaikki ystäväni ovat etääntyneet kovin kaukaisiksi, koska en voinut juurikaan näitä nähdä vaan kaikki huomio piti olla miehelle. Eilinen tapahtuma vain herätti jollain tavalla minua. Minä jotenkin jäin jumiin surkutteluun, kuinka minua ei voida rakastaa. Syynä toki mun lapsuus ja nuoruus ja traumat.
Minulla ilmeisesti on masennus ja uupumus ja saan asiaan apua. Henkilö, joka auttoi minua on tehnyt oikein, en olisi selvinnyt jos pienessä paikkakunnassa leviäisi huhu siitä mitä olen yrittänyt tehdä. Mutta hän auttaa mua myös jatkamaan avun saamista.
Se, että kirjoitin heti aamusta johtuu siitä, etten voi pitää sisälläni asioita jotka ahdistavat. Olen pahoillani. Avasin tän ketjun lähinnä itselleni, koska kun luen yritän lukea tekstit näin mitä ystävä olisi tähän kaikkeen minulle sanonut. Ja silloin yritän sanoa näin itselleni.
Lisäksi syy miksi en halunnut elää (yritän puhua menneisyyden muodossa) ei ole se, että miehen kanssa suhde päättyi. Syy on siinä, että vastariippuvaisena en ole koskaan laskenut muurejani, lapsuudessa niitä rakennettua. Minä olen empaattinen ja tunnen aidosti. Olen lukenut nyt paljon narsismista ja yrittänyt soveltaa asiat omalle kohdalle, olenko siis sellainen. Joiltakin osin löysin itseäni, mutta tämä tunteettomuus, empatian puute ja muiden hyväksi käyttäminen ei sovellu kuvaukseen minusta. Olen miettinyt konkreettisia esimerkkejä elämästä. Ja surullinen tosiasi on se, että kaikki minulle tärkeät henkilöt, lopulta osoittivat etten ole rakkauden arvoinen. Luen nyt ja olen jo pitkällä Dr. Phil kirjaa Pidä Huolta Itsestäsi. Ja minulle selkenee paljon asioita itsestäni ja ongelmistani.
Haluaisin vain tällä julkaisemisella jakaa tuskaani edes jonkun kanssa, anonyymisti. Tai kuvitella näin. En tiedä ymmärrätkö, mutta siinä ei ollut manipulointia. Jokainen ihminen haluaa olla hyväksytty ja rakastettu. Ja kuten dr.phil kirjoittaa: jos lapsuudessa ei saanut rakkautta sitä etsii koko elämän sitten, tekemällä muiden eteen kaiken, miellyttämällä, kerjäämällä ja ostamalla rakkautta, mutta ongelman ydin piilee siinä ettei rakasta itseään.
Pohdin olenko itse narsisti, mutta jos mietin minä haluan suhteesta vain luvan olla oma itseni. Minä en kontrolloi, en ole mustasukkainen, en yritä muuttaa toista. Mä uskon ihmisen hyvyyteen oikeasti, ilman että nyt yritän sympatiat kerätä omalle puolelleni. Olen auttavainen. Nyt ymmärrän, että miellyttämällä muita halusin vain tulla hyväksytyksi. Mutta ei kukaan voi rakastaa ketään ehjäksi, paitsi henkilö itse. Rakkautta ei myöskään voi ansaita.
Se, että mies on yrittänyt omien sanojensa mukaan itsemurhan, teki vain sen että ahdingossa kirjoitin hänelle sen kirjeen. En halunnut suhdetta hänen kanssa enkä syyttänyt häntä kirjeessä mistään, en haukkunut enkä yrittänyt manipuloida. En ainakan itse koe näin. Halusin olla yksin ja lopettaa tän. Minusta tuntui, että minun on pakko edes jonkun kanssa jakaa ahdiostustani. Luotin ettei hän kerro kenellekään ja ettei hän tee mitään estääkseen tapahtuman.Nyt minusta tuntuu sumuisilta kaikki tuon hetken tuntemukset.
Minä en myöskään ole säälinyt miestä. Kun hän on joskus kertonut että on miettinyt itsemurhaa, niin hän on omien sanojensa mukaan saanut apua ja on käynyt mielenterveyssairaanhoitajalla kuukausittain.
Minä saan apua jo ensiviikolla näihin ajatuksiin. Hassua, mutta olen itse sairaanhoitaja, mutta en voi auttaa itse itseäni. Yleensä en kaipaa keneltäkään mitään, suorittaudun kaikesta itse, annan lähinnä muille ajatuksena, että jos minä voin auttaa, minä autan. Mutta joskus jokainen tarvitsee apua.
Minulla on lasia ja osa isoja jo. Olen keskustellut heidänkin kanssa vakavasti siitä miten he kokevat minua arjessa. Jos olisin narsisti, heidän kokemukset olisivat erilaisia.
Minä ihan tosissani yritän selvitä niin kuin osaan. Mutta ymmärrän toki sen sadun tarinan.
Itsensä hyväksyminen ja rakastaminen on oikea tie. Tuntuu hyvältä lukea, että olet löytänyt sen ydin ajatuksen. Kuinka monet meistä etsivät samaa toisesta ja suhteita menee vilisemällä, mutta mikään ei ole se vastaus kysymykseen. Sinänsä aika hassu juttu, että itse nuorena en koskaan edes halunnut mitään suhdetta tai minläänlaista sitoutumusta toiseen sukupuoleen, sillä olin joten niin onnellinen ja tyytyväinen itseni kanssa. Inhosin niitä sukulaisia, jotka hokivat aina tavatessa, että joko sinulla on poikaystävä, niin kuin se olisi ollut ainoa elämisen malli. Hiljaa mielessäni ajattelin, ettei hyvään elämään tarvitse miestä, että kyselkää vaan rauhassa. Pullatuoksuinen voi olla muutoinkin, kun perustamalla perheen ja häärimällä keittiössä.
En myöskään tuomitse, kuten edellinen kirjoittaja, sitä avun hakemista siten kuin te sen teitte. Henkilö, joka sinua auttoi teki aivan varmasti oikein, turhaa syyllistämistä, kuten se vanha vitsi, että tulipalo oli väärin sammutettu. On oikein hyvä, että hän auttaa sinua jatkon kanssa. Voimia toivon täältä. Sydämessäsi tiedät parhaiten, joten kuuntele itseäsi ja jos tulee oikein vaikea paikka, etkä tiedä vastausta, niin pohdi, mitä vastaisit tai tekisit, jos oma lapsesi kysyisi sinulta neuvoa vastaavassa tilanteessa. Siinäpä se oikea vastaus saattaakin olla.
Kiitos <3
Niin. Kaikella on tarkoituksensa. Myös tällä tapahtumalla. En olisi ilman sitä ehkä oivaltanut missä mättää ja olisin vain etsinyt sitä rakkautta jatkossakin muilta. Silloin on kuin musta aukko, joka imee valoa, muttei heijasta sitä.
Mulla on paljon traumoja, joiden käsittelyyn menee aikaa. Mutta varmasti selviän. Opettelen olemaan itselleni rakastava. On minulla kuitenkin välittäviä ihmisiä ympärilläni. Se vain hämärtyi sillä hetkellä. Tuntui, että kaikki tarvitsevat minua ja olen siihen väsynyt. Nyt ymmärrän ettei itseä voi jakaa loputtomiin, jättämättä itselle mitään.
Pienin askeliin kohti jotain suurta :)
En koe, että ed. kirjoittaja olisi tuomitseva. Enkä ota henkilökohtaisesti. Ymmärrän, ettei netissä kirjoituksiin aina voi luottaa eikä anonyymin persoona tunneta. Silloin ei voikaan mitään yleispäteviä neuvoja antaa. Olen kuitenkin kiitollinen hänen kommenteistaan. Olen lukenut aikaisemminkin sitä tietoa, jonka hän on jakanut linkeissään, mutta vasta tämän kaiken kauttaa ymmärrän soveltaa asiat itselleni. Mulle kävi vähän niin kuin, luin vastariippuvaisen kuvauksen ja olin omasta mielestäni sellainen, sitten luin muutakin. Mutta en ehkä ymmärtänyt soveltaa itselleni ja ajatuksilleni sitä tietoa. En osaa selittää. Olen kuitenkin todella kiitollinen.
Minusta vain tuntui, että olen narsisti, koska jostain syystä ihmisen pyrkimystä saada hyväksyntää ja rakkautta tulkitaan negatiivisiksi asioiksi ja siksi olen tehnyt aikamoiset pohdiskellut ja kyselyt lähimmäisilleni, miten he minua kokevat arjessa ja työssä. Ymmärrän kuitenkin, että jos ei rakasta itseään ei mikään rakkaus riitä. Vaikka koen, että minulle olisi riittänyt ihan vain edes vähäsen :D Jostain syystä en ole nähnyt muiden rakastavan minua, vaan miehen rakkaus kärjistyi todella tärkeäksi. Koska olen päästänyt hänet tosi lähelle minuuttani, pelkojani, toiveitani, mörköjäni ja minua. Luotin ihan älyttömästi että hän on se kuuluisa The One. Ja olisin valmis kuolemaan hänen vuokseen.
Tämä kuitenkin on väärin. Tämä on läheisriippuvuutta. Puhtaimillaan.
Mä olen kiitollinen kommenteistanne :)
"Se, että mies on yrittänyt omien sanojensa mukaan itsemurhan, teki vain sen että ahdingossa kirjoitin hänelle sen kirjeen."
Narsisti, vaikka tekisi/yrittäisi tehdä itsemurhan, ei luultavasti koskaan ole samanlaisissa ajatuksissa kuin muut.
Minun narsistini puhui myös paljon itsemurhasta muutamina päivinä suhteemme loppusuoralla. Myöhemmin ajattelin, että oliko se ehkä sitä samaa manipulointia, jolla saisi minut yhä vain syvemmin mukaan hänen tunnetiloihinsa... häät-- hautajaiset-- synytmä-- kuolema-- <nämä joilla keikuttaa uhriensa tunne-elämää...
Ehkä yritti myös, että ottaisin mallia... tiedä häntä.
Kuvauksesi mukaan olet monin tavoin erilainen ihminen.
" Nyt kun luen läpi kirjeet, huomaan, että ne olivat hätähuutoa. Jollekin. Kirjoitin hänelle, koska hän joskus koukutti minua sääliin, kertomalla että on itse ollut itsetuhoinen. Ajattelin että hän ymmärtää minua ja on ainoa, joka voi auttaa jollain tapaa."
Tuossa sanot itsekin, että koukutti sinua sääliin...
Suomessakin tunnetaan ilmiö, jossa jossain seudulla on tapahtunut paljon itsemurhia samoihin aikoihin, -ilmiö jolla on leviämistaipumusta.
Minun narsistini sai minutkin elämäni ensimmäisen kerran viisissäkymmenissä miettimään tosissani itsemurhaa! ENKÄ OLE EDES SEN TYYPPINEN HENKILÖ o\/o. Mieti sitä.
Narsisti tulee niin lähelle manipuloinnillaan. Ne ovat niin röyhkeitä. Äärettömän ja rajattoman röyhkeitä. Me koemme heidät omalla lämmöllämme läheisiksi ja rakkaiksi, vaikka he eivät sitä ole.
Ps. Tarvitset todella henkistä tukea itsellesi. Toivottavasti saat sitä nopeasti.
Voimia sinulle nyt tälle illalle ja siitä eteenkin päin.
Se mikä narsistissa on sitä röyhkeää, manipulatiivista, rajatonta, tunkeilevaa, yleensä kaikkea, ei ole ikäänkuin niin, että se olisi joitain lisää, että siellä alla olisi tavallinen ihminen... ei, ei ollenkaan.
Siellä kaiken oireiston alla ei ole mitään, ei yhtään mitään. Narsisti on pelkkä ihmisnaamio, jonka sisällä on pelkkää tyhjää..
Tämä ajatus auttoi minua luopumaan rakkaudestani narsistia kohtaan. Miten voisi rakastaa onttoja ihmisen kuoria? He eivät todellakaan ole sen arvoisia, kuin mitä he saavat meidät tuntemaan. Me tunnemme yksin tunteemme, narsisti ei niistä mitään ymmärrä. Me rakastamme omasta liekistämme kummatkin lämpimiksi, sekä itsemme että narsistin. Narsisti on muuten jääkylmä.
"Se, että mies on yrittänyt omien sanojensa mukaan itsemurhan, teki vain sen että ahdingossa kirjoitin hänelle sen kirjeen. "
Tuosta voi vetää sen johtopäätöksen, ettet ole oivaltanut aivan vielä, mitä narsismi pohjimmiltaan on. Käsittääkseni, jos narsisti yrittää/tekee itsemurhan, eivät syyt ole samoja kuin yleensä muilla. Luultavasti heidän tunnetilansa on aivan erilainen. Ja mitä hän ikinä on tuntenutkaan, ei se johda siihen, että hän muista välittäisi. Hän kuvittelee muut samanlaisiksi kuin hän itse on. Siis kylmiksi ja tunteettomiksi, luultavasti silloinkin kun väittää tekevänsä itsemurhan/tekee sen.
Rauhoitettuani ja tuen saaneena (kerroin kahdelle läheselleni, mikä päässäni on ja he ovat lähelläni vaikkei paikan päällä, mutta puhelimen yhteydessä) olen miettinyt voinko diagnosoida ketään narsistiksi. Tuskin. En ole lääkäri. Mieleni kehittelee ajatuksia voiko tämä ihminen olla vain myös jonkin sortin lähesriippuvainen, mutta se, minkä luin narsismista viimepäivinä häiritsevästi osoittaa, että minun ei kannata edes miettiä tätä henkilöä enää.
Minä olen miettinyt miten jouduin sellaiseen olotilaan ja niin pitkäksi aikaa. Ymmärrän, että syy on itsessäni ja siinä etten rakasta itseäni, en muuten olisi antanut kohdella itseäni näin, kontrolloida ja manipuloida. Se on totta, että ilmeisesti kun vanhemmat eivät rakastaneet yritin kasvattaa heitä (näin kävi kyllä) ja sen jälkeen olen siirtänyt tätä tunnetilaa miehiin. Tätäkin miestä hyväksyin alusta asti sellaisena kuin hän on, vaikka alusta asti olin hämmästynyt hänen impulsiivisuudesta, mustasukkaisuudesta, kontrolloinnin tarpeesta ja siitä etten voinut kehua ketään muuta ihmistä hänen kuullen. Kaikki mun mielipiteet, jotka olivat erilaisia hänen mielipieensä kanssa, olivat hänen mielestä hyökkäys häntä vastaan myös silloin kun hän ei tiennyt aiheesta mitään ja hänen mielipiteet perustuivat mutu-tuntumaan. Mutta omana itsenäni ajatelin: hän on nyt tälläinen, ihmiset ovat erilaisia. Yritin olla mahdollisimman huomaavainen ja aloin miettimään mitä ja miten hänelle voin sanoa, etten aiheuta pahaa mieltä. Vähän niin kuin lapselle. Se oli väärin. On hänessä vika tai ei, niin itseäni kyllä haluan nyt eheyttää eniten.
Keskustelin 20v tyttäreni kanssa koko illan siitä millainen vanhempi minä olen, olenko huomioinut häntä tarpeeksi, kokeko hän että rakastin hänet lapsuudessa ja nyt. Koska minua alkoi pelottaa, voinko olla itse narsisti ja jotenkin nyt vain hylätty yms ja olen saanut jonkun kriisin päälle. Se minulle tarkoittaisi sen, että olen hirviö. Äitini oli narsisti ja pelkäsin, että olenko voinut huomiomatta kohdella läheisiäni niin kuin narsisti kohtelee. Tyttäreni tietää narsismista paljon ja hänen mielipide on ollut etten ole narsisti. En edes lähellä sitä, vaikka olen nopea prosessoimaan asioita, räiskyvä, menevä, sponttaani ja impulsiivinen. Aion kuitenkin vielä keskustella asiasta lääkärin kanssa ensiviikolla, sillä asia vaivaa. En ole koskaan ennen ole yrittänyt itsemurhaa. Minulla joskus oli ajatuksia väsymyksestä ja uupumuksesta ja itseasiassa ajattelin että vain heikot tappaa itseään. Tämä tapahtuma hävettää minua nyt. Ja minä olen todella hämmästynyt, että olin tässä tilassa kolme viikkoa.
Olen pohtinut miten tähän tilaan jouduin ja huomasin kyllä miten ne vaiheet etenivät. Minun vahvuuteni on kuitenkin se, etten alistu. Kohtelen ihmisiä tasavertaisesti ja vaadin että minuakin kohdellaan näin. Silti olen alistunut aikamoiseen kontrolliin pikkuhiljaa suhteen edetessä. Vielä hämmästeleen ilmeisesti kauan miten näin kävi.
En kuitenkaan voi syyttääkään sitä miestä mistään. Minussahan se vika oli, koska olen sallinut kohdella itseäni näin. Jos rakastaisin itseäni ja hyväksyisin en olisi antanut hänen kohdella minua näin.
Ja kyllä, en ole vielä päässyt väsymyksen ajatuksista eroon kokonaan. Mutta yritän aktiivisesti löytää ulospääsyn ikävistä ajatuksista. Luin Mieli seuransivuja ja yritän etsiä valoisia ajatuksia ja keskittyä lapsiin ja heidän hyvinvointiin. Samalla yritän oppia rakastamaan itseäni.
Kiitos kommenteistasi <3
Niin katsoin, että olit edellisenä iltana vielä puoli yhdentoista maissa täällä niinkään kiittelemässä kommenteista, joiden kerroit helpottaneen oloasi ja sen jälkeen toteutit sen itsemurha aikeesi...
Tiedätkö mikä minua sieppaa oikeasti, se on juurkin se miten kepeästi täällä keskustellaan itsemurhasta, kun oikeasti itsemurhapuheet/yritykset ovat vakava asia ja hyvin harva kykenee suhtautumaan niihin kovin kepeästi...
Mutta joo, Itsemurhiin ja itsemurhayrityksiin liittyy edelleen valtavasti häpeää, että siltä pohjalta ymmärrän että itse henkilö asian haluaisi salata, mutta jos luitte laittamani itsemurhaa käsittelevän mielenterveysseuran linkin, niin siellä läheistä kyllä ohjeistetaan itsemurhien ehkäisyä käsittelevässä osioissa, että älä lupaa ettet kerro itsemurhasuunitelmista muille.
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/itsemurha
Tiedetään myös että
"Moni hyötyisi tuesta oman itsemurhayrityksen ja -alttiuden käsittelemiseksi tilanteen ollessa ajankohtainen, eli mahdollisimman pian itsemurhayrityksen jälkeen."
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/itsemurha/miten-linity-auttaa
Valitettavan usein vaan nää ihmiset eivät hae itse apua juurkin sen häpeän vuoksi jolloin hänen joka tietää asiasta pitäisi olla tukena ohjaamassa/saattamassa avun piiriin..
Ehkä ilmaisen itseäni kepeästi. Mutta oloni ei todellakaan sitä ole. Usko pois. Saan apua ensiviikolla konkreettisesti, heti maanantaina ensiksi psykoterapeutilta ja sen jälkeen lääkäriltä. Terapeutille ei vain saanut aikaa varattua ennen maanantaita. Olen pienessä paikakunnassa, jossa mut tunnetaan. Mielenterveystoimiston asiakkuus olisi ikävä juttu ja sehän pienessä kunnassamme leviäisi todella nopeasti. Huhut siis. Olen sairaanhoitaja, tiedän miten meillä täällä menee.
Ja kyllä. Minua hävettää. Olen aikuinen nainen, hyvässä asemassa, minulla on laaja sosiaalinen verkosto, olen ns niitä vahvoja naisia. Ja olin/olen ollut siinä kunnossa, että olisin jättänyt lapsiani ilman äitiä. Siksi menekin puhumaan siitä, olenko narsisti lääkärin kanssa, koska tällä hetkellä koen että olen erittäin itsekäs tämän asiaan suhteen. Minusta tuntui että minulla on lupa tehdä sen minkä itse nyt haluan, kerrankin, vaikka lopettaa elämisen. Tuntui että vain annan ja annan ja annan itsestäni kaikille, mutta itseäni vain käytetään hyväksi ja heitetään sitten tarpeettomana pois. Silloin kuin ei minulta mitään saa enää.
"En kuitenkaan voi syyttääkään sitä miestä mistään. Minussahan se vika oli, koska olen sallinut kohdella itseäni näin. Jos rakastaisin itseäni ja hyväksyisin en olisi antanut hänen kohdella minua näin. "
Minusta kenelläkään ei ole oikeutta käyttää kenenkään mielen erikoisuutta hyäkseen vahingoittamis- ja hyväksikäyttötarkoituksessa.
Itse en ole ns. läheisriippuva, mutta käsittäisin asian näin. Et ole vastuussa kenenkään muun huonoista teoista.
Oletan, että olit huomattavasti paremmassa kunnossa ennenkuin narsisti lyttäsi sinua. Tietenkään et voi heittää diagnoosia, mutta arvella voit kenet vain miksi ikinä itse haluat. Tällä palstalla puhumme narsisteista, koska arvelemme jonkun/jotkut sellaisiksi. Heille ei yleensä taida diagnoosia tulla kuin jossain vankimielisairaalassa tms. jos sinne joutuvat, eivätkä läheskään kaikki heikäläiset sinne ajaudu. Niinpä joudumme kohtaamaan heitä kun tulevat puskista elämäämme ja eteemme.
Narsistin jälkeen on sen verran alamaissa, että siitä ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin. Eikö ole lohduttava näkemys?
Koita muistella, mitä unelmia sinulla on ollut ennenkuin narsisti tuli elämääsi. Lähde tavoittelemaan niitä, vaikka ne tuntuisivat kuinka saavuttamattomilta. Sinulla on ainoastaan voitettavaa. Suunnittele strategia itsellesi unelmiesi saavuttamiseksi.
Yksi sääntö: Narsisti ei saa mitenkään kuulua tulevaisuutesi unelmaan.
Ja yksi viisaus: Jos unelmasi eivät pelota sinua, ne ovat liian pieniä.
Onnea matkaan.
"Tiedätkö mikä minua sieppaa oikeasti, se on juurkin se miten kepeästi täällä keskustellaan itsemurhasta,"
Kuule ylt. Hyvistä linkeistäsi huolimatta taas kerran vähän ihmettelen.
En itse löydä mitään "kepeää" näistä lauseista, joissa keskustellaan itsemurhista. En välttämättä tahdo edes tietää, miksi sinä koet noin.
Mutta hyvää yötä sinullekin kuitenkin, vaikket tätä varmaan enää luekaan tänään.
"Ehkä ilmaisen itseäni kepeästi. "
Minusta ilmaiset itseäsi ihan ok.
Näin yritän tehdä. Huomaan kyllä, että olen muuttunut suhteen myötä. Monesta itselleni tärkeistä asioista olen luopunut ja ilo oli loppuaikoina ihan hukassa.
Minä erosin pitkästä avioliitosta vähän ennen sitä kun tutustuin tähän mieheen. Ja vaikken tiedostanut silloin, ymmärrän nyt, että hyppäsin liian äkkiä suhteeseen uudelleen. Hän vain oli alussa niin erilainen, rakastava, välittävä ja huomaavainen. Monesti sanoinkin hänelle nauraen suhteen alussa: olet liian hyvä ollaksesi totta. Nnämä tuntemukset kyllä piti paikkaansa loppujen lopuksi. Täytyy tulevaisuudessa vain muistaa: jos se on liian hyvä ollakseen totta, se ei ole totta.
Vaikka olo tuntuu kieltämättä reppanalta, en ole mikään reppana. Olen vahva. Tähänkin asti ollut. Ja mua hävettää ihan oikeasti tämä minkä yritin tehdä. Haluaisi vajota maan alle. En kestä peiliinkään katsomista, hampaatki piti pestä olkkarissa koska wc tiloissa niitä peilejä :D.
Mutta yritän tosiaankin keskittyä itseeni, lapsiini ja tulevaisuuteeni.
Sitä en ymmärrä kuinka se mieli vaan ikävöi ja keksii selityksiä... mitä jos.... mutta yritän tarkkailla tuntemuksiani ja tunnistaa kielteiset ja henkilöön kohdistuvat ajatukset sekä poistaa ne päästäni. Pikkuhiljaa.
Ja kiitos sinulle ymmärryksestä. Käsitän, että myös natsisti voisi sepittää tänne tarinan. Mutta en tiedä mitä sellainen olisi hakenut. Itselläni vain ei ollut ketään kenelle puhua ja nytkin näitä ihmisiä joille kerroin tapahtuneesta, en halua kuormittaa ajatuksillani. Olen kiitollinen, että he välittävät ja yrittävät omalta osaltaan minua piristää.
Tämä mies ei kuulu näkymiini tulevaisuudesta. Poltin sillat lopullisesti hänen kanssaan, kerroin että minulla on toinen mies, mikä ei pidä paikkaansa. Tiedän vain, että tämä ihminen ei siedä muita miehiä. Tai ylipäänsä muita ihmisiä omistamansa kappaleen ympärillä. Silloin viimein hän hylkää sen lopullisesti. Tämä itselleni sattuu kyllä, koska mieli kehittelee edelleen: mitä jos... ajatuksia hänen kohdalleen. Kuinkahan nopeasti niistä pääsee eroon... niistä mitä jos ajatuksista. Tuntuu, että vaikka kuinka itselleni hoen ja vaikka kuinka luen täälläkin kirjoittamia asioita, jotka ovat vain vuorenhuippu kaikista niistä pahaa oloa aiheuttavista hänen ominaisuuksistaan, niin vaikka kuinka teen sen silti olen jotenkin riippuvainen hänestä.
Mietin olenko siltikin narsisti itse, kun minun on niin vaikeaa vain antaa kaiken olla ja siirtyä eteenpäin. Pidänkö häntä ns lähteenä. Mutten kyllä pidä. Mä oikeasti rakastin häntä ja jossain sisimissäni edelleen sen jollain tavalla teen. Miksi muuten mulle tulisi ajatuksia, että olen itse häirikkö, omituinen, pohdin mitä tein väärin, miksi hän hylkäsi :( Tämä on jotenkin tosi vaikea. Jos olisin narsisti, olisin luultavasti vain siirtynyt seuraavaan uhriin, minulla kuitenkin on ihailijoita, jotka ovat sinkkuja aloittaisivat ilomielin suhteen kanssani. Jos olisin narsisti, minulle olisi helppo ehkä vain todeta, että tämä ei palvele minun päämääriään ja ihminen on täysi paska... Jos olisin narsisti en olisi saanut kiinni itseäni ajatuksesta: mitä hän miettii tästä, miltä hänestä tuntuu, enkä olisi tuntenut pyrkimystä hoivata häntä :(. Voi olenko väärässä? Tekeekö narsisti tiedostamatta asioita, vai onko se tietoinen mitä tekee. Pohdin että onko ns piilonarsisteja, jotka ovat narsisteja ja vaikka kuinka miettii eivät näe itseään todellisina ? Koska minä mielestäni koin tunteita.
Kun luin täällä väittelyitä, että narsistit kirjoittaa uhreina, niin mua alkoi epäilyttää, mitä jos en tiedosta olevani narsisti? MInä ei kuitenkaan sovi narsistin klassiseen kuvaukseen monen asian takia, joita olen myös varmistanut ihmisiltä, joihin nämä piirteet olisivat vaikuttaneet. Minua lähinnä se epäilyttää, miksi kirjoitin sen kirjeen hänelle, eikä kenellekään muulle. Olenko halunnut manipuloida hänet tulemaan luokseni... Itse ajattelen jälkeenpäin että halusin hänen apua. Hän on minulle monta kertaa sanonut, että hän ei koskaan hylkää jos olen heikoimillani. Olenko tarttunut sitten siihen? Mua hävettää ihan suunnattomasti tämä kirje, tämä yritys ja minä itse. Minä en ymmärrä miksi tein niin ja miten olen voinut ja voin niin pahoin.
Onko muuten narsistille tärkeää vain yksi lähde, jos vaikka sillä olisi rakastavia ihmisiä 7 ympärillä, kaipaako hän sitten menetettyä yhtä lähdettä? Mietin vain miksi juuri tämän miehen rakkaus oli minulle niin tärkeä enkä nähnyt muiden rakkautta. Vai oliko se sittenkin juuri näissä linkeissä kuvattua tunteiden siirtämistä koska samankaltaisuus tuntuu turvalliselta, eli kun vanhemmat torjuivat ja vanhemmat ovat lapselle se tärkein asia maailmassa, niin sitten elämässäkin siirtää niitä tunteita johonkin yhteen henkilöön, joka torjuu. Minä en tiedä...
Tämä nyt vain pohdintoja ns ääneen. Maanantaihin on vielä kolme päivää ja koitan selvitä ja pohtia jo ennen sitä asioita...
"Kun luin täällä väittelyitä, että narsistit kirjoittaa uhreina, niin mua alkoi epäilyttää, mitä jos en tiedosta olevani narsisti?"
Tuota juttua voit todellakin heittää vesilinnulla. Tällä palstalla on pitkät perinteet tässä asiassa, että niitä kun ovat selvinneet narsististaan ja jäävät kirjoittelemaan tänne palstalle (ns. vakkarit) aletaan jostain suunnista pommittamaan niillä iänikuisilla narsistiväitteillä. Väittäjät ovat humalaisia, vihaisia ja turhautuneita tai trolleja, tai kaikkia noita. Tämä palsta kun on sillä tavoin avoin, että tätä voi lukea kuka tahansa, joka saa koneen auki.
Mutta kuten sanottua, kuka täysin asiassa ulkopuolinen edes viitsisi lukea tällaista palstaa, jos kaikki inkkarit olisivat kanootissa, ainakaan kovin kauvaa. Tarkoitan siis ihmistä, jolla asiaan ei olisi mitään osallisuutta eikä näköalaa.
Ja miksi sellainen ulkopuolinen hyökkäisi palstakirjoittajia pilkkaamaan?
Ja ehkä myös jotkut asianosaiset narsistit pelkäävät näitä tällaisia palstoja, joissa paljastetaan narsistien kavaluutta!
Tänne palstalle kirjoittaa ainakin yksi kirjoittaja toisinaan, jota mielestäni ihan säännönmukaisesti seuraa kiukkuinen "ulkopuolinen" kirjoittaja, joka käy mielellään meidän vakituisten vertaiskirjoittajien kimppuun vähätellen ja sättienkin. Tuohon on totuttu.
"Onko muuten narsistille tärkeää vain yksi lähde, jos vaikka sillä olisi rakastavia ihmisiä 7 ympärillä, kaipaako hän sitten menetettyä yhtä lähdettä? Mietin vain miksi juuri tämän miehen rakkaus oli minulle niin tärkeä enkä nähnyt muiden rakkautta. "
Narsisti puhuu rakkaudesta vain pyörittääkseen uhrinsa verkkoonsa. Todellisuudessa narsisti inhoaa rakkautta, koska hän kokee, että rakkaus uhkaa hänen vapauttaan ja ainutkertaisuuttaan...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq74.html
"Narsisti ei vihaa mitään niin paljon kuin lausetta "Minä rakastan sinua". Se herättää hänessä lähes alkukantaisia reaktioita. Se provosoi hänen silmittömään raivoon. Miksi näin?"
"Narsisti vihaa naisia katkerasti ja kiihkeästi. Naistenvihaajana hän yhdistää rakastettuna olemisen omistetuksi tulemiseen, valtaamiseen, kahlehtimiseen, muutetuksi tulemiseen, alentamiseen, riistämiseen, heikoksi tekemiseen, hukuttamiseen, sulautetuksi tulemiseen ja peitetyksi joutumiseen. Hänelle rakkaus on vaarallista takaa-ajoa.
Rakastettuna oleminen merkitsee intiimisti tunnettuna olemista. Narsisti ajattelee mielellään olevansa niin ainutlaatuinen ja syvällinen, että häntä ei voida koskaan käsittää. Narsisti uskoo että hän on inhimillisen ymmärryksen ja empatian yläpuolella, että hän on ainutlaatuinen. Se, että hänelle sanotaan "minä rakastan sinua", romuttaa tämän tunteen, vetää hänet suurimpaan yhteiseen nimittäjään ja uhkaa hänen ainutlaatuisuutensa kokemusta. Kaiken kaikkiaan, jokainen kykenee rakastamaan, ja jokainen halpamaisinkin ihminen rakastuu. Narsistin mielestä rakastaminen on eläimellistä ja patologista käyttäytymistä - aivan samoin kuin seksi.
Narsisti tietää olevansa huijari, petkuttaja, taidokas valhe, näytelmän käsikirjoittaja, tyhjä ja oikeasti ilman olemassaoloa. Se joka väittää rakastavansa häntä, joko valehtelee (mitä narsistissa muka on rakastettavaa?) - tai on itseään petkuttava, takertuva ja epäkypsä läheisriippuva. Narsisti ei voi sietää ajatusta, että hän olisi valinnut puolisokseen valehtelijan tai idiootin. Puolison rakkauden vakuutukset ovat narsistin oman harkintakyvyn tuhoisaa arvostelua.
Narsisti vihaa rakkautta - olipa se ilmaistu miten tahansa ja milloin tahansa."
No, mä kuitenkin koen, että itse kaipaan juuri sitä rakkautta toselta. Tiedostaako narsisti, että vihaa rakkautta? Minä kaipaan välittämistä, läsnäoloa huonoina hetkinä ja iloitsemista kanssani hyvinä. Sen, ettei ole hylätty silloin kuin on kaikesta heikoimillaan. Haluan kuitenkin myös pitää vapauttani päättää oman ajan käytöstä esimerkiksi. Mutta en sittenkään tunnista itsestäni narsistia. On minussa toki joitakin puolia, impulsiivisuus esimerkiksi. Mutta aina pyydän anteeksi käyttäytymisestäni aktiivisesti. Hermostuessani hetken päästä jo minua vaivaa olenko sanonut pahasti, miten ihminen nyt voi, pyydän anteeksi ja otan niskoilleni toisenkin osapuolen "syyt". Vähättelen myös toisen itselleni aiheutetun vahingon omaksi syykseni...
Mutta kun minulla on lapset, jotka rakastaa, sisaruudet jotka rakastaa, mutta jostain syystä kaipasin vain tän miehen rakkautta. Olen jopa priorisoinut häntä omien lasten edelle välillä (hävettää) niin mietin että miksi...
Minusta voit unohtaa narsistin ja rakkauden, ne eivät kuulu yhteen. Ainoastaan huiputusmielessä. Narsisti huiputtaa täysin tietoisesti. Pakkohan sen on lusikkansa soppaan upottaa sen verran, että toiminta realisoituu...
" Haluan kuitenkin myös pitää vapauttani päättää oman ajan käytöstä esimerkiksi. "
Huomaa, kuinka kovasti roimit itseäsi. Tietenkin kaikki haluavat pitää vapauttaan ja päättää oman ajan käytöstä.
Jokainen myös yleensä hermostuu joskus, jopa imuplsiivisesti, jos on stressin alla esim.
---Meissä kaikissa on narsismia ja narsistisia piirteitä---
Narsistinen persoonallisuushäiriö, NPH poikkeaa muista siinä, että iso määrä määritellyistä oireista esiintyy huomattavasti keskitasoa voimakkaampana. Ne oireet ikäänkuin pomppaavat ylös. Osan oireista onnistuvat peittämään epäluonnollisen alhaiseksi jopa, jolloin saattavat vaikuttaa jopa vaatimattomilta... Tuo kaikki vain peittämisen ja pettämisen vuoksi, tekevät uhrille kynnyksen astua sisään matalaksi...
Mitä tulee lapsiin ja narsismiin, niin narsistit ottavat uhriinsa niin kovan otteen, käyttäen kaikkia mahdollisia kanavia ja tunteita joita uhrissa löytyy. He tyypillisesti syrjäyttävät lapset ja tunkevat jopa uhrin lasten paikalle tunne-elämässä.
Palstalla joskus ollut keskustelu siitä, miten uhrin kannattaa aloittaa toipuminen... Minä sitä mieltä, että aivan itsestä... Lapset tulevat sitten luontevasti paikoilleen uhrin sydämessä kun uhri on itse riittävän toipunut, että hän kykenee heidät kainaloonsa vetämään.
"En välttämättä tahdo edes tietää, miksi sinä koet noin."
No välttis ei mulla ny kauheaa tarvetta ole lähteä tässä sen enempää tätä asiaa purkamaan. Ihmiset ny ovat mitä ovat ja jos ei itse tajua omaa tilaansa, niin aikas turhaa ainakaan tämmösellä palstalla on lähteä sitä kovin pitkään osoittelemaan, ilkeän ihmisen statuksenhan siitä saa...
Kuhan ny kummeksuin, että miten kepeästi sitä vaan het sairaalasta tultua tullaan nettiin kertomaan, et joo yritin eilen itsemurhaa, mut ei siitä sitte sen enempää. Mun mielestä se vaan ei kuullosta ihan normaalin aikuisen ihmisen toiminnalta.
"Mun mielestä se vaan ei kuullosta ihan normaalin aikuisen ihmisen toiminnalta. "
Narsistin jälkeen olo ei ole normaali. Kukaan ei edes kuvittele...
Mutta perustelutkin siinä olivat... jos ne luit.
Myös sinä olet laittanut linkkisi vastariippuvuudesta, joten emme varmaan olisi voineet tehdä enempää. Emme voi ottaa enempää vastuuta tosista kirjoittajista. Minä myös katsoin, mihin aikaan hän viimeksi kirjoitti ja ihmettelin, missä välissä hän oli sen yrityksen tehnyt.
Tämä narsismiaihe on sellainen, josta monikaan ei voi puhua vapaasti muualla, siihenkin on ne syyt olemassa.
Kyllä täällä palstalla on puhuttu ennenkin itsemurhista.
Tietenkin meistä lukujoista (myös minusta) on ikävää, että täältä palstalta käsin ei ole sitä pystynyt estämään.
Jos nyt on käynyt lukemassa masennus- ja yksinäisyyspalstoja joskus, niin siellähän jotkut laittaa ihan päivämääriä etukäteen. Ja muuta sen tapista, johon vastaavat kirjoittajat yrittävät sitten saada toista kirjoittajaa luopumaan aikeestaan. Eihän täällä muuta voi kuin kirjoittaa ja yrittää sitä kautta puhua ns. "järkeä".
Tietty vaihe narsistin jälkeen oli minullakin sellainen, jossa mielessä pyöri se ajatus, vaikken koskaan ollut moista ajatellut vaikka olin jo 50... Se on se narsistin manipulointi ja muut asiat, jotka siinä mielessä silloin ovat mielialaa laskemassa. Olen siitä täällä palstalla myös kertonut.
"Kuhan ny kummeksuin, että miten kepeästi sitä vaan het sairaalasta tultua tullaan nettiin kertomaan, et joo yritin eilen itsemurhaa, mut ei siitä sitte sen enempää."
-Mielestäni riippuu siitä miten sen kokee itse. Jos ajattelee sen olleen jonkinlainen erehdys, niin ei kai siitä sitten sen enempää voi kirjoittaakaan.
On kuitenkin niin, että jokainen kirjoittaa mitä itse haluaa, ja jos hän ei halua enempää aiheesta kirjoittaa, niin se on hänen valintansa. Hänhän menee avun piiriin itselleen mahdollisimman pian...
Nyt muistan ylt, että annoit minullekin neg. palautetta aikoinaan kun kirjoitin, että olin niin maassa yhdessä vaiheessa narsistin jälkeen, että mielessä pyöri itsemurha elämän ensimmäisen kerran... Ilmeisesti et vain pidä siitä, että netissä mainitaan sana itsemurha...
Sinulla tietenkin oikeus omaan mielipiteeseen. En minäkään viljelisi sitä sanaa täällä, jos se ei liittyisi tähän aiheeseen ja jos ihmiset eivät siitä kirjoittaisi muutkin.
Taas kerran näemme, minkälaista tuhovoimaa narsisteissa on ja miten vaikeista ihmisistä keskustelemme.
-Toivotan voimia kaikille narsistien uhreille<3
Minun ei ole nyt kauheaa tarvetta puoltstaa itseäni, mutta minä en itsekään tiedä miksi minulla on tarve jakaa ajatuksia näin. Mä en pystynyt puhumaan kenellekään muulle tunteistani ja ajatuksistani ja introverttina ilmaisen itseäni paremmin kirjoittamalla. En ole hyvä puhumaan tunteista ja mun teko hävetti mua suunnattomasti. Eilen sain psykoterapeutin kanssa keskusteltua, hän sai järjesyettyä minulle aikaa. Silloin ensiavussa mulla oli vain sellainen olo että pakko saada ajdingon pois ja ilmeisesti pakenin vain puhelimeen. En tiedä, tuo tapahtuma on vaikea käsitellä edes kirjoittamalla. Iso askel oli että sain sen kuitenkin purettua aamusta edes vähän.
Toedän että vaikuttaa oudolta. Siltä se minustakin vaikuttaa
Vain toivomme (luulisin kaikki lukijat), ettet enää tee sellaista. Kun suurimmalla osalla vakituisemmista kirjoittajista jo narsistikokemuksesta aikaa, niin näemme koko narsistin jo aika turhana kappaleena elämässämme. Paitsi ehkä niin, että on tuonut lisävalaistusta siihen, mitä ihminen voi olla, ja useat tuntevat vahvistuneensa ja jopa viisastuneensa kokemuksensa jälkeen. Toivottavasti sinäkin pääset siihen.
Siis ja toivon myös, että se raivo, mikä sisimmässäsi ehkä myös odottaa/odotti purkautumistaan, purkautuisi ulospäin.
Täällä palstalla on kirottu ja haukuttu toisinaan aika vapaasti. Se on yksi vaihe surutyötä, mikä surutyö on tehtävä narsistin jälkeenkin. Ero narsistista on oman tunne-elämän kannasta aivan tavallinen ero kaikkine tunnevaiheineen, vaikka se narsisti ei siitä itse mitään ymmärrä.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/erokriisit/tunteet_erossa/
" Ero tuo mukanaan monenlaisia tunteita. Kaikki tunteet, kuten suru, viha, aggressio ja pettymys kuuluvat asiaan. Eroon liittyvät usein myös vahvasti pettymyksen ja syyllisyyden tunteet. "
"Taas kerran näemme, minkälaista tuhovoimaa narsisteissa on ja miten vaikeista ihmisistä keskustelemme."
Niin sinä ainakin tunnut tarttuvan jokaiseen mahdolliseen tilaisuuteen, jolla saat tuota omaa agendaasi narsistin mahtavuudesta vahvistaa..
Itsekin kyllä joskus syyllistyn tavallaan samaan, tartun itselleni tärkeään asiaan/on kiire vastata/haluan sanoa tähän jotain niinkuin tässä ketjussa tuohon läheisriippuvuus teemaan, ja jotain olleellista jää huomioimatta...
Aloittajahan toi noi itsemurhapuheet esiin jo heti aloituksessaan, seuraavassa kommentissa joku toi esiin, ettei hän itsekään taida olla ihan terve, josta aloittaja hieman suutahtikin todeten, ettei tarvitse hoitoa...
Syy alkaa suhteeseenkin tuli tarinan myötä hyvin selväksi, Kirjoittajalla oli turvaton olo eron jälkeen, jolloin hän ilm. hyvin lyhyen tuttavuuden jälkeen antoi miehelle luvan muuttaa luokseen, vaikka tiesikin miehen ongelmista. Niin kumpiko sitten oli se vaikuttavampi tekijä, oma turvattomuus vai halu auttaa mielenterveysongemista kärsivää henkilöä, jolloin voi kääntää katseensa pois omista ongelmista...
Tiedän että sanotaan narsistin haistavan tuollaisen ihmisen, mutta täs kun tarinaan olen tutustunut, niin kyseisellä miehellä oli kertojan mukaan säännöllinen kontakti mt- toimistoon ja psyyken lääkitys. Itse kukin voi ajatella, että mahtaako ko. sittenkään olla narsisti, kun narsistit ny hevin ei kykene myöntämään, että heissä olisi jotain "vialla", saati hakemaan apua/hoitoa
Mutta joo, vielä noihin itsemurhapuheisiin, aiheeseen josta voi puhua kyllä asiallisesti, ilman narsistin vaikuttavuuden korostamista. Koska itsemurha kuitenkin on aina yksilön oma epätoivoinen yritys ratkaista omia ongelmiaan/päästä pahasta olosta, jostain sellaisesta jota ei enää kestä.
Osalla se on pitkäkestoinen prosessi, osalla on kyse impulsiivisuudesta, hetken ajatuksen toteuttamisesta ilman sen kummempaa harkintaa tai halua kuolla ja kyllä ero voi laukaista sen, mutta ero sinällään ei aiheuta itsemurhaa vaan ko. henkilön omat ajatukset, jotka sitten saattavat johtaa tekoon...
Tässä tapauksessa ko. henkilöllä on kertomansa mukaan ollut yritys ennen tätäkin, johon ja muihin hänen kertomiinsa seikkoihin liittyen , en hevin usko, että ko. on mikään naristin tuhovoima vaan ko. henkilöllä on itsessään ny jotain muutakin ongelmaa kuin läheis/vastariippuuvuus...
Minun mielestäni oikea asenne ei ole mikään sellainen, "hyvä vaan kun kukaan ei saa tietää", kannustus, koska silloinhan tuo ihminen jää apua vaille. Hän olisi saanut heti apua jos ei olisi valehdellut siellä ensiavussa ja jatkohoitoakin olisi alettu järjestämään...
Mitä tulee tuohon avun saamiseen. Niin hetkohta ei joudu mihinkään pakkohoitoon jos ei ole ihan psyykoosissa/todellisuudentaju ole kokonaan hämärtynyt tai pyri vielä ensiavussakin vahingoittamaan itseään tai ympäristöään, jolloin pakkohoidon kriteerit täyttyy. Sekin päätös sitte taas arvoidaan kolmen päivän kuluttua uudelleen.
Monenkin hoitopolku alkaa ihan työ/perusterveyshuollosta, jossa sitten kartoitetaan tarvitaanko raskaampaa hoitoa. Lääkitystä, pitkäkestoisempaa terapiaa tai osastohoitoa yms.
Tää ny vaan tähän, ettei kenenkään tarvitse itsemurha ajatusten tai muun henkisen pahoinvoinnin vuoksi pelätä avunhakemista/ joutuvansa samantien pakkohoitoon.
Nää nettitarinat on sitte asia erikseen, lääkäriin/terapiaan päästään samantien vaikka yleisesti tiedetään että psyk. puolen hoitojonot on pitkät ja monessa kunnassa saa terveyskesuslääkärillekin ajan johki parin viikon päähän...
Todellisuudessa nuo laitospaikatkin on ajettu niin alas ja hoitojonot pitkät, että valitettavasti noi mt kuviot nykyään tuppaa menemään niin, että jotain "pahaa" pitää ensin tapahtua, että ihmisen pääsee hoitoon.
Siltä pohjalta nää tämmöset jutut "yritin eilen itsemurhaa, mut onneks onnistuin ensiavussa huijaamaan etten joutunut pakkohoitoon" ottaa pattiin, kun tänä päivänä liian moni jää vaille tarvitsemaansa hoitoa, joko syystä ettei itse ymmärrä olevansa avun tarpeessa tai resurssien riittämättömyydestä johtuen...
Tämmöstä paasausta ny tuli taas tähän kohtaan...
"hyvin lyhyen tuttavuuden jälkeen antoi miehelle luvan muuttaa luokseen, vaikka tiesikin miehen ongelmista"
En ole lupaa antanut hänelle. Mutta aloimme viettää todella paljon aikaa yhdessä ja huomasin, että esimerkiksi hän kuluttaa mun perheen ruokaa, yms ja käytännössä asuu meillä, muttei itse millään tavalla haluaa osallistua kuluihin. Monta kertaa oon vinkannut, että voisi käydä kaupassa ja tuoda esim. ruokakassillisen, mutta se meni kuuroihin korviin. Monta kertaa olen myös sanonut, että minulle on ok asua yhdessä, mutta silloin on kuluihin osallistuttava. Sitten alkoi parku kuinka köyhä hän on. Oli kuitenkin opetusalalla ja tulot ihan hyvät.
En myöskään tiennyt ongelmista. Ne paljastui, kun hän ei saanut unta juurikaan ja keskusteltiin unettomuudesta, jolloin hän mainitsi sellaisia lääkkeitä, joita unettomuuteen ei ihan ensimmäisinä käytetä, ei ainakaa terveille henkilöille. Kysyin annoksesta ja hän valehteli annoksen hyvin alhaiseksi. Sairaanhoitajana tiesin, ettei kyseistä lääkettä sellaista vahvuutta ole edes olemassa, väjintään 2,5 kertainen. Muutaman päivän kuluttua otin puheeksi, että erehdyikö hän lääkkeista vai vahvuudesta, jolloin hän meni paniikkiin ja myönsi syövänsä kyseistä lääkettäsillä pienemmällä annoksella. Mä en halunnut olla tunkeileva, mitä mä sillä tiedolla tekisin, ja yritin hyväksyä häntä sellaisena kuin hän on. Meistä ihmisistä harvoin kukaan on ihan täysin terve kuitenkaan. Muistan kuitenkin goolavani psykopatian, sosiopatian yms mt-ongelmia suhteen alkuvaiheessa, sillä mies oli erittäin epätasapainoinen. Nyt huomaan, että itse muutuin samankaltaiseksi, ehkä se oli jossain päin minua piilossa ja miehen kanssa suhteessa sitten on noussut esiin, mutten ole kenenkään kanssa näin ailahteleva ollut missään suhteessa, vaikka impulsiivinen ja sponttaani olenkin luonteeltani...
"ko. henkilöllä on itsessään ny jotain muutakin ongelmaa kuin läheis/vastariippuuvuus..."
mulla on ollut ero, sitten tämä hullaantuminen/rakastuminen ja kaiken pohjalla burn out. Psykoterapeutin kanssa keskustelun jälkeen selvisi joitakin asioita kyllä. Miestä en voi syyttää omasta typeryydestäni kyllä. Itse olin/olen huonossa hapessa henkisesti ja itseltäni meni tuo mopo käsistä, vaikka sairaanhoitaja olenkin ja minun jos kenen pitäisi näitä juttuja itsessäni huomata, suutarin lapsi vissiin.... Onneksi ei kuitenkaan peruttamattomasti mennyt tuo mopo.
Mä en kauheasti halua miettiä, onko tuo mies narsisti vaiko ei, kun sillä tiedolla en enää mitään tee, toisaalta se ehkä helpottaa ymmärtämään häntä, itseäni ja päästää irti lopullisesti (se on vaikeaa, koska meillä oli todella hyviä hetkiä). Se epäilys on kuitenkin todella vahva. Sillä mä olen suht hyvässä asemassa uran suhteen, tulen taloudellisesti erinomaisesti toimeen, matkustan, kokeilen uutta yms. Mies alusta asti oli todella otettu näistä ja sitten jälkeenpäin kuulin (tänään viimeksi) kuinka ja mitä hän tuttaville kertoi sekä minusta, asemastani yms. Se, minkä luin psykopatiasta, sosiopatiasta ja narsismista kuitenkin saa minut ymmärtämään, että miehellä jotain on vinksallaan siinä päässä, sillä jos normaalisti omaamme kaikki joitakin piirteitä, niin miehellä ne olivat 1000 kertaisesti voimakkaammat kuin mihin tähän ikään (40 v) mennessä olen ikinä törmännyt.
Taas laitettava lusikka tähänkin soppaan, plombs...
Vähän epäoleellista ehkä tämä fiilaaminen, mutta kun se itse on sellainen josta mielellään pitää kiinni. Kaikenlaista maalausta itsestä nähneenä taas sanon tähänkin sanasen.
"Niin sinä ainakin tunnut tarttuvan jokaiseen mahdolliseen tilaisuuteen, jolla saat tuota omaa agendaasi narsistin mahtavuudesta vahvistaa.."
Ops! Ja hops! Ja kopskeikkaa! Johan nyt.
Muistanpa samaisen kirjoittajan syyttäneen minua ennemminkin sen narsistin mitätöimisestä, josta mitätöimisestä kävi kuulemma ilmi ihan minun omakin narsistisuus... Että sitä vasten vain tätä peilaan.
Tuo ei siis pidä ollenkaan paikkaansa. Harmittaa tuollainen vääristely. Ja tartun siis vielä "jokaiseen mahdollisuuteen" millä voin narsistin mahtavuutta vahvistaa. Kyllä nyt vitsin murjaisit.
" Itse kukin voi ajatella, että mahtaako ko. sittenkään olla narsisti, kun narsistit ny hevin ei kykene myöntämään, että heissä olisi jotain "vialla", saati hakemaan apua/hoitoa"
Tiukan paikan tullen hoidattavat oiheisvaivoja, kuten esim. masennusta.
"Mutta joo, vielä noihin itsemurhapuheisiin, aiheeseen josta voi puhua kyllä asiallisesti, ilman narsistin vaikuttavuuden korostamista. Koska itsemurha kuitenkin on aina yksilön oma epätoivoinen yritys ratkaista omia ongelmiaan/päästä pahasta olosta, jostain sellaisesta jota ei enää kestä. "
Täällä muistaakseni jonkun toisenkin kanssa keskusteltu siitä, että narsistilla on omituinen suhde uhriinsa siten, että ihan kuin joskus tuntuisi ajavan tätä itsemurhan tekoon, ja kävisi sitten kuin kärkkymässä, että joko jo..
Näköharhana itselläni tuota epäilin, ja sitten yritin pyyhkäistä pois mielestä, että ei kai sentään. Ehkä ei ollutkaan, mutta epäilys kävi mielessä. Oli niin julmaa menoa ja sielua raastavaa, että miksi se sen teki niin kuin teki? Ainakin saadakseen aihetta kehuskella, kunka hänestä välitetään ja soitellaan perään, vaikka ne soitot olisivat olleet pelkkää raivoamista kun se narsisti oli niin hullu..
Eikä saa unohtaa, että keskustelemme hirveästä luonnehäiriöstä, joka luonnehäiriöinen nauttii toisten vastoinkäymisistä ja aiheuttaa toisille niitä.
http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/uusi-tutkimus-vaittaa-sadisteja-on-enemman-kuin-tiedammekaan/3193040
"Julmuus tuottaa osalle ihmisistä mielihyvää. Psykologian alan tutkija Erin Buckels kanadalaisesta Brittiläisen Kolumbian yliopistosta on toteuttanut kaksi tutkimusta, joiden mukaan julmasta käytöksestä mielihyvää saavat ihmiset saattavat nähdä jopa erityisen paljon vaivaa saadakseen nähdä kärsimystä. Tutkimuksien mukaan tällainen käytös saattaa olla paljon yleisempää kuin olemme aikaisemmin luulleet."
"Buckels arvelee yhdessä kollegansa Delrov Paulhusin ja Teksasin yliopiston Daniel Jonesin kanssa, että sadismi on erillinen persoonallisuuden muoto, joka kuuluu samaan ryhmään "synkkien luonteenpiirteiden" psykopatian, narsismin ja machiavellismin kanssa."
Anteeksi, ja vielä kerran nöyrimmästi anteeksi, että syyllistyn puhumiseen omasta narsisti-psykopaatistani (vaikka minua useammalta taholta yritetään saada se lopettamaan), mutta tuollaista merkkiä on nähtävissä omassa narsisti-psykopaatissani. Näkee erityisen paljon vaivaa aiheuttaakseen kärsimystä. Siltä nyt yksinkertaisesti vain vaikuttaa.
Eli tämähän on nyt narsismiaiheinen palsta, jossa valitettavasti keskustelemme narsismista ja siihen liittyvistä ilmiöistä.
Eli tunteistaanko ei saa puhua? Ei edes menneistä jo voitetuista tunteista, joista on jo vuosia aikaa? Ihan en taas ymmärrä.
"Minun mielestäni oikea asenne ei ole mikään sellainen, "hyvä vaan kun kukaan ei saa tietää", kannustus, koska silloinhan tuo ihminen jää apua vaille. "
Ja tuollaista kannustusta on antanut kuka?
Ja tuo kommentti, jolloin kiittelin. Olen ennen sitä yrittänyt lopettaa elämistäni ja istuin ensiavussa odottelemassa lääkäriä sen henkilön kanssa, joka auttoi minua. Siksi kirjoitinkin, että "vaikka kipeästi". En uskonut että kertoisin asiasta edes anonymisti kenellekään. Mutta sitten ajattelin aamusta että kyllä minun tulee myös itse auttaa itseäni. Ja sen teenkin niin kuin osaan.
"Naistenvihaajana hän yhdistää rakastettuna olemisen omistetuksi tulemiseen, valtaamiseen, kahlehtimiseen, muutetuksi tulemiseen, alentamiseen, riistämiseen, heikoksi tekemiseen, hukuttamiseen, sulautetuksi tulemiseen ja peitetyksi joutumiseen. Hänelle rakkaus on vaarallista takaa-ajoa. "
Yritän nyt vain itselleni soveltaa tätä, kun kyllä koin tosi vahvasti että mies kontrolloi, yrittää muuttaa, riistää ihmissuhteita, että kadotan itseäni koska hän yrittää muuttaa minua. Mutten voi millään muullakaan tavalla kokea hänen tapansa toimia. Vai onko normaalia asettaa seurustelusuhteessa toiselle kotiintuloajat, joista ei voi tinkiä. Hän vielä kehui tyttärelleni että jee, sainpa äidillesi kanssa sovittua kotiintuloajoista! Tai esimerkiksi se, että minun aika ei ole minun aika vaan meidän aika? Onko se normaalia siis?
Kun minä olen aika itsenäinen ja haluan pitää harrastukseni ja kavereitani, sekä päättää itse mihin aikaani käytän. Haluan myös että toinenkin suhteessa oleva elää omaa elämää yhteisen elämän lisäksi. Pidän luottamusta tärkeänä ja haluaisin vain olla toisen lähellä ja rakastaa, mutta samalla pitää myös omaa elämää. Minusta tämä ei ole pahalla tavalla narsistista... vai onko?
Tämä kirjoitus kuvaa minun omaa rakkauttani hyvin. En halua omistaa enkä tulla omistetuksi. En kuitenkaan tarvitse muita seksityyppejä kuin yhden, sen jonka rakastan ja joka rakastaa minua.
http://askelterveyteen.com/haluan-sinkku-kanssasi-lue-netissa-leviava-kirjoitus/
Niin, kovasti tuossa linkissä haluttiin. Kiinnitin huomiota siihen, että haluttiin nimenomaisesti sellaisia asioita, jotka haluajalle tuottivat mielihyvää tai jopa kicksejä, kuten seuraava kohta. Haluaja haluaa, että toinen on rehellinen, mutta silti hän haluaa, että toinen lähtee muiden naisten pesille vain siksi, että saa kokea voittajafiiliksen, kun toinen palaa haluajan luo ja ylistää tätä haluajalle kelvollisin sanoin.
Onhan se hyvä haluta, mutta voihan sitä myös halutessaan muistaa vastuunsa ja velvollisuutensa muita lähimmäisiä kohtaan.
Onko siis mielestäsi toiselle antaminen sen, mikä tekee onnelliseksi ja itse nauttivansa siitä mikä tekee onnelliseksi, huono asia? Samalla tavallahan voidaan tulkita omistussuhteita. Menemme naimisiin -> omistamme toista ->hänen on tehtävä sen, minkä MINÄ haluan/tarvitsen yms. Minusta on reilumpi, jos kumpikin saa olla onnellinen ja tehdä sitä, mitä elämässään haluaa ja että kummallakin olisi se paras kamu, rakas ihminen, oma tyyppi jonka kanssa jakaa tän koko elämän.
Minusta rakkaus on juuri sitä, että toista hyväksytään sellaisena kuin hän on. Siihen kuitenkin tarvitaan omien halujen tiedostamista. Ja toki tälläinen maailmankatsomus tulisi olla kummallakin.
Rakastan,on minulle samaa kuin että haluan että toinen on onnellinen, oma itseni, tekee sen, minkä hänestä on mukavaa ja kivaa. Omistussuhteet ovat karmeita, koska yleensä siinä jompikumpi tai molemmat vain alistuvat toisen tahtoon. Sitten voidaan huonosti, erotaan ja hypätään uuteen omistussuhteeseen.
Tää on kuitenkin vain minun näkemys asioista. En ajattele, että on ainoa oikea. Muttei se tee minusta narsistia kuitenkaan.
"Yritän nyt vain itselleni soveltaa tätä, kun kyllä koin tosi vahv"
Siis ei, älä.
Kun tuo on luettelo negatiivisista ajatuksista, joita narsisti kokee, vaikkei ollenkaan olisi tuollaisessa suhteessa. Narsisti siis ennakkoluuloisesti ajattelee ja tuntee rakkauden kuin rakkauden noin, käsittää väärin.
Itsehän narsisti todellakin paitsi kahlehtii, myös rusentaa ja tekee kaikkea kamalaa... kuten jo tiedämme. Narsisti ei kykene minkäänlaiseen parisuhteeseen itse.
Sinulla on vielä pitkä tie edessäsi, jos ja kun ilmeisesti haluat tutustua myös NPHn sisältöihin. Vaarana on, että äkkiikseltään käsittää asioita väärin.
Mielestäni tämä osoittaa, että on tärkeää uhrille tutustua narsismiin, vaikka täällä palstalla joskus keskustellaan siitäkin, onko siinä mitään mieltä. Täytyyhän olla jokin käsitys myös siitä, mitä itse on tai ei ole...
Eli tutustu narsismiin, niin ymmärrät kyllä sitten mitä olet tai et ole.
Mutta kaikissa meissä siis on narsistisia piirteitä ja ne ovat aivan normaaleja. NPH poikkeaa vain siinä, että ne ovat runsaita ja paljon voimakkaampia kuin muissa. NPHlla ei myöskään ole kykyä tuntea empatiaa (näyttelee sitä).
Kiitos sinulle, kun jaksoit minulle kirjoittaa ja lukea viestejäni. Olen nopea prosessoimaan asioita ja ymmärrän etten voi olla narsisti. Jatkan lukemista ja toivun. Tai ainakin yritän kaikkeni.
Yli 15 :), alle 20 :), voi niitä aikoja.
Kysyitkö siis minulta? Olen nyt lukenut ensimmäisen kappaleesi useamman kerran ja minulle se ei nyt valitettavasti aukene eli en siis voi kommentoidakaan.
Itse on ole koskaan ajatellut, että omistaisin yhtään ketään tai ylipäänsä mitään. Minulle omistaminen ei ole mikään juttu, tai kompastuskivi. Lapsetkin ovat siis vain lainaa elämältä ja minun tehtäväni on antaa heille parhainta elämänoppia, jota voin antaa. Sama koskee puolisoani, jolle naimisiin mennessäni lupasin tahtoa rakastaa ja tukea niin hyvinä kuin huonoina aikoina, eräällä tavalla hänkin on lainassa elämältä. Meidän tehtävämme taas keskenään on hioa toinen toisen kulmikkuutta tai rosoisuutta ja kasvattaa toisiamme ihmisinä sellaisiksi, jotka arvostavat ja kunnioittavat toisiansa ja elämää ylipäätään. Välillä itketään ja välillä nauretaan, kuinka hölmöjä olemme olleet ja opimme olemaan itsellemme armollisia.
Minusta sinä kuulostat "omistushöpinöissäsi" tavattoman sitoutumiskammoiselta. Ajatuksiasi lukiessa tuli mieleen Nic Hornbyn kirja "Uskollinen äänentoisto". Päähenkilö kolmekymppinen Rob pelkää yli kaiken sitoutumista - ja aikuistmista.
En osaa sanoa...Mä olin kyllä 15 v avioliitossa ja juuri erosin kun tapasin tän miehen. Itseasiassa hyppäsin suhteeseen ja hän veti mut puolellensa juuri sillä että hän oli valmis sitoutumaan ja mulla oli turvaton olo eron jälkeen. Luulin että haluan sitoutumista. Mutta... ehkä mä jotakin en ymmärrä itsestäni vielä. En tiedä :( täytyy lukea tuo kirja.
Lukekaa Rattoa tms.
Riittävän yksinkertaista lukemista, jossa kuvat puhuvat puolestaan. Niin selvää, ettei tule analysoiduksi liikaa, jonka jälkeen ei enää itsekään tiedä missä mennään. Niistä kuvista näkee selkeästi, että mistä on kyse, ei valheen verhoon tarvitse sepitellä juttujaan.
HEI NIMIM RIKKINÄINEN!
Olen päässyt lukemisessani tähän kohtaan ja TAAS ilmoitan sinulle..kuinka sinulla on AIVAN SAMAT kokemukset ja mietteet kuin minulla!
ps. Itse olin juuri myös eronnut avioliitosta joka kesti 16 vuotta.
Sen jälkeen tuli narsisti joka sekoitti pään..
ps. Kirjoitin omia juttujani eilen otsikolla: uskovan aviomiehen temppuilut / narsisti?
Vaikka olen uskossa..sinun mietteet ovat täydellisesti samat kuin minun!
"Uhri voikin tunnistaa narsistin siitä, että kaikesta kylmästä kohtelusta, pettämisistä ja valehteluista huolimatta on jäänyt kiikkiin. Uhrin on vaikea irrottautua epätyydyttävästä suhteesta. Paradoksaalista kyllä, ihminen, joka EI OLE narsistinen koukuttaja, on helpompi jättää kuin narsisti. Narsistin kanssa jää ikään kuin kerjäämään menetettyä itsetuntoaan, vaikka tietää, ettei tule saamaan sitä koskaan takaisin.
"Totaalidumppaus" voisi itse asiassa kuvastaa narsistista käytöstä. Narsisti voi koston ja laskelmoidun tunnekylmyyden nimissä kohdella toista, läheistään juuri noin, hylkäämällä ja lyömällä toisen itsearvo siten lopullisesti. Olennaista yhteydenpidon lopettamisessa lienee motiivi. Narsisti dumppaa ja jättää kostaakseen ja voidakseen aiheuttaa toiselle "kuoleman". Vain hyvin tunteeton ja tunnekylmä henkilö pystyy sellaiseen. Narsisti voi jättää uhrin jätetään kuin nallin kalliolle, vaikka normaalisti ihmisten vuorovaikutus yleensä vähenee pikku hiljaa, eikä ero ja välimatka aiheuta dramatiikkaa ja vihaa. Narsistin ero on totaalinen poispyyhkäisy, kaiken lopettaminen ja elämästään unohtaminen. Normaali tunteva ihminen ei läheistään pysty hylkäämään ilman kärsimystä ja omantunnon tuskaa. Mutta narsisti, jolle uhri on hyödytön voi sen tehdä."
Pengoin tässä nettiä, kun haluan tietää narsismista enemmän. Luin ennen ettei narsisti koskaan päästä uhrinsa helpolla. Tässä on sitten myös erilainen näkökulma asiaan. Se selittää myös sen, miksi entinen mieheni ei edes vastanut anteeksipyyntöviestiini. Juu, laitoin hänelle sellaisen, koska en ollut mikään maailman syyttömin itsekään ja käyttäydyin häntä kohtaan inhottavasti. Puhuin terapeutille ja kerroin syyllisyydentunteestani ja häpeästäni ja hän kehoitti pyytämään mieheltä anteeksi. Muulla keinoin kuin sähköpostitse, en voinut tätä tehdä, niin lähetin hänelle sähköpostia. Jossa selvensin, etten tavoittele suhdetta, mutta pyydän häneltä anteeksi aiheuttamastani mielipahasta. En saanut häneltä vastausta. Nyt ehkä paremmin tajuan miksi.
" Paradoksaalista kyllä, ihminen, joka EI OLE narsistinen koukuttaja, on helpompi jättää kuin narsisti. Narsistin kanssa jää ikään kuin kerjäämään menetettyä itsetuntoaan, vaikka tietää, ettei tule saamaan sitä koskaan takaisin."
Jospa se on juuri siksi helpompi jättää se tavallinen, että se ei ole koukuttanut. Narsisti menee asiattoman syvälle luihin ja ytimiin, tekeytyy lapseksi, vanhemmaksi, sisareksi, ystäväksi, rakastajaksi, kummisedäksi- ja tädiksi... hädänalaiseksi autettavaksi, kaiken antajaksi, jumalaksi, jeesukseksi, lemmikiksi, syrjäyttäen nuo kaikki. Normaali ihminen ei toimi noin.
Näin huomaan kyllä tapahtuneen minullekin. Täytyy vain niellä pahat fiilikset ja kiittää Jumalaa, ettei kestänyt pitempää. Olin kaikella heikkoudellani oluut kuitenkin liian vahva ja pidin rajoistani kiinni. Tai ainakin yritin. Olinkin hänen mielestä liian vaikea hänelle (sanoi sen mulle kyllä suoraan), koska en ihan kaikkeen alistunut. Kontrollointinsa meni jopa siihen, millaisia elokuvia on sopiva katsoa ja millaisia ei hänen läsnäollessa yms. Minä taas reagoin vahvasti kaikkiin pyrkimyksiinsä kontrolloida minua. Silti hän meni luihin ja ytimiin. Hän oli kuin kaksi eri persoonaa, toinen rakastava, ihana ja unelmieni mies ja toinen erittäin helposti ärtyvä, ristiriitainen kakara :(. Tieto lisää tuskaa ja nyt hävettää vielä enemmän että olin niin sinisilmäinen.
Lisäksi kun paljastui tässä viikossa lukemattomia valheita, joihin kuitenkin uskoin. Sain tietää, että hän flirttaili puhelimessansa useammille naisille :( vaikka korosti aina kuinka erityinen ihminen hän on, koska hänen maailmankuvaansa ei kuulu toisen ihmisen pettäminen. Pettämistä oli hänen mielestään myös flirttailu puhelimitse ja hän olikin tosi mustasukkainen siitä, että käytän hänen läsnäollessa puhelintani. Tuli tosi paljon riitaa asiasta, vaikka puhelimenikäyttöäni olen rajoittanut näytön vilkaisemiseen onko tullut viestiä esim lapsilta.
No, täytyy vain vahvistaa itseäni ja jatkaa eteenpäin. Enkä uskalla enää kenenkään miehen kanssa mitään edes ajatella, koska pelottaa että joudun taas jonkun tälläisen kanssa yhteen. Ihmettelen itseäni kyllä siltä osin, että ihan alussa, vasta kun tutstuimme, olen selvittänyt kaikki maailman persoonallisuushäiriöiden oireita, koska mies on ollut alusta asti hieman omanlaatuinen ja siitä varoittelivat kaikki läheiseni, jotka ekan kerran häntä ovat nähneet ja keskustelleet. Tuntuukin itseäni kun ajattelen, että joo valot palaa, muttei ketään kotona.... itselläni siis.
Hei nimim rikkinäinen!
Laita mun profiiliin ystäväpyyntö..tai kirjoita mun viestikenttään siinä..
Se on: helena armahdettu syntinen
Meillä on täydellisen samankaltaiset fiilarit kaikesta ..oon kirjoittanu sulle
tähän ketjuun aikaisemmin jo siitä kuinka samaa on...
Olisi ihana saada suhun yhteys jollain tavalla.
Asun lähellä Helsinkiä..n 50 km sieltä..